MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

6.5.2008

Kaalia uuniin ja sitten kaaliin

kaalialootaan

Vihreä lanka, tuo viikoittain minunkin elämääni sulostuttava sanomalehtipaperinen julkaisu, on ollut tapetilla Juhanankin blogissa kiitos ruokaohjeidensa. Aivan sattumalta kokkailin itse pari päivää sitten herkullista kaaliruokaa, inspiraatio siihen syttyi mökillä, jossa saimme ahmaista ihanat taidolla tehdyt kaalikääryleet kitaamme. Saara Törmä nimittäin osaa paitsi vaivata, myös laittaa sapuskaa. Tämä helpon, halvan ja herkun kaalilootan ohje on aivan suoraan Vihreän langan sivuilta, josta löytyy reseptejä myös lisää, tsekatkaa! Ja samalla tietysti kokekaa koko Lanka.

Laatikon sekaan voi halutessaan sotkea soijarouhetta tms. ja rusinoidenkin korvaaminen onnistui kivasti goji-marjoilla. Aika eksoottista.

Saaran paras kaalilaatikko (kahdelle)

  • n. 800 g kaalia
  • 1 sipuli
  • 1 porkkana
  • 0,5 dl rusinoita (tai goji-marjoja)
  • 2 rkl soijaa
  • 1 rkl siirappia
  • 1,5 tl curry-jauhetta
  • mustapippuria
  • 0,5 kasvisliemikuutio
  • 2 dl vettä
  • 1 rkl vehnäjauhoa (tai spelttijauhoa!)

Uuni  lämpeämään 175. Silppua kaali, porkkana ja sipuli, paistele öljyssä pannulla, kunnes kaali on pehmeää. Mausta ja lisää rusinat sekä murenneltu liemikuutio. Sekoita hyvin ja kaada uunivuokaan. Sekoita keskenään vesi ja jauhot, kaada seos laatikkoon. Uuniin ja ainakin tunti, pidempäänkin kelpaa haudutella. Jos pinta tummuu liikaa, voipi laittaa päälle foolion (joka ei tosin ole kovin ympäristöystävällistä, mutta milläs sen korvaisi?). Itse hauduttelin laatikkoa sen tunnin, sitten nappaisin uunin pois päältä ja annoin olla vielä puoli tuntia. Oekein on maukasta, miksei vaikka parasta!

21.4.2008

Ou mään, wii niid sam roumääns!

Filed under: Alakarppi,Kalkkuna,Optimoidut,Side order,Sieniä — Meri @ 16.59

tramp

Joskus vastaan tulee aikoja, jolloin kahden kaistapään elämään kaivataan hiven vaaleanpunaista sen kaiken vehreän vihreän, syliinsulkevan keltaisen, poltetun oranssin, rauhoittavan sinisen, palavan punaisen ja hetkellisen harmaan joukkoon. Tällaisena hetkenä ei suinkaan sytytetä kynttilöitä tai kuiskailla je t’aime silkkipyjama päällä, vaan haetaan hempeä videovuokraamon valikoimista. Pohdimme siis yksissä tuumin, mikä olisi oikein romanttinen elokuva. Ensimmäinen ja ainoa idea, pitkällisen hiljaisuuden jälkeen, oli Kaunotar ja Kulkuri (huom. Lihansyöjän ehdotus).

Disney-klassikko oli lapsuudesta saakka säilötyissä muistoissa ehkä hivenen hurmaavampi kuin nyt, mutta edelleen Tonyn ravintolan takapihan lihapullaspagettikohtauksessa on imua. Kahden kirsun kohtaaminen spagetin puolivälissä puolivahingossa tarjoilijoiden veivatessa vieressä hanuria ja mandoa sulattaa sydämen hanakasti. Onhan siinä taikaa, silkkiturkin ja takkutukan rakkaustarinassa… Sitä eivät pari laulamaan puhkeavaa piirroseläintä pilaa.

Kulinaarinenkin sydän suli, kun laitoimme oman versiomme Tonyn annoksesta. Spagu korvaantui kesäkurpitsasta suikaloidulla pappardellellä ja lihapullat koostuivat kalkkunasta. Kesäkurpitsan välimerellistä makumaailmaa seurailivat pulliin murskattu fetajuusto ja niiden liemeksi valmistettu valkosipulinen tomaattikastike, josta ei basilikaa puuttunut. Aivan totaalisen täyteläistä ja herkullista. Hyvä punaviini ja armas seura viimeistelivät tunnelman, mitä sitä itsepäinen burro enempää käy kaipailemaan.

kulkurinkalkkunapullat

Kulkurin kalkkunapallerot

  • 400 g kalkkunan jauhelihaa
  • 0,5 prk Apetinan 8% fetaa (sininen kartonkipaketti)
  • pieni prk säilöttyjä herkkutatteja
  • sipuli
  • luomumuna
  • cayennea, pippuria, suolaa, soijakastiketta

Uuni n. 220 asteeseen. Pieni sipuli ja sienet, murskaa feta. Sekoita niiden joukkoon jauheliha ja muna, mausta seos. Älä maista, raa’assa linnussa voi olla salmonella. Pyörittele taikinasta märin käsin suurehkoja palleroita ja asettele uunipellille, leivinpaperille. Paista mahdollisesti n. 25 minuuttia, kunnes pullat ovat saaneet hieman väriä. Linnunliha on niin vaaleaa, että pallerot jäävät huomattavasti kalpeammiksi kuin lihaisammat versionsa. Kun pullat ovat uunissa, valmista tomaattikastike.

Tomaattikastike

  • 1 prk paseerattua tomaattia
  • valkosipulia
  • tuoretta basilikaa
  • suolaa, sokeria

Pilko valkosipuli, hienonna basilika ja lykkää ne paseerattuun tomaattiin. Keittele miedolla lämmöllä ja mausta suolalla ja sokerilla. Kun lihapullat ovat valmistuneet uunissa, nosta ne kastikkeen joukkoon ja anna muhia vielä hetki, luultavasti pidempi aika on parempi kuin lyhyempi, mutta vatsa ei odota ikuisuutta.

Valmista lopuksi “spagetti” eli kesäkurpitsapappardelle. Suikaloi kokonainen kesäkurpitsa ohuiksi lastuiksi kuorimaveitsellä tai vaikka juustohöylällä. Paista paistinpannulla voissa, mausta hyvin kevyesti suolalla. Kokoa annos kekoamalla kesäkurpitsaa ja nostamalla päälle kalkkunapullia ja kastiketta. Silaa annos raastamalla päälle pecorinoa tai parmesania. Tässä vaiheessa punaviinin on syytä olla jo lasissa. Sitten vaan ranskalaista chansoonia taustalle ja kohti omaa happy endia.

viinillä

13.4.2008

Kankiparsaa manteliparketilla

Filed under: Gluteeniton,laktoositon,Nuts!,Optimoidut,paleo,Side order — Meri @ 21.10

parsa valssaa

No nyt alkoi sitten parsalyyti kirjoittaa vihdoin kunnolla kun alkuun pääsin, munkit lienivät vasta alkusoittoa kokonaiselle konsertolle. Väliosaa tässä fuugassa soitteli tänään yksinkertaisen herkullinen uuniparsa, jonka ohjeen soveltelin kuolattavan freesistä Lontoon ruokalehtituliaisestani. Nämä simppelit soinnut sopivat varmasti moneen muuhunkin, ole ystävällinen ja sävellä oma teoksesi kasviksista tai lihoista makusi mukaan.

Parsavalssi (kahdelle)

  • nippu vihreää parsaa
  • oliiviöljyä
  • 2 rkl manteleita
  • 3 rkl kurpitsansiemeniä
  • soijakastiketta

Uuni 180. Nylje parsoista puiseva alaosa pois ja asettele vuokaan. Roiski päälle oliiviöljyä ja kääntele vielä vihreitä tankoja niin, että ovat tasaisesti öljytyt kuin bodarin patit. Työnnä uuniin n. 20 minuutiksi. Kun parsat pötköttelevät sähköauringon alla, paahda mantelit kuivalla paistinpannulla kullanruskeiksi. Ja nyt silmä tarkkana! Vaikka olen itse kokenut paahtaja, tällä kertaa havahduin pannulta nousevaan savuun. Mantelit olivat saaneet annoksen pikeä pintaansa, mutta onneksi musta on tämän kesän musta ja minä pidän karsinogeenistä. Siirrä mantelit sivuun.

Paahda nyt kurpitsansiemenet (ei savuavan kuumalla pannulla, hiukan miedompi löyly riittää) ja pirskota hiven soijakastiketta niiden seuraksi pannulle. Siemenet paahtuvat nopeasti, joten pidä jälleen varasi. Kun parsat ovat paistatelleet riittävästi, poista ne uunista ja aseta lautasille. Päälle vielä vähän lisää oljaa, sitten manteleita ja suolaisia kurpitsansiemeniä. Jos siementen soija ei tuo riittävästi rätinää, lisää hieman suolaa. Erinomainen alkusoitto tai sitten seuralainen jollekin roheiinipitoisemmalle.

12.4.2008

Parsamunkit pecorinolla eli inspiroitunut haasteruoka

Filed under: haasteet,Herkut,Napot,Side order,uppopaisto — Meri @ 9.16

parsaswan

[Parsajoutsen.]

Tää lienee nyt kyllä henkilökohtainen ennätys inspiraationlähteen omalaatuisuudessa, mutta tarina on tosi. Huhtikuun ruokahaasteen aihe parsa kun ei soittanut niin minkäänlaisia kelloja Apinakeittiössä. Olen parsaa laitellut vain pari kertaa, uunissa ja pannulla, mutta mitään säväyttävää ei ole syntynyt sen paremmin kuin ahaa-elämyksiä muista käyttötavoista. Usein parsaa tarjoillaan myös kastikkeiden kanssa, jotka eivät puolestaan houkuttele minua lainkaan, kaikenmaailman litkut (no on niitä kelvollisiakin).

Joten! Kävin lueskelemassa tehtävänantoa Ketun keittiöstä vielä uudelleen, ja uudelleen ja samalla vilkaisin kommentit. Olen itse kommentoinut postaukseen, että “Munkin parsan kans pakertaminen on jäänyt yhteen kertaan… “. Munkin parsa – parsamunkki! Ajatus ei jättänyt rauhaan, kun pohdin, että mihin puuhaan sen parsan kanssa nyt ihan tosissaan ryhtyisi. Ja lopulta se alkoi kuulostaa hyvältä: suolainen pieni parsamunkki rahkataikinaan tehtynä, juustoraasteessa kieriteltynä. Jos Louhisaareen piiraatkin toimivat, miksei tämä. Päästyäni ajatuksissani näin pitkälle en voinut enää perääntyä ja hommaankin oli ryhdyttävä samana iltana, eilen.

Matkalla kauppaan kävin vilkaisemassa Alkon Etikettilehteä, jossa tarjoiltiin parsaa sahrami-kuohuviinikastikkeessa. Lisäinspis! Hain pienenpienen cava-pullon ja kaupasta  parsan ohella sahramia. Siitä se sitten lähti, tuotekehittely kohti jumalattoman herkullista lopputulosta. Valmiit pallerot olivat kuohkeita, kauniin keltaisia ja pecorinon ihanasti suolaamia makupaloja. Oon itte ihan sfääreissä pulleroista 😀 Kaiken lisäksi pöperö sopii kevääseen nätisti. Vappu on on pian, joten munkit ja tippaleivät uppopaistuvat kilvan sahramiparsapalleroiden seurassa. Uppopaistettu menu! Mmmmm.

Sen myönnän, että parsan maku ei näissä oikein pääse oikeuksiinsa kun ei sitä niin sieltä erota, mutta hei, missäs se nyt maistuisikaan… Hyvä on, hyvä on, taitavampien kokkien kokkauksissa. Mutta siksipä parsapalleroissa olikin muulinmentävä reikä. Pohjareseptinä käytin Hellapoliisissa julkaistua Kaili N.n rahkapallero-ohjetta, jonka bongasin Limepippurista, jota sitten modasin Etiketin kastikeohjeen aineksilla. Tein puolikkaan annoksen ja loppuaineista makeita rahkamunkkeja vaniljalla maustettuna.

halkaistu

pecorino

Sahrami-parsapallerot eli suolaiset kevätmunkit

  • 1 vihreä parsa
  • 125 g maitorahkaa
  • 0,5 munaa (käytä toinen puoli makeisiin munkkeihin)
  • n. 1,75 dl vehnäjauhoja
  • 0,5 tl soodaa
  • 4-5 rkl puolikuivaa kuohuviiniä
  • ropsaus sahramia (ehkä kolmannes 0,5 g pussista)
  • suolaa, mustapippuria
  • pecorino-juustopala

Keitä parsa kypsäksi, ei kuitenkaan yli. Pilko paras osa parsaa pieneksi hakkelukseksi ja jätä odottamaan. Sekoita rahka ja muna (riko ensin muna haarukalla, jotta saat tasaisessa suhteessa valkuaista ja keltuaista puolikkaaseen). Sekoita jauhoihin sooda, suolaa ja mustapippuria. Kiehauta kuohuviini ja ropsauta sinne sahrami. Itse lisäsin parsahakkeluksen vielä keitokseen hetkeksi, mutta enpä tiedä, oliko sillä mitään vaikutusta. (Ylipäänsä kuohuviinin mausta valmiissa munkeissakaan on vaikea sanoa mitään. Hienolta se silti kuulostaa.) Lisää kuohuviiniseos rahkaan ja sekoita hyvin. Lisää jauhot ja sotke haarukalla, lisää jauhoja jo tarpeellista. Taikina saisi olla vähän kimmoisa, mutta melko kostea silti, jotta valmiit pallot olisivat kuohkeita. Maista seosta ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Och så ska vi uppopaista: ota kattila, siihen sopiva kansi ja sammutuspeite esille. Lämmitä n. puoli litraa rypsiöljyä pienessä kattilassa, testaa kuumuus pienellä taikinanokareella. Lämpö on sopiva, kun pala nousee pintaan ja porisee melko nopeasti ruskeaksi. Omalla hellallani säätönumero 4 pitää öljyn sopivana läpi koko paistoprosessin. Nosta taikinasta teelusikalla pieniä eriä kattilaan paistumaan, itse paistoin viisi kerralla. Taikinamöykyt kohoavat paistuessaan, eli aika maltillisia nokareita voipi laitella. Kääntele palleroita öljyssä tarvittaessa ja niiden ollessa tasaisen ruskeita nosta ne reikäkauhalla jäähtymään. Paista taikina loppuun.

Kun koko taikina on palleroina lautasella, raasta päälle reilusti pecorinojuustoa. Syö saman tien tai jäähtyneinä, niin tai näin, maku on maukas. Seuraavaan päivään uppopaistotuotteita ei useinkaan arvaa säästellä, tai sitten on lisättävä juustoraastetta taas, mikä ei sekään ole ongelma. Ja tosiaan, voit samassa syssyssä paistella myös makean munkkierän kuten minäkin, suunnilleen näin:

munkit

Rahkapallerot

  • 125 g maitorahkaa
  • 0,5 dl sokeria tai 2 tl agave-siirappia
  • 1,25 dl jauhoja
  • 0,5 tl soodaa
  • puolikas muna
  • 0,5 tl vaniljauutetta tai muuta maustetta, kuten kardemummaa
  • (tomusokeria tai tavallista)

Sekoita ja uppopaista, viimeistele sokerihunnulla. Sou veri fääst änd teisti.

30.3.2008

Philadelphia-Fillen maki ja mahottoman hyvä wakamesallaad

Filed under: Eksotiikkaa,Gluteeniton,Kala,Sallad,Side order,Sushi — Meri @ 11.32

lohinigiri

Eilen koitti pitkästä aikaa ihan perinteisen kalantuoksuisen sushin väsäys perinteisellä porukalla. Vauhtia haettiin Hakaniemen hallin Soppakeittiön höyryävästä bouillabaissesta ja kalatiskeiltä, aasialaisesta kaupasta Aseanic Tradingistä Kolmannelta linjalta sekä tavan ruokakaupasta. Sushimenuun oli tällä kertaa laskettu kaikkien ikisuosikki lohinigirin lisäksi katkarapunigiri, Philadelphia-makit, kaksi leväsalaattia sekä roippeet sashimina ja itsekäärittävinä temakeina syötäviksi. Kerrankin määrät menivät nappiin ja tuloksena oli täysi, muttei liian täysi vatsa. Ruokajuomina tarjoiltiin pullo Beaujolais [bosholee] Nouveauta sekä vihreää teetä. Jälkkäriksi pari palaa tummaa suklaata ja olo oli ilman tapaan lenseä, uiui onnea.

Sushia on Monkeyfoodista tehty aiemminkin, joten kirjaan vain Philadelphia-makien ja lempileväsalaattini ohjeen.

philadelphia

[Puoliksi leikattuihin norileväarkkeihin tehtyjä minimakeja.]

Philadephia-makit

  • sushiriisiä
  • nori-leväarkkeja
  • Philadelphia-tuorejuustoa
  • kylmäsavulohta
  • kurkkua

Valmista riisi ohjeen mukaan ja edelleen makit perinteiseen tyyliin; levit norille ensin riisi, tee keskelle pieni syvennys ja levitä siihen edelleen reilusti Philadelphiaa, kylmäsavulohta ja kurkkua. Kieri rullaksi ja leikkaa terävällä veitsellä, nauti soijan ja wasabin kera. Makien valmistukseen ohjeistusta esimerkiksi vanhassa haastepostauksessa.

wakamesalaatti

Merileväsalaatti (wakame-kurkkusalaatti)

  • pari desiä wakame-merilevää
  • hyvä pätkä kurkkua
  • kourallinen seesaminsiemeniä
  • 2 rkl riisiviinietikkaa
  • 2 rkl seesamiöljyä
  • 2 rkl ruokaöljyä
  • (2 rkl soijakastiketta)

Liota wakame vedessä pehmeäksi ja leikkaa sopiviksi suikaleiksi. Vuole kurkku ohuiksi siivuiksi esim. juustohöylällä ja leikkaa sitten vielä suikaleiksi. Levitä suola kurkkuviipaleille ja laita hetkeksi sivuun. Paahda seesaminsiemenet kuivalla ja kuumalla paistinpannulla paahteisiksi. Sekoita riisiviinietikka, sokeri ja halutessasi pieni loraus öljyä kulhossa. Puristele kurkuista varoen ylimääräinen neste ja lisää kaikki ainekset kulhoon, sekoita.

Huom! Jos käytät muuta merilevää kuin wakamea, tarkista pakkauksesta, riittääkö liotus vai täytyykö levä keittää ennen syömistä. Esim. hijiki-levä vaatii keittämisen. Ja terveisiä vaan Marjalle, joka pioneerina kokeili salaattia hieman erheellisen ohjeen perusteella… Häpeän puna leviää muulinturpaan. Nyt ohje on kuitenkin korjattu kiitos Johannan ohjeistuksen. 🙂

Tämä on aivan killerihyvää omaan makuuni, mutta ohje on melko summittainen, syntyy fiilispohjalta. Eilen salaatin valmisti Johanna, joka onkin leväsalaattien mestari! Tarjolla oli myös toinen salaatti, mutta sen ohjetta en omista. Ehkä Johanna vielä ohjeistaa sen kommenteissa? (Jos nyt edes koskaan lukee Monkeyfoodia! Rakkaat ystävät voivat olla niin… kovia. ;-))

20.2.2008

Ave Cesar! (Katkaravuista ja rukiista)

Filed under: Kala,laktoositon,Sallad,Side order — Meri @ 16.32

avecesar

Eilinen päivä sai vähän ikävän käänteen, kun brassijujutsu-treenien alkulämmöissä treenikaveri horjahti niskaan ja jalkaparkani jäi meidän molempien alle. Oikean jalan isovarvas, se mussukka, on nyt sitten ihan tuusana. Ei kuitenkaan elämää pahemmin, tiedossa siis vain pitkä ja kivulias toipuminen, ei operaatioita.

Taatanallinen kipu esti ryhtymästä kokkauspuuhiin välittömästi vanhempieni toimitettua minut kotiin ja hoivattua varvasta ja mieltäni kylmällä ja lämmöllä, mutta adrenaliinin laskettua ja särkylääkkeiden kosahdettua kattoon noudatin sisukkaasti alkuperäistä suunnitelmaani koota kasaan taas yksi keessar, katkaravuilla. Tällä kertaa sulatin ravut peräti oikeaoppisesti, en suinkaan kylmän veden alla (joka muuten on ykköstrikki kun rapua haluaa rivakasti) vaan huoneenlämmössä, hyvissä ajoin seessarhetkeä ennakoiden.

Cesarusta on tässä köökissä tervehditty useasti ja ruunupää on aina tervetullut vieras. Monkeysta paljastuvat pikaisella haulla seuraavat valtijat: Maailman tervein keisari, Kana-cesar sekä vähän erilainen seessar broilerilla. C-salaattiahan voi nauttia ihan naturellina tai sitten höystää broilerin ja rapujen lisäksi vaikka kylmäsavulohella tai -tofulla ja vuohenjuustolla. Miksei millä tahansa muulla. Eilinen versioni oli kovin klassinen, hitusen innoitusta hain Maku-lehden ikihyvästä cesar-ohjeesta.

Lohtusalaatti eli katkarapu-cesar

  • katkarapuja
  • romainesalaattia
  • jäävuorisalaattia
  • ruisleipää
  • valkosipulia/valkosipulimursketta
  • öljyä
  • suolaa
  • parmesaania

Sulata ravut, jos ovat pakkasesta kotoisin. Revi romaine ja jäävuori kappaleiksi, samoin ruisleivän käntty. Kuumenna paistinpannu ja heivaa sille öljyä, leipäpalat, valkosipulia ja suolaa. Käristele rapeiksi, laita sivuun uottelemaan. Asettele salaatti lautaselle ja valmista kastike.

  • loraus öljyä
  • valkosipulia
  • 1 anjovisfilee
  • vajaa tl dijon-sinappia
  • loraus valkoviinietikkaa
  • parmesaania
  • sitruunaa tai siciliaa

Raasta parmesaani ja surauta kaik sekasin. Maistele ja säädä kohdilleen, jos tarvis. Näppituntumalla oppii tekemään nopeasti itselleen soveliaan version. Maku-lehden reseptissä mukana on myös kypsä keltuainen, ranskankermaa ja vaikka mitä fänsiä, mutta tavis-meiningillä mennään kyllä tiistai-iltaisin tässä keittiössä.

Levittele kastike salaatille ja kokoa päälle ravut ja ripottele krutongit. Veistele päälle vielä rouheita parmesaanilastuja ja avot, kivut ja säryt saavat hyvitystä. Jälkkäri on tietty myös suotavaa, jotta mieli rauhoittuu riittävästi.

14.2.2008

Ritarin aisankannattaja

Filed under: Alakarppi,Kala,Sallad,Side order — Meri @ 22.30

Näin sunnuntaina palasen Köyhien ritareiden uusintaa, ja alati reseptinnälkäistä mieltäni hiveli erityisesti Nikin lohipastrami. Olen syönyt aiemmin vain tonnikalapastramia ja sitäkin ravintolassa, se vei kieleni. Eilen varmaan alitajunta teki kaupassa tehtävänsä, sillä en päässyt kalatiskistä ohi ilman lohta. En graavisiikaakaan tosin.

Tänään ryhdyin hommiin jo töistä kotiuduttuani, sillä lohen olisi suotavaa suolaamisen jälkeen makoilla jääkaapissa vielä tunti, pari. Sinne jäi suolamötkö kun lähdin painimaan! Palattuani viimeistelin pastramin ja taas kysyttiin malttia, sillä jääkaappi kutsui kalaa toistamiseen. Aina sanotaan, että hyvää kannattaa odottaa ja onhan se totta. Kuluneet viisaudet eivät vaan paljon lämmitä treenistä nälkäistä apinakokkia… Vaan niin se tunti hujahti ja pääsin apajille! U-u-uuu. Aika luksusiltistä.

pastrami

[Valentiinuksen vaaleanpunainen lohikala.]

Lohipastrami (yhdelle nälkäiselle apinalle)

  • n. 130 g (kirjo-)lohta
  • suolaa
  • pippuria
  • klädee eli kelmua

Poista kalasta ruodot ja rasva, itse vain nyljin nahan, äärettömän kömpelösti. Rouhi kala yltä päältä valkoisella kullalla eli suolalla ja sujauta kylmiöön elikkäs jääkaappiin ainakin puoleksitoista, mieluiten kahdeksi tunniksi. Ja sitten jatkuu: näin pientä lohipalaa ei juuri useampaan kuin kahteen osaan kannata leikellä, tarkoitus olisi siis saada pari kantikasta siivua. Kuumenna teflonpannu tulikuumaksi ja paista lohipalat yksi kerrallaan vuorotellen kultakin sivultaan niin, että se saa hieman (pinta-)väriä. Läpikypsä asuu jossain muualla.

Siirrä kalat astiaan ja rouhi päälle pippuria runsaalla kädellä, itse olin turhan kitsas. Kääri kukin pala omaan kelmuunsa ja kieritä päät kuin karamellissa konsanaan. Ja taas sinne jääkkäriin! (<– onks ärde eli ärsyttävä lyhenne vai MITÄ).

lohinamu

puketissa

Tunnin päästä saat palata asiaan, mutta valmistele ensin lohelle peti. Optimaalisesti käyttäisit rucolaa ja friseetä, mutta kukas niitä päivittäin kaapissaan säilöö. Ei kai se torstaina olekaan niin viimesen päälle.

  • jäävuorisalaattia
  • fenkolia
  • parmesania
  • oliiviöljyä
  • suolaa

Sovelsin vanhaa tuttua saidia eli parmesan-fenkolisalaattia. Revi siis jäävuori kappaleiksi, suikaloi fenkoli ohueksi, veistele parmesanista lastuja, suihki joukkoon öljyä ja rouhi suolaa. Kaik sekaste. Nyt taas kala kalasen kimppuun veihten kera; leikkaa kala kuutioiksi kelmussaan ja poista sitten muovi. Sommittele salaatille sen verta nätisti kuin nälkäsi sallii ja sitten vaan annat mennä! Jeppiskamaa.

7.11.2007

Salamasanterin salaattikopio

Filed under: Sallad,Side order,Vege — Meri @ 21.47

Kerjäsin aikani Keittokomeron Sohvia postaamaan ohjeen maistuvan näköiseen salaattiin, josta mokoma postasi kuvan salaattiorientoituneen Muulin kiusaksi jo aikaa sitten. Nyt ohje on julkinen! Tuleen ei jääty taaskaan makaamaan vaan pistin töpinäksi. Hyvää on! Miellyttävä peruspohja, joka kelpaa illanistujaisiin oheistarjoiluksi tai jota voi tuhdistaa tahtoessaan broilerinfileellä, vuohenjuustolla, katkaravuilla tai marinoidulla tofulla.

Nissos

Kaik yhes koos; salaatteja, tomaattia, paahdettuja pinjansiemeniä, parmesan-lastuja, balsamicoa, oliiviöljyä ja itsetehtyjä krutonkeja. Vähähiilarinen focaccia taipui hienosti rapeiksi kuutioiksi. Mmm mmm mmm. Seuraksi lämmintä keittoa. Tattis, Sohvi!

5.11.2007

Marinoitu salaatti ja kylmät tunabiffit

Filed under: Arkiruoka,Kala,Kevyt,Sallad,Side order — Meri @ 22.46

Lienee vähän turhanaikaista postata tätä atriaa erikseen, mutta koska Monkey on alkanut omana keittokirjanani, jotta hyvät reseptit säilyisivät, laitan tämän vaikka sitten itselleni muistiin. Asiat unohtaa nopeammin kuin sitä itse kuvittelee.

marinoitusalaatti

Kyseessä siis arkisen terveellinen ja täyttävä ilta-ateria, johon pohjaksi revitään tavallista jäävuorisalaattia Jamien Oliverin suureksi kauhuksi. Itse pidän jäävuorisalaatin rapeudesta ja syön sitä mielelläni. Lisäksi tulee aikaa myöden kalliiksi iskeä joka roponsa ties minkä mizunan tai lollorosson ostoon, niin mielelläni kuin niitäkin appostan.

Jäävuorisalaatin päälle kumotaan marinoituja vihanneksia, jotka on ensin valutettu siivilässä. Marinadi oli tämän tyyppinen, hieman varioitu. Valkosipulin jätin pois ajatellessani lämmöllä treenikumppaneita.

Marinoidut salaattivihannekset

  • kesäkurpitsaa
  • porkkanaa
  • parsakaalia
  • herkkusieniä
  • oliiviöljyä
  • valkoviinietikkaa
  • hunajaa, suolaa
  • basilikaa tms. kuivattuja mausteita, en edes muista mitä tähän lykkäsin

Viipaloi kesäkurpitsa ohuiksi kiekoiksi, samoin porkkana. Paloittele sienet noin neljään osaan ja riivi parsakaalista pienenpieniä nuppuja. Iske marinadipurkkiin ja perään öljyä, valkoviinietikkaa, hunajaa ja mausteet. Kääntele niin että kaik saavat osansa kastikkeesta ja laita jääkaappiin. Syö aikaisintaan seuraavana päivänä, ja käännä purkki välillä vaikka ylösalaisin (laita varuiksi lautaselle, jos vaikka vuotaa).

Kuten mainittu, levitä marinoituneet vihannekset tavissalaattipedille ja liitä annokseen proteiininlähde. Itse söin eilisestä jääneet kaksi (purkki-)tonnikalapihviä, jotka maistuivat kylmänä minulle vielä paljon, paljon paremmin. Seurakseen ne saivat vielä kaiken, mitä sweet chili -pullon pohjalta irtosi. Jeejee, maha täys ja mieli hyvä. Jälkkäriks suolikaakkuu, ohje seuraa.

1.11.2007

Marinoidut herkut

Filed under: Side order,Sieniä,Soosit,Vege — Meri @ 23.40

pieniäsieniä

Näistä mestarimarinoijan luomuksista jo vihjaisinkin, tässä ohje! Paraikaa kaapissa marinoituvat samalla ohjeella porkkanakolikot, salaa jo vähän maistoin, oi oi. Nämä sienet tekivät seuraa atrialle ja loput lopsahtivat osaksi salaattia, voi erkkilä miten gutaa. Kyllä se Vappu osaa. Taas täytyy mainita, että tuo opinnäytetyöpartnerikin, joka ei niistä sienistä oikein piittaa, lämpesi näille ihan kuus-nolla.

Marinoidut herkkusienet

  • n. 600g tuoreita herkkusieniä
  • kuivattuja yrttejä, kuten rakuunaa, basilikaa, ruohosipulia, rosmariinia, provencale-sekoitusta, tuoreetkin yrtit kuulemma sopivat
  • 0,5 dl juoksevaa hunajaa
  • 2,5 dl oliiviöljyä
  • 1 dl balsamicoa
  • 3 valkosipulinkynttä
  • suolaa
  • pippuria

Viipaloi sienet tai puolita, jos ovat kovin pieniä (ja sieviä). Etsi sopiva purkki ja purkille kansi. Myös pitävä muovipussi käy. Täytä purkki tai pussi marinadiaineksilla, valkosipulit luonnollisesti hienonnettuna. Sujauta sienet perään, sulje kansi tai solmi pussinsuu ja kääntele kunnioituksella, niin että kaikki sienet saavat osansa soosista. Aseta jääkaappiin marinoitumaan ainakin seuraavaan päivään. Käännä purkki välillä ylösalaisin tai ainakin sekoittele sisältöä, jotta maustuvat tasaisesti.

Korkkaa kutistuneet sienet suurella mielihyvällä ja ruokahalulla! Varaudu valkosipulin upeaan aromiin, joka säestää hengitystäsi hetken tästä eteenpäin. Se on sen arvoista. Terveisiä vaan tämänpäiväisille treenikavereille 😀

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress