MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

21.9.2007

Aurinko nousee

Filed under: Eksotiikkaa,Optimoidut,Vege — Meri @ 22.11

Kiitos Tuulentuvan syyskilpailun tartuin välittömästi muuliaasia sarvista kun uusin Gloria lopsahti luukusta ja pistin kurpitsareseptin kokeiluun. Ja nyt paistaa Apinanruokakeittiössä hehkuvan oranssi aurinko! Kauniin kultaiseen kurpitsaan on kerättynä koko kesän säteet ja vitamiinit juuri tällaisia vettä roiskivia syksyisiä päiviä varten. Myrtymys haihtuu, kun maistaa toisiinsa lenseinä nojailevien kurpitsalohkojen täyteläisen maun.

kurpitsaa

kurpitsa2

Syyskuun aurinko eli paahdetut kurpitsalohkot

  • 1-1,5 kg kurpitsa
  • 2 tl korianterinsiemeniä
  • 2 tl oreganoa
  • 0,5 tl fenkolinsiemeniä
  • chiliä
  • suolaa
  • pippuria
  • 1 valkosipulinkynsi
  • loraus oliiviöljyä

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Halkaise kurpitsa ja lusikoi siemenet pois. Leikkaa kahtia ja edelleen peukalonpaksuisiin lohkoihin varovaisuutta kokkiveitsen kanssa noudattaen.

Rouhi mausteet morttelissa ja kaavi ne kulhoon, lisää öljy. Oma Jamie Oliverin Flavour Shakerini teki huipputyötä mausteseoksen suhteen, öljyn voi lisätä shakeriin suoraan. Hiero mausteseosta kurpitsanlohkoihin (Gloria neuvoo kierittämään lohkoja seoksessa mutta en oikein näe sen tapahtuvan) ja nosta lohkot pellille kuoripuoli alaspäin, vieri viereen. Paahda lohkoja uunissa n. puolisen tuntia kunnes ne ovat pehmenneet. Tarjoa ihan silleensä kuten itsekin tein tai lisukkeena.

kurmitsa

19.9.2007

Tulin, näin ja söin

Filed under: Eksotiikkaa,Gluteeniton,Kala,Napot — Meri @ 21.37

Maanantain Hesarissa Elämä & Terveys -sivuilla olleessa Hallitaan painoa -artikkelisarjan jutussa Poissa silmistä, poissa mielestä lanseerasi mielenkiintoisen termin. Jutussa kerrotaan jenkkitutkija Brian Wansinkin kokeesta, jossa työpaikalle asetettiin päivittäin näkysälle karamelli poikineen ja kulutusta seurattiin. Seuraavalla viikolla samat mässyt asetettiin paikoilleen, mutta nyt kansien alle piiloon. Syöty karkkimäärä väheni lähes puoleen. (Tietysti voi kysyä, olisiko kulutus ollut nolla, jos yhtään karkkia ei alunperinkään olisi tuotu tarjolle, mutta sehän olisi tylsää. Tylsä ei myy lehtiä eikä rahoita tutkimuksia.)

nami

[Kuvassa näen ruokaa pyöräretken viimeisenä päivänä; huomaa paljastava elekieli.]

Wansink käyttää ilmiöstä nimeä seefood, niin kekseliästä että ihan naurattaa! Mainio kohde hilpeille sanaleikeille, varsinkin, kun kokkasin eilen seafoodia joka oli todella kaukana seefoodista… 😉 Juttu jatkuu muuten vielä siten, että mellien asettaminen pari metriä KAUEMMAS vähensi murkinointia entisestään. Ja ruokablogithan on seefoodia parhaimmillaan! Ruokahalu kasvaa, myönteisessä mielessä, kun sukkuloi erikoisten, upeiden, arkisempien ja kokeilevien keitosten parissa.

Vaan ohjeeseen. Tarkoituksenani oli siis tyypata englantilaisen ruokalehden Freshin Thai Prawn Cakes -respaa eli rapupalleroita. Koska olen soveltelijoiden aatelia typeryyteen saakka, korvasin huoletta kolme ainesosaa viidestä vaihtoehtoisilla. Lopputuloksena oli palleroita, jotka kyllä maistuivat todella hyvälle, mutta hajoilivat autuaasti koostumukseensa pannulla. Ohjeessa vinkataan (vinkata, mikä ihana uudissuomen sana) että käytettäessä rapujen sijaan kalaa kannattaa lisätä yksi munanvalkuainen sitomaan massaa. Olisi toiminut tässäkin. Alla alkuperäinen ohje.

Thai Prawn Cakes (neljälle)

  • 500 g kuorittuja katkarapuja
  • 1 tl punaista currytahnaa
  • 4 kevätsipulia silputtuna
  • pieni puska korianteria, hieman saksittuna
  • 1,5 tl kalakastiketta (fish sauce)

Hurauta ainekset blenderissä massaksi ja pyöritä kostutetuin käsin palleroiksi, noin 12 kpl. Paista reilussa määrässä öljyä pannulla n. 4 minuuttia per puoli (Montako puolta pallossa on?) kunnes kullanruskeita. Ohje ehdottaa seuraksi nuudeleita soija- tai sweet chilikastikeella. Ja tosiaan, jos korvaat ravut kalalla, lisää yksi valkuainen ja paista hieman pidempään.

moukut

Paljastan ihan vain tässä leipätekstin joukossa, että korvasin korianterin tuoreella pinaatilla, sipulin pinjansiemenillä ja currytahnan kuivakarrilla. Tarjoilin moukut itselleni kera vihreän vihannessoseen (kesäkurpitsaa, parsakaalia, sipulia, currya) sekä oranssin porkkanapureen (porkkanaa ja rakuunaa). Olin oikein tyytyväinen ateriaan.

Jälkiruoaksi voit nautiskella esimerkiksi Kepeää Lassieta tai Mansikanpunaista semisorbeetä.

Kepeä Lassie

  • puolikas banaani
  • 4 jääkuutiota
  • soijamaitoa
  • (pellavansiemeniä)

Blenderiin! Mmmmmm. Raikasta ja ihanaa.

lassi

Mansikanpunainen semisorbee

  • pakastemansikoita (n. 6)
  • soijamaitoa
  • makeutusta

Mansikat blenderiin ja murskaksi! Lisää maito. Nauti nopeasti kun sorbee on vielä hyistä ja hyvää.

sorbee

16.9.2007

Kornit matkakuvat

Filed under: Eksotiikkaa,Lätinää,On the Road — Meri @ 16.09

Koska keskityn matkoilla kuvatessani ihmisten lisäksi lähinnä ruokaan, reissukuvat on kornia katsottavaa. Olen tosin ylilaiska kuvaaja muutenkin, en millään jaksa kantaa kameraa mukana ja mieluummin koen ja muistan tilanteet kuin tallennan ne linssin läpi. Tässä valikoima “matka”-kuvia Briteistä, Belgiassa kameran akku loppui enkä jaksanut ladata sitä 😀

Aluksi paljon keskustelua herättänyt sieniproteiinituote quorn eli korni. Surprisingly Hearty Sausages, mmm… 😛 Harmaat lenkit ennen kypsennystä eivät nosta vettä kielelle, mutta valmiina kyllä maistuvat. Mukana kimarassa myös ravintoarvot.

korni3

korni

korni2

Kornin ja muutkin ruokani Briteissä, jossa siis oli yhteiskeittiö käytössä, maustoin useasti sämplepulloilla sscchhh-kastiketta.

sscchh

Vegeteemalla mennään, saanko esitellä, vegetaristien pekoni! Tätä en shopannut joten ei aavistustakaan mausta, piti vain tallentaa epelin olemassaolo.

veikon

Ja edelleen, vegesipsejä, punajuurta, palsternakkaa ja porkkanaa. Tosin kuten Possu huomautti, ei se perunakaan ihan lihaa ole, mutta enempi tärkkelystä kuitenkin kuin nämä kaverit.

vegesipsit

Väliin kuva Bathin erikoisesta rakennuksesta, joka yhdistelee sujuvasti kaikki kolme pylvästyyppiä, doorilaisen, joonialaisen ja korinttilaisen.

pylväät

Koska reissussa tulee tietysti aina nälkä, nauttikaamme väliin pikapala sushia. Ja ettei mene ihan halvalla, kuva myös aiemmin mainitusta Funki Sushista, hinnakkaampi menu siellä.
sushia

funki

Välipalaa sai toki muualtakin. Matkalla Bathiin pysähdyimme taukopaikalla, jossa purtavaa oli tarjolla snacks-bussissa.

snacks

Meillä kävi erityinen tuuri, kun siirtymistämme edeltävä sunnuntaina Bournemouthissa oli ranskalaisten markkinat. Kojuissa oli niitä jo mainittuja turkish delighteja, juustoja, kaikenmoisia ranskalaisia kulinaarisia herkkuja. Myös näitä kummallisia hedelmiä ja marjoja, joista en ymmärrä, kuinka ne on käsitelty.

markkinat

Tuliaisia ei laukkuihini juuri mahtunut, muutama levy ihanaa tummaa pähkinäsuklaata sentään. Onnistuin kuitenkin löytämään reilun vuoden etsiskelyn jälkeen vihdoin Oolong-teetä, joka on pehmeän makuista, mustan ja vihreän teen suloinen välimuoto.

oolong

Ja hei, kaiken tämän ruoan jälkeen, palataan vielä nopeasti sinne Bournemouthin biitsille. Pysyy joku roti. Lisää kuvia mahdollisesti kun saan niitä matkatovereiltani, mm. ainutkertaisesta esiintymisestäni päätösillallisella; lauloin Maamme-lauloin yksin yli sadalle hengelle. Oli aika JÄNNÄÄ 😀
biitsi

25.8.2007

Kantarellenin aarteet

Filed under: Eksotiikkaa,Herkut,Lätinää,On the Road,Suklaa — Meri @ 10.32

Ahvenanmaan reissun tuliaisissa oli sikäli reilu meininki, että toin niitä vain itselleni. Mutta se lienee sallittua, kun jokainen ostettu asia on lisälastia pyörän päällä, jota minä saan ajaa, niin myötä- kuin vastamäissä. Ahvenanmaan tuontiartikkelit ovat kaikki Maarianhaminan tuntumassa sijaitsevasta valtavasta marketista Kantarellenista, joka pitää valikoimallaan hyvin puoliaan Helsingin kauppoja vastaan. Muutoin Ahvenenmaalla on hiljattain suljettu monia pieniä puoteja, joka seikka teki meidänkin päivittäisestä ruoanmetsästyksestämme alituista seikkailua.

suklaata

Ja eihän se olisi ollut reissu eikä mikään, jollei matkaan olisi tarttunut suklaata! Löysin nimittäin kaksi tummaa suklaata, jotka puuttuvat kokoelmastani: pistaasi ja vadelma. Lisäksi mukaan tarttui tumma suklaa, jossa on kaakaopavun paloja, varmaankin karamellisoituina kuten Maraboun vastaavassa. Sitä Marabounkaan ei muuten saa kai Suomesta, Tanskassa vain olen sitä maistellut. Hyvää.
cocco

Suklaita en ole vielä tietenkään korkannut, mutta odotukset ovat korkealla. Suklaan lisäksi olen mieltynyt miniatyyrituotteisiin, joista valikoitui laukkuun pienenpieni oliiviöljy. Pieniä ovat myös piparminttuaromin pullo sekä kookoksella kyyditetty seesaminsiemenpatukka. Mennessä ostin laivalta 40 grammaisen minisuklaalevyn, tummaa suklaata ja appelsiinia. Sitä ei luonnollisestikaan säästynyt kotiin kuvattavaksi.

minttu

Kun suklaat sitten pistelee vähitellen napaansa, on hyvä pestä hampaat mahtavalla minttusuklaahammastahnalla! Ystäväni, jotka tänään saavat toisensa, toivat sen Dubaista tuliaisena. Ihan erimainio tuote. Parasta pötkössä ovat myyvät tekstit Flavalicious ja Choco Loco, jotka tekevät hampaiden pesusta NIIN PALJON MUKAVAMPAA! Meiksi ainakin baunssaa ihan räpvideon starbana kun saa tätä kitaansa. Ja leegot hohtaa.

15.8.2007

Nainen vai kurpitsa

Filed under: Eksotiikkaa,Gluteeniton,Optimoidut,Vegan — Meri @ 7.45

Tervetuloa Muulin eksoottiseen keittiöön! Tänään kokkaamme pannukakkuja kevyeksi lounaaksi kesäkurpitsasta ja kikhernejauhoista. Mallia meille näyttää Just Hungry, jonka Zucchini and chickpea pancakes – ohje teki vain nälkäiseksi. Jo pelkkä nimi kalskahtaa niin kivalta, että taidan ottaa sen Apinanruokakeittiön uudeksi teemalauluksi.

gram

Aloitetaan raaka-aineista. Kikhernejauhot ovat suhteellisen tuntematon suuruus suomalaisessa keittiössä ja niitä täytyy noutaa siis etnoputiikista. Rosmariinin inspiroimana piipahdin pitkästä aikaa Vii Voanissa ja sieltähän tämä Gram Flour – paketti lähti matkaan ihan suostuvaisena. Energiaa jauhoissa on sadassa grammassa 359 kilokaloria makroainejakaumalla 21,6g proteiinia, 54,3g hiilaria ja 6,1g rasvaa. Hyvät prodet siis.

Toinen pääraakaaineemme kesäkurpitsa lienee katsojille tutumpi, joten en paneudu kurpitsan sielunelämään sen suuremmin.

zucchini

Kesäkurpitsakikhernepannari

  • kolme pientä tai kaksi isompaa kesäkurpitsaa
  • 2,4 dl gram-jauhoja eli kikhernejauhoja
  • (tuoretta basilikaa tai korianteria)
  • (kesäkurpitsan kukkia väriksi)
  • suolaa
  • 1 tl garam masalaa
  • 0,5 tl curryjauhetta
  • raakaruokosokeria
  • (chilijauhetta)

Raasta kesäkurpitsat rouheaksi raasteeksi niin, että raastetta tulee noin.9,5 dl. Sekoita joukkoon mausteet ja kikhernejauhot. Halutessasi voit lisätä joukkoon silputtua basilikaa tai korianteria tai niitä kesäkurpitsankukkia väriksi. Itse käytin basilikaa. Jätin myös chilijauheen pois, jottei maha sano pahasti, että siitä vaan tulisuutta jos napa kestää!

Kesäkurpitsoista tuleva neste luultavasti riittää paremmin kuin hyvin, mutta jos seos on jostain syystä kovin kuivaa, lisää tilkka nestettä. Paista pienehköissä erissä keskilämmöllä paistinpannulla öljyssä tai voissa molemmin puolin, n. viitisen minuuttia per puoli. Tarjoa lämpimänä sweet chili – kastikkeen kanssa. Tähän malliin.

zucchini2

Pidin pannareista, mutta niihin voisi saada lisäpotkua villimmästä maustamista. Lisäsin sokerin alkuperäiseen ohjeeseen ja sitten ensimmäisen paistoerän jälkeen turvotin joukkoon soijarouhetta kasvisliemessä. Niistä tuli mielestäni parhaita ja kokeilin seurana jos jonkinlaista soosia. Sweet chilistä en muuten ole aikoihin välittänyt, mutta näistä se teki herccuisaa. Jos on maustamisideoita, otan ne vastaan ja kokeilen. Kyllä näitä syödä kelpaa.

8.7.2007

Sahramipilahvi kanalla

Filed under: Arkiruoka,Eksotiikkaa,Kana,Nuts! — Meri @ 21.45

Uhkea ja elinvoimainen Nigella oli jälleen muusanani, kun valmistin upouudessa Hackmannin paistokasarissani neitsyterän ruokaa. Paistokasarin hankintaa varten keräsin omin pikku kätösin 15 leimaa Kampin K-kaupassa pahviseen passiin, jotta sain opiskelijan kukkaroa lämmittävän alennuksen ja siten oikeutuksen ostoon. Villi kokemus, tämä leimautuminen. Oletteko kokeilleet? Minä muistan vielä Kukkuramerkit.

pilahvi

Pilahvi (Saffron-Scented Chicken Pilaf, 6-7 hlölle)

  • 500 g kananrintafilettä
  • 200 g kreikkalaista jogurttia (turkkilainenkin käy)
  • sitruuna
  • 0,25 tl kanelia
  • 0,25 g sahramia
  • 1 litra kanalientä
  • 15 g voita
  • (maapähkinä-/saksanpähkinä-)öljyä
  • 500 g basmatiriisiä
  • 3-4 kardemumman palkoa
  • 50 g cashewpähkinöitä
  • 50 g mantelilastuja
  • 25 g pinjansiemeniä
  • 4 rkl pistaasipähkinöitä
  • puntti persiljaa

Leikkaa kanafileet n. sentti kertaa kaksi senttiä paloiksi. Sekoita jogurttiin puolikkaan sitruunan mehu ja kaneli. Laita kanat marinoitumaan jogurttiin noin tunniksi. Laita sahrami kanaliemeen. Itse tein liemen kahdella kanaliemikuutiolla.

Sulata voi paistokasarissa ja lisää öljy. Kaada pannulla basmatiriisi ja sekoittele, kunnes riisi saa hyvän kiillon. Lisää kasariin kanaliemi, kardemumman palot, puolikkaan sitruunan mehu ja raastettu kuori ja laita kansi. Anna porista miedolla lämmöllä vartin verran niin, että riisi kypsyy ja neste imeytyy siihen.

Paahda cashewpähkinät, mantelilastut ja pinjansiemenet kuumalla ja kuivalla paistinpannulla kullanruskeiksi. Laita sivuun odottamaan. Varistele kanoista liiat marinadit lävikössä pois ja paista kanat öljyssä sillä pannulla kauniin ruskeiksi.

Lisää kanat ja paahdetut pähkinät kypsään riisiin ja sekoita. Saksi persilja silpuksi ja nostele joukkoon. Murskaa kuoritut pistaasit ja ropsaa koko komeuden ylle. Tarjoile esim. ihanien vegepiffien, maustamattoman jogurtin ja erikoishyvän salaatin kera, kuten itse tein. Ja on niin hooseehyvää! Niin kuin jälkiruokakin.

25.6.2007

Katalonialainen tila

Filed under: Eksotiikkaa,Leivonta — Meri @ 8.32

Pitkän, lämpimän ja letkeän juhannuksen vieton jälkeen ihminen päätyy katalonialaiseen tilaan. Sellaiseen, jossa kesäkaupungin viipyilevä elämäntahti tuntuu juuri sopivalta ja koti tuntuu sijaitsevan ihan muualla kuin Suomessa. Sälekaihtimia on pidettävä puoliksi ummessa ettei asunto paahdu ja auki olevista ikkunoista kuuluu kadun ääniä. Sellaisessa olotilassa on luonnollista nautiskella loput katalonialaisesta leivästä, joka on yhtä maukasta kylmänä kuin kuumanakin.
syötyspania

Katalonialainen piirakka (12 palaa, ohje Suomen Kuvalehden Gourmet)

Pohja

  • 1,5 dl appelsiinimehua
  • 1 dl vettä
  • 15 g hiivaa
  • veitsenkärjellinen suolaa
  • 1 tl raastettua sitruunankuorta
  • 5 dl hiivaleipäjauhoja
  • 0,5 dl oliiviöljyä

Lämmitä nesteet ja sekoita niihin hiiva. Lisää muut ainekset ja alusta tasaiseksi. Jätä kohoamaan tunnin ajaksi ja valmistele täyte.

Täyte

  • 300 g broilerinfileetä
  • suolaa, pippuria
  • 1 tl raastettua sitruunankuorta
  • 1 punasipuli
  • 100 g munakoisoa
  • 100 g kesäkurpitsaa
  • 1 pieni paprika
  • 1-2 chiliä
  • 40 g espanjalaisia oliiveja
  • 0,5 dl oliiviöljyä
  • 2-3 valkosipulinkynttä
  • silputtua persiljaa

Kypsennä viipaloitu broileri ja mausta suolalla, pippurilla ja sitruunalla. Leikkaa paprika, munakoiso, kesäkurpitsa ja punasipuli parin millin paksuisiksi viipaleiksi. Poista oliiveista kivet ja chilistä siemenet. Viipaloi chilit ja hienonna valkosipuli öljyyn.

Kauli taikina jauhotetulla alustalla ja nosta öljyttyyn vuokaa (30x40cm). Nosta taikinaa hieman reunoille ja kasaa ainekset pohjalle. Valele valkosipuliöljyllä, rouhi päälle suolaa ja ripaus pippuria.

raakaspania

Paista piirasta 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia, ripottele päälle persiljaa ja tarjoile. Maistuu hieman jäähtyneenä ja reilusti kylmänäkin. Totaalisen ihanaa ja katalonialaista.

espana
Itse tein piirakan piirakkavuokaan, josta taikinaa jäi hieman yli. Taikinasta riittäisi varmaan uunipellilliseenkin. Lopusta taikinasta paistoin focacciatyyppisen leivän, jonka suihkutin oliiviöljyllä. Rouhin päälle reilusti suolaa, hienonsin valkosipulia ja ropsautin loput pinjansiemenet. Juuri äsken luin Gourmetin jutusta, että perinteinen coca (leipä) yksinkertaisimmillaan voidellaan öljyllä ja sille ripotellaan pinjansiemeniä sekä anista ja sokeria.

coca

24.5.2007

Jamien kanssa köökissä: talvikurpitsa

Filed under: Arkiruoka,Eksotiikkaa — Meri @ 23.20

Joskus joulupukki yllättää ihan kympillä. Erityisesti näin toukokuun lopussa tulee varkain kuusen takaa, kun saa lahjan ilman syytä. Tammikuun lapsena synttäritkin ovat olleet ja menneet, mutta niin vain minusta tuli eilen Kirjan ylpeä uusi omistaja. Ja minkä kirjan! Apinanruokakeittiössä ollaan taas matkalla seuraavalla tasolle, kun pyhänä opuksena toimii Jamie Oliverin COOK with JAMIE – My Guide to Making You a Better Cook. Siis jos Jamie ei onnistu tekemään muulista kokkia niin ei kai sitten kukaan! (Paitsi tietty te kanssabloggaajat.)

cookwithjamie

Koska keltainen ystäväni butternuts asuu vielä luonani ja kuin ihmeellisen sattuman kautta kirjassa on ihan oma luku kurpitsalle, ensimmäisenä etulinjaan pääsi Superb sweet and sour squash. Noudatin ohjetta kykyjeni mukaan, mutta lopputulos on kivan kotoisasti kirjan kuvaa muusisempi (tämä on TAAS niitä rumia ja hyviä). Oikein herkullista silti, jännästi makeaa.

squash

Hapanimelä talvikurpitsa (neljälle)

  • keskikokoinen talvikurpitsa (butternut squash)
  • oliiviöljyä
  • 1 rkl korianterinsiemeniä murskattuna (käytin jauhetta)
  • 1 kuivattu punainen chili
  • 2 punasipulia, kuorittuina ja ohuena viipaleena
  • suolaa ja pippuria
  • 4 valkosipulinkynttä, kuorittuina ja paloiteltuna
  • 6 tuoretta timjaminoksaa, lehdet
  • kourallinen rusinoita
  • pieni nippu tuoretta persiljaa, lehdet ja varret silputtuna
  • kourallinen pinjansiemeniä
  • 1 rkl valkoviinietikkaa
  • 2 rkl balsamicoa
  • 1 rkl sokeria

Kuori kurpitsa, halkaise ja poista siemenet. Paloittele kurpitsa sopivaa voimaa ja suurta veistä käyttäen sormenkokoisiksi paloiksi. Lurauta oliiviöljyä kasariin tai syvään paistinpannuun. Lisää korianteri, chili, kurpitsa ja punasipuli sekä pari desiä vettä. Laita pannulle kansi ja anna haudutella miedolla lämmöllä 10 minuuttia.

Poista kansi ja anna veden haihtua. Lisää hyvä hyppysellinen (tai monta) suolaa ja pippuria ja tuuppaa sekaan valkosipuli ja timjami. Paistele tuotteita pannulla, kunnes ne saavat vähitellen hieman kullanruskeaa väriä.

Lisää rusinat, pinjansiemenet ja persiljan varret. Kuumottele muutama minuutti ja sotke sitten pannulla etikat ja sokeri. Suorita lämmittelyn grande finale, muutama minuutti, jotta etikoiden kovuus pehmenee. Tarkista maku ja säädä tarvittaessa. Sadeta persiljanlehdet ja tarjoile. Itse söin hyvällä halulla uunissa valmistetun parmesanilla hunnutetun broilerin rintafileen ja vihersalaatin kanssa. Odotan ruoalta paljon myös huomisen osalta, sillä omaan makuuni se maistui vielä intensiivisemmin kylmänä.

squash2

17.5.2007

Retikkaraaste ja halloumikana

Filed under: Arkiruoka,Eksotiikkaa,Optimoidut,Sallad — Meri @ 9.46

Koska kaupasta tarttui mukaan retikka, kotikeittiössäni täysin uusi tuote, piti taas vähän harrastella reseptimetsästystä. Aika nopeasti löytyi sopivalta kuulostava raastesalaatti sengiri-daikon no sunomono eli retikkainen raaste Maku-lehden ohjeista. Aasialaisvivahteiset maut ovat kovasti makuuni, mutta toistaiseksi olen luonut sellaisia itse vasta vähän.

retikkaraaste

Retikkaraaste Maku-lehden mukaan

  • puolikas kurkku
  • pari porkkanaa
  • puolikas valkoinen retikka

Awasezu-kastike

  • 3 rkl väkiviinaetikkaa
  • 2 rkl sokeria
  • 1 rkl soijakastiketta
  • seesaminsiemeniä

Veistele kasvikset tulitikunkokoisiksi ohuiksi tikuiksi, kyseessä lienee sama aiemmin maniokkimojon kanssa esiintullut menetelmä julienning. Apuna voi käyttää juustohöylää, raastimen isointa terää tai sitten edetä ihan vain kokkiveitsen kera kuten minä. Ensi kerralla tosin ajattelin käyttää höylää.

Sekoita kastike ja kaada se suikaloiduille vihanneksille. Siirrä jääkaappiin maustumaan ja nostele salaattia aina välillä, jotta liemi pääsee tasaisesti kosketuksiin suikaleiden kanssa. Siemenet pehmenevät ja turpoavat, suikaleet mehevöityvät ja maustuvat. Valmis! Tämä jää oman keittiöni vakiolistalle.
halloumikana

Retikkaraasteen kanssa tein supernopeaa halloumikanaa, joka meni tomaattikastike-kesäkurpitsa-herkkusieni-pedillä uuniin, kevyellä parmesanhunnulla. Tomaattikastikkeen valmistin Pastanjauhajien ohjeella ja sitä on vielä jäljellä muihinkin kokeiluihin.

Halloumikana kahdelle

  • 2 broilerin rintafileetä, kypsennettynä
  • puolikas kevyt-halloumi

Tästä ei ruoka helppone! Huuhtele halloumi ja painele kuivaksi liian suolaisuuden vähentämiseksi (normihalloumi ei ole aivan niin ökysuolaista kuin kevyt). Viipaloi broilerinfileet ja halloumi, asettele kauniiseen vuorojärjestykseen ja tuikkaa uuniin joko pidemmäksi aikaa n. 200 asteeseen muiden elementtien vaatiessa kypsennystä, tai valmistaessasi pelkästään tätä suoraan grillivastukselle alle hetkeksi kuumenemaan ja väriä keräämään. Se on siinä. Sikahyvää!

halloumikanaateria

Retikka on muuten englanniksi black radish.

11.5.2007

Terveisiä Belgiasta

Filed under: Eksotiikkaa,Lätinää,On the Road — Meri @ 17.46

Palasin juuri kahdeksan päivän epätodelliselta intensiivikurssilta Suomeen, elävänä! Lasku Helsinki-Vantaalle oli näet poikkeuksellisen JÄNNÄ. Kyllä muutenkin on muulista mehut imetty, mutta sillä hyvällä tavalla.

Koska liput Euroviisujen finaalin toiseen ennakkonäytökseen polttelevat taskussa niin jaan kanssanne nyt vain ihan palasen reissua. Lisää piisannee viikonlopun mittaan. Luulisi muuten, että suklaasta saa tarpeekseen nopeasti, mutta vielä kuvia ottaessanikin piti vähän maistaa…

rääppeet

Aloitin suklaaseen perehtymisen hyvissä ajoin eli välittömästi ennen lennonlähtöä. Taxfreestä Maraboun tuttua tummaa. Seuraava levy tarttui mukaan Brysselin juna-asemalta, jossa ostin kokeeksi sokeritonta tummaa, erityisesti nauratti teksti: for carb-conscious dieters. Ihan oli hyvää, mutta kuten näkyy, jäi sitä kotiinkin saakka. Bruggestä ostin Côte D´orin appelsiinisuklaata, tummaa jälleen. Samaisesta kauniista kaupungista tarttui matkaan kimpale tummaa pähkinäsuklaata, olisikohan ollut Neuhausin puodista.

Kuvan alareunan Kvatta on aamiaispöydästä poimittu suklaalevite, joka on kyllä ihan kamalaa ja ällöä, mutta jota piti eksoottisuussyistä (ja hei, olihan se ilmaista!) raahata kotia saakka. Aamiaiseen kuului myös Philadelphia-juuston kaltainen tuote.

purkkaa

En oikeastaan saisi purkkaa jauhaa lainkaan, soopaa vain, mutta erikoisen makuiset tyynyt vetoavat uteliaisuuteeni. Tässä Red Cinnamon, Mentoksen Cherry Mint sekä Mini Herbal Mints, jotka siis ovat pastilleja purkan sijaan.

omateväät

Ehkä hivenen noloa, mutta koska mielialani ja toimintakykyni ovat kovin riippuvaisia säännöllisestä ja siedettävästä ruokailusta, raahasin mukaani läjän proteiinipatukoita ja pähkinää. Melkein kaikki tuhosin, tulivat tarpeeseen. Parempi katsoa kuin katua 😉

Nähdään myöhemmin, letkeää viisuviikendiä!

« Newer Posts — Older Posts »

Powered by WordPress