MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

Tämä erikoinen valokuvapostaus siksi (ei siis kuvien vuoksi, vaikka ovatkin erittäin hienoja ja saattaisivat voittaa ruokakuvien major turn off -palkinnon ihan heittämällä), että muistatan itseni lisäksi teille syöväni muutakin kuin Monkeyyn päätyviä herkkuja ja koestuksia. Rakas apinakeittiöni alkaa nimittäin olla niin mukavasti pullollaan ohjeita, että se todella palvelee itseäni keittokirjan muodossa. Yhä useammin tapahtuu niin, että kun pohdin jonkin tietynlaista ruokaa tai raaka-ainetta ja käännyn ensin kuukkelin puoleen, keksinkin äkkiä, että vastaushan on jo omassa plokissani! Ömeizin.

Olen siis valmistellut useita ruokia uudestaan ja uudestaan aina yhtä onnellisena siitä, että kykenen tällaiseen omavaraisuuteen. Tämä ei tietenkään tarkoita, ettenkö edelleen olisi lähes päivittäinen vakooja TEIDÄN blogeissanne ja reseptiarkistoissanne yhtä hyvin kuin julkkiskokkien ohjeiden perässä ja muilla mailla hakemassa Inspi-ratsuani, jolla sitten karauttaa kaasu-uunin auringonlaskuun. Että keep cookin’, fellas!

Aluksi muheva munakoisotahna eli moutabbel, mutabbel tai vaikka baba ghanoush, rakkaan lapset nimet ovat moninaiset ja eksoottiset. Tahna on hyvää varmasti leipien päällä, mutta kun känttyjä en juur harrasta, se menee mukiin vihannesten dippinä. Seuraavana päivänä on kunnia ilahduttaa työtovereita kynsilaukan karmivalla tuoksulla.

Seuraavana varsinainen sesonkiruoka, kaalilaatikko, puolukkasoseella tottakai! Kyseessä Saara Törmän patenttiohje, johon sovellan yleensä pari desiä soijarouhetta ja purkin kidney-papuja proteiinia tuomaan. Silloin edellytetään kyllä mausteiden lisäämistä, eli tehkää hyvin. Samalla näytön omaisesti vakuutan erääseen kodikkaaseen kotiin, jossa ollaan kovia keräämään sieniä ja strutsikoira on tuttu vieras, että punaiset marjat ovat ahkerassa syömingissä ja niistä ollaan iloisia joka päivä. Jos vielä hyvän ruis-puolukkapuuron ohjeen sais?

Hehehehe… Tämä on karrrmiva kuva! Nimittäin kurmuusista, kuten nimesin kurpitsa-muusiviritelmäni sen jälkeen, kun kurpitsahaasteeseen suunnittelemani kurpitsa oli jo viety. En sitten osallistunut tällä, niin vangitsevan syötävä kuin se ulkomuodoltaan onkin.

Ja tämä. Pohjaton pitsa eli pohjaton, kuten lempilastamme hellyydellä nimitämme. Tätä Lihansyöjä toivoo ainakin kerran viikossa, kerran kahdessa yleensä saakin. Vähähiilarisempi pitsa siis. Reilusti raastettua juustoa ja mielellään juureksia joukkoon, raastenaa nekin, levitetään pelille ja maustetaan oreganolla. Paistetaan kuumassa uunissa joku tovi, että juusto sulaa. Otetaan pois ja levitellään sille tomaattipyre/-kastike ja reilusti päällyksiä.

Hyväksi on osoittautunut tapa, jossa täytteet paistelee pannulla kosteaan kastikemaiseen muotoon, jolloin tomaattikastia ei välttämättä erikseen tarvitse. Päällisiksi käy mikä tahansa, kunhan sitä on runsaasti ja mielellään jotain raikasta mukana. Esimerkiksi ananasta. Maistuva paistos. Tällainenkin versio on tarjolla.

Ja nämä kiiltäväpintaiset rumilukset ovat roheiinikekuja eli proteiinikeksejä. Kamalia koostumukseltaan ja makukin metsässä. En voi suositella tiukimmallekaan kiristelijälle. Jos kuitenkin haluat tehdä virheesi itse, osviittaa voi hakea täält… Meinasin sanoa, että Fastin sivuilta, mutta reseptisivu on näköjään poistettu. No tätä ei tule ikävä. Niitä muita ehkä.

Tämä sen sijaan on loistava tofu-ruoka, kuten Lettupannu ja Kurpitsamoska jo ovat meitä valistaneet. Nousi meilläkin samaan sarjaan tofupihvien ja tofusalaatin kanssa.

Samoin erinomainen ja helppo, nopea ja helppo kasvislisäke maistuu. Pilkotaan siis ohuiksi suikaleiksi haluttuja juureksia, kaadetaan päälle hiven öljyä, suolataan ja sekoitellaan, nuketetaan n. 200 asteessa uunissa sen aikaa, että pahin purutuntuma on liedentunut mutta juurekset eivät ole mössöä. Äsken havaitsin, että kaali toimii tässä erityisen hyvin. Suikaleista saa helposti niin ohuita, että paahtuvat perin juurin herkullisiksi. Kaalin kanssa sopii hyvin punasipuli, joka tuo makeutta settiin. Tässä vielä lanttua ja porkkanaa, peruskauraa. Eikä maksa liikaa. Tarjoiltu tässä lammaslihapallojen äärellä.

Tämäkö tylsä postaus, älkää naurattako! 😀