MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

25.3.2008

Kirjallista kulinarismia – Äänestä maalishaasteessa!

Filed under: haasteet — Meri @ 20.52

kalevala

[Thaimaan Phi Phi -saarellakin tunnettiin suomalainen laatu.]

Apinanruokakeittiössä on pidellyt hiljaiseloa jo jonkin tovin paitsi rikkinäisen läppärin, myös viime yönä päättyneen Englanninmatkan vuoksi. Mutta hääään on täällä tänääään! Back in the game ja minkälaisin eväin; kirjallinen maalishaaste on saanut seitsemän upeaa haasteruokaa painetun sanan ihmeellisestä maailmasta, tarjoilen ne uunituoreina ja höyryävän kuumina. Nauti verbaalinen menu pieteetillä ja anna sitten äänesi vetoavimmalle ehdokkaalle.

  1. Keijukaiset, pöytä on katettu. Alkuun nimittäin Iloisen sammakon kahvitupa tarjoilee makuhermoja hellivää Vihvilähakkelusta, klassista Ketunleipää sekä iki-ihanaa Linnunmaitoa. Voiko elämä olla auvoisampaa, Auringonmunan kultaisessa varjossa? (Elsa Beskow: Auringonmuna)
  2. Toinen ruokalaji siirrytään nauttimaan hieman maallisemmissa merkeissä Keltaisten sitruunoiden ravintolaan, jonka listalla on Lolan suuhun sopivia Kampasimpukoita ja nuudelisalaattia. Tuoreet raaka-aineet ja itämaiseen vivahtavat maut virittävät edelleen paahteiseen tunnelmaan. (Kaisa Ingemarsson: Keltaisten sitruunoiden ravintola)
  3. Kolmantena pöytään kutsutaan lihallisempiin pitoihin, suolaa ja syviä tunteita säästämättä. Meksikolaisen Laura Esquivelin Pöytään ja vuoteeseen kutsutaan vain kerran viettelee Champandongollaan, tujun ja täyteläisen Manchego-juuston voimin. (Laura Esquivel: Pöytään ja vuoteeseen kutsutaan vain kerran)
  4. Kyyneleiden vuodettua kuiviin ilma on puhdistunut ja on aika kekkeröidä gallialaisten malliin! Näillä festareilla prinsessaa ei valvota patjan alla majaileva herne, vaan unta houkutellaan Neljällä paistetulla (wannabe-)villisialla. Wild thing! U make my heart sing! (Goscinny ja Uderzo: Asterix)
  5. Viides osa ateriaa on Lumoavien mausteiden kahvilasta, josta kantautuva tuoksu tainnuttaisi villisiankin polvilleen. Kardemummaa, kanelia, kuminaa, ruusun terälehtiä… Iranilainen Abgusht nostaa veden kielelle pelkkää tarvikelistaa lukemalla. (Marsha Mehran: Lumoavien mausteiden kahvila)
  6. Eksoottisten elämysten jälkeen tyydytetään keijuen ohella toisenkin tarumaisen kansan ruokahalua. Hobittien keittiössä paistuu muhkeaa maalaisruokaa, rahkavoitaikinaan leivottu ihanuus, nimittäin Rouva Magotin sieni-pekonipiiras. Olut virtaa paitsi kokatessa, myös lämmittävän aterian palanpainikkeena. (J.R.R. Tolkien: Taru sormusten herrasta)
  7. Seitsemän ruokalajin ilotulituksen päättää japanilainen jälkiruoka, jonka kiiltävät persikanviipaleet, tahmea Pisan Ambon ja hekumallisen kuultava ulkoasu antavat odottaa paljon. Pratchettin omintakeisesta maailmasta haettu inspiraatio tarjoilee siis jotakin aivan odottamatonta; vai tiedätkö jo, miltä se maistuu? (Terry Pratchett: Sorcerer)

kasvi

[Lehtivihreää takatalveen The Beach -saarelta.]

NÄIN ÄÄNESTÄT

Tällä kertaa äänestys järjestetään suljettuna lappuäänestyksenä, jotta kisan tulos säilyy salaisuutena loppuun saakka. Ole siis hyvä ja lähetä äänesi osoitteeseen mukkelis ät gmail.com. Aikaa on sunnuntaihin 30.3.2008 saakka ja voittaja julkistetaan kuun viimeisenä päivänä, maanantaina. Tulosta odotellessa voi laitella padat porisemaan ja antautua uuden, kiehtovan kirjan pariin. Sen lisäksi voi vierailla vaikka Unelmien kirjastossa.

17.3.2008

Marthaa maikkarilla

Filed under: Lätinää — Meri @ 17.46

Huomasin juuri että uusi MTV:n naisten kanava Ava näyttää Martha Stewartin showta aamuisin sekä klo viisi; en tiedä kauanko kanavaa saa katsella maksamatta mistään paketista mutta niin kauan kuin hupia piisaa suosittelen ehdottomasti vilkaisemaan Marthaa ja kokkivieraitaan ruoanlaittopuuhissa!

Ja välimerkkien puute kuten postaushiljaisuuskin johtuvat siis mäsästä näppiksestä ja ongelmista tietokoneen kanssa; luvassa on kyllä pian helpotusta :*)

8.3.2008

Kädetön muuli

Filed under: haasteet,Lätinää — Meri @ 22.34

Monkeyfoodissa on pidellyt muutaman päivän hiljaiseloa, kun lakas läptoppini sai slaagin ja pidättäytyy nykyään toiminnasta. Kummallisen muotopuolisen olon saa aikaan tämä hissukseen oleilu, ihan kuin koko ruokaskene olisi hiljaa. Totuus on tietysti toinen, ruokaplokimaailma syö silloinkin kun ei itse ole katsomassa. Onneksi, pysyypähän voimissaan.

Tuli silti pakottava tarve tulla sanomaan terve, että täällä ollaan vieläkin, plakkarissa monta kokeiltua ohjetta ja kuvaa, toivottavasti eivät ikuisiksi ajoiksi kadonneina koneparkani sisuksiin. Ainakin voinen muistuttaa Maaliskuun kirjallisesta ruokahaasteesta, johon odotan kieli ja lukulista pitkällä ensimmäisiä osallistujia. Haasteruokahan voi olla vaikka Mummo-ankan mustikkapiiras! Tai pinaattia suoraan purkista (arvaa kuka), tai Kermakaljaa, tai Tuulen varjon Sugus-pastilli, tai Stalinin lehmien eestiläinen herkku, tai Papillonin langustini, tai korvikekahvia, pettuleipää ja pihlajanmarjoja.

Sarasvatin hiekoissa muistaakseni nautittiin ainakin intialainen ateria. Tiina-kirjoissa syötiin monenlaista, muistan parhaiten linnit, jotka Tiina jotenkin mokasi vastaavalla tavalla kuin Vihervaaran Anna jonkin sopan, vai mikä lie oli. Jännittävää, miten ruoan ja syömisen kuvaaminen sanallisin keinoin on toisinaan vaikuttavampaa kuin sen näkeminen. Juusto ei esimerkiksi koskaan näytä niin hyvältä (vaikka pirun hyvältä näyttääkin) kuin mielikuvissa, joihin se on istutettu kimpaleesta lohkaistuna siivuna. Etenkin tilanteessa, jossa päähenkilöllä on sudennälkä. Sääli, että nykyään luetaan vähemmän kuin ennen. Itse rakastan kaikkia kirjamuistojani, joita syntyy vähitellen lisää, ja lisää, ja lisää… Kirjat eivät lukemalla maailmasta lopu. <3

3.3.2008

Kaneliuutisia: Reilu kauppa ruuls!

Filed under: Lätinää,Terveys — Meri @ 21.09

Vähän aikaa sitten referoin Hesarin uutisointia koskien kanelin sisältämää kumariinia, joka rasittaa jo suht’ kohtuullisina annoksina maksaa, ja ainakin omani kimppuun ehti jo käydä. Jutun kluu on siinä, että kanelia on kahdenlaista; ceyloninkanelia, joka sisältää vain marginaalisia määriä kumariinia, sekä kassiakanelia, joka puolestaan on kumariinihirmu ja maksalle pahasta.

Suomessa ja muualla Euroopassa myydään lähes yksinomaan kassiakanelia, jonka aromi on ceyloninkanelia vahvempi juuri sisältämänsä kumariinin vuoksi. Kuten arvata voi, kassiakaneli on myös ceyloninkanelia halvempaa. Kuluttajien maksat maksavat. Asiasta on informatiivinen artikkeli Elintarviketurvallisuusviraston sivuilla.

Uutisen johdosta aloitin heti Neiti Etsivän työt ja tiedustelin sekä kaneliteelaatuja valmistavalta Yogi Tea -yritykseltä että Reilun kaupan kanelia valmistavalta Meiralta kaneleidensa laadusta. Yogilta en ole vielä saanut vastausta, mutta Meiralta saapui viesti tänään. Ja kyllä, Reilun kaupan kaneli on turvallista ceyloninkanelia! Huraa ja sankoin joukoin reiluille kaupoille, eiköstä jookosta jee joo t. kanelimarsu pahinta laatua.

Kinuskinen lakkapavlova eli Lihansyöjän unelma

Filed under: Cake&Cookies,Gluteeniton — Meri @ 17.56

kinuskilakkapavlova

Koska epätasavuodet ovat synttärijuhlista suurimpia (sillä onhan niitä huomattavasti useammin kuin tasalukuja), kelpaa niitä vietellä parikin viikonloppua putkeen. Lihansyöjän kohdalla juhlat materialisoituivat, tottakai, kinuskisina, sillä harvaa asiaa hän rakastaa yhtä kovin kuin kinuskia ja pekonia (ehkä sentään minua?).

Ensimmäisessä osassa juhlintaa syötiin punasipuliquichen jälkkäriksi superhyvää kinuskikakkua, a la Mama Lihansyöjä. Parempaa aitoa kerma-kinuskikakkua en ole kuunaan maistanut, rahkan käyttö kerman seassa antoi kakulle särmää ja katkaisi äkkimakeuden.

Menneenä viikonloppuna päätin kunnostautua itse. Koska mestareiden kanssa ei kannata kilpailla heidän omilla aseillaan, oli syytä kehitellä jonkinlainen kiertotie. Kinuskia kuitenkin oli oltava, sillä tuon tahmaisen nektarin keittoneitsyydestä piti päästä eroon hinnalla millä hyvänsä. Parin päivän pyörittelyn jälkeen päätin valmistaa pohjaksi marenkilevyn ja toteuttaa kaakun pavlova-tyyliin. Lisäksi kaivoin pakkasesta Lihansyöjän äidiltä saadut lakat, joista arvelin juhlakalun pitävän.

Kokonaisuudesta tuli kaunis, kehuttu ja käsittämättömän nopeasti katoava. Kas näin:

nuskipavlova

Kinuski-lakkapavlova (n. 8 hlölle)

Valmista marenki kuten ohjeistettu, vaikka jo edellisenä päivänä. Se säilyy erinomaisesti tiiviissä muovipussissa jääkaapissa (ja pakkasessa pidempäänkin) vähintään yön yli. Valmista sitten kinuski Polkkapossun muulivarman ohjeen avulla ja keittele seos melko tanakaksi tahnaksi. Anna kinuskin jäähtyä haalean lämpimäksi, mutta sekoittele välillä, ettei se ihan jämi kiinni.

Vatkaa kerma löysäksi vaahdoksi ja tasoittele marenkipohjalle. Levitä päälle sulatetut lakat (reilusti!) ja viimeistele komeus valuttamalla kinuskia epämääräisiksi viiruiksi kakun ylle. Ihan koko satsia en kakkuun tällännyt, vaan kinuskin loppuerä oli tarjolla erillisessä kupissa kakun tarjoilun yhteydessä. Iske kakkuun vielä tilaisuuden luonteen niin vaatiessa kakkukynttilöitä ja sitten tulta! Kanna kakku pöytään onnittelulaulua veisaten ja ala odotella hurmaantuneita kehuja. Älä unohda maistaa itse.

nuskipavlova2

PS. Lihansyöjä rakasti tätä(-kin) kakkua.

1.3.2008

Kirjallinen maalishaaste

Filed under: haasteet — Meri @ 19.53

Hei vaan helmikuulle ja he-ma-pa-haasteelle, taas veivataan haastekoneistoa käyntiin! Tovin löi jo tyhjää, että mitähän hauskaa sitä keksisi osallistujilta tilata, mutta sitten mieleeni palasi joskus pyöritelty idea kaunokirjallisista eineksistä. Täten haastan teidät tonkimaan kirjahyllyjä ja kirjaston valikoimaa! Ajatus on joko etsiä itselle ihan uusi kirja ja kokata jokin siinä esiintyvä ruoka, tai vaihtoehtoisesti palata menneeseen ja jonkin rakkaan teoksen pariin samoin aikein.

merenkekut

[Meren keksit tekivät jälleen kauppansa! Tällaisia olisi voitu syödä vaikka Onnelissa ja Annelissa Tingelstiinan ja Tangelstiinan pippaloissa.]

Überklassinen esimerkki kirjallisuudessa esiintyvästä ruoasta ovat tietysti Enid Blytonin Viisikoiden ja Seikkailu -sarjan purkkisardiinit ja suklaakakut, mutta mieltään saa laajentaa vapaasti kulinarististen dekkareiden pihvi&punkku-linjalle tai vaikka Muumilaakson vaapukkahilloon (valmistettiinko siellä sellaista?). Yhtä lailla kelpaavat fantasiakirjallisuuden erikoisannokset, jotka blogikokki voipi kasata ihan parhaaksi katsomallaan tavalla.

Joitakin rajoja kuitenkin asetan; kirjan tulee olla joko kaunokirjallisuutta tai vaihtoehtoisesti sarjakuva, keittokirjat eivät käy. 😉 Mutta Karvisen lasagne ja Melukylän hobbelbobbel ovat siis sallittuja. Myös leffat jätetään nyt kisasta ulos ja otetaan kirjat kiltisti tassuun, ruoan ja treenin lisäksi nuo paperipinkat kun ovat ikuisen rakkauteni kohteita.

Hienointa olisi, jos valmistettuun ruokaan sisältyisi jonkinlainen tarina, eli juuri se kirja tai teos olisi jostain, ruoka- tai muusta syystä, piirtynyt mieleesi lähtemättömästi. Juuri tästä syystä omat ajatukseni ponkaisivat välittömästi vuosikymmenten taa, lapsuuden lukumuistot ovat niin vahvoja… Huokaus. Tärkeintä on siis luoda sellainen tunnelma kuin kirjassa mielestäsi oli, ihan vapaasti vaikka eineksillä tai pelkällä irttaripussilla, jos se kirjalliseen henkeen sopii.

Osallistuminen

Haasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt. Osallistua voi vain yhdellä ruoalla per blogi.

Jos haasteruoan resepti ei ole postaajan oma viritelmä, on postauksessa kohteliasta ilmoittaa ohjeen alkuperä.

Haasteruoka tulee postata 1.-24.3.2008 välisenä aikana.

Haasteeseen osallistutaan ilmoittamalla haastepostauksen URL joko tämän jutun kommenttilootaan tai spostitse osoitteeseen mur [at] gmail.com.

Ilmoittautuminen päättyy maanantaina 24.3.2008, jolloin haastepostausten osoitteiden on oltava tiedossani.

Maaliskuun ruokahaasteen järjestäjänä jäävään itseni ulos sekä kilpailusta että varsinaisesta äänestyksestä.

Äänestys

Haasteeseen määräaikaan mennessä ilmoitetut postaukset julkistetaan tiistaina 25.3.2008, jolloin alkaa myös äänestys. Äänestystapa ilmoitetaan haastepostausten julkistamisen yhteydessä.

Äänestysaika päättyy sunnuntaina 30.3.2008.

Jos äänestysajan päättyessä useammalla postauksella on yhtä korkea äänimäärä, valitsen minä voittajan näiden postausten joukosta.

Voittaja julkistetaan maanantaina 31.3.2008.

Huhtikuun ruokahaaste

Maaliskuun 2008 ruokahaasteen voittaja järjestää huhtikuun 2008 ruokahaasteen. Aiheen valinta, säännöt, aikataulu ja äänestystapa ovat hänen päätettävissään.

80-luvun kekkerit

Filed under: Överi,Cake&Cookies,Herkut,laktoositon,Leivonta,Suklaa — Meri @ 10.28

mocca

Viikolla juhlittiin hyvän ystäväni syntymäpäivää ihan noin arki-iltaisesti synttärikahvien merkeissä, mutta menussa ei ollut ainakaan näin tuutausarilla (2000-luku!) mitään arkista. Kaverini nimittäin halusi regressoitua takaisin onnellisiin lapsuusvuosiin neonväriselle kahdeksankymmentäluvulle. Ja tiedättehän te, mitä silloin syötiin; ainakin kaalisiiliin iskettyjä cocktail-tikkuja!

Suolapalana tarjolla oli tikkujen lisäksi munariisipasteijoita, jotkaovat myös autenttinen muisto shifonkihuivien vuosikymmenestä. 80-luvulla kaikki keittiöinvaasion tehneet lapset valmistivat lapsellisen helppoja kauralastuja samaan aikaan, kun heidän vanhempansa kuorruttivat mokkapaloja koulun myyjäisiin. Jos pöytään nostettiin kakku, oli se usein säilykemandariininlohkoilla koristeltu täyteunelma, Sacher tai marjainen kiillekakku. Näin itse luulen.

Menu oli mahtava ja illan ohjelmakattaus sisälsi nostalgisen Levyraadin. Mm. Tzooz Maikölin hempeät tahdit hellivät ruoansulatusta kun tuu mats mokkapalaa saivat aikaan makean yliannostuksen… Mutta kaikkien näiden vuosien jälkeen, olihan ne aiiiika hyviä!

mocca3

Takuuvarmat mokkapalat (pellillinen)

  • 3 munaa
  • 2,5 dl sokeria
  • 4 dl vehnäjauhoja
  • 2,5 tl leivinjauhetta
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 2,5 rkl kaakaojauhetta eli van Houtenia
  • 1,5 dl maitoa
  • 150 g voita

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen ja vuoraa pelti leivinpaperilla. Sulata voi. Sekoita sitten jauhot, leivinjauhe, vaniljasokeri ja kaakaojauhe keskenään. Vatkaa toisessa kulhossa huoneenlämpöiset munat ja sokeri vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon (optimaalisesti siivilöiden) kuiva-aineseos ja sekoita. Lisää maito ja sulatettu voi ja kaada seos pellille. Paista n. 20-30 minuuttia, kunnes pohja on kypsä. Nosta jäähtymään ja keitä sumpit. Kun pohja on kunnolla jäähtynyt, valmista kuorrute. (Jos pohja on vielä lämmin, se saattaa imaista kuorrutteen.)

Kuorrute

  • 8 rkl kahvia (jämät siitä jota äskön keitit)
  • 100 g voita
  • 4 rkl kaakaojauhetta eli van Houtenia
  • n. 6-8 dl tomusokeria

Sulata voi ja anna sen jäähtyä. Sekoita sitten kaakao, tomusokeri ja kahvi, lisää joukkoon voi ja vatkaa tasaiseksi. Kaada jäähtyneelle pohjalevylle ja levitä tasaiseksi. Koristele nonparelleilla tai kookoshiutaleilla ja anna jähmettyä hetki jääkaapissa. Leikkaa pieniksi kuutioiksi ja dingding, olet kasarilla!

Jos kuorrutteen määrä arveluttaa, voit puolittaa sen. En kuitenkaan suosittele. Omasta mielestäni mokkapaloissa tulee olla mehevä pohja ja reilusti päällystettä, turha niitä muuten on tehdäkään saati syödä. 😉

Vielä pakko tiedustella, mitkä muut ruoat ovat jääneet teille mieleen 80-luvulta, kekkereissä ja ylipäänsä?! Ja pysy kanavalla; vielä tänään julistan Maaliskuun ruokahaasteen!

29.2.2008

Lovena lehtileipään

Filed under: Alakarppi,Lätinää,Leipää — Meri @ 15.55

Ette arvaa kuinka pelästyin tuossa taannoin, kun en löytänyt tutusta kaupan hyllystä Kavlin mahtavaa lehtileipää, tuota ohutta ja rapeaa täysjyvärukiista herkkupalaa. Yritin etsiä sitä muualtakin, mutta laihoin tuloksin. PANIK.

Lähestyin siis Kavlia välittömästi s-postiviestillä (alkaa tulla tavaksi) ja huojennuksekseni vastaus saapui pian; lehtileipää saa edelleen Suomesta, SOK vain on poistanut sen valikoimastaan. Sitä siis saa jatkossakin Keskon ja Tukon liikkeistä eli K- ja City-Marketeista, Stokkalta, Valtsuista ja Euromarketeista. HUH. Nimittäin sen lisäksi, että olen leivän makuun ja rapeuteen lovena, siitä pitäminen yhdistää myös minua ja edesmennyttä city-mummiani. Olisi ollut kurjaa menettää tämä jo ennestään heiveröisen ruokaketjun linkki. <3

Valkosipuli-lehtileipää ei muuten valmisteta enää Pohjoismaissa siitä syystä, että muut pohjoismaalaiset eivät siitä piittaa. Suomalaiset kuulema popsisivat sitä mielellään. Jaa se vielä, lehtileivästä, että siinähän on myös minimaalinen määrä hiilaria, jos nyt ketään kiinnostaa. 🙂

26.2.2008

Mä keittelen Tomppaa

Filed under: Alakarppi,Eksotiikkaa,Kana,laktoositon,Maidoton,Thai — Meri @ 21.23

…ja chili salamaa lyö, kaffir-limetti komppaa, Thaimaan fiilikset riipaisee, ou jee!

tomppa

Mistä vetoa, että Paulakin lämpeäis tälle sopalle, jota on valmisteltu ylt’ympäri kokkiplokimaailmaa ja jonka oman ohjeeni toin tuliaisina Phi Phi -saaren ruoanlaittokurssilta. Kyseessä on ehdoton lempi-thai-ruokani, jota söin sydämeni pohjasta taannoisella matkalla. Versio on helppo ja herkullinen yhden hengen annos, josta jää hyvä mieli ja maku suuhun.

Jos aasialaiset ruokakaupat ovat sinusta katsoen kaukana, suosittelen ostamaan hieman reilummin sitruunaruohoa ja galangal-juurta, niitä voi nimittäin pakastaa mainiosti, kuten kurssilla opimme. Kannattaa pilkkoa ne käyttövalmiin kokoisiksi niin onpa turhan kätevää napata lokerosta aina tarvittava määrä. Myös chiliä säilytän itse pakasteessa, samoin kuin kaffir-limen lehtiä, jotka myydäänkin pakkasesta.

Tom Kha Gai (kanaa kookosmaidossa)

  • kourallinen broilerin suikaleita
  • 0,7 dl kookosmaitoa
  • 2 dl vettä
  • 4-5 palaa galangal-juurta (korvautuu hyvin inkiväärillä)
  • puolikas sitruunaruoho
  • 2 kaffir-limetin lehteä
  • 1 thai-shalottisipuli (tai useampi)
  • 2 pientä punaista chiliä
  • 2 rkl kalakastiketta (tarvittaessa korvaa soijakastikkeella)
  • 1 rkl sokeria (esim. ruoko-)
  • 1 rkl sitruunamehua (limekin käy)
  • (vihreitä papuja tms. lisäkettä)

Valmistele ainekset: viipaloi galangal-juuresta, joka on kovin inkivääriä muistuttava kasvi, kolikon kokoisia ohuita kiekkoja. Leikkaa sitruunaruohon puolikas n. 3-4 senttiä pitkiksi pätkiksi. Joko paina chilit hieman rikki tai vedä niihin muutama viilto veitsellä. Kuori ja pilko thai-shalotit sopiviksi suupaloiksi.

Kuumenna kookosmaito kattilassa melkein kiehuvaksi ja lykkää pataan kanat. Sekoittele, kunnes kana on puolikypsää. Lisää vesi ja sitten kalakastike, sokeri ja sitruunamehu, sekoita hyvin. Lisää loput ainekset (eli yrtit, kuten ohjeessa sanotaan) ja anna kiehahtaa. Tarjoa välittömästi itsellesi ja vaivu thai-hurmioon.

Sen verran ohjeistusta, jos thai-keittiö ei ole tuttu, että sitruunaruohon pätkiä, chilejä eikä galangalia ole tarkoitus syödä, ne ovat vain maustamassa keittoa. Täten ryystettyäsi liemen viimeiseen pisaraan, keittokulhoasi koristaa kaunis läjä mausteita. Jos haluat lisätä soppaan vihannessattumia, ohjeistava taho suosittelee mm. vihreitä papuja, porkkanaa ja minimaissia. Kookosmaidon sijaan voi keittoon käyttää kookoskermaa, jolloin sopasta tulee todella kurmeeta.

Kanelimaksa

Filed under: haasteet,Lätinää,Terveys — Meri @ 6.51

Edit 3.3.2008: Reilun kaupan kaneli on turvallista ceyloninkanelia.

Mä oon vähän myöhässä tän kanssa, mutta kun itse heräsin asiaan vasta jälkijunassa. Viime viikon ruokatorstaissa (nyk. Hesarin Ruoka & juoma) oli kuumien juomien tuunausjutussa kainaloartsuna tietoa kanelista. Siinä kerrottiin kanelin sisältämän kumariinin rasittavan maksaa. Siedettävä päiväsaanti ylittyy aikuisilla 2-7 korvapuustilla päivässä, että pullassa kyllä pysyy.

Puusteista en olekaan huolissani, sillä niitä tulee ahmaistua eri harvoin, mutta aamupuurooni olen lisännyt aika hurjan määrän kanelia erityisesti viime kesästä alkaen, kun siirryin kaurapuurosta tuorepuuroon. Kun vatsaongelmiani tutkittiin sitten kaikenkarvaisilla verikokeilla (osasta vielä tulokset tulossa), katsottiin myös maksa-arvo, joka oli koholla! Emme lääkärin kanssa keksineet yhtään syytä sille, miksi se olisi noussut. Kontrollilabrassa arvo oli taas normaali.

Nyt epäilen, että kanelipahalainen on tehnyt temput meikäläisen maksalle ja olen taas palannut kiltisti kaurapuuroon ilman kanelia. En aio kiipeillä asiasta seinille tai lopettaa kanelin, yhden suosikkimausteeni, käyttöä, mutta kai sitä päivittäiskulutusta voi hieman keventää. Tiedoksenne vain, jos on muitakin kanelikoiria liikkeellä. 🙂

Hemapa-haastajat ovat alttiina arvioinnille! Äänestä helmikuun ruokahaasteessa.

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress