MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

24.10.2007

Punajuurisoppa ja kylmäsavutofu

Filed under: Arkiruoka,Soija,Soppa,Vege — Meri @ 12.02

punajuurisoppaa

Olen jo tovin lueskellut kaikenlaisia borssiohjeita, mutta toteutus on jäänyt uupumaan. Niin nytkin. Sain kuitenkin punajuurista aikaiseksi erinomaisen sopan, jota palvikinkkujen ja nakkien sijaan maustaa ennenkin hehkuttamani kylmäsavutofu. Yksinkertaista ja kaunista, annoksesta riittää kahdelle alkuun tai yhdelle ruoaksi.

Punajuurisoppa tofusattumin

  • 2 punajuurta
  • porkkana
  • sipuli
  • suolaa, maustepippureita
  • 2 rkl kookoshiutaleita
  • kolmannes kylmäsavutofua (pkt 270g)
  • loraus soijamaitoa

Kuori ja pilko punajuuret, sipuli ja porkkana. Viskaa kattilaan maustepippuriarmeijan kera ja keitä melko pehmeiksi, älä kuitenkaan ihan hajoamispisteeseen. Kaada neste talteen ja poista pippurit. Veivaa vihannekset sauvasekoittimella soseeksi ja ohenna liemellä, kunnes koostumus on mielestäsi sopivan soppaisaa. Lisää vielä loraus maitoa. Mausta suolalla ja parilla lusikallisella kookoshiutaleita. Pilko tofu pieniksi kuutioiksi ja lisää keittoon. Kyllä sitä syksyä kelpaa tällä vietellä.

23.10.2007

Auta Apinaa mäessä

Filed under: Lätinää — Meri @ 15.54

Täällä Apinakeittiön emännän luunkovassa muulinpäässä on alkanut hiljalleen tuntua siltä, etteivät nykyiset kategoriat riitä luokittelemaan ruokaohjeita niin, että ne toimisivat apuna reseptinhaluiselle. Haku toki toimii jos tietää mitä etsii, mutta jos aikomuksena on vain skannailla mitä olisi tarjolla, postausten määrät venyvät liian pitkiksi jotta niitä jaksaisi selata näytöllisen näytön jälkeen.

Kysynkin teiltä, armaat asiantuntijat, missä on mielestänne hyväksi havaittu luokittelujärjestelmä? Pitäisikö ohjeet jaotella perusraaka-aineensa pohjalta (lintu, kala, kasvis…), muotonsa (leivät, padat, keitot, piirakat…) vai minkä ihmeen mukaan? Olisiko hyvä kategorisoida erikoisruokavaliot (vegetaristinen, vegaaninen, gluteeniton, maidoton, vähähiilihydraattinen…)? Ainoa toiveeni on, ettei kategorioiden määrä veny hillittömän pitkäksi listaksi.

Mutta puhukaa nyt, tai vaietkaa iäksi! Luonto kiittää: kiitos. 🙂

22.10.2007

Perulainen ceviche suomalaisessa seurassa

Filed under: Alakarppi,Eksotiikkaa,Kala — Meri @ 21.12

Satu Hassi kertoo Hyvä Terveyden Kevytkokki-lehdessä karsineensa ruokavaliostaan turhat hiilarit ja raffinoidut tuotteet rintasyövän löytymisen jälkeen. Jutun yhteydessä eurokansanedustaja Hassi esittelee myös houkuttavan ohjeensa perulaisen cevichen valmistukseen. Samassa jutussa on vaihtoehtona myös Suomenlahden ceviche siiasta, mutta kalatiskin tarjoiltua minulle vain kuhaa, suomalainen siika jäi lehdellä soittelemaan. (Ai kekä kevitse? No tema.)

ceviche

Optimoin ohjetta vain sen verran, etten satsannut tuoreeseen korianteriin vaan käytin persiljanipun jämät pois. Korianteri olisi varmasti ollut huomattavasti maukkaampi versio, mutta eipä tässä miedommassakaan vaihtoehdossa valittamista ole. Resepti on helppo ja terveellinen ja maultaan mukavan puhdas. Hyvää, kunhan suolaa muistaa ropsia riittävästi. Alla alkuperäinen ohje.

Perulainen ceviche

  • 0,5 kg nahattomia tuoreita kuhafileitä
  • 3-4 limettiä
  • suolaa
  • 1-2 cm vahvaa chiliä
  • nippu tuoretta korianteria

Paloittele kuhafileet suupalan kokoisiksi. Purista limeteistä mehu ja kaada se kalojen ylle. Lisää sopivasti suolaa, älä ihan hellimmällä kädellä. Toisaalta sitähän voi aina lisätä myöhemminkin. Ei siis tönkkösuolaustakaan. Hienonna chili ja korianteri ja lisää samaan soppaan. Sekoita hieman ja anna maustua pari tuntia. Hassi kehoittaa nauttimaan perunan, leivän tai salaatin kanssa, kukkakaali kuulemma kelpaa erityisen hyvin. Ceviche säilyy jääkaapissa usemman päivän.

Huolimatta Sadun kehoituksista lipesin rintamasta ihan huolella, kun lupausteni lunastelussa ja punajuurten himossani harhauduin viimein Pastanjauhajien balsamicojuuresten pariin. Uunissa hautuneet juurevat maut ja limemarinoitu siika vierastivat toisiaan sen verran, etten lähde suosittelemaan tämän suhteen jatkamista, mutta molemmat erikseen olivat hurmaavia.

juurekste

Balsamico-juurekset

  • punajuuri(a)
  • porkkana(a)
  • peruna(a)
  • (palsternakkaa, lanttua, naurista, keltajuurta… miksei?)
  • valkosipulinkynsiä
  • oliiviöljyä
  • balsamicoa
  • suolaa, pippuria
  • hunajaa
  • rosmariinia (isselläin on vain kuivattua, tätä sillä hellällä kädellä)

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Kuori ja lohko juurekset melko ohuiksi lohkoiksi ja lykkää uunivuokaan. Suihkuta tai lorota päälle oljaa, roiski balsamicoa, rouhi suolaa ja pepaa, valuta hieman hunajaa ja viimeistele rosmariinilla. Kuori valkosipulinkynnet ja tuuppaa joukkoon. Uuniin ja malttia noin 35 minuuttia. Vaikken muuten ole erityinen perunasta pitäjä, tällä käsittelyllä se kyllä aateloitiin.

21.10.2007

Toinen ehtoollinen: Punainen

Filed under: Alakarppi,Gluteeniton,Leipää,Leivonta,Optimoidut — Meri @ 21.49

punainenehtoollinen

Leipomani gluteeniton Ehtoollisleipä oli loppujen lopuksi niin makuni ja etenkin mahani mukainen, että jo tänään pistin seuraavan satsin tulemaan. Koska leivänkulutukseni on melko olematonta, tein puolikkaan taikinan. Nesteenä en edelleenkään voinut käyttää alkuperäistä piimää maidottomuuden vuoksi, mutta korvasin sen tällä kertaa maustamattomalla soijajogurtilla ja lorauksella soijamaitoa. Lisäksi värjäsin ja maustoin taikinan pienellä punajuurella, jonka raastoin joukkoon. Maukasta, kaunista ja melkein rapeaa! Pinnassa seesam.

Porsasjumalten nektaria

Filed under: Arkiruoka,Kala,Maidoton,Soosit — Meri @ 15.45

Vain hetki sitten lunastin vihdoin suuret puheeni ja valmistin gumboa. Ja taas ollaan siirtymässä sanoista tekoihin! Nyt vuorossa samaisen saparohännän porkkananektari. En ole koskaan ollut kastikkeiden ystävä ja vielä vähemmän kykenevä niiden valmistukseen, mutta noinhan se sujui ihan mallikkaasti. Lopputulos oli kalan paras kaveri. Sein pisteet nousivat kohisten ja ruokaseurakin kehui kastiketta useaan otteeseen. Viimeiseen pisaraan nautimme tämän oranssin arvotavaran, jota täytynee keitellä kasaan niin kauan kuin Biottaa piisaa.

porkkananektari

Kastikkeen suhteen noudatin ohjeita orjallisesti, tosin käytin 6-prosenttista kauraruokakermaa. Sein valmistin samoin kuten gumbokokki, juustoraasteeksi rouhin överi-ihanaa vuohen goudaa. Lääh. Sei oli maukas ja paahteinen hyvän uuninuketuksen jäljiltä, ja jotta olisin ollut oikein, OIKEIN kiltti muuli, höyrytin vielä kukkakaalia ja kesäkurpitsaa kasviksiksi. Kokosin annoksen oppien mukaan ja koristelin tuoreella persiljalla.

Annos oli kaunis, maukas ja onneksi melko terveellinenkin, sillä alkupalana oli hillittömän herkku suolainen suklaahaastaja. Kyllä kelpaa kotikeittiössä. Eikä tässä vielä kaikki. Monkeyn kämpässä näkyy BBC Food nyt kaksi viikkoa! Luojan kiitos opinnäytetyö on melkein valmis.

19.10.2007

Suolaista suklaata

Filed under: Eksotiikkaa,haasteet,Kala,Maidoton,Pasta,Suklaa — Meri @ 21.21

Lokakuun haasteraaka-aineena oli vihdoin suklaa, josta haaveilin jo kesällä. Silti tuo ruskea kulta tuotti rankasti päänvaivaa, etenkin, kun lukemattomat blogikokit taikoivat heti alkuun uskomattomia suklaaluomuksia. Ensin hauduttelin ajatusta jonkinlaisesta MonkeyFoodin nimikkokonvehdista (tai paremminkin simppelistä tryffelistä), sitten harkitsin suklaisia parapähkinöitä, elävän ravinnon piirasta jäädytetyllä suklaa-banaanitäytteellä sekä viimeisimpänä jonkinlaista mole-ruokaa.

Mikään ei kuitenkaan tuntunut oikealta. Kunnes eilen, maatessani uskollisen sohvani uumenissa, maku vei äkkiä Italiaan ja suoraan ytimeen! Roccon pennepasta suklaa-sardellikastikkeessa oli juuri etsimäni aarre. Ja heti tänään puhalsi tumman suklaan myötätuuli kasaan aivan mielettömän alkuruoan; maku täyteläinen ja tulinen, rakenne sopivan rakeinen ja yhdistelmä kerta kaikkiaan ennenkokematon. Täydellinen ruoka, jolle kuva ei tee oikeutta. Ohje vain hivenen manipuloitu.

suolainensuklaa

Suolainen suklaahaastaja

  • 2 dl täysjyväriisi-pastaa tai penneä
  • 1,5 rkl oliiviöljyä
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 tuore chili
  • 4 anjovisfileetä (käytin Herkun Sangiolaro-anjoviksia)
  • 100g tummaa suklaata (70%, ghanalainen Reilun kaupan suklaa)
  • 1 dl korppujauhoa
  • pieni nippu tuoretta persiljaa

Keitä pasta kypsäksi ja valmista samaan aikaan kastike. Murskaa suklaa veitsellä karkeaksi rouheeksi. Pilko valkosipuli ja chili ja hienonna anjovisfileet. Kuumenna öljy pannulla ja ruskista siinä valkosipulia, chiliä ja anjoviksia. Kun valkosipuli on kullanruskeaa ja anjovikset hajonneet, lisää suklaa ja anna sen sulaa. Lisää sitten joukkoon korppujauhot ja sekoita. Kun pasta on juurikin al dente, valuta se ja lisää pannulle silputun persiljan kera ja pyöräytä sekaisin. Tarjoa siltä seisomalta. Et pety.

18.10.2007

Notso Buco

Filed under: Eksotiikkaa,Sieniä,Soija,Vegan,Vege — Meri @ 21.49

Olette ehkä kuulleet ruokalajista, jolla on messevän härkäpäinen nimi: osso buco. Tai vieläkin maskuliinisemmin, osso bucco! Apinanruokakeittiössä ei kuitenkaan otettu mittaa elävistä härkälöistä vaan kuritettiin soijafilettä. Tällä kertaa ei menty jo vähän passén tofun kanssa. Etnokaupan kylmäkaapin syövereistä löytyy näet muutakin mielenkiintoista.

Tempeh eli fermentoitu soijapapu on tofua paremmin sulavaa, kuidukkaampaa ja proteiinituhdimpaa. Koostumus on lihaisampi ja selvästi erilainen. Tofun tavoin tempeh vaatii hyvän maustamisen tai kunnon marinoinnin, sillä itsessään se on melko mautonta.

Tempehin tervetulon kunniaksi sille ehostettiin käsipuoleen kaunis sahramirisotto, joka valmistui uunissa ihan itsestään. Kauhanvarteen juurtumista ei tarvitse siis kammota edes leipääntyneen ammattikokin. Risotto oli aivan ihanaa, semminkin kun olen aikamoinen sahraminrakastaja. Tempeh olisi vaatinut lisempää maustoa, mutta ohjeistan tässä siihen, jottette toista virheitäni turhaan. Laita ensin risotto tulille ja valmista sitten bucco. Risotto on sopivasti valmista kun ossokin on.

notsobuco

Sahramirisotto uunissa (neljälle)

  • sipuli
  • 3 dl risottoriisiä
  • 0,8 tl sahramia
  • 1,5 dl valkoviiniä
  • 6 dl kasvislientä (kuutiosta vaan!)
  • pippuria, suolaa
  • öljyä

Kuumenna uuni 230 asteeseen. Silppua sipuli ja kuullota se öljyssä uuninkestävässä kattilassa. Lisää joukkoon riisi ja anna senkin kiillottua. Lisää viini ja sahrami, sekoita hyvin. Keittele pieni tovi, niin että neste on imeytynyt. Lisää kasvisliemi, pippuria, varovasti suolaa (kuutioissa sitä jo piisaa) ja peitä kattila kannella. Siirrä kattila uuniin ja anna muhia, kunnes neste on imeytynyt riisiin, noin 25 minuuttia.

Notso Buco

  • paketti tempehiä (400g)
  • porkkana (suosittelen useampaa, tämä oli aika vähän)
  • n. 150g sieniä (herkku- tai portobello-, kantarellitkin käyvät, reilummin voi laittaa)
  • reilu 1 rkl tomaattipuretta
  • 2,3 dl valkoviiniä
  • 0,4 dl soijaa
  • 0,4 dl vettä
  • 2 rkl voita
  • jauhoa
  • öljyä

Leikkaa tempeh ensin kahteen osaan (tässä kohtaa voit pyöristellä veitsellä reunat, jos jaksat). Leikkaa sitten kumpikin puoli sivusuuntaan, ja toista vielä. Sinulla pitäisi olla kahdeksan ohutta tempehpihviä. Itse leikkasin vain neljään osaan, mutta ohuempi olisi parempi. Öljyä tempehviipaleet kevyesti ja pyörittele jauhoissa, itse käytin maissijauhoa. Paista biffit pannulla öljyssä kevyen ruskeiksi ja lisää paistamisen aikana pannulle suolaa tai soijakastiketta. Vaihtoehtoisesti tempehin voi marinoida soijassa etukäteen, mutta tässä vaiheessa se on vähän myöhäistä. 🙂 Siirrä palat odottamaan.

Viipaloi porkkana ohuiksi kiekoiksi ja viipaloi sienet. Paistele niitä pannulla, kunnes ne pehmenevät hieman ja lisää sitten tomaattipure. Nosta tempehit takaisin pannulle ja lisää viini. Kun neste on keittynyt puoleen, lisää soija ja vesi. Anna kiehahtaa sen verran, että kastike koostuu. Lisää lopuksi voi ja sekoita. Ota risotto uunista, tarkista maku ja tarjoile tempehin tukena. Notso bad buco.

Jos käytät voin sijaan kasvimargariinia kuten sinistä Floraa tai Keijua, vegaaniystäväsi jonottavat illalliselle. Eikä tämä suinkaan ollut oma ideani. Vegaaniblogikokin Vegan Yum Yum sponsoroi reseptin ja sanaleikin.

Treeniä ja tofukaalikeitto

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Optimoidut,Soija,Soppa,Vegan,Vege — Meri @ 8.22

Eilen vihdoin pääsin tyyppaamaan kesän lopulla Kalasatamaan avattua uudenlaista treenisalia, GPP Gymiä. Ajoittain olen hikoillut kyllä amerikkalaisen Crossfitin tahtiin, mutta nyt on oikeanlaiset vermeet ja joukkotreenit. Seura pieksää tietysti aina kovempiin suorituksiin, mikä on mahtavaa.

Kotona odotti maustamattoman tofun jämä, joista piti viritellä jotain iltapalaa. Selailin joskus parjaamaanikin Tofu-keittokirjaa ja bongasin mainion reseptin, sillä kaapista löytyi kaikkea tai ainakin kaikelle korvike. Laitan ohjeen sellaisenaan kuin se kirjassa on, mutta itse käytin ihan normikaalia ja tavan sipulia.

tofukaalikeitto

Savoijinkaalikeitto

  • 1 pkt maustamatonta tofua (270g)
  • 500 g savoijinkaalia
  • 3 salottisipulia
  • 3 rkl wasabia
  • 3 rkl raastettua inkivääriä
  • 2 rkl misoa
  • 7 dl kasvislientä
  • seesamiöljyä
  • (suolaa)

Kuutioi tofu pieniksi kuutioiksi, suikaloi kaali ja leikkaa sipuli ohuiksi renkaiksi. Paista tofukuutioita kattilassa seesamöljyssä viitisen minuuttia ja lisää sitten kaali, sipuli ja raastettu inkivääri. Kuullottele hetki. Lisää kasvisliemi ja mausta misolla ja wasabilla. Lisäsuola oli mielestäni tarpeeton kasvisliemikuution ja mison lisänä, mutta maistamallahan se selviää. Anna kiehua vartin verran, niin että kaali pehmenee. Nauti hieman jäähtyneenä.

Keitto oli juuri sellaista kuin kaipasin, lämmintä, maukasta eikä liian monimutkaista. Wasabi ja miso ovat täydellisiä yhdessä. Silkka keeper, kuten Tofu-kirjakin.

17.10.2007

Jäätelökesä jatkuu

Filed under: Banaani,Elävä ravinto,Herkut,Kevyt,Optimoidut — Meri @ 17.00

Taas on oltu tötteröllä eli ajettu pakastettua banaania jos jonkinlaiseksi herkuksi. Vieraalleni tarjoilin banaani- ja suklaajäätelön yhdistelmän kevyesti carob-jauheella maustetun cashewkerman ja pecan-pähkinämurskan kera. Itse maustoin jätskini rommiesanssilla. Yllä samaista himpun suklaista cashew-kermaa. Kyllä oli hyvää!

rommibanaanijäde

Aurinkoenergiaa lautasella

Filed under: Eksotiikkaa,Elävä ravinto,Soppa,Terveys,Vege — Meri @ 8.21

Annetaan kansalle sitä mitä se vaatii! Itusoppaa! Ei ihan sellerisoosia muttei niin kaukanakaan siitä. Maku on raikas ja ihmeen hyvä, olo mukava ruokailun jälkeen. Tosin tuhdistin annosta reilusti savusiialla, tässä kun on kaiken elinvoiman ohella vähänlaisesti proteiinia. Söin kalan kuitenkin erikseen ettei ihan pakanamaalle menty.

soppa

Väri on kaunis ja soppa sulaa hyvin. Mung-pavunidut ovat iduista (toistaiseksi ainoita) suosikkejani, maultaan ehkä pähkinäisiä ja ainakin eri tavoin täyteläisiä kuin vaikka sinimailasen eli alfalfan idut kuten me elävän ravinnon kerholaiset sanomme.

Elämänvoimakeitto

  • 1,5 – 2 dl nestettä (joko uudistavaa juomaa tai vettä, jossa hiven sitruunamehua)
  • omena
  • puolikas avokado
  • 2 sellerinvartta
  • 1 dl mung-pavunituja
  • tuoreita yrttejä (esim. persiljaa, basilikaa, minttua…)
  • linssin, sinimalaisen tms. ituja jos on
  • voikukkaa, nokkosta, pinaattia tms. jos on
  • valkosipulinkynsi
  • kesäkurpitsaa, lehtikaalia, mitä tahansa vihreää

Laita neste tehosekoittimeen ja kokoa sinne muutkin ainekset. Poista omenasta kota ja pilko, samoin kovempia vihanneksia on hyvä hieman pilkkoa. Yrtit, salaatit ja idut voi laittaa sellaisenaan. Koverra avokadonliha joukkoon, kuori valkosipulinkynsi. Hurauttele kunnolla sopaksi ja lisää ainesosia oman harkintasi mukaan. Koostumus ja maku vaihtelee valmistuskerrasta toiseen eikä minulla ainakaan nokkosia täällä kasva. No ei muutakaan kyllä.

Lisää valmiiseen soppaan sattumiksi vielä mung-pavun ituja tai tuoreita herneitä. Kyllä taas paranee maailma ja kohenee terveys niin että kolisee!

Ja varoitan tässä jo etukäteen, että tiedossa on suolitostohapatusta, sillä olen valvonut kaksi viime yötä Paula Heinosen tuoreimman kirjan parissa, joka siis keskittyy suoliston saattamiseen kuntoon ruokavalion avulla. Gudden Appetit kuten Luxenburgissa sanotaan.

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress