Alkusyksyn Euroopan turneeni eli hienommin International Course on Health Care Issues -opintojaksolla seikkailin kolme viikkoa Briteissä Bournemouthissa ja Belgian Brüggessä ja Dworpissa. Seuraa oli ainakin kymmenestä eri Euroopan maasta ja kulttuurien sekamelska melkoinen. Brittein yhteiskokkaukset toivat paloja mm. Pakistanin ja Portugalin ruokakulttuurista, dhalia ensimmäisestä ja jälkiruokana tarjottua makeaa riisipuuroa toisesta.
Belgiassa ruoat olivat talon puolesta ja kokkailut vaihtuivat kulinaarisiin keskusteluihin. Erityisen paljon pulisimme resepteistä portugalilaisen Carlosin kanssa, joka suhtautui sekä ruokaan että treenaamiseen yhtä intohimoisesti kuin minä. Eräänä iltana, kun meitä ei ollut enää montaa viinilasillisella tokenemassa päivän tuiskeista, opin myös portugalilaisen lausahduksen poucos mas bons [pokus mas boons], joka tarkoittaa suurin piirtein vähän mutta hyvää ja käytetään yleensä ihmisistä.
Vähän, mutta hyvää on keskusteluiden saldoksi jäänyt sitruunapiirakan ohje. Vähän, koska se on niin överimakea, ja hyvää, koska sitä se on! Kyseessä on Carlosin bravuuri, jota hänellä kuulema oli eväänä vielä reissun alussa. Eli vähän Uneliaan kokin idean tapaan, makumatka Portugaliin alkakoon. Olkaa hyvät, kiinnittäkää turvavyöt ja nostakaa istuimet pystyasentoon. Tämä matka ei vie edes petrolia.
Carlos eli superhyvä sitruunapiiras
Pohja
- n. 40 marie-keksiä (Kulta-Mariesta jää vielä muutama yli nostalgisointiin)
- munan keltuainen
- voita (laitoin ehkä 100 g)
Pura angstit murskaamalla keksit esim. muovipussissa kaulimella mäiskien (Nigella style), blenderissä tai kourin murtamalla (Monkey style). Lisää joukkoon keltuainen ja sekoita, sulata sitten voi ja lisää se jäähtyneenä seokseen. Määrä on tosiaan hieman epämääräinen, koska Carlos ei siitä ohjeessaan mitään lausunut, mutta tarkoitus on saada aikaan massa, joka on mahdollista painella piirasvuoan pohjalle. Nyt voit sitten painella sen massan piirakkavuoan pohjalle ja siirtää astian massoineen jääkaappiin asettumaan.
Täyte
- purkki maitotiivistettä (condensed milk)
- 2 keltuaista (säästä valkuaiset!)
- sitruunan mehu ja kuori
- (2 rkl sokeria)
Maitotiiviste on siis maitoa, josta vesi on poistettu ja siihen on lisätty sokeria. Tuote säilyy huoneenlämmössä avaamattomana ilmeisesti lähes ikuisesti. Melkein ikuisesti se kaapissani odottelekin. Tämä johdatus on sikäli olennainen, etten itse ollut rekisteröinyt tuotteen makeutta ja lykkäsin sokerin joukkoon maistamatta. Suosittelen harkintaa sokerin lisäämisen kohdalla, vaikka oma makuni onkin ehkä tavallista vähemmän makeaa sietävä.
Käytit lisäsukkeria tai et, iske kaikki ainekset vesihaudekattilaan ja sekoittele, kunnes seos paksunee sopivaksi. Maistele ja säädä sitruunaisuutta. Alun perin ohjeessa oli vain puolen sitruunan mehu, mutta omaan makuuni se kesti hyvin toisenkin puolen mehusta sekä kuoren.
Kun seos on valmis, ota pohja jääkaapista ja levitä seos sille. Valmista marenki.
Marenki
- 2 munanvalkuaista
- sokeria tai tomusokeria
Säädä uuni ehkä pariinsataan asteeseen tai 175. Vatkaa sokeri ja valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja pursota piiras sillä. Yhtä hyvin voit läästiä marenkiseoksen piiraalle ihan lusikalle. Itse harjoittelin ensin pursottamista ja sain aikaan peace-merkin, mutta sitten symppasin liikaa niitä syöjiä, jotka saavat palansa ilman marenkia ja tasoittelin marengin koko piiraan päälle. Oikea ratkaisu, vaikkei niin dramaattinen.
Paista uunissa hetken verran, niin että marenki saa vähän väriä. Varo ettet polta! Tarjoile rinta rottingilla ja vaivu eteläeurooppalaiseen tunnelmaan… Itseni lisäksi piirasta nauttivat Lihansyöjä sekä perheeni. Lihansyöjä oli makeusasteesta samaa mieltä kuin olin itsekin, eli että se oli hivenen liiallinen (ainakin kun syö kunnonkokoisen siivun), mutta perheeni oli siihen täysin tyytyväinen ja etenkin isäni ihmetteli sokeripökerrysvaroituksiani. Ristimme tortun tietysti Carlokseksi ja äitini kuvaili kohtaamista seuraavasti: “Carlos oli meille kuin piipahdus eteläeurooppalaisessa kahvilassa: runsas, makea herkku, joka yhdistää ystäviä!”
Carlos säilyy kylmässä monta päivää ja vain paranee vanhetessaan. 😛
