MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

28.11.2012

Super Sandwich!

Monkeyfoodissa monesti starbaillut CocoVi tuotteineen haastoi ruokablogaajat kogaamaan jotain überterveellistä murkinaa lähettämästään gudibägistä; bägi sisälsi kookosöljyä, kaakaonibsejä, gojimarjoja ja Kalaharin suolaa. Kilpailuruoan tuli sisältää kahta tai useampaa näistä neljästä superfuudista.

Kiitos nopealla varoitusajalla tulleesta virkamatkasta koko kisa meinasi jäädä osallistumatta, mutta kokosin itseni ja tempaisin kasaan erinomaisen evään! Huomisaamuna nousen Amerikan koneeseen tämän kanssa. Mikään vähempi kuin SUPER ei Jenkkeihin kelpaisikaan.

Idea lähti ihan siitä hahmotelmasta, että halusin ehdottomasti käyttää ainakin kookosöljyä ja suolaa, sillä ne ovat suosikkituotteeni. En myöskään halunnut preparoida mitään perussuperfuudia tyyliin raakasuklaa, siemenkakku tai smuuti. Suunnittelin siis täysin omaan makuuni sopivan tuotoksen, joka on helppo välipala ja säilyvä eväs.

Kaverikuva.

Muotonsa tuotos sai perinteisesti eväsleivästä, ja vielä nimenomaan siitä kerrosleivästä eli sandwichistä, joka ei ole mitenkään perisuomalainen, mutta tännekin hiipinyt muovipakkauksissaan. Tämä sandwich tarjoilee urheilevalle tai aktiivisesti hässäävälle syöjälleen superruoan lisäksi turvallista tärkkelystä, tärkeitä rasvoja ja umamin makuelämyksen.

Saanko esitellä, Super Sandwich!

Cashew-kookos-spreadi sekä aiemmin tehty peanut butter!

Pakko purasta.

Super Sandwich (gluteeniton, maidoton, vegaaninen)

Valmista ensin spreadi eli levite:

  • 3 dl cashew-pähkinöitä
  • 0,5 dl kookosöljyä
  • 1/3 tl Kalaharin suolaa

Voit halutessasi liottaa cashewt, itse laitoin ihan kuivana menemään. Kasaa pähkyt, sulatettu kookosöljy ja suola tehosekoittimeen (optimaalisesti Vitamixiin) ja suraa tahnaksi siten, että nostat aluksi säädön nopeasti ykkösestä kymppiin, pistät sitten turboa silmään ja painelet samalla tampilla tahnaa leikkuriin. Hyvä pähkinävoi muodostuu noin minuutissa.

Kaapi spreadi astiaan. Ota esiin Super Sandwichin osa Sandwich:

  • kaksi riisikakkua

Voitele kaakut levitteellä. Viimeistele antioksidantein:

  • goji-marjoja
  • omenaviipaleita

Ripota toiselle puolikkaalle reilusti gojia ja viipaloi toiselle tuoretta omenaa. Yhdistä puolikkaat ja HAUKKAA menemään! Maku on tuhti, täyteläinen, suolaisenmakea. Riisikakku on rapeaa, goji nautinnollisen sitkeää ja omena mehukasta. Tän jälkeen aivot käyvät satasella ja penkistä nousee kingkong. DING DONG! Kiitos CocoVi.

(Kun Superin kääräisee pakettiin, kulkee se Apinan kanssa turvatarkastuksen läpi taivaalle.)

 

9.9.2012

Naurava Rosmariini ja korni arki

Tässä ohjeessa ei ole lainkaan rosmariinia, vaan tämän postauksen on tarkoitus saada Pastanjauhajien Rosmariini (ystäväni) nauramaan ja samalla voittaa Pastanjauhajien arkiruokakilpailu. Jos voisitte ystävällisesti käydä sankoin joukoin kehumassa annostani (mielellään vuolaasti ja vilpittömästi), niin minä voisin sitten nauraa Rosmun kanssa.

Sen lisäksi, että kyseessä on helppo, herkullinen, hemaiseva ja huomionkipeä ruoka, annos täyttää vaativimmankin kausiruokailijan toiveet. Syyskuun sienisaaliit luovuttavat oman leimallisen mykomakunsa monenlaisten ruokien mausteeksi, pääasialliseksi ainesosaksi tai pikantiksi lisäksi. Tässä ateriassa sienet on käsitelty kivasti käytettävään muotoon teollisen valmistajan toimesta ja aikaan on saatu rakenteeltaan miellyttävä, ravintosisällöltään vakuuttava, ympäristölle kiltti ja mausteille herkkä quorn, mykoproteiini.

Kokkasin tänään kornia ensimmäistä kertaa omassa keittiössäni, aiemmin olen päässyt laittamaan sitä vain Englannissa. Kokkaaminen ei ollut lainkaan vaikeaa, vaan oikein nopeaa ja helppoa ja arkista ja herkullista, täyttäen hauskasti kaikki attribuutit, joita Rosmariini kilpailuruoalle asetti. Ainesluettelon pituutta voitte arvioida seuraavaksi itse.

Korni arki

  • oliiviöljyä
  • iso sipuli
  • 300 g paketti quorn-kuutioita
  • purkki ananaspaloja
  • 1-1,5 dl kermaa tai kookoskermaa
  • suolaa
  • (tuoretta korianteria)

Ja hei vaan heti sipulia pilkkomaan, laita samalla pannu lämpenemään ja loraa sille olju. Hakkeloi sipuli pieneksi kuutioksi ja kuullota oljussa. Lisää pannulle jäiset quorn-kuutiot ja kerma. Kaada joukkoon ananaspurkin mehu ja ananakset. Anna porista kannen alla hiljalleen 12-15 minuuttia, kunnes neste on jotakuinkin redusoitunut tahnamaiseksi. Mausta suolalla, tarjoile riisin kanssa ja viimeistele tuoreella korianterilla.

Olipa helppo, herkullinen ja nopea! Muulin ammattitaidolla syntyy voittajaresepti, josta perheen Lihansyöjäkin piti.

2.9.2012

Tervetuloa, korni elämä

Siitä on nyt viisi vuotta, kun kirjoitin Monkeyyn postauksen Euroopan turneeltani, jossa vuonna 2007 suoritin kuukauden mittaisen reissumuotoisen opintojakson ennen valmistumistani toimintaterapeutiksi. Raportoin syömästäni kornista, oikeammin quornista, joka on sieniproteiinituote vähän samaan malliin kuin soijasta tehdään piffejä ja muuta knölliä vegetariaaneille.

Nyt korni on viimein saapunut Suomeen! Tervetuloa. :’) Osallistuin perjantaina Silvopleessä blogaajille tarkoitettuun esittelytilaisuuteen, jossa saimme maistaa Silvopleen kokkien kornista taikomia herkkuja. Quorn-tuotteita tulee Suomessa aluksi myyntiin viisi, joista itse maistoin kahta; kornipaloissa ja fileissä ei nimittäin ole gluteenia eikä muutoinkaan ylimääräisiä lisäaineita. Säilöntäaineita ei ole missään tuotteissa. Jäämiä eli trace amounts  -gluteenia on näissä kahdessakin, mutta nämä häviävän pienet jäämät aiheuttavat ongelmia lähinnä keliaakikoille ja pahasti gluteeniyliherkille.

Kuutioista oli valmistettu todella herkullista cesar-salaattia ja fileet oli maustettu pestolla. Kornin rakenne on hämmästyttävän miellyttävä. Tuotteesta tulee pitkälti mieleen kana, ja toki se on siinä mielessä kuivempi kuin vaikka rasvainen liha (ei kornilla anttia korvaa – entrecoteta), mutta hyvin paljon muuta. Vaikka miksipä sillä tarvitsisi mitään korvata. Se on ihan itsenään hyvin kehittelykelpoinen proteiininlähde ja aulis maustamiselle.

Ainoan miinukseni annan kornille siitä, että tuote on melko prosessoitu (fileet ja palat less so). Plussaa tulee kuitenkin paljon:

  • quornin hiilijalanjälki on huomattavasti lihaa pienempi
  • quornissa ei ole soijan ongelmia
  • quorn ei edellytä eläimen kuolemaa
  • quornin rakenne on miellyttävä
  • quornin keksijä lordi Rank kehitti sieniproteiinin 60-luvulla ratkaistakseen maailman ruokaongelman

Kornin markkinoijat korostavat vahvasti myös quornin terveysominaisuuksia, joiksi he laskevat kolesterolittomuuden, vähärasvaisuuden, vähäkalorisuuden ja kuitupitoisuuden. En ole ehkä täysin samaa mieltä siitä, että nämä ominaisuudet olisivat terveydelle kaikkein optimaalisimpia, mutta eihän kenenkään ruokavalio muodostu pelkästä quornista.

Kaiken kaikkiaan olen kovin iloinen, että korni saapui Suomeen! Kaupoissa se on huomenna maanantaina 3.9.12, aluksi k-ketjun ja myöhemmin muissa. Suomessa markkinoille tulevat kuutioiden/palojen ja fileiden lisäksi paneroituja nuggetteja, jauhelihankaltaista rouhetta ja burgerit eli hampurilaispihvit. Hinnat muistaakseni luokkaa 300g paketti 3,90 ja 400g paketti 4,90.

Myös ihana Silvopleen omistaja Satu Silvo puhui meille tilaisuudessa. Sadulla on kunnioitettava ravintonäkemys, joka perustuu pääosin raakaan ja kypsennettyyn kasvisruokaan, jota täydennetään riistalla ja kalalla. Kaiken taustalla on kohtuus ja ravinnon laatu, eläinten ja maapallon oikeuksia unohtamatta. Siihen kelkkaan on helppo lähteä!

Ja kyllä, kysyin sitä: Quornin nimi tulee kylästä nimeltä Quorn. Se ei ole yritys vallata cornin (maissi) markkinoita.

Ps. Rosmulle terveisiä!

15.8.2012

Samettia lautasella

Filed under: Arkiruoka,Gluteeniton,Kevyt,laktoositon,Vege,Vitamix — Meri @ 18.58

Jostain syystä sain päähäni haluta jotakin samettista, kermaista ja valkosipulista ruoaksi, kun kotiuduin Uunisaaresta, jossa vietin päivän hyvässä seurassa, ja jonka jälkeen pistäydyin kirjajulkkareille (Onnea Hanna ja Alexander!). Kirjajulkkareilla tarjottiin toki maistiaisia Safkaa-kirjasta, joista eritoten haukimuhennos oli mieleeni.

Haukimuhennoksen (joka sekin oli samettista ja kermaista mutta ei valkosipulista) sijaan valmistin eräänlaisen mukaelman eli pastissin Amazing Auberginesta. Tällä kertaa kyseessä ei ollut kastike vaan soppa. Aito, silkkinen ja tasainen, kuohkea ja lämmin sosekeitto. Sanoinko jo, että samettinen?

Näin se menee.

Kun lautanen tyhjentyi, Strutsikoira nuoli sen vielä huolellisesti puhtaaksi. Maistuis varmaan… !

Samettisoppa

  • 1 iso munakoiso
  • 1 peruna
  • n. puolet pienestä kukkakaalista
  • 2 valkosipulinkynttä
  • keitinlientä, maitoa
  • suolaa

Kuori munakoiso ja peruna, paloittele ne ja kukkakaali. Keitä vähässä vedessä kypsiksi. Kaada keitinvesi talteen ja soseuta pehmeät vihannekset sekä valkosipulinkynnet Vitamixissa, muussa blenderissä tai sauvalla pienen liemimäärän kanssa. Lisää lientä niin, että keiton paksuus on sopiva. Liemen ohella voit lisätä kermaa, kookosmaitoa tai maitoa nesteeksi. Mausta suolalla.

Itse käytin laktoositonta kevytmaitoa, kun sitä oli jäljellä jäätelökokeiluista. Laitoin siis keitinlientä varmaan 3-4dl ja maitoa 1-1,5dl. Hiivatin hyvä idea, tämä oli taivaallista!

Tuloksena mielettömän maukas ja umaminmakuinen soppa, jota voi höystää halutessaan vaikka juustokuutioilla (laitoin!) tai muulla prodella tai mausteella. Tunnustan, överiksi meni, niin oli hyvää; söin kaiken. Yksin.

4.8.2012

Totuus nro 2

Filed under: Arkiruoka,Gluteeniton,Lätinää,Vege — Meri @ 6.51

Siitä on alle kuukausi, kun kerroin totuuden. Toinen totuus on, että muutama päivä sen jälkeen vaihdoin puuron yhteen toiseen entiseen aamupalaani. Kaivoin Taikaluotini esiin ja aloin surautella taas smuuteja, tai miksikä niitä nyt haluaa nimitellä. Kuten arkistot kertovat, tätä brekua olen harrastellut ainakin loppuvuodesta 2009 ja sitä ennen.

Vaikka olen toistosta nauttiva eläin, joka on itseään ravitessaan kotonaan rutiineissa, hidasta muutosta tapahtuu siti koko ajan. Aamiaishistoriastani on nyt eroteltavissa ainakin seuraavat aikakaudet:

  1. lapsuus, jolloin taisin syödä aamuisin (tarkistan äidiltä ensi tilassa) riisi- tai kauramuroja, mahdollisesti välillä leipää
  2. nuoruus, jolloin join aamuisin kahvia, maidolla
  3. varhaisaikuisuus, jolloin opettelin syömään aamupalaa; puuro ja raejuusto, kanelia unohtamatta, tätä jatkui vuosia (tänä aikana perustin Monkeyfoodin)
  4. eksperimentaalinen superfoodraakaruoka-ajankausi ja blogaamisen jatkuminen, jolloin surauttelin näitä tässäkin postauksessa mainittuja systeemejä
  5. paleoliittinen kausi (pitäisikö sanoa kivikausi?), jolloin söin aamiaiseksi lihaa ja vihanneksia (tai en mitään, kiitos pätkäpaastoilun)
  6. post-paleoliittinen kausi, josta nämä kaksi totuutta kertovat

Lisäksi aikakausien sisällä on ollut pienempiä virtauksia, kun olen teininä mm. keksinyt, että greippimehu on terveellistä (onko?) ja juonut sitä jonkin aikaa suureksi vastenmielisyydekseni joka aamu, kiille varmaan kiittää. Kirjoitusten aikaan muistan syöneeni usein kaurapohjaista Yosaa, etenkin sitä marjaista, ja kutsuin sitä luovuudekseni! Sitä oli kirjoituksissakin mukana, ja se siivitti minut ihan kohtuullisiin tuloksiin (luovuuden puute ei tosin liene ollut ongelma vaan sen kaitseminen).

Tämän prologin saattamana siis taas yksi totuus ja yksi aamupala. Kiitos tämän, olen hassannut jo suuren osan Samilta saamistani CocoVin ihanista supereista menemään, apina kiittää!

Ns. maidoton jugu sisältää jotain seuraavanlaista, edelleen vuonna 2012:

  • marjoja
  • proteiinijauhetta
  • kuituvalmistetta
  • jotain viherjauhetta, tällä hetkellä spirulinaa
  • pakuriteetä (tätä ei ollut vuonna 2009)
  • päälle aksessuaareja, kuten CocoVin gojimarjoja, kaakaomurskaa, aprikoosinsiemeniä (HUOM! vain kaksi per päivä), inkamarjoja ja mulpereita sekä yleensä myös gluteenittomia maissi- tai tattarihiutaleita (siinä teille whole foodeja 😀)

Nyt lähden treeneihin, ja sen jälkeen saan taas TÄTÄ!

More cowbell.

23.7.2012

Onneksi olkoon, Hakaniemi

Filed under: Lätinää,raw food,Super foods,Terveys,Vegan,Vege — Meri @ 14.00

Hakaniemen muutoinkin runsas palvelutarjonta täydentyy syyskuussa, kun entisen Kristillisen kirjakaupan tilalle aukeaa Ruohonjuuri. (Tietysti jonkun toisen mielestä tämä muutos voi tarkoittaa tarjonnan supistumista.) Mitähän vielä osaisin kaivata tänne? Etelä-Helsingin kaipuutani ei poista mikään määrä palveluita, mutta kyllä Hakaniemessä on hyvä elää.

 

16.7.2012

Joulu heinäkuussa ja ruokakuvauksen pikakurssi

Filed under: Eksotiikkaa,Gluteeniton,Super foods,Vegan,Vege — Meri @ 18.58

Paketti! Se saapui CocoVilta viime viikolla, hain sen Strutsikoiran suosiollisella avustuksella kotiin.

Painava. Helposti särkyvää. Onko se Toukopoukon sielu? o_O

Hmm… Näyttää modernilta eikä ole mustavalkoinen. Hylkään ensimmäisen oletuksen. Ehkä se on väri-tv?

Tv on purettu osiin. o_O

Tv:n osat ovat terveellisiä. Who knew?

CocoVin Sami pisti viestiä viikko sitten ja kyseli, haluaisinko Monkeyyn Cocovin tuotteita kokeiluun. Jo vain! CocoVi on tosin tuttu jo vuosien ajalta ja ruokakunnassamme kuluu säännöllisesti mm. kookosöljyä, kaakaojauhetta, pakuria ja supermarjoja likviditeettitilanteen mukaan vaihdellen. Kiinnostavimmat uutuudet minulle olivat aprikoosinsiemenet, nokkonen ja hamppuproteiini. Sain kahta ensimmäistä sekä läjän muuta, oh boy oh boy oh boy!

Saanko esitellä, strutting down the Monkey catwalk, superfoodit jumalan armosta!

Näyttävät ihan manteleilta.

Kun manteli saapuu paikalle, aprikoosinsiemenet menevät pähkinöiksi.

Manteli ottaa johtajuuden ja järjestys on palautettu.

These girls are putting their best side forward.

More cowbell!

Kani ja elämän tarkoitus: mikä supermarja uppii geimit sfääreihin?

Sarvikuono on suuntansa valinnut. Mulperi perii maan.

I’m too sexy for my foods, too sexy for my foods, so sexy it’s cool!

Kaakao on jumalten ruokaa, ja jumala on King Julien. “Look at me, I’m a lady! Which of you were attracted to me?”

Kamera korostaa valtaa ja alamaisuutta. But does my bum look big in this?

Kani alistaa, kaakaomassa alistuu.

Trail mix ja Naked Ape Paleo Kit. Naisille, jotka lakkaavat omia kynsiään.

Trail mix deconstructed. Sano hei sammakolle!

This ain’t gonna be pretty.

Viivat steviaa, nokkosta ja kaakaota. Vedätkö muutakin kuin pulkkaa?

3.7.2012

Kokkausinspiraatio! Se löytyy kirjasta.

Filed under: Arkiruoka,Gluteeniton,Sallad,Side order,Soppa,Vege — Meri @ 20.40

Miten voi tulla yllätyksenä lähes kymmenen ruoanlaiton vuoden jälkeen, että hyvän keittokirjan lueskelu saa aikaan kokkuuinspiraation samaan tapaan kuin hyvän romaanin lukeminen inspiroi viimeinkin kirjoittamaan sen oman kirjan? Sääli, että romaanin kirjoittaminen ei ole yhtä helppoa kuin kokkuu. Tai nopeaa. (Sunnuntaina olen tosin rekrytoinut itselleni kriitikon Inklingiksi, ehkä se on alku!)

Vietin viime viikonloppuna perinteistä tyttöjen mökkiviikonloppua Kiikalassa Vapun, Johannan, Maijan ja Islan kanssa. Oli PARASTA, mitäpä muutakaan. Siis todella. Ja mikä merkillisintä, muut olivat vain onnellisia, kun minä sain pääasiallisesti puuhata köökin puolella sapuskaa. Mikä nautinto! Kun on riittävästi aikaa ja sopivan vapaat kädet, kokkuu on luovuuden ehtymätöntä virtaa. Liian tarkka resepti (ja turha hienostelu) saavat omalla kohdallani aikaan vain stressiä ja flown kuoleman.

No mutta, tästä tyttömäisestä ilosta ja läheisyydestä syntyi ihan peruskauraa. Ei mitään kulinaarisia ihmeitä, mutta maistuvia ja hyvää tekeviä atrioita. Yhdellekin aterialle katettiin seuraavanlaisia sapuskoita:

Putaattissallaad.

Potatissallaadiin tuli

  • keitettyjä uusia perunoita, tonnikalaa öljyssä, tuoretta kevätsipulia, hitunen suolaa ja pepaa

Bataattissuppe.

Bataattissoppaan tuli

  • bataattia, palsternakka, sipulia, Koskenlaskijaa, suolaa ja pepaa. Soseutus (putaattis-)muussinuijalla!

Oooooh-berhhhziiiin!

Tämä helppo lisäke pitää sisällään

  • munakoisoa ja paprikaa pannun kautta voissa käytettyinä, suolaa

Perus.

Perustavanlaatuiseen salaattiin tuli perustavanlaatuisesti tuoreita perusvihanneksia sekä perusmausteita, perusöljyä ja perusetikkaa.

Jälkiruoaksi oli lakkarahkaa, mmm, mmm, mmmmmmm! Varokaa lakkakuumetta eli liikaa lakkoja. Minulle se ei taida tulla helposti MOT. (Lakkakuumeesta tulee muuten mieleen haavalakka, joka nykyään tunnetaan nimellä spray-laastari. Voi rapautuvaa suomea!)

Ps. Ai mikä se keittokirja oli? Nooooo, se oli Basta! Vähän otti päästä, että Saku Tuominen on ollut tekemässä niin hyvää kirjaa, mutta hyvä että kirja on kuitenkin tehty. Siis ällistyttävän hyvä kirja. Luin kaiken.

Pps. Ja se inspiraatio? Se on jo puhunut kauttani ja preparoitsenut kotona ihan toisenlaisia ruokia kuin moneen kuukauteen! Tai siis ihan samanlaisia, mutta silti uusia. Same, same, but different. Kyllä te tiedätte.

 

16.6.2012

Sattuman kasvissatoa

Filed under: Kevyt,Sallad,Side order,Sieniä,Vegan,Vege — Meri @ 11.00

Salaatista tulee kovasti kiinnostavampi (ja ehkä se naurattaakin enempi), kun siihen laittaa raakojen vihannesten lisäksi kypsennettyjä tai marinoituja. En ole aikoihin muistanut tai jaksanut uittaa kaaleja liemissä, mutta nyt työporukan nyyttärilounas loi paineita ja sain sentään aikaiseksi. Tämähän on nolon helppoa, josko nyt jaksaisi taas pikemmin uudestaan.

Tahinit ja kookosöljyt on tässä huushollissa syöty.

Marinoidut kasvikset ja sienet (kannattaa laittaa sienet omaan purkkiinsa)

  • vihanneksia tai vihannesta (esim. kesäkurpitsaa, munakoisoa, porkkanaa, paprikaa)
  • herkkusieniä
  • öljyä
  • balsamiviinietikkaa (tai mitä tahansa etikkaa tai sitruunamehua)
  • suolaa
  • mausteita

Vuole kaaleista ohuita viipaleita, juustohöylällä saa esim. hyviä suikaleita tai porkkanakolikoita. Aseta vuollut purkkiin tahi purnukkaan ja lorauta joukkoon reilusti öljyä, vähän vähemmän etikkaa/sitruunamehua ja ripaus suolaa. Lisää mausteita, jos tykkäät. Valkosipulinkynnet tai kuivattu rosmariini tai oregano vaikka! Nesteiden ei tarvitse peittää kaikkia vihanneksia, vaan sopiva liemi on sentin, pari purkin pohjasta.

Kääntele purnukkaa niin, että kaikki saavat osansa ja siirrä jääkaappiin. Anna olla ainakin yön yli, paksummat palat ja kovemmat vihannekset tarvitsevat pidemmän ajan. Toisaalta purutuntumaisiksi jääneetkin ovat hyviä. Purkki kannattaa kääntää taas aamulla toisinperin. Tarjoile tapastyyppisesti tai sijoittele sallaadiin.

Salaattia piristävät myös perunasalaatti ja punakaalipaistos. Perunasalaattiin pilkoin keitettyjä perunoita ja kevätsipulia. Päälle oliiviöljyä ja valkoviinietikkaa, suolaa ja rouhittua mustapippuria. Punakaalia paistoin pitkään voissa, mausteeksi suolaa ja kuivalla pannulla paahdettuja auringonkukansiemeniä. Terveisiä mökiltä!

 

 

29.4.2012

Vapun helpoin ja herkuin

Filed under: Arkiruoka,Gluteeniton,muna,Vege — Meri @ 9.48

Monkeyfoodissa on ollut niin hiljaista, että lattialle putoavan tattarimurohiutaleenkin kuulisi! Vaan viis siitä. Taas yksi yksinkertaisimpia ohjeita evö.

Munariisi

  • keitettyä riisiä
  • keitettyjä kananmunia
  • suolaa

Kuori munat ja murskaa riisin sekaan, mausta suolalla. SON SIINÄ. Kaveriksi voi sitten keksiä kasviksia tms. hyviksiä.

…ja pasteijastahan se ajatus alunperin lähti; tässä tattariperunarieskaviritelmä. Ihan hyvää, mutta kyllä munariisi on helpompaa.

Older Posts »

Powered by WordPress