MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

4.5.2010

No-Cream Sour Cream

Again the applause go for Aletheia for figuring out this one: how to get some sour cream while following paleo to go with some veggie chips, cold-smoked salmon or taco wraps (in a lettuce, naturally). Well, it’s easy. The taste isn’t quite as the original but serves as a dip brilliantly! Tested with some… err… potato chips *withdraws to a corner to do some SHAME time*

sourcream

Sour Cream for Paleo People

  • two handfuls of cashew nuts (soaked)
  • one handful of organic sauerkraut
  • dash of lemon juice
  • salt, pepper
  • dried or fresh dill

Let cashews soak in water for at least a half an hour. Pour away the water and put the cashews and sauerkraut in a blender. Add lemon juice and season with salt and pepper, mix. Add dill and check the taste. I had to add some water to make it mix well but didn’t ruin anything, made it a bit more moist.

If you’ll try this and come up with some awesome ideas to utilize it, please share!

Supergreen! Paleo Pesto.

Pesto. That’s one thing you wouldn’t want to miss out because of a (healthy) diet. And luckily, you don’t have to! Just omit the pasta.

paleopestp

[Nigella would be poetic in her words about this gleaming green pesto.]

Paleo Pesto

  • a bunch of fresh basilicum (may as well use the thai version, hint of aniseed in the taste)
  • (at least) 3 Tbsps pine nuts
  • 1 clove of garlic
  • 1 Tbsp of nutritional yeast (for the cheesy taste!)
  • loads of good quality organic extra virgin olive oil
  • salt

Rip off the leaves from the poor basilicum like a decent gatherer and stuff them into blender. Add pine nuts, garlic, salt and olive oil. Let blend and add olive oil until the consistency is creamy and soluble enough. You may also want to add some pine nuts, trust your taste. Nutritional yeast isn’t gonna ruin your batch by it’s absence, but I sincerely recommend it: the nutty, cheesy, salty taste really makes up for parmiggiano in other foods as well.

Mix pesto with veggies, meat or just eat it with a spoon! Goes with nearly everything and suits the non-paleo friends as well.

27.3.2010

Thee Number One Paleo Salad Dressing

The easiest salad dressings come from a jar (or a bottle) and so does this one. And I don’t mean just the usual olive oil. I mean business! Coconut milk. A divine dressing for salads, steamed or boiled veggies, meat, shrimp, chicken… Particularly heavenly combination is one of crayfish tails (jokiravunpyrstöt), Brussel sprouts (steamed/boiled), avocado and coconut milk. Would change anything for this one! Add some salads and other veggies, season with quality salt and pepper and add the finishing touch with the coconut milk. Can’t get any better, this paleo divine diet! The mix of salty crayfish liquid, creamy coconut, meaty (umami) brussel sprouts and soft avocado would charm anybody.

dressing

I’ve been experimenting with some different coconut milks such as Rainbow, Kara and the one you get from this Asian store Vii Voan, Aroy-D. It’s always thoroughly mixed (not separated as coconut “water” and the white stuff) and the taste is brilliant. It’s also perfectly “light” by texture to serve as a dressing. It says it has no preservatives and ingredients include only coconut milk, but I have my doubts. Still, it’s too delicious to give up so I’m gonna put my head in the bush and use it until proven otherwise. Also, I feel fine using it (and I do use it EVERY DAY) so it can’t be that bad. Recommendable, really.

The more thicker coconut milks work well with minced meat, prepared on a pan and cooked down a little. Moist, velvety and tasty minced meat as a result. And coconut cream’s the one to opt for with berries, a true delight.

3.1.2010

Paleo hummus

Filed under: Alakarppi,paleo,Soosit — Meri @ 18.21

We love hummus, especially The Meat Eater I’m living with. Since chickpeas or any other legumes or beans are not really paleo, I made my own favourite! The recipe’s the same old same old from Monkeyfood, but in case some of you may have missed the early days of this animal kitchen here it is.

mutabel2

This “eggplant hummus” has many names: moutabbel, mutabel, baba ghanoush… Give it your own!

Mutabel

  • 1 large or two smaller eggplants
  • 1-2 Tbsp tahini
  • lime or lemon juice
  • 1-2 cloves of garlic
  • salt

Put the oven on for 250 degrees. Lay the whole eggplants on an oven tray and let them bake for an hour. Take out and let cool. When cooled, cut open and scrape all the eggplant flesh into a mixer. Purée with other ingredients and adjust taste to suit your tastebuds: add garlic if you love it, use more tahini if you like it softer, add tangy with the citrus and don’t forget the salt. Damn good! Try it with different veggies or a sandwich, in case you eat some.

26.12.2009

…and now for something completely different

Filed under: Kala,Soosit — Meri @ 8.28

Not. Joulu meni jo ja aikomukseni oli toivotella teille hyvää sellaista kera yhden UUDEN OHJEEN (!!), mutta niinhän se sujahti jo alta. Tämä ohje kannattaa silti tarkata huolella: esimerkiksi venäläistyyppisiin uuden vuoden kekkereihin merkillisen mainio kaveri blinille. Itse tein tämän pyynnöstä perinteiseen aatonaaton venäläiseen iltaan, jossa votkun lisäksi nautitaan myös erinomaisia ruokia… Inspiraatiota ja bliniohjeen voip hakea täältä.

sillikaviaari

Sillikaviaari

  • 150g purkki tillisilliä
  • 200 g creme fraichéa
  • 1 iso punasipuli
  • 2 keitettyä luomumunaa
  • 1 rkl sinappia
  • (tuoretta tilliä)

Hakkeloi sipuli, silli ja munat, sekoita kaik. Syö saman päivän aikana keitetyn perunan tai sen linnin kanssa. Parempaa kuin luulet!

monkeykokki

Ja täten vielä uusi essu edessäin toivotan teille huomattavan onnellista loppuvuotta 2009!

4.9.2009

Á la maison

Filed under: Soosit — Meri @ 20.00

Je suis chien! …ja takaisin Ranskasta ja lomalta ja töissä taas, mutta niin kovin loman laiskistama, että Monkey on saanut maata kyljellään. Nytkään minulla ei ole tarjota edes tuon aiemman Teneriffan herkun ohjetta enkä saa itsestäni irti kaivaa esiin muitakaan ohjeita, puhumattakaan kuvista. Ryhdistäytynen piahkosti. Ehkä.

Äsken söin iltapalaksi suikaloitua kesäkurpitsaa, porkkanaa ja varsiselleriä, joita dippasin seuraavista aineista sotkettuun seokseen:

Le Díp Japonais

  • luomujogurttia
  • luomusoijakastiketta
  • wasabia

Délicieux! Delisiöösiä oli myös raakasuklaa, jonka kyllästin manteleilla ja mantelilastuilla.

Herkuista ei ollut pulaa Ranskan maaseudullakaan, jossa neljän hengen seurueemme valmisti ilta illan perään päätähuimaavampia atrioita: ranskalainen sipulikeitto, jänispata, suklaamousse, simpukat, omenapiiras oman puutarhan omenoista, luumuhillo oman puutarhan luumuista noin kahdenkymmenen erilaisen juuston kanssa nautittuna, viini, vesimeloni, aamuisin boulangerista noudetut flútet ja leivonnaiset… Paljon on virrannut alas kurkuistamme ja kaikki se pääomaksemme laskettakoon. Lemmikkilepakkoa unohtamatta, joka ei tietenkään päätynyt pataan saakka vaan jatkaa samettiturkkina eloaan ilman minua. Sniff.

Ai niin! Tärkein meinasi unohtua. SYÖKÄÄ SITÄ KALAÖLJYÄ! Pourquoi? Katso nämä (tai edes se fish oil):

Diet, Inflammation and Disease, Parts 1-3

Diet, Inflammation and Disease, Part 4 (Fish Oil)

11.2.2009

Muusani Gordon

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Kala,Kevyt,Optimoidut,Side order,Soosit — Meri @ 16.39

Herra Ramsay eli tuttavallisemmin Gordon esiintyy oikein edukseen Kurjissa kuppiloissa, joskaan ohjelman laatu ei juuri kärsisi kiroilun karsimisesta. Mutta so fucking what, toimii se näinkin. Well, kun G pistää kuppiloiden listoja uusiksi, hän tuntuu vannovan tuoreiden raaka-aineiden, paikallisuuden ja yksinkertaisuuden nimiin. Paha pistää hanttiin. Gordonin ansiota ja aihetta on, että tunnen jatkuvaa himonkaltaista tunnetta syödä simppeliä paistettua valkoista kalaa ja tätä himoani sitten toteutankin. Esimerkiksi näin kuhan kera, joka vonkale oli kyllä aivan vitun kallis. (Anteeksi, kokeilin sanan verran olla Gordon, ei skulaa.)

Hurjan kallis kala siis paistui ja seurakseen sai bataattimuussia ja kermaviilikastiketta.

kuha

Paistettu kuha

  • kuhafile
  • suolaa, pippuria
  • sitruunaa

Housuta kuha eli poista ruotorivistö leikkaamalla kuhalle haaroväli. Housutus-termi on käsittääkseni Polkkapossulta lähtöisin ja häneltä olen minäkin oppini saanut. Helppoa. Paista kuha rasvassa pannulla kypsäksi, älä yli-. Mausta suolalla ja pippurilla, sitruunaakin sopii puristaa päälle.

housutus

[Housutettu ja sen housut.]

Kermaviilikasti

  • 2 dl kermaviiliä (3,5% käy oikein hyvin)
  • valkosipulinkynsi
  • sitruunamehua tuoreesta sitruunasta
  • suolaa
  • pippuria

Sekoita silputtu valkosipuli ja muut aineet kermikseen ja säädä sopivaksi. Jätä jääkaappiin maustumaan, kunnes ruoka on valmis. Syö loput seuraavana päivänä dippinä porkkanoiden ja kukkakaalin kanssa.

Bataatti-vihannesmuussi

  • bataattia
  • sipulia
  • peruna
  • kukkakaalia
  • maitoa

Kuori juurekset ja keitä kypsiksi. Muussaa nuijalla tai sähkövatkaimella, notkista maidolla. Mausta suolalla.
Ps. Ethän ole unohtanut mainiota uunibroileria? Puolen kilon voikeittiöstä napattu 😛

roileri

6.1.2009

Strutsikoira suosittelee

Filed under: Herkut,laktoositon,Soosit — Meri @ 13.51

strutsi

Ennen kuin pääsen itse ohjeeseen, minun on tunnustettava jotain. Olen nimittäin NOLANNUT yhden kiintoartikkeleistani ja nyt aion tehdä siitä vielä julkista. Sillä mikä voi nöyryyttävämpää arvokkaalle saaristolaisleivälle kuin sen leipominen muffinsseiksi?! No, ehkä se, että laittaa taikinan minijämät kokeeksi mikroon ja onnistuu sytyttämään tulipalon. Mutta ei siitä enempää. Sain minä aikaiseksi kaksi kunnon limppuakin, ja jos muffinssien ulkonäkö onkin kökkö, maku muistuttaa sitä tuttua ihanaa.

seilaa

Ja mitä sen tutun ihanan päälle olisikaan parempi voidella kuin itsetehtyä maksapateeta! Ehkä voita, mutta vaihtelunhaluisille patée on varteenotettava vaihtoehto. Resepti on peräisin siltä samalta potilaani vaimolta, jonka ohjeen perusteella pakersin mieletöntä jahnia. Luottoa löytyy. Eikä suotta, broilerinmaksapatee oli maukasta ja teki kauppansa paitsi ihmisväelle, myös strutsikoiralle (joka tosin ei ole turhan nuuka jos totta puhutaan). Oma makuaistini vielä totuttelee maksaan ja jälkimaku oli ehkä hivenen maksaisa, vaan maksanystävät ja oikeastaan entiset epäystävätkin kehuivat tuotetta kovin. Ohje on kuulemma alkuperäisin Napan Katilta, ilmeisesti pienen tuunauksin. Tässä sellaisena kuin minä sen tein, sympaattisen käsinkirjoitetun reseptin mukaisesti.

(Ja jos joku haluaisi selventää, kaipaisin kirkkautta patéen, maksamakkaran ja muiden läästittävien maksatuotteiden eroihin. Kunnes toisin todistetaan, kutsun tätä patéeksi.)

[Patéesta on olemassa kuvia, mutta lepäävät vielä Päämajan kamerassa. Eikä se patée sitä paitsi kovin kummoiselta näytä. Ruskeaa laastia.]

Broilerinmaksapatée

  •  250-300 g broilerimaksaa (ostin pakkasesta paketin)
  • 1 pieni sipuli
  • 2-3 rkl sitruslikööriä (esim. Cointreau)
  • 2 tl puolukka-, pihjalanmarja- tai karpalohyytelöä (mitä sillä loppupurkillisella tehdään?)
  • 50 g voita
  • suolaa, pippuria

Ota voi huoneenlämpöön notkistumaan. Leikkele maksat sopiviksi paloiksi tai paista sellaisinaan öljytilkassa, pakkaspaketista löytyivät valmiiksi sopivan pieninä. Äläkä paista ylikypsiksi, tämä lienee ajan kanssa opittava taito, itse kyselin puolen minuutin välein Lihansyöjältä, joko. Silppua sipuli ja lisää pannulle. Kun valmista, jätä maksat jäähtymään.

Siirrä kuuliintuneet maksat sipuleineen tehosekoittimeen, lisää likööri, hyytelö ja mausteet ja surauta massaksi. Lisää lopuksi piruetinnotkea voi ja anna koneen vielä käydä. Painele patée tarjoiluastiaan ja säilö jääkaapissa seuraavaan päivään.

Ps. Mikä on koiralle sama kuin saaristolaisleivälle muffinsseiksi leipominen? Vaatteet! Jossei ole pakko pukea, anna koirasi kulkea naturistina.

26.10.2008

Silakkahaaste selätti muulin

Filed under: Alakarppi,haasteet,Kala,Soosit — Meri @ 9.40

En ole aikoihin osallistunut kuukauden ruokahaasteisiin ja ajattelin, että lokakuun kohdalla otan itseäni niskasta kiinni ja pistän taas kapuloita haasterattaisiin. Vaan kuten saatettiin todeta jo tuoreimman haasteen alkumetreillä, meitä ei oltu luotu yhteen. Itse itseäni lainaten, olen kommentoinut haastetta houstaavan Kulinaarimurun postaukseen 2.10.08 klo 6.33 paljon puhuvasti: “Nöyyyyyy….. Mul jää nyt kaik haasteet ihan käyttämäti 😀“. Luuserihenkeä, tässä burrossa.

Ja siihen se olisi jäänytkin, ellen olisi torstaina kohdannut vahvaa tukijoukkoani, joka kannusti ja korvensi koettamaan silakkaa. Ohjeeksi sain ostaa silakkafileitä ja niistä sitten pitäisi pakertaa jotakin. Koska olen kuitenkin kuuliainen muuli, säestin eilistä hallista ostamaani tonnikalaa läjällä silakkafileitä. Kalafile kuin kalafile, tuumin. Väärin luulin. Eilen illalla tartuin silakkahaastetta hanurista ja heivasin pannulle. Seuraksi surautin uusinta uutta, innovaatiota nimeltä hasselpähkinä-päärynä-pesto. Oheen vielä kukkakaali-porkkana-pyree ja siinä se annos nökötti.

Maistoin. Pesto oli hyvää. Sose oli hyvää. Puolukkasose oli äs gud äs evör. Mutta silakka se vaan ei  mene muulin kurkusta alas, pienine ruotoineen, makuineen ja olemuksineen. Siinä se siis on, heikko kohtani. Heivasin halvat silakat bioon ja nyt mietin kuumeisesti, kelle lykkään jääkaapin jämäfileet. Että ei tästä nyt mitään tullut kuin uskonvahvistusta omaan rakkaimpaan inhokkiin. Jos tästä mitään kostuttiin, niin ehkä tämän paahteisen ja hiukan makean peston ohjeen kehtaan laittaa. Anteeksi, Välispiikki. :-/

silakka

Hasselpähkinä-päärynä-pesto

  • pala päärynää
  • kourallinen hasselpähkinöitä
  • valkosipulinkynsi
  • parmesania raastettuna
  • reilusti rypsiöljyä
  • suolaa

Paahda pähkinät kuumalla ja kuivalla pannulla, iske blenderiin. Perään muut ainekset ja öljyä riittävästi niin, että muodostuu pestomainen kastike. Maistele suola ja parmesaani kohdilleen ja keksi käyttökohde.

14.10.2008

Sloo sloo sloo

Eihän kukaan sattumalta ole nähnyt Studio Pasilan veret seisauttavan suvereenia esitystä Kiviä taskussa? Jossei, otsikko saattaa jäädä hämärän peittoon. Itse olen nähnyt sen ainakin kahdesti.

Onhan otsikossa sentään viittaus myös reseptiin, joka on -tadaa!- terveellisempi (?) versio cole slawsta. Kaipasin hieman vaihtelua mule sloohon, jota olen haukannut napaani hurjan määrän viime päivinä. Ja jotta joka päivälle olisi oma sloonsa, kannattaa vierailla myös Uneliaan kokin tykönä maistamassa thai slawta. Cole slawn fanina perustanen pian myös Sloo Food -liikkeen! Stay tuned.

tofusloo2

Tofu slaw

  • porkkanaa
  • kaalia

Raasta porkkana ja suikaloi kaali vaikka juustohöylällä. Valmista seuraavaksi tofumajoneesi.
Tofu-majoneesi (n. 3dl valmista majoa)

  •  vajaa 300 g tofua (silkeniä tai esim. Unicurdin Firm Tofua, joka on mielestäni parempaa kuin Silken Tofu ja tähän tarkoitukseen pehmeämpää kuin Tahoe)
  • 3 tl dijon-sinappia
  • 2 tl siideri- tai riisiviinietikkaa
  • 1 rkl oliiviöljyä (ekstra vöözin)
  • 2 tl hunajaa
  • mausteita: itse käytin currya, mustapippuria, chiliä ja suolaa

Sekoita tasaiseksi, sauvalla saanee parhaan tuloksen. Varusta porkkana-kaalisalaattia sopivalla määrällä majoa ja varastoi loput jääkaappiin. Maukasta.

(Bubblin’ Under) Mule sloo

  • kaalia
  • porkkanaa
  • puolukkaa
  • oliiviöljyä
  • suolaa

Raasta porkkana, suikaloi kaali, sekoita joukkoon puolukkaa. Lorauta pieni suiku öljyä ja suolaa hyvin kevyesti. Mmmmmrrr.

(Ja kuten huomaatte, heti kun uhkailin itseäni Monkeyn lopettamisella, aloin postata kuin pieni eläin. Niiiin lajityypillistä.)

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress