MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

Huhhahhei, apinanraikas muuli palasi eilen kaupungin urbaaniin sykkeeseen viikon eräleiriltä, joka kyllä vie mehut eläimestä kuin eläimestä. Keräilen täällä palasia itsestäni ja skarppaan nyt pari sanaa viikon menusta, joka oli kyllä olosuhteet huomioiden valtavan onnistunut. Menu muuntui matkan varrella monta kertaa, mutta luovuus kukkikoon metsäläisten ruoanlaitossa! Sekä ohjaajat että leiriläiset pistelivät poskeensa eräjauhelihaa eli soijarouhetta mukisematta melkein joka päivä ja maukkaus synnytti suorastaan soijarouhevillityksen. Kaikki messiin! Näin terveellistä, halpaa, helppoa, hyvin säilyvää ja monipuolista ainesta ei kannata ohittaa Erkki Epäluulon eikä Kehnon Kokemuksen käsipuolessa.

Aluksi hehkutusta blogeja kiertäneestä Herkku-uunin Pirkko-tädin peltileivästä, jonka laitoin aluilleen päivää ennen leiriä saadakseni ylimääräisen tuorehiivan pois nurkista pahentumasta. Leivoin leivän aamulla ennen lähtöä valmiiksi ja ositin neljään kimpaleeseen. Leirillä leipä teki kauppansa ja oli kyllä todella erinomaista, vaikkei vaalean leivän ystävä muuten olisikaan. Mieletön ohje! Pirkko-tädille vaan terveisiä. Itse tumppasin jauhoiksi durumia, hiivaleipää sekä tavan vehnää.

Leivän lisäksi viikon menu koostui mm. eräjauhelihakeitosta, erityisen maukkaista suolaisista letuista (vissyä taikinaan!) eräjauhelihalla, raejuustolla ja salaatilla, eräjauhelihamakaronilaatikosta mozzarellalla sekä lämppäreistä, kanasta ja riisistä, kalakeitosta, makkarasta ja Apinan texmex-salaatista, tietysti raikulla, suolapähkinöillä ja nachoilla. Pitsaa tehtiin leipäpohjaan. Aamujamme pehmensi puuro ja välipaloina oli retkihenkeen esimerkiksi pähkinöitä ja rusinoita.

Herkkuinen kohokohta oli toki itse poimituista mustikoista tuunattu mustikkamaito. Aivan yhtä herkkuisia eivät olleet pullat, joiden piti aluksi olla tikkupullia, mutta jotka soveltuivat uunissa paistetuiksi hillopulliksi aikataulullisista haasteista johtuen. Bumtsibum kun vie hetken jos toisenkin.

Tikusta uuniin ei vielä ollut kovin suuri ongelma, mutta kun asiat alkavat mennä pieleen, ne menevät näköjään sitten kunnolla. Ensimmäinen erä pullia oli aivan liian valtavia ja hilloisia, pullat vaahtosivat uunissa eivätkä kypsyneet täysin. Seuraava erä oli nättejä, mutta ne poltin. Viimeiset pullat olivat perin kummallisia rääppeitä, mutta leirin seikkailijahengen kunniaksi sanottakoon, että leipomukset tekivät silti kauppansa ja keräsivät jopa tyytyväisiä kehuja.

Syömisen ohella uimme yläkuvassa näkyvässä lumpeisessa Iilijärvessä päivittäin, loimme heimotanssin jolla varmistimme hyvät kelit, rantabiletimme, ongimme, seikkailimme selviytyjäradalla, pelasimme geimit jos toisetkin, saunoimme, vietimme telttaelämää lopulta niin myrskyisissä olosuhteissa, että oli tehtävä siirto majan lattialle koko porukalla ja ties mitä muuta. Mieletön viikko, jonka leiriläiset kestivät ongelmitta, mutta joka pisti ohjaajat koville. Onneksi menetimme vain yhden miehen kesken leirin ja saimme toisen yön pimeinä tunteina paikkaamaan. Oli muuten samainen myrsky-yö. Vaan hetkeäkään en vaihtaisi pois! Tippa kavereineen tuli linssiin kun oli leirin päätöshetki käsillä. Henkinen pääoma kasvoi taas, vaikka sen käyttökapasiteetti vilkkuukin vielä miinuksella. Ei kuitenkaan niin pahasti, etteikö Hietsun rantalentis- ja koriskenttien seireenien kutsu olisi jo houkutellut pelaamaan.

Pienen muulin asiat ovat kerrassaan hulppealla tolalla. Mielikuvituksellisen leiriviikon, jolla mm. baunssattiin reggae-letkassa Don’t worry, be happya Kokkisodan viime metreillä, jälkeen suoritettu siirtymä mökille suuren järven rantaan tuttujen ihmisten (ja koiran!) pariin valmiiden piirakoiden äärelle virittää sorkkaeläimen kuin sorkkaeläimen viikonlopputunnelmiin. Suolainen ja punainen pesto-tomaattipiirakka nosti kasvisruoan arvostusta ja mustikkapiiras oli as good as ever. Tuoreista mustikoista, muuten.

Punainen piirakka

Pohja

• 2 dl jauhoa
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 dl raastettua parmesania
• 100 g rasvaa (juoksevaa tai normia)
• (2 rkl vettä)

Sekoita jauhot, leivinjauhe ja parmesan ja nypi ne sekaisin rasvaan. Lisää vettä vain, jos taikina tuntuu liian kuivalta ja murenevalta. Painele taikina voideltuun piirakkavuokaan ja aseta jääkaappiin ainakin puoleksi tunniksi.

Täyte

• 400 g kirsikkatomaatteja (Kiskon ovat NIIIN parhaita!)
• 1 prk eli n. 185 g punaista pestoa
• pippuria, öljyä

Levitä pesto levänneelle piirakkapohjalle. Halkaise kirsikkatomaatit puoliksi ja asettele ne pestopedille. Voitele tomaatit öljyllä ja rouhaise päälle pippuria ja suolaa. Paista 175 asteessa n. tunti. Valmista tuotetta voi piristää vielä halutessaan vaikka mustilla oliiveilla ja tuoreella basilikalla. Niin kuin se nyt mitään piristystä kaipaisi! 😛

Mäkijuoksutreeni oli silkkaa mielihyvää erinomaisessa seurassa ja kasvatti ruokahalua illan grillikoitosta kohden. Ennen grilliä ja jumalaisia karsinogeenejä lyötiin löylyä universumin ihanimmassa saunassa, jonka pehmeät löylyt ja uskomaton näkymä suoraan järven ylle pitkittävät sauna-aikaa.

Grilliin tuupattiin täytettyjä herkkusieniä, maissia, lihaa ja omasta toimestani mattopiknikillä koestettuja inkiväärimarinoituja kanakepakoita. Kepakot maistuivat muillekin kuin minulle ja saivat osakseen suuria kiitossanoja. Kunnia kuuluu tietysti Ruokalalle, joka reseptin minullekin esitteli. Tekisi mieli tehdä heti uudestaan, harvoin kana on näin poikaa!

Yömyöhällä sinisessä kesävalossa yllytin pelaamaan vielä korttia. Niinpä paiskoimme hullunkurisen tunnelman vallitessa kolme hyvää erää ristiseiskaa ennen makeita yöunia. Ja mitä savanniin tulee, otsikko viittaa seuraavan päivän kiihkeään Alias-otteluun. Pelaaminen on joskus niiiiiin parasta!