MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

22.10.2008

Glooo-o-o-o-o-oooriaaaa

Filed under: Arkiruoka,laktoositon,Soija,Soppa — Meri @ 7.57

Joulu lähestyy! Ja minä kuuntelen Celine Dionin joululevyä ja polttelen TUOKSUkynttilää. Kiitos, olen jo nurkassa häpeämässä. Celinestä ihan pidän, mutta tuoksukynttilä oli täysi erhe, joka pääsi syntymään jokin aika sitten turhan nostalgisen tuoksun vuoksi. Voiko lapsuuden tuoksukumien (ei NIIDEN kumien) haiskahdusta vastustaa? Luulin olevani vahvempi, mutta ei. Nyt olen. Poltettuna tuoksu on ällö. Elävä tuli onneksi kotoisa.

Glooriaa joulun lisäksi tälle Glorian ruoka&viini -lehden sopalle. Ne kyllä osaa. Ja saavat kukkakaalin maistumaan paatuneimmallekin caccacuulan kammoiselle (en minä muul. huom.). Lehdessä on myös hyvä idea keiton lisäämisestä kalalla tai muulla. Itse käytin, arvaattehan se, tofua. Lämmöllä suositan, kuten lähes kaikkia keitoksiani, olen kiitollisin yleisöni. Eilen meni tosin pahasti metsään, mutta paljastelen myöhemmin. Nyt kaalit sobbaan ja sobat gorffan.

zoppa

Italialainen kukkakaali-parmesaanikeitto

  • iso sipuli
  • iso kukkakaali tai kaksi pientä
  • 2 perunaa
  • 2 rkl voita
  • 9 dl kasvislientä
  • 1 dl parmesania raasteena
  • 200 g maustamatonta sulatejuustoa (lehdessä ehdotellaan Philadelphiaa, mutta minä muuli se uskollisena tuuppasin Polar 9% -paketista)
  • (mustapippuria, oliiviöljyä)

Hienonna sipuli, paloittele kukkis ja perunat. Kuullota sipulia kattilassa voissa muutama minuutti. Lisää kaali, perunat ja kasvisliemi. Keittele kannen alla vartin verran. Soseuta. Lisää parmigiano ja sulatejuusto, sekoittele sulaksi joukkoon. Anna vetäytyä hetki. Lisää pippuria ja pari tippaa oliiviöljyä pinnalle jos haluat, itse pidin parempana ilman.

Tofuvahvistus

  • 500 g tofua (Super Tahoe)
  • soijaa

Uuni kuumenemaan n. 250/kaasu 6. Paloittele soija pieniksi kuutioiksi. Levitä tasaisesti uunipellille ja roiski hiukan soijaa paloille, sekoittele vielä, että on tasaisesti. Varo liikaa soijaa, ettei tule turhan suolaista. Keitto on myös suolainen. Kuumenna uunissa ehkä vartti. Nauti keiton seassa tai vaikka salaatissa, katoavat myös napoina ihan näinkin.

14.10.2008

Karpin kasvissyöjän lammaspähkinäpullat

Kasvissyöjän sikäli, että lampaan ruokailu silloin tällöin on hivenen eettisempää kuin possun tai lehmukan, sillä päkäpäät saavat kasvaa nummella, laumassaan määkien ja törmäillen, kuten lajilleen ominaista. Ohje on Karpit.netin antia, joka löytyy nykyään myös paperipainoksena kirjakaupoista. Itse luotan edelleen erinomaiseen verkkopalveluun ja haeskelen sieltä itselleni sopivia ideoita.

Lammaslihapullat olivat herkullisia ja pähkinä toi tosiaan hauskaa purutuntumaa, ja kuten huomaatte, sipulia saa olla kunnolla! Ehkä omalaatuinen yhdistelmä syödä lammaspullia bujabeesin ohessa, mutta omalaatuisuus voi olla plussaakin, vähän kuten jäätelö ja ranskalaiset.

lampo

Mirabellan lammasbullat

  • 500 g lampaan jauhelihaa
  • iso punasipuli
  • 1 rkl tomaattipyreetä
  • luomumuna
  • kourallinen saksanpähkinöitä
  • 1 tl tai reilummin juustokuminaa
  • 0,5 tl kanelia
  • mustapippuria
  • cayennepippuria
  • suolaa
  • (kuivattua tai tuoretta persiljaa)

Uuni 200 asteeseen. Silppua sipuli ja pieni pähkinät veitsellä tai morttelissa. Sekoita ainekset ja mausta sopivaksi. Muotoile lihapulliksi tai pihveiksi ja paista n. 15 minuuttia tai kunnes kypsiä. Tarjolle ehdotetaan esim. jogurttikastiketta, olis varmaan buenoo. Kylmänä menee myös.

Samalla kuin bujabeesiä tai pullia tarjoiltiin myös brandy-pähkinäjuustoa, joka tuoksuu pekaaniselle ja taivaalliselle ja maistuu hurjan hyvältä.

11.10.2008

Erkin erilainen linssikeitto

Ja heti tööttään ulos sitä peruskauraa eli terveellistä kasvisruokaa, itsepähän halusitte 😉 Resepti on peräisin parin vuoden takaiselta harjoittelujaksoltani, jossa tutustuin työyhteisön jäseniin laajemminkin. Kyseessä on erään Erkin poikkeuksellinen linssikeitto-ohje, joka on poikkeuksellinen ainakin minulle, sillä toinen klassikko-ohjeeni on Vapun, joka on tomaattipohjainen ja ihana sekin. Tähän käytetään mieluiten vihreitä linssejä ja maku muistuttaa hiukan hernekeittoa (ehdottomasti hyvällä tavalla), mutta on hienostuneempi ja köh… voisko sanoa rikkaampi?

linssisoppa

Soppa sopii syksyisiin iltoihin ja keltaiseen ruskaan paremmin kuin hyvin ja lisäkseni siitä pitää suuresti myös Lihansyöjä (jonka nimi pitää ehkä kohta muuttaa, kun olen pitänyt niin kaidalla kasvislinjalla, vaikka tänään tuo alkukantainen atleetti aikoo toteuttaa jälleen luontoaan ja suuntaa hallin lihatiskille). Lämmittämiskertojen myötä vain paranee uuniruokien tapaan. Vihreissä linsseissä taitaa muuten olla vähemmän tärkkelystä kuin punaisissa, sillä keitto ei mene samalla tavalla puuromaiseksi kuin punaisten kanssa, vaan linssit säilyttävät muotonsa. Ja linsseissähän prodea piisaa!

Erkin linssikeitto

  • 1 porkkana
  • 1 suurensuuri tai 2 pienempää sipulia
  • 5 valkosipulinkynttä
  • 2 dl vihreitä linssejä
  • 1 litra kasvislientä (vaikka vain kuutioista, 2/litra)
  • 2 tl (dijonin) sinappia
  • 1 tl paprikajauhetta
  • 0,5 dl sitruunamehua (käytin siciliaa)
  • 1 tl hunajaa
  • suolaa
  • (nippu tuoretta persiljaa tai kirveliä)
  • loraus soijakermaa (lightkin käy)

Paloittele porkkana ja silppua sibulit, myös kynsilaukka. Lorauta kattilaan öljyä ja kuullottele siinä vihanneksia muutama minuutti. Huuhtele linssit ja valmista kasvisliemi, lisää kattilaan. Keittele ja hauduttele puolisen tuntia ja lisää sitten mausteet. Kun keitto on muuten valmis, lisää hyvä tilkka soijakermaa. Anna hiukan jäähtyä ennen kuin käyt kimppuun. Tämän kanssa sopivat sohva ja villasukat vaikka sitten on hyvä varautua hikoilemaan.

Kokeilin eilen myös Satu Silvon kikhernepihvejä, jotka tosin valmistin uunissa, niitä on kokeiltu Piparminttulassakin. Paistaminen tuonee lisämakua, mutta jotenkin eivät olleet meidän suuhumme. Niistä tosin syntyi idea hummuspihveistä, että pian taas tavataan, kikhernehyllyllä. Jälkkärikin oli Mintun käsialaa eli rahkapaistos (alunperin Kotikokki.netistä). Oma versioni oli näin:

  • 1 prk (250 g) maitorahkaa
  • 1 luomumuna
  • 1 dl spelttihiutaleita
  • 1 tl leivinjauhetta
  • vaniljasokeria
  • runsaasti kardemummaa
  • sopivasti sokeria tai makeutusainetta

Sekoita (ja anna vaikka hetki turvota), kaada jauhotettuun pieneen vuokaan (tai suuremman vuoan keskelle, pitää hyvin muotonsa) ja paista 175 (kaasu 4) asteessa puolisen tuntia. Oikein hyvää puolukkasurvoksen kanssa, maistuu rahkapannarille.

8.10.2008

Doufu Dijon (puolukkasalaatin parissa)

puolukkasallaad

Te olette tehneet tällaista salaattia varmaan since day one, mutta itse keksin tämän vasta eilen. Inspiraationa ihan ensimmäisen kerran valmistamani puolukkasurvos/-sose, jota syön tällä hetkellä tasan kaiken kanssa (käy muuten ökyhyvin mm. lasagnen kanssa eikä lassen tarvitse edes olla pyöreä). Salaatti maistui puolukkaa inhoavalle Lihansyöjällekin, että näin se homma etenee.

Puolukkasurvos salaatissa

  • kaalia
  • porkkanaa
  • hapukurkua eli hapankurkkuja
  • puolukkasurvosta
  • oliiviöljyä, suolaa

Veistele juustohöylällä kaali suikaleiksi ja samoin porkkana. Pilko hapukurk ja sekoita joukkoon. Mausta reilusti puolukkasurvoksella ja pehmennä tilkalla öljyä, hiven suolaa ei tee koskaan hallaa. Talleta mahaan esim. tofuruoan seurana.

Oma settini haki vaikutteita Kulinaarimurun sairaspastasta, jossa tofun tilalla kylläkin oli kana ja tosiaan myös sitä pastaa. Vaan siis sinappi toimii tofun kanssa kuin tau-tau-taunopalo!

colours

Doufu Dijon

  • punasipulia
  • tofua
  • dijonin sinappia
  • parman juustoa

Pilko sipuli ja kuullota öljyssä. Kuutioi tofu ja lykkää sipulin seuraksi. Kun tofu on saanut hieman väriä, lisää tilkka vettä (tai kermaa) ja mausta dijonin sinapilla, yhden hengen annokseen teelusikallinen on sopiva. Hauduttele hetki ja raasta joukkoon parman juustoa. Nauti puolukkasalaatin ja pakastevihannesten kera. Saa seura olla hienompaankin, tofu ei pistä pahakseen.

Eikö ole uskomattomat värit pakastevihanneksissa?! Kuten myös Suomen syksyssä juuri nyt. Pakahdun. Läähätän ja läkähdyn.

1.10.2008

World Premiere: pyöreä lasagne!

Filed under: Arkiruoka,Kevyt,laktoositon,Pasta,Uunista,Vege — Meri @ 19.17

Niin sitä vaan taas saa ruksia yhden klassikon lisää pois kokemattomien annosten listalta, kun suoriuduin vihdoin lasagnen valmistuksesta. Eilen uunissa porisi Satujataren suomalainen sienilasse ja tänään sovelsin tomaattista papulasagnea ihan omaan muulimalliin. Töykeen hyvää. Uuniruoat on.

Tässä summittainen ohje omaan Apinan papupatalasagneen, Satujataren hurmaava versio löytyy täältä. Siihen suolsin itse pakkasesta viimeiset korvasienet ja lisäsin tuoreilla herkkusienillä. Tämä oma settini valmistui ihan ilman kermaa, mutta eipä sitä olisi kaivannutkaan. Melko kevyt versio, jos lasagnesta nyt voi sellaisen saada. Mausteet selkeästi Satujataren käsialaa, pikkuisin höystein.

lasse

lasse2

Apinan papulasagne

  • tuorepastaa lasagnelevyjen muodossa
  • sipuli
  • currya
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 2 porkkanaa
  • tölkki kidney-papuja
  • muutama kukinto kukkakaalia
  • 370 g paseerattua tomaattia (esim. Mutti)
  • timjamia, rakuunaa
  • n. 1,5 dl 10% Västan -juustoa raasteena
  • vettä
  • suolaa, sokeria, chiliä
  • oreganoa
  • (parmesania)

Laita uuni lämpeämään reiluun 200 asteeseen. Silppua sipuli ja kuullota öljyssä. Lisää valkosipuli ja curry. Raasta porkkanat ja kukkakaali karkeaksi raasteeksi, pannulle vaan ja pavut myös. Lisää paseerattu tomaatti ja ehkä purkillinen, pari vettä. Lisää timjamia, rakuunaa ja suolaa sekä chiliä. Keittele sopivasti ja suurusta, jos uhkaa jäädä turhan vetiseksi. Lisää juustoraaste, ropsaus sokeria ja maistele, lopuksi oregano.

Kasaa vuokaan aluksi kastiketta, sitten lasagnelevyt, kastiketta, levyt ja päälle vielä kastiketta ja kaiken kruunuksi toki Parmanjuustoa raasteena. Uuniin, ja sitten niin kauan kuin hermot kestää, ainakin 40min., mielellään melkein tunti. Ota jäähtymään ja anna jäähdytellä huolella. Kun lohkaiset lautaselle, niin puhaltele vielä silloinkin: lasagnen maut pääsevät parhaiten esiin kun ruoka on sopivan lämmintä, ei kuumaa. Seuraksi puolukkasurvosta, maustekurkkua, etikkapunajuuria… Mitä te nyt lassen kanssa syötte? Kuunnelkaa ainakin Maria Gasolinaa.

26.9.2008

Henkistä hailaiffia

karjala

[Tuleeko teillekin kuvasta mieleen joulu vai olenko se vain minä?]

Lynkkauksenkin uhalla paljastan, että meillä on muutaman ystäväni kanssa oma gruuppi, joka kantaa otsikon nimeä. Osa meistä tuntee toisensa vain ryhmän kautta, mutta voi pojat, että sattumalta on löytynyt aivan mahtava ihmiskombo! Ajatuksena oli alun perin yrittää nähdä enemmän naispuolisia ystäviä mieltä kohottavissa tunnelmissa, mutta myönnän suhtautuneeni suunnitelmaan hiukan skeptisesti kroonisen ajanpuutteen vuoksi. Vaan ei! Toiveemme on hämmästyttävällä tavalla toteutunut ja tapaamme keskimäärin kerran kuussa, useimmiten ruoan (ja tarvittaessa kuplivan) äärellä. Viimeksi listalla oli sushia ja suklaakahvila.

Viimeisimpään tapaamiseen oli pääsemässä paikalle vain kaksi jäsentä itseni lisäksi ja kutsuin konkkaronkan meille. Halusivat, että leivotan. Ja mikäpä olisi sen mukavampaa… Ruoaksi kokkasin ehdotonta suosikkitofusalaattiamme Marianne Kiskolan kirjasta Tofu, jota kokeilin kylläkin vasta Kurpitsamoskan Marin näytettyä mallia. Nyt salaatti on vakiolistalla ja valmistettu ainakin kuusi kertaa. Tässä siis vielä ohje, tällä on mahdollista hurmata tofun kanssa ennestään vieraita tai ainakin siedätyshoidattaa.

doufua

Nutty doufu (n. neljälle)

  •  2 dl erilaisia pähkinöitä ja siemeniä
  • 2 rkl fariinisokeria
  • 1 pkt maustamatonta tofua (esim. Super Tahoe 500g)
  • suuri punasipuli
  • 2 ltk kirsikkatomaatteja
  • erilaisia salaatteja, esim. tammenlehvä- ja lollorosso

Salaatinkastike

  • 0,5 dl oliiviöljyä
  • 3 rkl punaviinietikkaa
  • suolaa, pippuria

Murskaa pähkinät rouheiksi ja laita pannulle paahtumaan. Kuutioi tofu pieniksi kuutioiksi. Lisää fariinisokeri pannulle ja anna sekunti sulaa, sitten tofut. Kääntele seosta, kunnes tofukin on saanut hiukan tuta lämmön. Siirrä sekoitus salaatti kulhoon jäähtymään.

Silppua punasipuli joukkoon ja revi salaatti. Puolita kirsikkatomaatit ja lisää settiin. Valmista kastike ja lorota kaiken ylle, sekoita, tarkista suola. Tarjoile tai syö suoraan fadista.

Ja mitä siihen leipomiseen tulee, listalla olivat perinteisen karjalanpiiraat, tällä kertaa enempi originaaleina versioina, ilman tonnikalaa ja kinoaa siis. Näin syntyy n. 15 karjalanpiirasta eli juuri sopivasti muutamalle hengelle.

karjala2

Puuro (tätä jää pikkuisen yli)

  • 1 dl vettä
  • 1 dl puuroriisiä
  • 5 dl soijamaitoa
  • suolaa

Kaada vesi kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi, lisää riisit ja kiehuttele niin, että vesi imeytyy riiseihin. Lisää maito ja hauduttele miedolla porinalla kypsäksi kannen alla, mausta suolalla. Nosta aakealle laakealle lautaselle jäähtymään.

Kuoritaikina (n. 15kpl)

  •  1 dl vettä
  • 0,5 dl vehnäjauhoa
  • 1,5-2 dl ruisjauhoa
  • suolaa

Laita uuni kuumenemaan niin kuumaksi, kuin sen saa.

Sekoita taikinaksi. Muotoile patukaksi ja jaa 12-15 osaan. Laita palat kannen alle etteivät kuivu. Ota pari kerrallaan ja pyöriä palloiksi, litistä pallot pieniksi kiekoiksi ja laita jälleen talteen kannen alle. Kun kaikki on käsitelty, jauhota pöytä hyvin ja ota pari kiekkoa. Puikuloi palat soikionmallisiksi ohuiksi kuoriksi ja kasaa pinoon, väliin reilusti jauhoja, etteivät jää toisiinsa kiinni, ja päälle jokin suoja etteivät edelleenkään kuiva. Kun kuoret ovat valmiit, ota ne esiin ja sudi pois liiat jauhot. Nosta ruokalusikallinen (noin) riisipuuroa piiraalle ja rypytä piiraiksi.

Nosta piiraat pellille ja paista n. 15 minuuttia, kunnes rapeita. Ota uunista ja voitele seuraavalla seoksella:

  • 0,5 dl sulaa voita
  • 0,5 dl soijamaitoa

Jätä liinan alle pehmenemään. Syö kuten lystäät, voimunan kanssa maistuu aina! Voimunassa siis munavoita suurempi kananmunan osuus. Nomnominom. Pure hailaif.

21.9.2008

Pokka pitää, pimpelipom

Filed under: Arkiruoka — Meri @ 12.18

Pokanpitämiskilpailut eivät oikein ole leipälajini, alkaa hymyilyttää turhan herkkään. Tai nauraa kätkätyttää, kuten Lihansyöjä voi monesti elokuvissa ja esityksissä lievän nolona rikostoverinani istuneena todistaa. Tuokin tuijotuskisan muoto, jossa otsikkona oleva täysin peelo lause pitää vuorotellen toistaa vakavalla naamalla, on aina päättynyt ennätysnopeaan häviööni. Sitten partiolaisvuosieni en ole antautunut vakavikkoturnajaisiin. Sen sijaan omiin vahvuuslajeihini, kuten nopeuspeleihin (esim. läpsy tai se valoja vilkkuva kone) ja sanapeleihin osallistun kernaasti. Kuka nyt ei päteä haluaisi?

Pokanpitokisat tulivat mieleeni liittyen tähän ruokavalion skappauskauteen, jota ehkä joku muukin viettää seuranamme näin syksyn alussa. Täällähän pontimena ovat painikisat, jotka siintävät lähitulevaisuudessa. Onneksi olen niiiiiin hyvä pakertamaan niukkaenergisiä, runsasproteiinisia ja himoherkullisia atrioita. En ymmärrä miten Lihansyöjä onkaan PÄRJÄNNYT ennen minua. Ilmeisesti kuitenkin on.

Tässä patentti-tofusetti, jonka voi näppärästi valmistella ennen harkkoja ja iskeä niiden jälkeen vain uuniin, sekä roheiinirikas jälkkäripiiras, alunperin a la Hermeliini.

doufu

Doufu

  • sieniä (tässä korvasieniä, kokeiltu myös suppiksilla)
  • sipulia
  • vihanneksia
  • n. 100 g sulatejuustoa (esim. Polar 9% laktoositon)
  • maustamaton tofu
  • soijaa, hunajaa

Paistele sieniä pannulla, kunnes vesi on niistä kaikonnut. Silppua sipuli ja lisää pannulle, samalla pieni loraus öljyä. Kun sipuli on kuullottunut, lisää loput vihannekset ja lämmittele. Kauho joukkoon sulatejuusto ja maista suola. Kaada setti uunivuokaan.

Pilko tofu miniminikuutoiksi ja paista samalla pannulla kuin edellistä settiä, öljyä voi lisätä hiukan tai sitten ei. Mausta reilulla teelusikallisella hunajaa ja reilulla määrällä soijakastiketta, maista. Kaada tofut uunivuokaan ja sekoita. Kun haluat syödä, paistele uunivuoallista n. 200 asteessa sellainen puoli tuntia. Saakutin hyvää.

hermiksenherkku

Mustikkapiiras podaajalle (tai muillekin)

  • 400 g raejuustoa
  • 2 luomumunaa
  • 4 valkuaista (kissalle kuoreet eli koiralle keltuaiset)
  • makeutusainetta
  • kanelia
  • banaani
  • mustikoita
  • (vaniljauutetta)

Uuni 200 astetta/kaasu 5. Suraa raejuusto, munat ja valkuaiset sekaisin taikinaksi, mausta makealla ja kanelilla. Kaada öljyllä luikastettuun piirakkavuokaan. Viipaloi banaani ja levitä palat tasaisesti taikinaan upottaen. Ropsaa päälle mustikat. Uuniin n. 20 minuutiksi tai kunnes suunnilleen hyytynyt, anna jäähtyä. Koostumus on hieman rakeinen (tai jauhoinen, kuten Lihansyöjä sanoi), mutta maku hyvä. Seuraksi voi ottaa esim. vaahterasiirappia, hunajaa tai omenasosetta, mutta meillä meni ihan näin. Taas lähempänä mitalia ja mielikin hyvä. Toimii myös pelkällä banaanilla (reilummin) tai omenoilla.

11.9.2008

Linshsikiish sihisi hississä

Filed under: Arkiruoka,Gluteeniton,laktoositon,Piiraat — Meri @ 20.26

linssipohja

Minttupippuri elikkäs Peppermint kokeili ihan hetki sitten erinomaisen erikoista ja kiinnostavaa piiraspohjaa. Yllykkeen pohjaan olivat tarjonneet kaupasta löytyneet linssilastut. Itse en ole lastuihin vielä törmännyt (tiedoksi lastuille jos lukevat tämän että etsiskelen niitä), mutta kaivoin kaapista tavan linssit ja tein ihan siitä sitten vaan. Eikä muuten paha! Pohja on maukasta jo taikinavaiheessaan ja pysyy hyvin kasassa. Päälle kannattaa suoltaa riittävän maukkaita tuotteita ja ehkä maustaisin ensi kerralla pohjaakin riipasen enemmän. Mutta täähän on ihan nääs loistokamaa ja mä alan tuntea itseni pian Ransuksi.

Tässä Peppermintin ohje, itse käytin hieman vähemmän linssejä (kaik mitä kaapissa oli) ja ensi kerralla ajattelin valmistaa piiraalle vain pohjan, paistostyyppisesti siis. Että reunat kyllä paistuivat rapeiksi, mutta minun makuuni se pohjakin riittää. Ja hyvin irtosi vuoasta enkä minä mitään voidellut.

linssikiish3

[Hellan valo ei oikein riitä näille penteleille. Noh, rakeinen kuva lisää ruokahalua.]

Linssiquichen perusta (piiraspohja)

  • 3 dl punaisia linssejä tai linssilastuja (kuivana)
  • 1 luomumuna
  • 0,75 dl kaurahiutaleita
  • 1 tl suolaa
  • (mahd. muita mausteita)

Uuni 200 astetta (kaasu 4-5). Keitä linssit kypsiksi ja suraa sauvalla muiden ainesten kanssa taikinaksi. Taputtele esim. lusikalla piirasvuoan pohjalle ja reunoille, riittävän ohueksi. Esipaista 15 min., sitten täytä ja paista vielä puolisen tuntia, täytteiden mukaan. Tässä yksilössä paistui samalla:

  • porkkanaa
  • punasipulia
  • tuoretta pinaattia
  • tuoreita herkkusieniä
  • Morbieriä
  • kylmäsavuporoa
  • kevyt-soijaruokakermaa
  • munaa
  • pippuria, suolaa

Kelpasi ainakin mulle ja strutsiransulle, saas nähdä onko aamulla kadonnut Lihansyöjän suihin.

8.9.2008

Taste like chickeeen

Filed under: Arkiruoka,laktoositon,Soija,Vegan — Meri @ 5.45

Lauantai 6.9.08: mielettömän kaunista ja hyvää ruokaa, erinomaiset tilat Helsingin kattojen yllä ökyhyvällä paikalla, kauniita ja hyviä ihmisiä, erinomaisen hauska ilta ökyhyvällä pössiksellä. Ruokablogaajamiittiin kannattaa lähteä aina. Suurkiitokset illan emännälle Jennille ja isännälle Nirsolle sekä koko poppoolle, ei mennyt viikonloppu hukkaan.

Reseptisatokin on messevä ja aloitettava on tästä illan juoneen kuuluvasta, jossa siis piti kirjoittaa suosikkiruokalajikkeensa ohje ylös sellaisena kuin sen kuvitteli olevan tehtyä ja sitten kokata se. Kokkasin! Ja meni se sinne päin, onneksi Satujatar paljasti jo Totuuden. Mutta  minun lapussani tuolta lauantaiyöltä siis lukee näin:

Intialainen tofu

  • porkkanaa
  • herne sipuli
  • tofua
  • kookosm.
  • inkivääri
  • v-sippe
  • öljy
  • jeera
  • chili
  • korianteri (tämä lukee todella vinossa)

Paista tofu, v-sippe, ink. –> porkkanat, pavut –> + kookosmaito

Kun eilen aloin miettiä tarkemmin, muistin, että Satujatarella on tapanaan marinoida tofu. Lipesin yöllisen lapun ulkopuolelle ja marinoin öljyllä, viinietikalla, soijalla, hunajalla ja curry-tahnalla. Tofuna oli Hakaniemen tuoreimmasta aasialaisesta kaupasta saatavaa tofua, joka oli erinomainen kokemus! Rakenne pehmeämpi ja “tuoreempi” kuin Tahoen, samanlaista kuin esim. ravintoloiden misokeitoissa.

Ja näin siis tein sanoi lappu mitä tahansa: muutaman tunnin marinoinnin jälkeen paistoin öljyssä valkosipulia, inkivääriä ja jeeraa, lisäsin punasipulia, sitten tofut ja lopulta aasialaiskaupasta satsattua pakastevihannessekoitusta (joskus ei vaan jaksa pilkkoa). Ja chiliä. Lopuksi (kevyt-)kookosmaito ja vettä, huolellinen poristelu pitkän aikaa. Tarjoilu kananmakuista pikanuudelien kera (QUE?!) ja törkeen hyvää. Ei kuitenkaan yhtä auvoisaa kuin lauantaina, mutta onneksi Satujatar postasi on autenttisen versionsa. Ja HUOM! Tätä ruokaa luultiin lauantain myös KANAKSI!

Ja minähän otin tästä kyllä kuvia mutta näköjään olen poistanut ne. Kai sen pitkään valvotun (ainakin kahteentoista) lauantain jossain täytyy näkyä. Heippa.

5.9.2008

Ja muulos mursi leivän

Filed under: Arkiruoka,Leipää — Meri @ 5.55

leipä2

Leipä on ainakin aloittelevalle leipurille leipomuksista mysteerisin, sillä leipäkoodin murtamiseen vaaditaan muutakin kuin resepti. Sitko, vaivaaminen, riittävä kohotus ja sopiva jauhojen määrä eivät siirry uunipellille yhtä helposti kuin monenkirjavat muffinssit tai lettutaikinainen pannari. Sämpylöitä on onneksi iisimpi paakaroida ja niillähän pääsee ihan leipätunnelmiin! Jotain aivan spesiaalia on kuitenkin kunnon limpussa, pyöreässä ja kuohkeassa Leivässä, josta voi leikata kiinteitä ja maukkaita paloja. Kuten päähenkilö Rosekin Alcottin ihanassa tyttökirjassa Kahdeksan serkusta oppi (Olinko ikuisesti hieman pettynyt pikkunainen, kun Rose ei nainutkaan Charlietaan vaan tylsän, joskin älykkään ja viisaan Macin?!).

Nyt opin minäkin, kun leivoin täysjyväleipää Tuulentuvan ohjeen mukaan. Vihdoin oli leipäni jyväinen ja täyteläinen, upea ja maistuva ilman voita. Leipomisesta on niin kauan aikaa, etten oikein tarkkaan muista, minkälaisia ratkaisuita tein, mutta sen tiedän, että maustoin fenkolilla ja leivoin veteen. Tarkoituksenani oli antaa jotenkin ylimaallisen hyvät ohjeet leipomiseen, mutta edellisen pullapostauksen jälkeen ei ole juuri sanottavaa. Sama virsi, siis, jotenkin näin.

  • kun alussa lisäät hiivan nesteeseen ja hieman jauhoja, jaksa vatkutella sitä hyvä tovi ennen lisäjauhojen lappamista
  • lisää ensin käsitellyimpiä jauhoja joita aiot leivässä käyttää (siis jos leivot täysjyvää/hiivaleipää/spelttiä, lisää ihan aluksi pieni määrä vehnäjauhoa tms.), näistä muodostuu parhaiten se sitko vatkuttelulla
  • jätä taikina melko löysäksi, ennemmin niin, että tarttuu kiinni, kuin että jauhoja menee tolkuttomasti
  • anna kohota ainakin tuplaksi
  • kun vaivaat taikinaa kohoamisen jälkeen, voit lisätä silloin hieman jauhoja kerrallaan, ettei tartu käsiin
  • anna leiväksi leivotun leivän kohota niin kauan, kuin jaksat odotella, siis todella pitkään
  • anna leivän jäähtyä kunnolla, tämä oli parasta kaikkina leipomista seuraavina päivinä, kun maut olivat… tasaantuneet?
  • älä leivo kiireessä
  • …kunhan leivot

leipä

leipä3

Ja ohje siis Tuulentuvan aarreaitasta, tässä vassokuu ja kiitos omasta puolestani. Niin, tein puolikkaan taikinan ja siis vain yhden limpun.

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress