MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

13.8.2007

Über-upea polterabend

Filed under: Lätinää — Meri @ 11.42

skumppaa

Joskus asiat menevät vain niin putkeen että sitä on vaikea tajutakaan. Kyseessä olivat siis vanhan ystäväni polttarit. Olemme tunteneet ala-asteen kolmannelta luokalta saakka, joten yhteistä historiaa piisaa. Kyseessä on sama salanimeä Ritva kantava henkilö, jonka porkkanakakun ohjeen nimiin vannon. Muu juhla- elikkäs agenttiporukka oli myös aivan mainiota. Yksi elämäni parhaista päivästä, lienee, toivottavasti myös tulevan morsion.

munat

croissantit

Ohjelmaan sisältyi juonena kulkevan teeman mukaisesti agenttijuttuja eli taistelukoulutusta sukellusvene Vesikossa, ylläpitotreeniä eli SM-tason kickboxarin vetämät mäiskinnät, pelaamista Grand Casinolla sekä taksiajelua, moottoripyörää ja vieraita miehiä. Lisäksi uimme, saunoimme, puhuimme, nauroimme ja tapasimme Kustaa Kolmannen.

kahvia

Sukellusvene Vesikossa meni asioiden lisäksi putkeen muuten myös Muuli, kun ryömin torpedoputkeen odottelemaan löytäjää. Ei se ole monesti elämässä kun torpedoputkeen pääsee, onhan se silloin mentävä! Hauskinta oli, että minut putkeen opastanut Peter tuli hetki luukunsulkemisen jälkeen vielä käymään ja kysyi, haluanko luettavaa. Torpedoputkeen! Paitsi että siellä on pimeää, ei se myöskään ehkä kuulu oikein asiaan 😀 Täten kieltäydyin ja ajattelin mm. sitä, että jos tulee sota, ehkä aika turvassa torpedoputkessa. Ellei Vesikko valu mereen ja blokkaa ulosmenotietäni. Kaikenlaista tulee mieleen autenttisessa ympäristössä. Kuumakin.

kirsikkaa

Ruokaa oli tottakai reilusti ja millaista ruokaa! Tällaisen piknikin ääreen on ehkä parasta saapua. Tarjolla oli ainakin viinirypäleitä, herukoita, kirsikoita, montaa eri piirakkaa (mm. hapankaali- ja sieni-, kiitos Välispiikin ja Satujattaren!), croissantteja, savulohta, salaatteja, kananmunia, fetaa, mozzarellaa, kuohuviiniä, vaahtokarkkeja, suklaakonvehteja, mutakakkua, levitteitä, kahvia, lämmitettyä maitoa, mansikkamehua ja sämpylöitä. Kuvani ovat kehnoja, silti suollan ne julki.

mieskani

Yö Casinolla menikin sitten agentti Mieskanina, siitä ei sen enempää, paitsi että solahdin rooliini täysin vailla ongelmia. (Huomatkaa todella tyylikäs keltainen silkkiskraka sekä matching shoes.) Sen verran vielä koko päivästä, että minua tavallaan kosittiin, mutta se tapahtui kyllä jo Vesikon tienoilla. On se jännä kuinka kosinta piristää burrotytön mieltä… 😉 Vähän kuten kickboxing.

11.8.2007

Viimeisellä rannalla

Filed under: Arkiruoka,Herkut — Meri @ 8.30

Torstaina oli leirikesäni viimeinen ilta. Aika lopenuupuneena, mutta kyllä oikein onnellisena otin haltuuni suurköökin ja pistin tuulemaan! Valmistimme Elinan kanssa ruokaa koko leirin ohjaajavahvuudelle ja samalla leivoimme kakut Elinan läksiäisiin.

Suurkeittiössä on puolensa.Koska syöjiä oli sekä kanalle, kalalla että kasvikselle, ja koska Polkkapossu juuri esitteli kunkkukastikkeensa, päädyin hämböögö-menuun. Eikä mitä tahansa burgereitä, vaan niitä Apinan omia, Monkeyböögöjä. Salaattia siis ja tomaattia, sippe sipulia (leireillä asioiden nimet muuntuvat), ketsuppia sekä kana- ja kalafileitä että vegepiffejä. Kastikkeeksi levisi vuohi Possun malliin ja keräsi suunnattomasti autuaita ilmeitä matkatessaan ruokailijoiden mahoihin.

sippelisipuli

tomaattia

vuohileviaa

Koska Harald eli Hanky oli toivonut ateriaksi jotakin kevyttä, jälkiruoaksi syntyi uudenlainen Pöhkö. Sukua Monkeyn Rhubarb Foolille ja sovellettuna. Matkassa mukana vaahdotettuja valkuaisia, maitorahkaa ja hiven jogurttia, omien pensaiden viinimarjoja sekä kaapin pohjalta löydettyjen keksien muruja. Kruununa Saran pähkinäherkun mausteisia pähkylöitä. Jeah, sekin potki.

viinimarjaa

herkkupähkylä

viinimarjapöhkö

Viimeisen illan murkinoiden ohella valmistimme siis myös viisi foliokaakkua. Tai Elina valmisti ja minä hieman tuutoroin. Valikoin mutakakun reseptiksi tällä kertaa jälleen Polkkiksen (gotta stick with yer pig) postaamaan Sirkka Sumuvalon suklaakakun. Tehtiin tupla-annos, joka siis jaettiin viiteen suurehkoon alumiinivuokaan, sellaisiin laatikkoruoille (kuten kakuille) tarkotettuihin.

sumukakku

Edelleennimeän kakun Sumukakuksi ja omistan sen pikku-Heikille ja Hansukselle, sillä en tiedä kuinka synkkiä teidän menneisyytenne ovat, mutta omani sisältää kolmen kuukauden intohimoisen mudauskauden (MUD = multi-user dungeon). Ja minähän mudasin tietysti Heikin perustamassa Sumumudissa! Näin vaan sitä ownataan Siken superrespat toisten blogeista 😉

Viimeisellä rannalla oltiin myös eilen, kun ne ainoat blogin enää tarjoamat anonymiteettisuojat karisteltiin ruokabloggaajamiitissä Suomenlinnassa. Aurinko paahtoi, ruoka oli hyvää ja kallio kenossa. Huolimatta punaviinin virtausnopeudesta kaikki taisivat tulla saaresta pois lautalla eivätkä tunnelia pitkin lanssilla.

Salamasanteri Satujatar blogasi jo aiheesta ja lisää pölinää piisannee paikallaolleiden meedioissa. Ainakin itselläni oli todella hauskaa huolimatta mielenuupumuksesta ja pääsin pitkästä aikaan mereen polskimaan! Ihmiset olivat itsejään ja ihania sellaisia, tunnelma hurmaavan hilpeä ja utelias. Nyt on lähdettävä polterabendiin, palataan asiaan. Ei muuten hullumpi ilta kun vieläkin naurattaa! 😀

8.8.2007

Makkarjoen vaellus ja talkkunamustikkapiiras

Filed under: Arkiruoka,Cake&Cookies,Leivonta — Meri @ 21.54

mustikkatalkkuna

Kun nyt kaikki muutkin ovat postailleet jonkin mustikkapiirakan ohjeen, laitan minäkin lusikkani soppaan ja julkaisen tämän Länsi-Uusimaassa ilmestyneen Mummon mustikkapiiraan (tms.) reseptin. Pääsin tänään nautiskelemaan kyseistä piirasta aivan oikean sahan tuntumassa, Enäjärven rannalla. Ennen jäätelöä ja mahtavaa mustikkapiirakkaa minulle tarjoiltiin paahdettua leipää sillikaviaarilla. Sillikaviaari on eräänlainen levite tai uuniperunan täyte, johon tulee suunnilleen seuraavia artikkeleita:

Sillikaviaari

  • matjessilliä
  • perunaa
  • kananmunaa
  • creme fraichea, smetanaa tai kermaviiliä
  • kevätsipulia tai sipuli
  • tilliä, ruohosipulia
  • valkopippuria

Keitä perunat kypsiksi ja munat koviksi. Pilko kaikki tuotteet ja sekoita. Optimitilanteessa anna makujen tekeytyä seuraavaan päivään, todellisuudessa pistele poskeesi sen perunan tai ruisleivän kanssa. Kuva on otettu avaamalla jääkaapin ovi pikaisesti eikä tee oikeutta kaviaarille, sori. 🙂

sillikaviaari

Talkkunamustikkapiiras

Pohja

  • 100 g voita
  • vajaa 1 dl sokeria
  • muna
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 0,5 dl talkkunaa
  • 1 tl leivinjauhetta

Vaahdota rasva ja sokeri, lisää muna. Sekoita joukkoon muut aineet ja tee taikinaksi. Painele voideltuun piirakkavuokaan ja valmista mustikkatäyte.

Täyte

  • 1 litra mustikoita
  • vajaa 1 dl hillosokeria
  • 3 rkl perunajauhoa

Sekoita ainekset ja levitä pohjalle. Paista 200 asteessa puolisen tuntia. Jäden kanssa parhaimmillaan. Piiras on todella mustikkainen eikä liian makea, itse pidän tällaisesta enemmän kuin kermaviilisistä versioista, joita niitäkin kyllä popsin mielelläni.

(Oma mummoni ei muuten tällaisia piiraita pyöräytellyt, city-mummi kun oli. Mummini piti erityisesti lehtileivästä ja vaniljaeskimoista. Niin minäkin.)

Hyvin ruokittu ruhoni pääsi lepäilemään laiturille aurinkoon ja vilvoittamaan itseään 23-asteisessa Enäjärvessä. Kepeiden keskusteluiden jälkeen ja hyvin pötköttäneenä aloitin paluumatkan kohti Karjalohjan keskustaa ja leiripaikkaamme. Matkalla vastaani tuli mm. metsämansikoita ja vadelmia sekä Makkarjoentie. Siitä huolimatta, yhdeksän kilometriä asfalttitietä yksin ilman musiikkia on aika pitkä matka hamppailla. Perillä odotti kuitenkin valmis ruokapöytä ja kohta sukellan jo unten maille! Nähdään siellä.

7.8.2007

Ihana elokuu ja sydänilon kakku

sydänilonkakku

Elokuu on suosikkikuukauteni. Sen hohkaava aurinko, kypsät viljapellot, läpilämmenneet kalliot, laiska kuumuus ja tummuvat illat tuntuvat onnelta. Onnea on myös täydellinen päivä; aamupuuro ennen seitsemää, onnistunut työvuoro, kahvikupponen ja aurinkotuoliin nukahdus, punttihiki popin tahtiin ja vapaan keittiön valloitus! Kliimaksi ulkona ystävien kanssa kauniisti katetun pöydän ääressä, vailla kiirettä.

kasvit

kasvit2

Pöytään kannettiin jo useamman kerran pettämättömiksi todettuja kanavartaita, Henkan mestaroimaa herkullista kasvislisäkettä sekä jogurttikastike. Jälkiruoaksi nautittiin kerta kaikkiaan maailman parasta kakkua. Kyseessä on se sama autuus, jonka postasin jo Juukelin hyvänä banaanikakkuna. Tänään kaakku oli vielä entistäkin mahtavampi ja sai uuden nimen.

kattaus

Tiedättehän sen suklaakakun, jonka ohjeen suurin osa tuntee ja joka kantaa nimeä Sydämen surujen kakku? No, koska tällä suklaisella banaanikakulla ei voi olla mitään tekemistä surujen kanssa sen tuottaessa niin käsittämätöntä onnea, ja koska sen aikaansama ilo tulee suoraan sydämestä, on vain oikein ja kohtuullista, että se ristitään täten Sydänilon kakuksi. Resepti vielä kerran, vassokuu! Menkää ja tuottakaa ILOA elokuuhun!

Sydänilon kakku

  • 4 dl jauhoa
  • 1,75 dl sokeria
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 tl soodaa
  • 1 tl suolaa
  • 150 g sulatettua voita
  • 4 todella kypsää banaania
  • 2 munaa
  • 2 dl piimää
  • (kookoshiutaleita)

Voitele vuoka voilla ja jauhota kookoshiutaleilla. Laita odottamaan. Kuumenna uuni 200 asteeseen. Sekoita kuivat aineet. Muusaa banaanit toisessa astiassa, mutta älä liian muusiksi, jätä kunnollisia sattumia. Lisää joukkoon sulatettu voi sekä kananmunat ja lopuksi piimä. Kaada kuivat aineet samaan vatiin ja nostele puuharukalla hieman sekaisin. Vain hieman! Jauhoa saa jäädä näkyviin, ei vatkausta. Siirrä taikina vuokaan ja vuoka uuniin, n. 25 minuutiksi tai muutamaksi minuutiksi pidemmäksi ajaksi, riippuen uunista.

Älä jymistele keittiössä, ettei kakku lässähdä. Poista se uunista kun se on saanut väriä ja kohonnut. Kakun on tarkoitus jäädä hyvin kosteaksi ja banaanisattumien mehevöittämäksi. Anna jäähtyä rauhassa ja kumoa sitten. Valmista kuorrutus.

Kuorrutus

  • 2,75 dl tomusokeria
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 4 rkl kahvia
  • 3 rkl kaakaota (van Houten)
  • 50 g voita sulatettuna

Sekoita muut aineet ja lisää lopuksi sulatettu voi. Kaada jäähtyneen kakun ylle ja tarjoile. Juuri piimä tekee tästä kakusta täydellisen, vaikka tilalle voi hädässä laittaa kermaviiliä tai maustamatonta jogurttia. Piimän juoksevuus ja happamuus pitää kakun kosteana ja upeana.sydänilonkakku2

sydänilonkakku3

sydänilonkakku4

5.8.2007

Burro Vanilla

Filed under: Cake&Cookies,Herkut,Leivonta — Meri @ 19.02

burrovanilla2

Monkeyfood ylpeänä esittää, oman keittiön tuotekehittelyn tulos: Burro Vanilla! …suomeksi siis sitruunainen mansikka-vaniljatorttu. Pyörittelin mielessäni nimeksi vuosien takaiselta Rooman matkalta jäänyttä vakiojäätelöyhdistelmää, jota haimme Riitan kanssa joka päivä lukuisista gelaterioista, fragola et limone, mansikkaa ja sitruunaa, mutta jotenkin sanat fragola, limone ja vanilla olivat yhdessä vain tuu mats. Syntyi siis uusi burro, toivottavasti kyvykkäämpi jatkamaan sukuaan kuin muulit yleensä.

Suunnittelen parhaillaan tilattua synttärikakkua, johon on toivottu marjoja. Reunaehdot rajaavat lähinnä pois suklaan, muuten kädet ovat suht’ vapaat. Kaikkea trifleistä pavloviin ja jäätelökakkuihin on piipahtanut unissani, mutta lopulta alitajuntani tuotti tällaisen kombon. Ja jos saan sanoa, ihan hymyilyttää kun oli niin hyvää! Ajatelkaa, jos jonakin päivänä olisi oma signature-kakku. Tässä siis vain yhdistin monesti koestettuun Vanilla, vanilla – pohjaan uuden kuorrutteen. Mutta ehkä joskus keksin jotain Ihan Uutta. 😀

Burro Vanilla

Pohja

  • 2 dl jauhoa
  • 2 dl sokeria
  • 1 rkl leivinjauhetta
  • ripaus suolaa
  • 125 g voita
  • 1 muna
  • 1 dl maitoa
  • 0,5 tl vaniljauutetta
  • kookoshiutaleita vuoan “jauhottamiseen”

Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön. Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Voitele tavallinen kakkuvuoka voilla ja jauhota se kookoshiutaleilla. Jätä vuoka odottaamaan. Yhdistä keskenään kuivat aineet eli sokeri, jauhot, suola ja leivinjauhe. Pilko pehmennyt voi pieniksi kuutioiksi ja lisää pari kuutiota kerrallaan kuiviin aineisiin. Vatkaa sähkövatkaimella, kunnes seos on muruisaa, ja lisää aina voita ja toista. Kun kaikki voi on kuiva-aineissa, lisää joukkoon muna. Vatkaa hyvin. Sekoita maitoon vaniljauute ja lisää loraus kerrallaan taikinaan. Vatkaa lisäämisten välissä reilusti, parikin minuuttia. Kun kaikki neste on lisätty, valuta taikina vuokaan huolellisesti ja tasoita. Paista uunissa n. 15-20 minuuttia, tarkkaile ettei pala!

Anna pohjan jäähtyä kunnolla ja kumoa se sitten. Valmista kuorrute.

Kuorrute

  • 1 sitruuna
  • 4 rkl tomusokeria
  • 200 g Philadelphia-tuorejuustoa
  • tuoreita mansikoita

Pese sitruuna huolellisesti ja raasta sen kuori. Leikkaa sitruuna puoliksi ja purista mehut kulhoon. Lisää joukkoon tuorejuusto, sitruunankuoriraaste ja sokeri. Vatkaa notkeaksi ja maista. Tarvittaessa lisää sitruunanmehua tai sokeria, itselläni tämä toimi aika tarkasti näin.

Levitä kuorrute jäähtyneen ja kumotun pohjan päälle. Viipaloi päälle reilusti tuoreita mansikoita. Tarjoa unelma! Pohja on rapea ja maukas kiitos voin ja kookoksen ja sitruuna sopii ihanasti mansikoihin.

Tein itse puolikkaan annoksen etteivät muulikeittiön tämänpäiväiset ainoat kaksi ruokailijaa pääse vallan paisumaan kokeilujen jatkuessa, ja kakku on viittä vaille mennyt valmistuttuaan pari tuntia sitten. Puolikkaasta annoksesta johtuen kaakku näyttää kuvissa niin ohuelta. Tällä ohjeella tuloksena on kookkaampi kakku ja paksummin kuorrutetta. Olen muuten jopa hippuisen ylpeä Burro Vanillasta ja suorastaan erittäin ylpeä saamastani kunniasta olla Omenakorin Rockin’ Girl Blogger -merkin saaja.

burrovanilla

burrovanilla3

Fenkolia ja parmesania

Filed under: Napot,Sallad — Meri @ 18.17

fenkoliparmesan

Tämä on pitkään odotellut muistikirjani takasivuilla, jostain sen olen keväällä kopioinut kokeiltavaksi (olisiko ollut Kesäruokaa-niminen reseptiopus). Fenkoli on miedon aniksen makuinen upea vihannes, jonka olemassaolon olen varsinaisesti vasta vuoden vaihteen aikoihin itse keksinyt. Sittemmin olenkin suikaloinut sitä jos jonkin kerran salaattiin ja muuhun. Tämä on kuitenkin mielestäni oikein salonkikelpoinen alkuruoka, kovin simppeli, mutta parhaathan ovat.

Fenkoli-parmesansalaatti (kahdelle)

  • pienehkö fenkoli
  • pala parmesania
  • oliiviöljyä
  • (sormi-)suolaa

Suikaloi fenkoli ohuiksi viipaleiksi suoraan tarjoilulautasille. Rouhi päälle suolaa tai mikäli varannoistasi löytyy, ropsi oikein sormisuolaa. Sumuta kevyesti oliiviöljyllä ja veistele parmesaanista päälle antelias määrä lastuja. Se on siinä. Tsss! Hyvää.

fenkoliparmesan2

Chili con Soya

Filed under: Arkiruoka,Optimoidut,Soija,Vegan — Meri @ 18.08

Jälleen tulee soijasaarnaa; tästä tuotteesta ei irti pääse kun siihen kerran kunnolla tutustuu. Parasta on se, että samalla kun säästyy rahaa, terveys kiittää, ruoka on maukasta ja hyvin säilyvää niin maailmakin pelastuu! Ainakin Apinakeittiössä meinaan eletään siinä vakaassa tiedossa, että lihakilon tuotanto vie moninkertaisesti energiaa verrattuna kasviperäisiin tuotteisiin.

chiliconsoya

Nojoo, tässä perusresepti, jota on helppo varioida oman mielensä ja kaapin sisällön mukaan. Pohjana on ollut aikoinaan Jamie Oliverin chili con carne -resepti kirjasta Alastoman kokin onnenpäivät. Jamien versiossa mukaan tulee mm. aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä, joita itsekin lisään jos on oikein juhlatilaisuus kyseessä. Normiruokana kuitenkin hieman vaatimattomampi versio, armollisempi kukkarollekin.

Chili con Soya (n. neljälle)

  • pari sipulia
  • valkosipulia
  • tuoretta chiliä tai chilijauhetta
  • (jeeraa eli juustokuminaa)
  • suolaa, pippuria
  • 500 g tomaattimurskaa tai kuorittuja tomaatteja (chili- ja/tai valkosipuli-)
  • kanelia (optimaalisesti kanelitanko)
  • purkki ruskeita papuja
  • 2 dl tummaa soijarouhetta
  • 4 dl kana-, liha- tai kasvislientä

Kiehauta kana-, liha- tai kasvisliemi ja iske soijarouhe liemeen turpoamaan. Kuumenna kattilassa tai kasarissa öljyä ja kuullota siinä silputtu sipuli ja lisää mausteet (paitsi kaneli). Lisää joukkoon turvotettu soijarouhe ja paistele hetki. Kaada pannulle tomaattimurska tai kuoritut tomaatit ja lisää kanelitanko (tai kanelia). Anna hautua pitkään, jopa tunnin – puolentoista verran. Lisää pavut ja kuumentele vielä, maistele sopivaksi. Itse yleensä lisään sokeria tai muuta makeaa tasoittamaan tulista suolaisuutta. Poista kanelitanko. Nauti salaatin, riisin tai rapean leivän ja tulisuuden ollessa huipussaan jonkin tasoittavan maitotuotteen (maustamatonta jogurttia, raejuustoa, kermaviiliä tms.) kera.

chiliconsoya2

Ruskeat pavut voi hyvin korvata kidneypavuilla tai miksei valkoisilla tai vaikka voipavuilla. Kaipa linssitkin tai kikit kävisivät, kuka tietää. Ja tämä ruokahan vain paranee, kun lämmität sitä taas seuraavana päivänä atriaksi. Tässä hapankaalilisäkkeen kera. Alkuun söimme fenkoli-parmesansalaattia, josta postaankin saman tein!

4.8.2007

Suussasulavat syrnikit

Filed under: Herkut,Välipalaa — Meri @ 9.21

Jep jep, tuoretta ilmaisua, mutta minkäs sille voi, että nämä venäläistyyliset rahkaletut todella olivat yhtä makoisia genressään kuin saaristolaisleipä omassaan. Etiketin kuvateksti lupaa syrnikkien vievän kielen mennessään ja esittää ultimatumin, ettei paluuta tavan lettuihin enää ole. Täsmää minuun. Nää on parhaita.

syrnikit

Syrnikit eli rahkaletut

  • 2 dl maitorahkaa (Ehrman 4-eva!)
  • 4 munaa
  • 6 rkl vehnäjauhoja
  • 1 dl sokeria
  • ripaus suolaa
  • 2 tl vaniljasokeria
  • voita paistamiseen

Sekoita ainekset tasaiseksi seokseksi. Paista voissa pannulla miedolla lämmöllä molemmin puolin n. 0,5 dl taikinaa per lätty. Itse tein isolla pannulla aina kaksi kerrallaan, onnistui mainiosti. Etiketissä ehdotellaan seuraksi hilloa, marjoja ja jäätelöä tai ilman sokerilisäystä suolaisten täytteiden kera. Kardemumma ja sitruunamehu käyvät kuulemma myös maustamaan taikinaa.

syrnikit2

Apinakeittiössä taikinaan käytettiin hiivaleipäjauhoja ja sokeri korvattiin makeutusjauheella, vajaa desi. Vaniljasokuri oli ihan aitoa itseään. Maku on mahtava ja seurana meni tuoreita mansikoita, itsekeiteltyä raparperisosetta sekä vaahterasiirappia. Finder’s, keepers! Sumuisten vuorten kuvat on otettu gesmikameralla oikean jäätyä Karjalohjalle. Ja niin, tein ministi vajaan taikinan kun munia oli vain kolme, tuloksena tasan kahdeksan lettua, neljä molemmille.

Nyt lähden Hakaniemen torille kahville ja sitten kesähäihin. Au revoir!

2.8.2007

Vanilla, vanilla Revisited

Filed under: Cake&Cookies,Herkut,Leivonta — Meri @ 21.47

Melkein unohdin lupaamani Vanilla, vanilla -kuppikaakkujen elikkäs muffareiden kuvat. Nämä sentään väänsin kaikessa hötäkässä, kun sankari niitä tilasi. Ensimmäistä kertaa muffinssit lässähtivät, mutta onneksi kuorrutetta voi läästiä sitäkin reilummin. Todella makeaa, leivosmaista, mutta ilmeisen hyvää. Ohje on jo olemassa täällä. Tein taas puolikkaan version ja suosiolla vähensin kuorrutuksesta reilusti sokeria ja lisäsin hieman rasvaa. Vaaleanpunainen kuorrute on mansikanmakuisesta tomusokerista.

vanilla

vanilla3

vanilla2

Taikinaterapiaa

Filed under: Leipää,Leivonta,Maidoton — Meri @ 21.41

siemensämppä

Kuten huomaatte Monkeyfoodin hiljaiselosta, leirikesä alkaa käydä voimille eikä
energiaa saati ylimääräisiä hetkiä oikein ole tuhlattavaksi. Lyhyestä postaus kaunis nytkin. Harrastin hieman taikinaterapiaa kun pääsin sunnuntaina kotiin käymään, kaikki mahdollisuudet on käytettävä hyväkseen kun ne ovat harvat!

Ohje on mukaeltu versio tuoreimman Etiketin sivuilta. Kokeilin jo toistakin ohjetta samasta lehdestä, ilmoittelen siitä heti kun saan kännykällä napatut kuvat. Sitä meinaan kannattaa kokeilla, kuten tätäkin.

siemensämppä2

Siemensämpylät

  • 0,5 l vettä
  • 1 rkl siirappia
  • 1 pss kuivahiivaa
  • suolaa
  • 3 dl hiutaleita tai leseitä sekä erityisjauhoja (käytin ruis- ja vehnäleseitä sekä spelttihiutaleita + ruis- ja durumjauhoa, pussinpohjat pois!)
  • 10-12 dl hiivaleipäjauhoja
  • 0,5 dl öljyä
  • 3 dl suolapähkinäsiemensekoitusta
  • muna
  • unikonsiemeniä

Sekoita hiutaleet, leseet ja erityisjauhot kuivahiivan kera. Lämmitä vesi n. 42-asteiseksi ja liuota siihen siirappi ja suola. Lisää vesi kuivaaineseokseen ja sekoita. Lisää hiivaleipäjauhot ja öljy vähitellen ja alusta tasainen taikina. Kohota taikina kaksinkertaiseksi. Jaa se kahtia ja kauli suorakaiteen malliseksi levyksi. Levitä suolapähkinärouhe ja rullaa. Leikkaa sämpylänkokoisiksi kiekoiksi ja aseta pellille leikkuupinta ylöspäin. Anna kohota liinan alla.

Voitele kohonneet sämpylät munalla ja ripota päälle unikonsiemeniä. Paista 225 asteessa n. 20 minuuttia kunnes sämpylät ovat valmiit. Sikkehyvää! niinkuin pienenä sanottiin.

Suolapähkinäsiemensekoitus sisälsi karkeaksi murskattuja suolapähkinöitä sekä pannulla paahdettuja seesamin-, pellavan- ja auringonkukansiemeniä sekä saman paahdon läpikäyneitä mantelilastuja. Maukasta ja ruokaisaa. Kohderyhmä nautiskeli hyvillä mielin.

« Newer Posts

Powered by WordPress