MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

Eilisestä iltapalasta jäi kolmasosan mittaiset jämät, jotka yön yli lepäiltyään pääsivät päivällispannulleni. Määrä oli kuitenkin niin vaatimaton, että suosiolla jalostin ruokaa runsaasti eteenpäin. Vuohen gouda ja pinjansiemenet tekivät tästäkin gurmeeta ja soijarouhekin onnistui maustumaan ihanaksi. Ulkonäkö on monien kasvisruokien tapaan hivenen mössökäs, mutta eipä kai se jauhelihaa rumempaa ole tämä.

Soijarouhepasta

• sipuli
• paprikaa
• parsakaalia
• 1 dl tummaa soijarouhetta
• kasvisliemikuutio
• ketsuppia
• tomaattikastiketta/-murskaa (tässä hyödynsin jämät)
• kokojyväspagettia
• pinjansiemeniä, juustoa (viimeistele näillä halutessasi)

Pilko sipulit, paprika ja parsakaali reilunkokoisiksi paloiksi. Kuullota aluksi sipulia pannulla öljyssä, lisää hetkeä myöhemmin paprika ja parsakaali. Paistele miedohkolla lämmöllä tovi, älä ruskista.

Kiehauta 2 dl vettä ja sulata siihen kasvisliemikuutio. Tuuppaa soijarouhe veteen ja hauduta viitisen minuuttia, jotta liemi imeytyy rouheeseen. Kaada ylijäämänesteet säilöön ja lisää soijarouhe pannulle paistumaan. Lisää tomaattikastike tai -murska. Jos käytät murskaa, keittele seosta hieman pidempään, jotta maku pehmenee. Tarvittaessa voit käyttää soijarouheesta jääneen liemen tähän. Mausta ketsupilla (eläköön helppo arkiruoka!) ja jätä hautumaan.

Keitä spagetit suolatussa ja öljytyssä väljässä vedessä. Kokoa lautaselle spagu, kastike ja aateloi juustosta höylätyillä lastuilla sekä paahdetuilla pinjansiemenillä. Syö hitaasti hyvin pureskellen ja tunne suurta tyydytystä kunnon ruoan äärellä. Apinakeittiössä on näet meneillään kurinpalautus, jossa opetellaan syömään rauhallisesti, hotkimatta. Melko usein jo muistankin, saa nähdä kuinka kauan.

Kuten tässä olen nyt pari päivää todistellut, ruoan epä-haaskaaminen on tärkeää ja mahdollista. Viidakon vanha sananlasku practice what you preach tulee tässä keitossa (kanan-)lihaksi ja todistaa taas, että rumakin ruoka voi olla hyvää. Kyseessä siis soppainspiroitunut wochensau kaalista, jonka ostin alunperin soijarouhe-peltikaalikokeilua varten. Kokeilu jäi myöhempään kuten kaaliakin. Laitan reseptin ihan vain ideoita tuottamaan, eipä tätä välttämättä kannata sellaisenaan kopioida. Pari maukasta oivallusta kuitenkin. Oivallukset merkitty *-kuviolla.

Kanakaalisoppa (4 hengelle tai yhdelle monesti)

• 1,5 tl punaista currytahnaa
• kuivattua korianteria
• iso sipuli
• iso porkkana
• reilusti kaalia
• bambunversoja (purkista)
• 300 g broilerinsuikaleita (naturel)
• 1 kanaliemikuutio
• loraus soijaa
• tuore chili
• 2 tl fariinisokeria
• vettä ainakin 2,5 litraa
• kookoshiutaleita*
• kanelia*, suolaa, pippuria
• suolapähkinöitä*

Kaada pieni tilkka öljyä riittävän ison kattilan pohjalle ja paistele siinä hetki currytahnaa ja korianteria, miksei pilkottua chiliäkin. Lisää sipulit ja pienen kuullotuksen jälkeen vesi, liemikuutio ja pilkotut vihannekset. Mausta fariinisokerilla, kanelilla, soijalla, pippurilla sekä tarvittaessa lisää hieman suolaa. Ropsaa joukoon jookoskookoshiutaleita ehkä kourallinen, pari. Kun vihannekset alkavat saavuttaa sinua miellyttävän kypsyysasteen, lisää broilerinsuikaleet ja kiehauta vielä muutama minuutti. Tarkista maku. Anna jäähtyä ja ripottele päälle suolapähkinöitä. Pähkinät tekivät vihdoin keitosta spessun ja maistuvan.

Porkkanan tilalle sopisi paremmin kukkakaali. Värit tosin olisivat vielä tätä bambu-sipuli-kaalisoppaakin kelmeämmät! Mutta sisäinen kauneus, ruoassakin. Siis edes.

Satuin näkemään männä viikon jakson MTV3:n ohjelmasta Maku vie Italiaan, joka ei ole kiehtonut itseäni ihan kamalasti, mutta tämän munakkaan idea oli niin jännä, että sitä oli pakko kokeilla. Hieman soveltaen, luonnollisesti. Alkuperäisessä ohjeessa juustona oli mozzarellapalloja, jotka olisivatkin tässä varmasti käsittämättömän herkullisia, mutta oma jääkaapin antimista kyhätty kokoelmani parmesan-, Polar 5% – ja fetapaloja on todella hyvää myös.

Kupletin juoni menee siis niin, että pannulla kiehautetaan ensin tomaattikastike, johon sitten rikotaan suoraan munia kypsymään. Joukkoon lisätään munien jo tovin kypsyttyä juusto ja mahdolliset tuoreet yrtit, itse sovelsin miniluumutomaatteja. Roccon reseptit löytyvät Maikkarin sivuilta nimillä Italialainen brunssi: paistettuja munia con scamorza sekä tomaattikastike Viiden minuutin salsa. Sivuille ei valitettavasti voi suoraan linkittää…

Tein ruoan itselleni iltapalaksi, vaan olisihan tästä kahdelle liiennyt.

Paistetut munat con Muuli

• pieni sipuli
• valkosipulinkynsi
• tuoretta chiliä
• sokeria, suolaa, oliiviöljyä, pippuria
• 400 g tomaattimurskaa (valkosipuli-)
• 3 munaa
• n. 50 g juustoa (mozzarella, parmesan, feta, emmental tms.)
• 4 kirsikka- tai pisaratomaattia puolitettuna 

Laita paistinpannu tulelle ja lorauta pannulle tilkka öljyä. Pilko sipuli, valkosipuli ja chili(t) pieneksi ja paistele niitä pannulla hyvä tovi. Lisää pannulle tomaattimurska ja keittele miedolla lämmöllä kymmenisen minuuttia, mausta suolalla ja sokerilla. Riko hiljalleen porisevaan tomaattikastikkeeseen kolme munaa ja anna porinan jatkua, kunnes munat alkavat osoittaa kypsymisen merkkejä. Sommittele joukkoon noin sokeripalan kokoisiksi pilkotut juusto(t) sekä minitomaattien puolikkaat. Anna keitoksen kuumennella edelleen, kunnes munat näyttävät kovinkin kypsiltä. Voit laittaa hellan pois päältä ja piilottaa komeuden joksikin aikaa kannen alle. Lopuksi rouhi hieman pippuria aterialle asusteeksi ja sitten odotettu hetki; siirrä paistosta lautasellesi ja ole valmis antaumaan mielettömän makuhurmion valtaan! Meikäläiseen tää siis puri ku viime kesän seitsemän paarmaa. Kehoitan vakavasti kokeilemaan.