Hakaniemen hallin Lentävä Lehmä on ylittänyt itsensä jälleen ja liitää sfääreissä: Lehmästä saa ranskalaista voita (beurre)! Ja vieläpä kahta laatua. Näistä ostamani on prikulleen samaa, jota palvoimme taannoisella elokuun Ranskan matkalla ja suolattu merisuolalla. Tästä ei voi parane. Vastaavasti kotimaisen luomuvoin saatavuus on valitettavasti katkolla. Vaikka rehellisyyden nimissä: voierän baskeripäät vie kuusnolla.
Voi ei ollut ainoa uutuus Lehmässä. Ainoana paikkana Suomessa lehmukka kauppaa islantilaista erikoisuutta, hapanmaitotuotetta nimeltä skyr [skiir] (<– korjaa Vappu jos lausuminen on tässä ohjeistettu erheellisesti). Tämä hurmaavan hapan tuotos on jotakin jogurtin ja rahkan välimaastosta. Mausta tulee melko lailla mieleen nöyrä eli Bulgarian jogurtti, tuo lapsuuteni vakiojugge, mutta rakenne on tuhdimpi ja maku hivenen happamampi. Parempaa kuin rahka, ei niin pehmeän rasvaista kuin partaäijä ja omaan suuhuni herkullista. Ja lehmänlypsämää maitoa tämä, ei vuohien tai issikoiden. Tai valaiden. (Maitovalaiden).
Koska Lehmä ei ole ainoa joka on vedossa, vaan itsekin kiidän apinan raa’alla voimalla jossain kiertoradalla saatuani aamulla mielettömän idean liittyen työhöni ja sille välittömästi professoristason kannatusta, esittelen vielä Kennylle ostetun kaverin: tässä on viikon vanha kuivurimme, Evermat, jota Kenny on alkanut jo leikkisästi kutsua Matiksi. Kuten näette, Matti on väritykseltään lumivalkea ja muodoiltaan soman pyöreä. Hyvää seuraa kulmikkaalle Kennylle ja käytössä jo tehonsa osoittanut.
Matti on lähinnä Lihansyöjän tekosia ja Lihansyöjä onkin kuivannut sillä jo paitsi järkyttävän herkulliseksi marinoitua kuivalihaa, myös lukuisat määrän omenaviipaleita. Itse uhrasin kuivurineitsyyteni eilen illalla ja samalla pienen osan Lihansyöjän perheeltä saadusta suppilovahverosaaliista hyvin tuloksin. Sienet ovat kiitollista kuivattavaa. Kuivuvat nopeasti ja siististi. Kiitos Matin hiljaisen äänen kuivurin voi jättää yöksi päälle ja kiitos ajastimen huolta ei tarvitse muutenkaan kantaa. Lämpötilaa saapi säätää ja vaikka Mattiin mahtuu neljä kerrosta kuivattavaa, koko on silti sopusuhtainen. Jos siis harkitset kuivuria, suositan tätä! Mutta muista: älä ota kesä-Mattia.
Vieläkään ei ole energiani vähissä vaan käytän siitä osan kehuakseni Pastanjauhajien Jumalaisen hyvän juustokakun (aka Baileyskakku) taivaisiin! Olen valmistanut nyt kolme Baileyskakkua eri tilaisuuksiin ja vastaanotto tuolle paakelsille on aina valtavan myönteinen. Kakku on parhaimmillaan seuraavana tai sitä seuraavana päivänä, tekopäivänä Baileys lyö vähän liikaa läpi. Pohjan ainesten määrän olen tuplannut ja sokerin jättänyt siitä pois, digestivepohja reilulla voilla tuo ihanan puffet-maisen suolaisen tasapainon Pappagallon cappuccino-jäätelölle maistuvalle täytteelle. Ja helppokin tämä on!
Nyt on apinaperheen joulumenukin (jota saapuvat nauttimaan oma perheeni sekä veljeni perhe ja valmistavat kanssani Lihansyöjä ja strutsikoira) selvillä:
- Alkuun graavisiikaa, graavi- ja savulohta, saaristolaisleipää ja ranskalaista (!!) voita
- Pääruoaksi äidin rosollia kastikkeineen, keitettyä perunaa ja (toivottavasti luomu-)kalkkuna sekä sinappia
- Jälkiruoaksi baileyskakku
Ettekä arvaa mitä kiehuu juuri nyt padassa: keittolihat! Vottö… Muttaku. Syön pääosin ruokani raakana ja kasvis-kalapainotteisesti, vaan joskus sitä tarvitsee lämmintä ruokaa ja etenkin soppaa. Kun lihakeitto vielä oli työmaaruokalani listalla niin siihen se oli sinetöity, kohtaloni kokeilla tätä klassikkoa ensikertaa. Sillä ruokalan sopat jätän muille ja nautin evääni, mutta Hakaniemen hallin Hakkaraisen lihat saavat tässä huushollissa armon!
