MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

17.5.2008

Apinan aarrehelmet

Filed under: Arkiruoka,Maidoton,On the Road,Optimoidut,Terveys,Uunista — Meri @ 8.47

helmet

En suinkaan ole lakannut kokkaamasta ja riutunut olemattomiin, vaikka Apina onkin ollut melko mykkänä lähiaikoina. Elämä töineen, treeneineen ja ihmissuhteineen on pitänyt juuri nyt niin intensiivisesti otteessaan, että vaikka kamera pullistelee kuvia ja maha ruokaa, aivokapasiteetti ei ole riittänyt kirjoittamiseen. Sekin vielä sanottakoon, että kapasiteettia kuluttaa myös meneillään oleva hanke, Monkey saattaa (toivottavasti) hyvinkin pian kolistella kattiloita ihan uudessa köökissä. Beware, se voi olla sinun! ;-D

Pikainen välipalapostaus tähän, vaikka kyse on myös aamiaisesta. Olen tunnetusti vannoutunut puuroihminen. Useimmiten surautan aamulla itselleni tuorepuuron yön yli lionneista tattarisuurimoista ja auringonkukansiemenistä, kaveriksi marjoja, pala banaania ja proteiinilisää. Myös klassinen kaurapuuro uppoaa kurkkuun kovin mieluisasti. Nyttemmin olen keitellyt töiden jälkeiseksi treenejä edeltäväksi setiksi pienen puuron spelttihiutaleista, jotka ovat ehkä kauraakin maukkaampia ja ainakin ravinteikkaita. Olen jo kahdesti tuhlannut tuontimansikoihin, jotka ovat ihania spelttipuuron ja raejuuston kanssa!

Puurotarina kuitenkin jatkuu. Eilen ehdin pitkästä aikaa Punnitse ja säästä -puodin apajille ja poimin paitsi laareista pähkinää ja rikittömiä luomuaprikooseja, myös paketillisen spelttihelmiä, eli ikään kuin speltinjyviä. Tänä aamuna iskin uunin päälle ja sinne spelttihelmet hautumaan,  “puuro” oli valmista sopivasti lenkin ja suihkun jälkeen. Kaveriksi vielä viimeiset viimekesäiset vadelmat ja sitä ikuista raejuustoa, hallelujaa! Nyt kelpaa lähteä maailmalle.

Spelttiuunipuuro (yhdelle)

  • 0,75 dl spelttihelmiä
  • n. 3 dl vettä
  • suolaa

Räppää uuni päälle, arvoin itse lämpötilaksi 175. Mittaa helmet ja vesi uunivuokaan, lisää hieman suolaa. Laita uuniin ja lähde puuhiisi. Helmien pitäisi olla kypsän jyväisiä noin tunnin kuluttua, ainakin omani olivat. Palaa alkuvehnän viemänä juurillesi ja maadoitu hetkeen.

29.4.2008

Voi leviää

Filed under: laktoositon,Optimoidut,Terveys — Meri @ 15.28

Olimme viime viikon keskiviikkona Satujataren ja Kulinaarimurulan Välispiikin kanssa ahtamassa itseemme ruokaisia parsaherkkuja Graniittilinnassa samalla kun ahdoimme toisemme täyteen hillitöntä tyttöenergiaa (no sitä maustetyttöjen lanseeraamaa). Illasta voisi lausua paljonkin, mutta lausun nyt vain tästä yhdestä: leipälevite.

Ravintolassa tarjoiltiin ruoan oheen kahden sortin leipää, hurmaavaa saarislaisleivän tyyppistä limppua ja sellaista talon omaa vaaleaa. Känttyjen kera oli tarjolla voihin tehty levite, joka oli aivan taatanallisen hyvää. Analyysimme tuloksena arvioimme, että voihin oli sekoitettu sinapinsiemeniä. Mikä idea! Heti kantoon elikkäs kotikokeiluun. Noh, päätin tyyppailla kamaa vanhaan kunnon ohjeeseen, jossa voista, öljystä ja vedestä tehdään maukas, mutta pehmeämpi ja rasvoiltaan pelkkää voita laadukkaampi levite.

Kaik oli ihan ok, sain levitteen aikaiseksi, mutta kun meinasin lisätä joukkoon sinapinsiemeniä toki maistelin niitä hieman saadakseni asiaan tuntumaa. Tuntumaa sainkin, nimittäin napakkaa suutuntumaa. Siemenet raksuivat suussa, enkä muista Graniittilevitteen raksuneen lainkaan. En tiedä, mitä te olisitte sijassani tehneet, mutta meikäläinen pisti siemenet keittäen. Ja pehmeniväthän ne. Tuntui vain että makukin liudentui samalla… O_O Sekoitin silti jyvät voihin ja suikkasin jääkaapiin jähmettymään. Kun levite oli lepäillyt laakereillaan riittävän kauan, päällystin sillä palan spelttinäkkäriä ja haukkasin. Ja voihan lehmä, eihän se samalta maistunut alkuunkaan. Hyvältä ihan, mutta sinapinsiementen mausta ei tietoakaan.

Edit: Välispiikkipä jo paljastikin kommenteissa oikean vastauksen; voita ja wholegrain dijon-sinappia, siinä se! Yritinkö nyt mennä taas kiertotietä kun oikopolkukin olisi ollut. Plerr. No, sellaista sinappia kaapissa ei vielä olekaan.

(Kysynkin nyt teiltä, onko ideoita, kuinka halutun lopputuloksen voisi saada aikaiseksi? Tai onko jollain mahdollisesti sisäpiiritietoa Linnan levitteestä? Jos on, kaik vaitiolovelvollisuudet mäkkyyn ja paljastelemaan!) Sillä välin tätä levitettä voi valmistaa vaikka valkosipulisena, toimii kuin tauti (<– outo sanonta, jonka alkuperää en lähde arvailemaan). Ohjeen olen aikoinaan bongannut Paula Heinosen luennoilta ja löytyy se näköjään verkostakin.

voileviää

Pehmeämpi voi

  • 100 g voita
  • 1 dl öljyä (miel. kylmäpuristettu rypsi- tai oliiviöljy, laadukkaammat oliiviöljyt ovat maultaan neutraalimpia jos vahvasti maistuva puskee mielestä lopputuloksesta liikaa läpi)
  • 1 dl vettä
  • 1-2 valkosipulinkynttä
  • yrttejä

Ota voi huoneenlämpöön ja anna pehmetä. Sekoita tehosekoittimessa öljyn kanssa ja lisää vesi vähitellen tehosekoittimen koko ajan käydessä. Vaihtoehtoisesti voit lisätä tilkan kerrallaan ja hurauttaa aina välissä kunnolla sekaisin, ainakaan omaan blenderiini ei lisätä kesken yhtään mitään. Mausta lopuksi vaikka valkosipulilla ja silputulla persiljalla tai muilla haluamillasi mausteilla. Siirrä jääkaappiin ja anna jähmettyä useita tunteja. En osaa tarkkaan sanoa kauako levite säilyy kylmässä, mutta varmaankin sen pari viikkoa.

Ja vielä toinen levite-/maustevoibongaus! Maku-lehdestä löytyy järkyttävän hyvältä kuulostava wasabi-voin ohje, jota siinä tarjoillaan maissintähkien kera. En lainkaan epäile, etteikö se kävisi moneen muuhunkin. Näin se käy:

Wasabivoi

  • 100 g voita
  • 2-3 rkl wasabia
  • 3 rkl persiljaa hienonnettuna (voinee jättä pois tai korvata)

Sekoita wasabi ja hienonnettu yrtti huoneenlämpöiseen voihin, käytä heti maustevoina (okei, satsi on siihen aika iso?!) tai laita jääkaappiin lepäilemään ja jämimään. Nauti niiden grillitähkien kera tai vaikka piffin päällä, keksi jotain. Itsekin aion keksiä ja kokeilla. Ja muista ilmiantaa keksinnöt! (keksintö –> keksi –> wasabi-macaroni?)

30.3.2008

Lettupannun lättyjä apinatyyliin

Filed under: Banaani,Optimoidut,Terveys,Välipalaa — Meri @ 22.05

 Eihän siinä kauaa mennyt kun Lettupannusta bongatut raejuustolätyt kärisivät jo apinaköökinkin pannulla. Ja aijai, kuinka herkullisina! Pientä viilausta ei voinut välttää, varmasti hyviä miten päin tahansa. Lätysköiden kera ammennettiin Lontoosta tuotua agave-nektaria, taas uutta, “terveellisempää” makeutetta. Kyseessä siis luonnontuote, jolla on suhteellisen matala (ainakin rutkasti sokeria alempi) glykeeminen indeksi. Maku oli mainio ja tänään on koestettu jo ensimmäinen agavea soveltava leivontarespa, jossa agave-nektari ei muuten suinkaan ollut se oudoin ainesosa.

lätty

Raikkulätyt apinan makuun

  • 1 dl graham- tai hiivaleipäjauhoja
  • 0,5 tl leivinjauhetta
  • 0,5 tl suolaa
  • 250 g raejuustoa
  • 2 munaa
  • n. puolikas pieni banaani
  • pieni loraus piimää
  • samanmoinen öljyä
  • 0,5 tl vaniljaesanssia
  • rasvaa paistamiseen

Sekoita kuivat aineet. Muusaa banaani haarukalla soseeksi ja lisää kaikki aineet kuiva-aineseokseen. Maistele ja lisää hieman banaania, jos makeus ei ole riittävä. Muista silti, että lättyjen päälle kelpaa valella siirappia, hilloa, marjoja, kermaa tai sokeria, jos kieltä karvastelee. Kuumenna paistinpannu lämpimäksi, omalla hellallani säätöaste 3 tuotti täydellisen tuloksen. Iske nokare rasvaa pannulle ja nosta sille sitten reiluja ruokalusikallisia paistumaan. Itse paistoin suurehkolla pannulla aina kolme lättyä yhdellä kertaa. Käännä, kun lätyt kuplivat ja paista vielä hetki. Raejuusto sulaa ihanasti ja tulos on maukas ja ruokaisa, monkey loves! Luonto kiittää Lettupannua.

PS. Vielä olis tunti aikaa äänestää ruokahaasteessa! Meili laulamaan. 🙂

3.3.2008

Kaneliuutisia: Reilu kauppa ruuls!

Filed under: Lätinää,Terveys — Meri @ 21.09

Vähän aikaa sitten referoin Hesarin uutisointia koskien kanelin sisältämää kumariinia, joka rasittaa jo suht’ kohtuullisina annoksina maksaa, ja ainakin omani kimppuun ehti jo käydä. Jutun kluu on siinä, että kanelia on kahdenlaista; ceyloninkanelia, joka sisältää vain marginaalisia määriä kumariinia, sekä kassiakanelia, joka puolestaan on kumariinihirmu ja maksalle pahasta.

Suomessa ja muualla Euroopassa myydään lähes yksinomaan kassiakanelia, jonka aromi on ceyloninkanelia vahvempi juuri sisältämänsä kumariinin vuoksi. Kuten arvata voi, kassiakaneli on myös ceyloninkanelia halvempaa. Kuluttajien maksat maksavat. Asiasta on informatiivinen artikkeli Elintarviketurvallisuusviraston sivuilla.

Uutisen johdosta aloitin heti Neiti Etsivän työt ja tiedustelin sekä kaneliteelaatuja valmistavalta Yogi Tea -yritykseltä että Reilun kaupan kanelia valmistavalta Meiralta kaneleidensa laadusta. Yogilta en ole vielä saanut vastausta, mutta Meiralta saapui viesti tänään. Ja kyllä, Reilun kaupan kaneli on turvallista ceyloninkanelia! Huraa ja sankoin joukoin reiluille kaupoille, eiköstä jookosta jee joo t. kanelimarsu pahinta laatua.

26.2.2008

Kanelimaksa

Filed under: haasteet,Lätinää,Terveys — Meri @ 6.51

Edit 3.3.2008: Reilun kaupan kaneli on turvallista ceyloninkanelia.

Mä oon vähän myöhässä tän kanssa, mutta kun itse heräsin asiaan vasta jälkijunassa. Viime viikon ruokatorstaissa (nyk. Hesarin Ruoka & juoma) oli kuumien juomien tuunausjutussa kainaloartsuna tietoa kanelista. Siinä kerrottiin kanelin sisältämän kumariinin rasittavan maksaa. Siedettävä päiväsaanti ylittyy aikuisilla 2-7 korvapuustilla päivässä, että pullassa kyllä pysyy.

Puusteista en olekaan huolissani, sillä niitä tulee ahmaistua eri harvoin, mutta aamupuurooni olen lisännyt aika hurjan määrän kanelia erityisesti viime kesästä alkaen, kun siirryin kaurapuurosta tuorepuuroon. Kun vatsaongelmiani tutkittiin sitten kaikenkarvaisilla verikokeilla (osasta vielä tulokset tulossa), katsottiin myös maksa-arvo, joka oli koholla! Emme lääkärin kanssa keksineet yhtään syytä sille, miksi se olisi noussut. Kontrollilabrassa arvo oli taas normaali.

Nyt epäilen, että kanelipahalainen on tehnyt temput meikäläisen maksalle ja olen taas palannut kiltisti kaurapuuroon ilman kanelia. En aio kiipeillä asiasta seinille tai lopettaa kanelin, yhden suosikkimausteeni, käyttöä, mutta kai sitä päivittäiskulutusta voi hieman keventää. Tiedoksenne vain, jos on muitakin kanelikoiria liikkeellä. 🙂

Hemapa-haastajat ovat alttiina arvioinnille! Äänestä helmikuun ruokahaasteessa.

17.2.2008

Ylihyvää ja eri terveellistä (piitsikuntoon vaikka vahingossa)

Otsikosta huolimatta en nyt ala lässyttää rantakunnoista ja biitsibodeista, sillä omasta mielestäni hyvinvointi ja elämäntavat on ihan ympärivuotinen juttu, joilla paljaampaakin asua sietävä raato tulee ihan kaupanpäällisinä ja on silkkaa boonusta. Sillä kyllä siellä hiekalla pousatessakin eniten on merkitystä sillä, onko ihmo onnellinen, terve ja kotonaan omissa nahoissaan. Ihon alta kuultava kylkiluukoppa tai vastaavasti runsaampi renesanssiolemus viehättävät yhtä lailla, jos niiden omistaja suhtautuu elämään ja itseensä valoisasti.

Silti en näiden ruokien puffaamisessa voi ohittaa terveys- ja keveysnäkökulmaa, kun nämä nyt ovat aika optimaalista ravintoa sekä ruumiille että makuaistille. Enkä lähde edes ohjeita kertomaan, pari vinkkiä vain (Monkeya pidempään seuranneille paremminkin kertausta), joihin olen itse ihastunut. Olen siis jälleen palannut raejuuston ja rahkan pariin (iso käsi Valiolle laajasta laktoosittomasta tuoteperheestä) enkä voi sanoin kuvailla, kuinka onnellinen olen päästessäni lappamaan näitä happamia herkkuja naamaan. Ja naamani lisäksi lapan niitä siis myös ruokaan.

raikku

[Huomatkaa raejuuston sädekehän kaltainen hohde a la säätäjämuuli.]

Eritoten eväisiin on helppo lisätä nälkää pitävää proteiinia raejuuston muodossa. Sekä salaatit, esim. sydäntäni lähellä oleva suosikkievässalaatti, että keitot saavat lisäpotkua valkoisesta haastajasta! Sosekeittoihin raejuusto istuu niin käsittämättömän hyvin, että mietin usein olenko se vain minä, vai onko se totta?! Kokeilkaa ja kertokaa. Yhtä hyvin raejuustoon voi yhdistää marjoja tai hedelmää välipalaksi.

Rahka on varmaan yhtä monikäyttöinen kuin raikkukin. Samaisten marjojen ja hedelmien kanssa se on herkkua, mainittakoon esimerkkinä klassikko eli ananasrahka; purkki ananaspaloja ja toinen Ehrmannia. Tosin vannoutuneimmilta fittaajilta tämä tullee jo korvistakin, Lihansyöjä on mm. saanut rahkasta tarpeekseen, itse en taida koskaan saadakaan.

Tonnikalaan sotkettuna rahka menee leivän päällä ja leivonnaisia se keventää järjestään, kuten vaikka munkkeja (joita tehtiin juuri Limepippurissa). Eikä vain kevennä, vaan kohentaa ravintoarvoja ja laskee glykeemistä indeksiä. Ja syrnikithän sulavat suussa…

Tänään juhlin soseuttamalla soppaan punajuurta, sipulia, palsternakkaa, kesäkurpitsaa ja linssejä, mausteet varastin Pastanjauhajien linssikeitosta, garam masalaa ja kurkumaa, kannatti. Sekaan raikkua ja seuraksi vähempihiilarista ehtoollisleipää. Jälkkäriksi pöljää eli foolia, tällä kertaa vadelmien (en vain voi käyttää lyhennettä vattu, sillä se tuo mieleeni vääjäämättä videlman), pistaasien, pellavansiementen ja kookoshiutaleiden höystämänä. Kuten sanottu, rahkasta saa vaikka mitä hyvää, mutta tämä on ainakin helppo, herkku ja vähän helvetin terveellinen.

rahka

Ja kun kerran kaikki oli ylihyvää niin sitten suosiolla ylensöin. Helpostihan sitä kattilallisen keittoa, purkin raejuustoa, puolet ehtoollisleivästä ja koko satsin pöljää imaisee, pienempikin muuli. Kärsi, kärsi, korkeimman kruunun saat. Röyh.

Ps. Aikoinaan oli puhetta maidon A1- ja A2-proteiineista ja mainitsinkin laittaneeni niistä kyselyä Valiolle. Sain vastauksen jo ennen joulua, mutta olen unohtanut raportoida siitä täällä. Lupaan täten, käsi ehtoollisleivän päällä, että tuon asian päivänvaloon vielä ennen kuun loppua. Jopas on tiukka deadline 😉

11.2.2008

Makeutuksen multiongelma

Filed under: Alakarppi,Kevyt,Lätinää,Terveys — Meri @ 7.08

Aamun lehti tuo Washingtonista pikku-uutisen, jossa on tutkittu makeutusaineen käyttöä rotilla. Rottaryhmä sai sakariinilla makeutettua jogurttia ja verrokeille tarjoiltiin samaa hapanmaitotuotetta sokerin glukoosilla. Makeutettua versiota nautiskelleet hännäkkäät söivät enemmän kuin sokerirotat ja myös lihoivat. Tutkijoiden johtopäätös on, että makeutetun makean syöminen saattaa saada kehon haluamaan reilusti energiaa, mutta kun sitä ei makeutetussa ruoassa ole, ruokahalu kasvaa.

Tulos ei sinällään ole uusi, muistan itse törmänneeni siihen aiemminkin, mutta mielenkiintoinen se on, ja siinä mielessä ehkä tärkeä, että ainakin päivittäistä runsasta makeutusaineen käyttöä kannattaa harkita.

Omissa kokkauksissani käytän makeutusainetta silloin tällöin sokeria väistäessäni ja lykkään sitä myös välillä arkisten smoothieiden, marjojen tms. makeutukseksi. Koska keinotekoisten makeutusaineiden tutkimukset ovat toistaiseksi tuottaneet hieman ristiriitaisia tuloksia aineiden vaikutuksista terveyteen, yritän antaa Hermesetas-purkin ja -pullon levätä rauhassa useimpina päivinä. Jotkut saavat lisäksi vatsaoireita keinotekoisista makeutusaineista ja varmaan jokainen syötyään esim. pussillisen sokerittomia karkkeja 😉

Keinomakeiden, kuten aspartaamin ja sukraloosin, sekä sokerin rinnalle on noussut kisaamaan täysin luonnollista alkuperää oleva makeutusaine stevia. Stevia on saavuttanut mainetta erityisesti vähähiilihydraattisten ruokavalioiden yhteydessä korvatessaan sekä sokerin että keinomakeat nykykäsityksen mukaan vaarattomalla ja terveellisellä vaihtoehdolla.

stevia

[Stevia-purnukkani. Toinen purkkini on nestemäistä steviaa samalta valmistajalta, annostelu pipetillä.]

Sain omat ensimmäiset stevia-purnukkani jo hetki sitten tuomisina Bostonista, ja aloittelen vähitellen koekokeilut. Suomalaisista keittokirjoista ainakin Antti Heikkilän ja vaimonsa Näin me kokkaamme sisältää stevialla makeutettuja ohjeita. Että jos sokerinvälttely on agendalla syistä tai toisista, kannattaa varmaan seurailla stevia-asian etenemistä puolella silmällä. En epäile, etteikö sitä käsiteltäisi Lehdenkin sivuilla ennen pitkää.

Edit 16.52: Purnukkasanasta tuli mieleen tähän makeutusaiheeseen niin istuva laulu, että pakko on lurauttaa se tässä:

Tää outoa on, tätä ymmärrä en,

joku syönyt on hinajaani,

mistä mä löytäisin sen lurjuksen,

joka tyhjentää mun purnukkaani?

Alkuperäinen artisti tietysti sanomankin jo paljastama Nalle Puh.

22.1.2008

Hyvä rasva, maukkaampi musse

musse

Kun Jokapäiväistä leipää esitteli hetki sitten kokkausvideosivuston I’m Cookedin, olin koukussa. Vietin saman tein hyvän tovin skannaillen kovin vaihtelevia reseptipätkiä ja haaveilin samalla joskus tekeväni omiakin vilmejä. Vähän hinkua hillitsi joidenkin opetusohjelmien tuottama myötähäpeän häivä, joka leijuu myös sen videon yllä, josta tänään kokkasin. Vaan ei korni esiinpano ruokaohjetta pahenna! Ja yksi elämänfilosofioistanikin on, että se ei oo noloo, jos sitä ei häpee.

Kyseisessä pätkässä, jota luonnehtisin pehmoruokapornoksi, valmistetaan  paradoksi: terveellinen suklaamousse. Que?! Kyllä. Hehkeän pariskunnan salainen ase on avokado eli yhdeltä nimeltään alligaattoripäärynä, kuten juuri jostain luin. Tartuin ideaan heti, sillä Vihreän enkelin ilmestyttyä elämääni tiedän, kuinka samettisen rakenteen tuo kermaisen vihreä malto luo.

Valmistus on helppoa sen jälkeen kun paikallistaa kaupastaan kypsän avokadon. Ja avot! Lopputulos oli pehmeän kuohkea, suklainen ja ihana, oikea hemmotteluherkku. Avokaadon sisältämä hyvä rasva, kaakaon terveelliset ainesosat ja kiiltävä koostumus hellivät mieltä ja mahaa. Lisäksi musse muistuttaa hämmästyttävästi perinteisempää sukulaistaan, sitä kermasta ja keltuaisista koottua. En enää ihmettele niin suuresti, miksi videolla huokaillaan kovin autuaasti.

Krokotiilimusse (yhdelle)

  • 1 kypsä avokado (n. 150g)
  • 0,6 dl lämmintä vettä
  • 0,6 dl  kaakaojauhetta (van Houten)
  • 0,5 tl vaniljaesanssia
  • 0,5 tl kanelia
  • 0,5 rkl sitruunamehua
  • makeutetta (esim. raakaruokosokeria tai mitä tahdotkaan käyttää)
  • (pellavansiemeniä)

Puolita avokado, poista kivi ja lusikoi hedelmäliha blenderiin. Lisää muut aineet ja hurauta sekaisin. Videolla joukkoon lisätään myös pellavansiemenrouhetta ja itsekin pidän pellavansiementen tuomasta purutuntumasta. Ne voi silti hyvin jättää poiskin. Säädä makeutta oman maun mukaan, mutta älä pelästy, jos maistat seosta ennen makeutuksen lisäämistä; lupaan, että sitruunan ja karvaan kaakaon maku muuttuu miellyttävän pehmeäksi suklaapilveksi.

Lusikoi valmis massa tarjoiluastiaan tai syö suoraan blenderistä. Katso samalla video, jossa tämä ruskea enkeli syntyy.

15.12.2007

Ruis, rapeus, rakkaus!

Filed under: Cake&Cookies,Leivonta,Optimoidut,Terveys — Meri @ 11.07

Paras piparkakkupakka-us! Jos lähtee kerran piparkakkukelkkaan, siitä ei voi hypätä kesken pois. Koska la Muuli é mobile eli naisten tapaan ailahtelee, ohjetta on pistettävä silti uusiksi, niin hyväksi havaittu kuin jo olisikin plakkarissa. Rapeuden ja rukiin ystävänä Finfoodin ruispipari-resepti jysähti kelkan kyytiin kuin talven paras nuoskapallo ja teki selvää jälkeä syöjiensä keskuudessa. Masterversio on vielä kokematta, kun aion päästä osingoille viemisiksi aiotusta ruispiparkakkulastista, joka on höystetty vonkaleella ranskalaista camembertia. Jos se nyt kyläilyyn saakka säilyy.

ruispiparit

Ohje on Finfoodille melko uskollinen. Ilmeisesti leipurissa oli kuitenkin ohueksipulikoitsijan vikaa; alkuperäisessä ohjeistuksessa sanotaan, että taikinasta tulee n. 20-25 piparkakkua. Itse sain aikaan ainakin yli 40 keksiä. HYVÄ MINÄ!! ;-D Tämä ohje ei myöskään vaadi keittelyä tai vaahdotusta eli on piparkakkuohjeiden yksinkertaisemmasta päästä.

Ruis on piparissa pop

  • 0,5 dl hunajaa
  • 0,5 dl siirappia
  • 0,5 dl voita
  • 1 muna
  • 2,5 dl ruisjauhoa
  • 2 dl vehnäjauhoa
  • 0,5 tl soodaa
  • (mustapippuria! muutamia rouhaisuja)
  • 1 tl neilikkaa
  • 1 tl kanelia
  • 0,75 tl inkivääriä
  • 0,5 tl pomeranssinkuorta
  •  (kidesokeria)

Sulata voi ja jätä jäähtymään. Sekoita kuivat aineet. Mittaa toiseen kulhoon hunaja ja siirappi, sekoita hyvin. Lisää joukkoon hieman jäähtynyt rasva ja sitten muna sekä mausteet. (Mausteet voi korvata ruokalusikallisella piparkakkumaustetta.) Sekoita hyvin ja lisää kuivat aineet, sotke nekin hyvin sekaisin. Siirrä massa jääkaappiin kelmun alle ainakin joiksikin tunneiksi ja mieluiten yön yli.

Kun alat leipoa taikinaa kekseiksi, laita ensin uuni päälle 200 asteeseen ja tarkista että taikinaa on todella jäljellä. Kaulitse taikina ohueksi ja sirottele vielä päälle hiven kidesokeria ja kaulitse se kiinni. Ota muotilla kaakkusia ja paista uunissa 5-7 minuuttia (oman kokemukseni mukaan 5 riitti!) kypsymistä tarkkaillen. Anna jäähtyä rauhassa vaikka ritilällä ja maistele valmiita tuotoksia ihan pelkiltään ja sitten erilaisin päällysin. Valitse suosikkisi ja kerro se minullekin.

ruispiparkakut

En vielä ehtinyt koristella kekuja, mutta niinhän ne ovat kauniita jo sellaisinaan, kimaltelevat ja rukiiset, rapeat ja rakkaat. <3

13.12.2007

A1-/A2-maitoproteiini: ristiretki jatkuu

Filed under: Lätinää,Maidoton,Terveys — Meri @ 14.14

Hetki sitten HS:n yleisönosastolla kirjoitettiin maidon sisältämien A1- ja A2-proteiinien eroista, kuten Monkeyssakin referoin. Kirjoitus on toistaiseksi kerännyt Hesarissa vain yhden vastineen, kun professori Kari Salminen kirjoitti eilisessä 12.12. lehdessä otsikolla Maidon proteiinia syytellään turhaan. Salmisen mielestä tutkimustulokset eivät osoita yhteyksiä tautien ja A1-maidon välillä, vaan esim. mahdollinen yhteys diabetekseen on vain yhden tutkijaryhmän hypoteesi. Voi olla, että yhteyttä ei ole. Silti olen enemmän kuin tyytyväinen, kun asiaa nyt tutkitaan. Kaikki uudet asiat ovat ensin vain yhden ryhmän tai yhden henkilön ajatuksia. Kehitys kehittyy, tiedättehän.

Mutta mielenkiintoisempiakin uutisia on liittyen A1-/A2-problematiikkaan. Juhana Harju käsittelee aihetta erinomaisessa blogissaan Aamiainen ruohikolla useampaankin otteeseen. Ko. blogista löysin mm. tiedon, että A1-proteiini hajoaa juustojen kypsytysprosessissa. Eipä ihme, että juustot sopivat itselleni edelleen ongelmitta. Riivasin Juhanaa hieman lisää, ja ilmeisesti myös lähes kaikki vuohenmaito on A2-maitoa, samoin kuin pääosin ranskalaisten lehmien maito.

Lisäksi laitoin Juhanan kehoituksesta e-postia Valion tutkimusosastolle ja kyselin, hajoaako proteiini mahdollisesti myös muissa maitotuotteiden valmistusprosesseissa, kuten vaikka jogurtin. Samalla kysyin heidän yleistä kantaansa A1-/A2-proteiinikeskusteluun, jään odottamaan vastausta kieli pitkällä.

Odottaessani aion juhlia kokeilemalla pitkästä aikaa vuohenjuustoista ruokaa. Tämähän on varsinainen joulu. Joyeux noël, jotta ranskalaisille lehmillekin menee jakeluun!

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress