MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

15.11.2007

Kananaskelin kohti kokkiutta

Filed under: Arkiruoka,Kana,paleo,Uunista — Meri @ 17.55

Kokkius, tuo ruoanlaiton jaloin aste, läheni eilen piirun verran kun valmistin ensimmäistä kertaa ihan itse kokonaisen broilerin uunissa. Tähän saakka uuniboileri tai oikeammin kana liittyy lapsuuteeni, kun äiti teki sitä ihanan mehevää kotkoa, josta itse sain siistit rintapalat valmiiksi poimittuina. Olin kuitenkin voimaton, kun vastaan tuli Oliivian hehkutuspostaus otsikolla Maailman eniten täydellinen uunibroileri. Eettisen omatuntoni ääni vaimeni kuolauksen taa ja pakkasessani asui muutaman viikon jäänkova kana.

uunibroileri

Eilen pakastinpaikka vapautui, kun broileri muutti autuaammille metsästysmaille. Sitä ennen vietimme pikku kana kanasen kanssa ihanan illan ja kutsuimme juureksetkin mukaan! Ja meillä kaikilla oli niin muuu-kaa-vaa… Siitä osoituksena tämänpäiväinen hankintani ruokakaupasta; ostin näet broilerin reisikoipia tehdäkseni pienemmän setin ruokaa heti uudestaan. Koipireidet voivat sitten bondailla eilisen broiskun kanssa kanojen taivaassa, ties vaikka tämä olisi kauniin ystävyyden alku.

Täydellinen broileri Apinakeittiön uunista

  • pakastebroileri tai kana 1-1,5kg
  • tuoretta basilikaa
  • tuoretta timjamia
  • suolaa, pippuria
  • oliiviöljyä
  • sitruuna
  • 4 laakerinlehteä
  • 6 valkosipulinkynttä

Lisäksi:

  • pari punajuurta
  • pari sipulia
  • pätkä purjoa
  • valkosipulia

Sulata broileri joko jääkaapissa (n. 20h) tai huoneenlämmössä (10-12h). Kuumenna uuni 225 asteeseen ja aseta uunivuoka sinne lämpemään. Silppua kourallinen tuoretta basilikaa ja tuoretta timjamia. Pese ja halkaise sitruuna. Murskaa laakerinlehdet. Litistä valkosipulinkynnet kuorineen.

Huuhtele ja kuivaa broileri talouspaperilla. Hiero vatsaonteloon suolaa (vaikka omaasikin, ainakin kanan). Yritä hellin sormin päästä kanan rintafileen ja sitä peittävän nahan väliin. Sullo paikkaan suolaa ja yrttisilppu. Työnnä päättäväisesti kanan vatsaonteloon sitruunanpuolikkaat, laakerinlehdet, valkosipulit ja hieman yrttiä. Tee koipiin kolme viiltoa ja työnnä tämänkin nahan alle hieman yrttejä. Hiero koko kana vielä läksiäislahjaksi oliiviöljyllä ja suolaa ja pippuroi ylt’ympäriinsä.

Ota vuoka uunista ja lorauta pohjalle oliiviöljyä. Aseta kana siihen kyljelleen ja nuketa uunissa viitisen minuuttia rusketuksen saamiseksi. Käännä toiselle kyljelleen ja toista. Käännä kana lopuksi rintapuoli ylöspäin ja paistele uunissa ainakin tunti, samoin kuin Oliivialla, oma broilerini oli valmis tunnin ja vartin päästä.

Kuori ja pilko sipulit lohkoiksi, kuori punajuuri ja viipaloi, leikkaa purjo renkaiksi ja irroita valkosipulinkynsistä kuoret. Kun kana on paistellut uunissa vajaan tunnin, ota se hetkeksi ulos ja lisää sen liemiin juurekset paistoajan lopuksi (n. 15-20min.). Kun broileri näyttää rapeakuoriselta, se on valmis syötäväksi. Eikä Oliivia liioitellut lainkaan, uunissa tehty kokonainen broileri on niin mehukasta ja maukasta, että makukokemukseen sulaa tyyppi kuin tyyppi.

uunibroileri2

Tuli juuri mieleeni, että viimeksi olen tainnut nautiskella uunibroilerista Tanskassa, jossa virolainen ystäväni Olga valmisti melko samantyyppisellä ohjeella ruokaa minulle parikin kertaa. Ruoka ansaitsee omassa skaalassani siten melkein lohturuoan arvonimen, ystävystyminen vieraassa maassa kun on kultaa kalliimpaa seuralliselle mielelle.

Vielä maininta, että punajuuri oli tässäkin hyvää, reisikoipisatsiin ajattelin lisätä myös lanttua. Kuvat ovat taattua “akku ei riitä esikatseluun” -digikameralaatua.

13.11.2007

Paleopannari eli muhkeat lätyt

Filed under: Gluteeniton,Maidoton,Nuts!,paleo,Välipalaa — Meri @ 22.45

Sen jälkeen kun Pastanjauhajat kokkasivat Marthan comfort foodia, olen tuumaillut, että mitä voisi olla suomalainen lohturuoka. Suklaa lienee ylikansallinen lohduttaja, ehkä pitsa ja pastakin, mutta mitkä nimenomaan kotimaisen kulttuurin ruoat hellivät loukattua, väsynyttä tai surullista mieltä parhaiten? Makaronilaatikko? Makkara? Lihis? Mitä sata ihmistä sanoo?

paleopannarit

Koska omaa mukavuusruokaani olivat lapsena peekän muusin lisäksi äidin letut (päälle pelkkää hienoa sokeria) ja teini-iän tuiverruksessa ystävän äidin plätyt (terveisiä Jennin äidille!), piti tilaisuuteen tarttua. Nimittäin tuunata pannuherkkuja ilman gluteenia, maitoa ja sokeria. Taas mentiin paleoliittisen ihmisen viitoittamaa polkua ja havaittiin se hyväksi. Eritoten Lihansyöjä oli ihan liekeissä mökki-illan jälkkäristä.

Pikaiset paleopannarit (n. 10 pikkulettua)

  • 2 munaa
  • 1,2 dl makeuttamatonta omenasosetta (esim. Piltti)
  • 1,2 dl pähkinävoita (ei maapähkinä, esim. cashew-)
  • (kanelia)
  • (vaniljauutetta)
  • kookosöljyä

Sekoita keskenään munat, omenasose, pähkinävoi ja haluamasi mausteet tasaiseksi taikinaksi. Lämmitä paistin- tai (pikku-)lettupannu ja paista kookosöljyssä pieniä paksuja lettuja (pancakes) molemmin puolin. Tarjoile vaikka itsetehdyn vadelmahillon, pilkotun banaanin, omenan ja kanelin, vaahterasiirapin tai lämpimien mustikoiden kera. Aaaaaah… Comfort.

Ja jos teilläkään ei ole cashew-voita ihan siinä hollilla, sitä on helppo itse valmistella. Lykkäsin ehkä pari kourallista casheweita blenderiin ja ajoin jauhoksi. Sitten lisäilin kookosöljyä aina lorauksen kerrallaan, kunnes seos muistutti sopivasti pähkinävoita. Ei mitään ongelmaa, vaikka määräkin oli sinne päin. Itse unohdin myös mausteet autuaasti kun toimin muistinvaraisesti, eipä haitannut. Veikkaan, että näitä toivotaan pian uudestaan 😉

Virittäytymistä soijataajuudelle

Filed under: Arkiruoka,Gluteeniton,Maidoton,Soija,Vege — Meri @ 13.41

Kaikki mukaan: “Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun, kaipuun kaljakori kilisee, yli taivaan, päivät niinkuin varisparvi raahautuu. Mua vaivaa ikävistä ikävin, milloin beibi palaat takaisin, etkö tiedä, voi yksinäisen miehen viedä maaarraaskuuuuu…” Pikkusen ruokablokikaraookkea tähän alkuun niin saahaan elinvoimat kattoon. Mieltä valaisee hoilotuksen lisäksi valkoinen maa ja hyvä ruoka. Eilen nimittäin oli saatava, kyllä vain, PITSAA.

pitsa

Marraskuusta tietysti lauleltiin ihan noin vuodenajan kunniaksi, mutta myös marraskuun ruokahaasteeseen liittyen. Aiheenahan on tuo tosimiehen jauheliha eli soijarouhe. Virittelin itseäni rouheaan tunnelmaan täyttämällä [Edit 14.11.2007: no tulihan siitä sanomista kun en antanut krediittejä sille kelle ne kuuluu 😀 Pitsan siis valmisti armas Pihvinpurija, suurenmoiset kiitokset nälkäiseltä muulilta, joka itse laitteli kasaan oppariesitystä] pitsan soijarouheella ja papusekoituksella, joka on muuten aina vaan erinomainen yhdistelmä. Pohjaksi piti taikoa gluteeniton setti, tämä versio oli aika murumainen, mutta toimi kyllä, rapea lopputulos ja ihan maukas. Tavallisenkin pohjan saa valmistella.

Marraskuun pitsa

Gluteeniton pohja

  • 1 dl vettä
  • 15g hiivaa tai 2 tl kuivahiivaa
  • 2 rkl kauraleseitä
  • 2 dl gluteenitonta jauhoseosta (käytin Jytteä)
  • 2 rkl öljyä
  • hiven suolaa

Lämmitä vesi tuore- tai kuivahiivalle sopivaksi ja murustele siihen hiiva, tai sekoita kuivahiiva osaan jauhoista ja lisää vesi. Lisää muut ainekset ja alustele sen verran kuin taikina siihen alustuu. Taputtele saman tien pitsapohjaksi ja anna kohoilla kymmenen minuutin verran. Taikinasta tulee yksi suurehko pitsa, ei ihan pellillistä.

Soijarouhe-paputäyte

  • 1 dl soijarouhetta
  • puolikas kasvisliemikuutio
  • purkki papusekoitusta (omassani oli kikherneitä, kidneytä, voipapuja ja vielä joitakin)
  • suolaa, pippuria
  • ketsuppia

Turvota tai keitä soijarouhe kasvisliemessä, n. 5 minuuttia. Puristele nesteet turvonneesta rouheesta ja viskaa lämpimälle pannulla papujen kera. Mausta suolalla, pippurilla ja roimasti ketsupilla. Levitä pitsalle. Lisäksi mitä haluat, meillä oli kirsikkatomaatteja. Päälle juustoa, Polar % toimi ihan mukavasti kun sitä höysti parmesaanilla mausteeksi.

Uuniin 250 ja sopiva rapeus, sitten vaan pistellään poskeen esim. television edessä möllötellen. Maukasta marraskuuta teille ja lauletaan taas!

11.11.2007

Libanonista, rakkaudella

Filed under: Cake&Cookies,Gluteeniton,Leivonta,Maidoton,Nuts! — Meri @ 20.36

libanon

Sieltä nimittäin saapuu tämä MonkeyFoodin tuorein kaunotar, joka on sukua aiemmin vierailleelle Ellenille. Kakun kauneus on enemmän sisäistä laatua, ainakin tässä mökin uunissa paistetun leivonnaisen tapauksessa. Maku on sitäkin hehkeämpi, pähkinäisen marenkikakun samanaikainen rapeus ja tahmeus hurmasivat sellaisenkin, joka ei yleensä pähkinöistä pidä.

Libanonin Ellen (gluteeniton marenkikakku) taiottiin isän kunniaksi, ja isän lisäksi se maistui viimeistä murua myöden muulle (laajennetulle) perheelle. Useimpien mielestä kakku oli jopa parempaa ilman ohjeistuksessa suositeltua suklaakastikelisää.

Ohje kakkuun on Maggie Lindholmin ja Marja Lindforsin kirjasta Libanonin makuja, joka on lainassa opinnäytetyöpariltani ja vain odotellut eetteriin pääsyä. Tämän benchmarkkasin kokeiltavaksi jo senkin takia, että se on gluteeniton. Tietysti myös pähkinäisyys vetää Muulia puoleensa magneetin lailla… Tiedättehän te, kun grammat eivät riitä ja kaupasta kannetaan kiloja. 😉

Kirjassa kakun nimi on Hienon rouvan kakku ja johdannossa kerrotaan libanonilaisten naisten rakastavan tätä kakkua. Eipä ihme. Alkuperäiskielellä nimi on Gateau el set lebnenieh, saan suorastaan kylmiä väreitä eksotiikasta. Tässä siis, olkaa hyvät, Rouva Ellen, Libanonista.

Ellenin eksoottinen sisar (kahdeksalle)

  • 10 munanvalkuaista
  • 270 g sokeria (vähensin ja käytin 2,5 dl)
  • 1,5 tl vaniljasokeria
  • 150 g kuorellisia manteleita
  • 100 g hasselpähkinöitä
  • 250 g tomusokeria
  • (tarjoiluun suklaakastiketta)

Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen. Voitele ja jauhota SUURI pyöreä vuoka, muista käyttää esim. hirssihiutaleita jauhotukseen, jos haluat kakusta gluteenittoman. (Käytin täytekakkuvuokaa, joka riitti juuri ja juuri, vaikka kakku uunissa kohosikin yli äyräiden. Ei kuitenkaan valahtanut uunin pohjalle, marenki on niin kevyttä.) Murskaa pähkinät sopivaksi rouheeksi ja sekoita ne tomusokeriin isossa kulhossa.

Vatkaa toisessa kulhossa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Yhdistä vaahtoon varovasti sekoittaen sokeri ja vaniljasokeri. Lisää valkuaisvaahto pähkinä-tomusokeriseokseen kevyesti käännellen. Kaavi massa lempeästi vuokaan ja anna olla uunissa puolitoista tuntia, kunnes pinta on rapea.

libanon2

Oman kakkuni pinta mustui jo paiston alkuvaiheessa, mutta sinnittelin ja annoin kakun olla täydet puolitoista tuntia kuumuudessa. Leikkasin mustuneen pinnan pois ja muutoin kakku oli täydellinen! Liekö mökkiuunin epätasainen paisto syynä, en tiedä. Foliolla kakkua ei voi päällystää, sillä se kohoilee alussa aika massiivisesti. Anna jäähtyä ja aseta tarjolle. Jos haluat, tee oheen suklaakastiketta. Ilmankin ihanaa huolimatta kraaterimaisesta ulkonäöstään.

Äidin signature-suklaakastike

  • 200 g taloussuklaata (Fazerin)
  • n. 1 dl kahvia (mieluummin alle kuin yli)

Sulata paloiteltu suklaa vesihauteessa ja sekoita joukkoon kahvi. Älä anna suklaan sulaa kokonaan, vaan jätä joukkoon sattumia. Tarjoa esimerkiksi kylmän vaniljajäätelön kera, jolloin kastike ja sattumat jähmettyvät ihaniksi paloiksi. Parasta suklaakastiketta mitä maa päällä kantaa, ainakin minulle. Olenhan kasvanut sen kanssa. 🙂

Itse suklaakastikkeen mestari eli äiti kuvaili kakkua järisyttävän hyväksi. Äidin sanaan voi luottaa, jos kakun kraaterimainen ulkokuori epäilyttää.

Mökkimenu

Filed under: Arkiruoka,Lätinää,Napot — Meri @ 19.51

Lähdettiin eilisten treenipikkujoulujen jälkeen piipahtamaan mökillä ja palattiin vasta tänään iltapäivällä isänpäivälounakselle. Mökillä oli märkää, mutaista, kodikasta ja mahtavan leppoisaa. Ohjelma koostui saunomisesta ja kokkauksesta nokkauni- ja löhkäyshöystöin (löhkääminen on sitä sohvan pohjalla tapahtuvaa velttoutta).

Ruokakin oli mielenkiintoista heti alusta saakka. Nautimme nimittäin tuloatriaksi PURKKIhernekeittoa! JOOJOO, sitä klassista, tosin luomuna. Sitä juuri, jonka poltin pohjaan ennen kuin minuun iski kokkikärpänen ja hylkäsin hernerokan vuosikausiksi. Lisämausteilla sinappia unohtamatta soppa maistui yhtä hyvältä kuin ennenkin. Hernekeiton suomin supervoimin valmistelimme sitten illan mittaan ja saunomisen lomassa kaikenmoista purtavaa.

Alkupalaksi ja napoksi palsternakka- ja lanttulastuja. Näitä on tehty ennenkin. Pannu neloselle ja lämpimäksi, juures (mm. bataatti toimii hyvin myös) veitsellä lastuiksi ja pannulle. Annetaan oikein kuivahtaa, maustetaan suolalla ja paprikajauheella tai grillimausteella, kuten eilen.

lastuja

Lisukkeeksi öljyssä, suolassa, pippurissa ja valkosipulissa tunti-pari marinoitua tuoretta parsaa, joka viihtyi uunissa reiluhkon ajan ja oli mahdottoman mehevää ja maukasta.

parsaa

Broilerin koipireisiä, jotka viihtyivät uunissa parsojen kanssa myös marinoiduttuaan aikansa muistaakseni soijasta, Worchestershirestä ja ties mistä tehdyssä liemessä. Todella mainiota eikä lainkaan kuivaa, kuten kana joskus.

koipireisi

Lisäksi tarjolla oli uunissa tehtyä kuhaa, Lihansyöjälle lihaa ja salaattia. Jälkiruokaakin pisteltiin hyvällä halulla, siitä pian oma postaus! On se metsäilma ihmeellistä, hyvin se friskaa päätä ja niskaa kuten Aaro Hongan iki-ihanissa poikakirjoissa (Iloinen internaatti ja Riuska ratsuväki) sanottiin.

ateria

8.11.2007

Sitruunapiiras goes bananas

lemonpie

Sekaisin ei ole pelkästään sitruunapiiras vaan myös Muuli, joka on tänään suorittanut viimeisen tenttinsä, treenannut kovaa mikä on kivaa, syönyt maailman parasta sushia ja sashimia opinnäytetyöpartnerin huippuseurassa, juonut mahtavinta skumppaa evö (Carrington) ja saanut ensimmäistä kertaa koskaan keittiön “terveisinä” suklaakakkua!

Tässä vaiheessa olimme tilanneet jo laskut, mutta eihän kukaan tervejärkinen tahmeaan suklaakakkuun, vanhan ajan vaniljajäätelöön ja mansikoihin syle, posket punaisina repeilimme ja söimme, lähetimme keittiöön kiitokset ja hyvä että selvisimme ravintolasta kunnialla ulos. Vaikka mitä siitä kunniasta, yliarvostettua. Ravintorajoitukset romukoppaan! Ja ihan mahtavaa, opinnäytetyöprosessi sai arvoisensa lopun. Olen rakastunut.

Nyt kun on menty heittämällä ohi otsikon, peruutetaan vähän ja valmistetaan se piiras. Kyseessä on paleo-ruokavalion edustaja (kuten kokonatsjädekin), joka siis tarkoittaa, että ruokavaliossa jäljitellään paleoliittisen kauden ihmisen ruokailutottumuksia. Lyhyesti kuvailtuna paleossa syödään lihaa, kalaa, kanaa, munia, vihanneksia, hedelmiä ja pähkinöitä. Sen sijaan maitotuotteita, viljoja, soijaa tai sokeria ei käytetä.

Piiraiden valmistus sujui hyvin siihen saakka, kun piti valmistaa täyte. Valmistin kuten ohjeistettu (puolikkaan annoksen tosin), mutta täytehän ei sitten hyytynyt koskaan, ei edes lepuutettuaan jääkaapissa koko ravintolaillallisen ajan. Onneksi tiukan paikan tullen sitä joskus syntyy jotain vielä parempaa. Eihän siinä mennyt kuin nanosekunti tuumatessa, kun jo kaivoin varabanaanin pakkasesta ja muokkasin sen blenderissä jäätelömassaksi, maustoin kanelilla Rosmariinin tapaan. Kaadoin siis sitrustäytteet viemäriin ja täytin kipot banaanilla.

Törkeän hyvää! Piiraissa maistui ihanan rapeiksi kärähtäneiden mantelipohjien lisäksi kanelinen banaani sekä hiven lime-sitruunaseosta. Toisen laitoin pakkaseen odottelemaan huomista. Ai että.

Pohja

  • 2,4 dl mantelijauhoa
  • 3 rkl sitruunamehua (tai lime-)
  • 4 taatelia

Lämmitä uuni 180 asteiseksi. Sekoita ainekset blenderissä massaksi. Painele massa neljään muffinssipellon koloon pohjalle ja reunoille tai vaikka irtosilikonimuffinsvuokiin (käytin itse näitä, toimivat hienosti). Jos vuoka ei ole silikonia, voitele se tai päällystä leivinpaperilla. Lykkää pohjat uuniin kymmeneksi minuutiksi tai kunnes reunat osoittavat tummumisen merkkejä. Ota jäähtymään.

Valmista täyte. Laitan tähän alkuperäisen ohjeen, jos joku vaikka osaisi kertoa, mitä tein väärin tai oliko tällä missään vaiheessa mahkujakaan toimia? Perässä sitten bananasversio.

Sitruunatäyte

  • 6 rkl sitruunamehua (tai lime-)
  • raastettu sitruunan kuori (tai limen-)
  • 1 rkl hunajaa
  • 2 munaa

Laita sitruunamehu, sitruunankuori ja hunaja kattilaan ja lämmitä miedolla lämmöllä parisen minuuttia. Vatkaa munat kulhossa haarukalla rikki ja lisää seokseen vähitellen niin, että sekoitat koko ajan kunnolla, jotta täytteestä tulee tasainen. Siirrä jäähtymään. Kun täyte on hieman jäähtynyt, jaa se pohjakuoriin ja siirrä leivokset jääkaappiin tekeytymään. Tai tekeytymisestä en tiedä, mutta täytteen kuuluisi jähmettyä, mihin se ei ainakaan Apinakeittiössä alistunut.

bananapie

Joten;

Banaanitäyte

  • 2 Reilua banaania pakkasesta
  • kanelia

Anna banaanien hieman sulaa, aja blenderissä kunnes muodostuu jäätelönkaltainen massa. Mausta kanelilla, kaada torttupohjista sitruunalitku pois ja korvaa banaanilla. Sitruunatäytevälivaiheen saa skipatakin, mutta siitä saapi kauniimpia kuvia. Skål!

7.11.2007

Banaanille seuraa (kookosjäde)

Filed under: Elävä ravinto,Herkut,Kevyt,Maidoton,Optimoidut,paleo — Meri @ 22.11

Aijaijaijai ananas-bananas, oijoijoijoi coconuts! BB-Pertun (?) signature-räpäytys käy tähän aiheeseen kuin nakutettu. Olenpa huudellut sitä ennenkin, ei mikään turha rytmi. Mielikuvissa alkavat heti kaislahameet kahahdella ja kookospähkinät napsaa!

kookosjäädyke

Kyseessä on pakastebanaanin tapaan jäätelönkaltainen herkku, joka ei vaadi jäätelökonetta eikä Jakkiakaan, vaikka Jakki olisikin kiva, ja on maidoton ja sokeriton. Banaani saa siis vihdoin seuraa pakkaseen tästä simppelistä sorbetista. (Symppaan muuten entistä enemmän ruokakuvaajia. Vaniljajäätelöä lienee yhtä mahdoton kuvata.)

Ohjetta on jälleen kerran mahdollista soveltaa tuhannella ja yhdellä eri tavalla, mutta laitan tähän ihan perusversion. Itse käytin kevyt-kookosmaitoa ja purkkiananasta kun muutakaan ei ollut, ja lisäsin joukkoon paloiteltuja pecan-pähkinöitä. Ananaksen tilalla voi käyttää mansikoita, mustikoita, persikkaa, mangoa… Ymmärrätte idean.

Über-luksusta lienee banaanin ja kookosmaidon yhdistelmä, sillä banaanissa on huomattavasti vähemmän nestettä kuin esim. käyttämässäni ananaksessa. Suosittelen täysrasvaista kookosmaitoa tai jopa kookoskermaa, mutta tämäkin oli niin hyvää, että olisin syönyt toisen annoksen heti perään, ellen olisi muodostanut itseni ja pakastimen väliin ihmismuuria esteeksi.

kookossorbee

White on White (kookosjäätelö)

  • 250 ml kookosmaitoa
  • 4,5 dl tuoreita hedelmiä/marjoja
  • 1 tl vaniljauutetta (jos haluat, muutenkin voi maustaa)
  • (pähkinöitä)

Valmistele hedelmät kuorimalla ja paloittelemalla, lykkää kookosmaidon kera blenderiin. Hurauta tasaiseksi, melko nestemäiseksi soseeksi. Mausta ja maista. Kaada seos pieniin pakkasenkestäviin astioihin (lasit ja kahvikupit käyvät hyvin). Pakastin itse laseissa, mutta laakeammassa astiassa jäätymistulos olisi tasaisempi.

Anna levätä pakkasessa vähintään tunti, omalta kaapiltani vei reilut puolitoista tuntia jäädyttää sopivaksi. Pidempäänkin voit odotella, mutta seos jäätyy vähitellen hyvinkin kovaksi ja syöminen käy hankalammaksi. Tosin mihinkäs sitä on kiire ahneella muulilla 😉 Päälle voi vielä halutessaan lurauttaa vaahterasiirappia tai lisätä pähkinärouhetta, kuten vain.

Ajatus on peräisin Performance Menun ohjeesta.

Edit 8.11.2007: lisäsin ensimmäisen kuvan, joka on otettu eilisestä saakka pakkasessa olleesta kookosjädestä. Kuten huomaatte, kyse on ennemminkin jäädykkeestä. Sulaa se silti suussa! 😛

Salamasanterin salaattikopio

Filed under: Sallad,Side order,Vege — Meri @ 21.47

Kerjäsin aikani Keittokomeron Sohvia postaamaan ohjeen maistuvan näköiseen salaattiin, josta mokoma postasi kuvan salaattiorientoituneen Muulin kiusaksi jo aikaa sitten. Nyt ohje on julkinen! Tuleen ei jääty taaskaan makaamaan vaan pistin töpinäksi. Hyvää on! Miellyttävä peruspohja, joka kelpaa illanistujaisiin oheistarjoiluksi tai jota voi tuhdistaa tahtoessaan broilerinfileellä, vuohenjuustolla, katkaravuilla tai marinoidulla tofulla.

Nissos

Kaik yhes koos; salaatteja, tomaattia, paahdettuja pinjansiemeniä, parmesan-lastuja, balsamicoa, oliiviöljyä ja itsetehtyjä krutonkeja. Vähähiilarinen focaccia taipui hienosti rapeiksi kuutioiksi. Mmm mmm mmm. Seuraksi lämmintä keittoa. Tattis, Sohvi!

Juurta jaksain

Filed under: Arkiruoka,Maidoton,Soppa — Meri @ 21.36

 punajuurta

Punajuurikeitto on sellaista perusruokaa, jota kelpaa varioida vihanneksin ja juureksin, maustein ja kermoin/tuorejuustoin/nestein. Itse olen nautiskellut viime aikoina mm. ISÄNI valmistamasta punajuurikeitosta, joka oli erinomaista. Tässä ko. ohje ja lisäksi toinen, joka sisältää perunaa, muttei maitotuotteita. Ja kyllä, siitä on vain hetki, kun valmistin edellisen kerran samanväristä soppaa.

Punajuurikeitto

  • 600 g punajuuria
  • 2 reilunkokoista sipulia
  • 6 dl vettä
  • 150 g maustamatonta tuorejuustoa
  • suolaa, oreganoa

Kuori ja viipaloi punajuuret, pilko sipuli. Kuullota punajuuria ja sipulia pienessä tilkassa öljyä kattilan pohjalla. Lisää vesi ja anna kiehua, kunnes punajuuret ovat kypsät. Soseuta sauvalla ja lisää tuorejuusto. Mausta suolalla ja oreganolla. Syö sellaisenaan, alkupalana tai höystä raejuustolla, silputulla kalkkunaleikkeellä, savutofulla tai vaikka kinkulla.

Helinän punajuurisosekeitto (ohje perhetutulta)

  • runsas 0,5 l punajuurta
  • runsas 0,5 l perunaa
  • 1 palsternakka
  • 1 sipuli
  • 1 l kasvislientä
  • suolaa
  • 1 tl timjamia

Kuori ja paloittele punajuuri, palsternakka ja perunat. Silppua sipuli. Keitä kypsiksi kasvisliemessä ja soseuta, mausta. Tarjoa smetanan kera.

6.11.2007

Joulukaakku ja elävän ravinnon kinuski

tsinuskia

No moikka! Eilen käärin hihat ja pistin taas leipoen, olihan se toinenkin Kirjan (ei SEN kirjan) ohje kokeiltava alta pois. Kyseessä on siis sokeriton, maidoton ja gluteeniton kakku, suolistosi parhaaksi. Tein puolikkaan annoksen uuteen pieneen vuokaani ja niinhän kakusta tuli nätti kuin sika pienenä! Koostumus oli murea ja juuri oikeanlainen. Maku taas – puuttuu. Seuraavaan versioon lisää banaania, hiven suolaa, reilummin mausteita ja vaikka taatelia.

Onneksi muulilla ei mene sorkka suuhun kiperässäkään tilanteessa, kaakkuahan ei missään nimessä voinut heittää tunkion kukoille. Niinpä tempaisin ässän kääritystä hihasta ja kehittelin elävän ravinnon kinuskin! MonkeyFood proudly presents, luonnonmukainen tsinuskikakku.

Joulukaakku (alkuperäinen ohje, lisää tähän mausteita ja makua!)

  •  4 munaa
  • 100 g suolatonta voita (tai maidotonta margariinia)
  • 100 g omenaa
  • 100 g banaania
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 0,5 dl mantelijauhoa
  • 0,5 dl hasselpähkinärouhetta
  • 1 dl hirssihiutaleita
  • 1 dl peruna- tai maissijauhoa
  • 1/3 tl neilikkaa
  • 1/3 l pomeranssinkuorta
  • 1/3 tl jauhettua inkivääriä
  • 0,5 tl kanelia

Uuni 175. Voitele vuoka ja jauhota hirssihiutaleilla (nämä ovat ekstraa, eivät se ohjeen desilitra). Vatkaa munat kuohkeaksi vaahdoksi. Muusaa banaani, raasta omena ja sulata voi. Sekoita keskenään kuivat aineet. Lisää ainekset vaahdotettuihin muniin varovasti sekoittaen, itse käytin puukapustaa. Kaada taikina vuokaan ja paista 25-20 minuuttia, voit testata kypsyyden puutikulla. Kumoa kaakku hieman jäähtyneenä. (Jos maustoit tukevammin ja lisäsit banaania/taatelia/tms., kinuski on tarpeeton)

joulukaakku

Ylimuulin cashew-kinuski

  • 4 pehmeää kuivattua taatelia
  • 6 cashew-pähkinää
  • hieman sitruunamehua tai siciliaa
  • vettä

Pähkinät ja taatelit blenderiin, joukkoon tilkka vettä ja soseeksi. Mausta sitruunalla ja lisää vettä niin, että saat aikaan sopivan valuvan koostumuksen. Jos vettä meni alussa liikaa, voit lisätä yhden taatelin tai pähkinää. Maistele hyväksi ja valele kakulle. Näin maistuu mauttominkin kaakku!

joulukakku

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress