MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

20.12.2008

Hassu juttu

Filed under: Alakarppi — Meri @ 14.19

…että pitää heti aiheesta blogattuaan blogata siitä uudestaan, mutta kun en nyt ole aivan varma että ymmärsittekö miten hyvä tuote on kyseessä, varmistan asian. Toisto on kokkausopintojen luontoäiti. Kyseessä alakarppi mikroleipä, joka on näinä aikoina päivittäistä ruokaani. Päälle juustoa, salaattia, graavi- tai savulohta ja virolaista hapukurkkua eikä mitään parempaa voi OLLA! Tai sitten karitsanjauhelihapihvi, cheddaria, kepsuppia ja tomaattia.

Tällä hetkellä käyttööni on vakiintunut “taikina”, jossa 1 rkl öljyä, 0,5 tl leivinjauhetta, 0,5 dl vehnälese-pellavansiemenrouhe-tattarisuurimosekoitusta ja luomumuna. Siis kyllä voi olla helppoa elämä. Ja nopeaa. (Super)fast (monkey)food, eimeeeen.

käntty

Taikinatarhan eläimet

Filed under: Cake&Cookies,Lätinää,Leivonta,Optimoidut — Meri @ 9.44

Jotta pysytte skarppeina jouluun saakka, tässä pieni kuva-arvoitus. Olen saanut lahjaksi useita piparkakkumuotteja, ja vaikka ne ensisilmäykseltä näyttävät selkeästi olevan ihan tuttuja elukoita, lähempi tarkastelu saa epäilemään. Jos teillä siis on silmää karvaisille keksikavereille, kertokaa toki, MITÄ NE OVAT O_O

Numerolla 1 kilpailee “norsu”?

piparkakku

Numerolla 2 kurottelee palikkajalkainen… mikä?

piparkakku2

Numerolla 3 säkkiä kantaa kuka?

piparkakku3

Numerolla 4 sukeltaa uhanalainen ja muhkea pyrstökäs?

piparkakku4

Numerolla 5 sahaa soittelee… ?

piparkakku5

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa… Ei ole pepparkaakkaa tai tsintserbrediä muotoihin katsominen. Poskeen vaan.

piparkakku6

Kaikki eläintarhan asukkaat on valmistettu juurevasta ja maukkaasta ruispiparkakku-taikinasta, jota kokeilin jo viime vuonna. Koska vehnäjauhot olivat loppu käytin sämpyläjauhoa vieläkin jyväisemmin tuloksin. Taikina syntyy ilman keittämistä ja oli leivontakunnossa jo parin tunnin päästä. Viime hetken pelastus! Kaasu-uuni ei tehnyt yhtä kauniita kuin sähköinen, mutta maku oli paikallaan. Suosittelen ennemmin pientä ylinuketusta kuin yhtään ali. Ja ehkä soodaa lipsahti liikaa?

Ps. Yhtä hilpeätä porukkaa ovat Madagascar II -leffan animaalit… !! Go see.

13.12.2008

Monkeyperhe kasvaa: se on mikro!

Jepajepajepa, eihän se ollut kuin ihan vasta eli tämän vuoden (sentään, eh) helmikuussa, kun uhosin, että maailman pelastamiseksi aion hankkia mikron. No nyt se on täällä. Kaunis Kenwoodimme saapui apinamaailmaan ystävällisten Lihansyöjävanhempien toimesta ja nyt se on haistellut keittiömme karsinogeenistä ilmaa jo tunnin verran. Toistaiseksi Kenny ei osoita pakokauhun merkkejä ja muutenkin se näyttää viihtyvän. Alkupälinöiden ja kirvesvarsien jälkeen uskalsin jo hiukan lämmitelläkin sitä, syömäkelpoisin tuloksin. Se on ihan kokki tämä meidän Kenni!

sämppä

juustosämppä

Huumorintajuakaan siltä ei puutu. Neitsytmatkaltaan se nimittäin tuotti iloksemme kovasti koomisen sämpylän, joka on kaiken lisäksi alakarppi eli vähähiilari. Woot?! Kenny on niiiiiiin tätä päivää, ulkomaankielinen nimi ja kaikki. Kyllä maahanmuutto on kannatettavaa. Ja vaikka ulkonäkö muistuttikin enemmän pesusientä kuin leipää, maku ei ollut vitsi. Kenni on lunastanut paikkansa. Minuutissa.

Alakarppi sämpylä (Karpit.netin erinomaisen ohjeen mukaan, kiitos Rokkari!)

  • 1 rkl voita (tai kookosöljyä)
  • 0,25 dl mantelijauhoa
  • 0,25 dl vehnäleseitä
  • 0,4 tl leivinjauhetta
  • luomumuna

Jos käytät voita, sulata se ensin mikronkestävässä kipossa Kennyn tai sukulaisensa toimesta. Lisää kippoon muut aineet ja sekoita tasaiseksi. Lykkää kippo takaisin Kennyyn ja mikrota täydellä teholla yksi minuutti. Sämpylä jää melko kosteaksi, mutta sen kuuluukin. Anna jäähtyä hetki ja halkaise sitten. Riita poikki ja voita väliin! Nyt on pileet. (Ja näissä pileissä ei katsota koiraa karvoihin.)

Sämpylän voi mantelijauhon ja leseiden sijaan valmistaa Karppien mukaan mistä tahansa yhteensä 0, 6 desin sekoituksesta esim. proteiinijauhoa, pellavasiemenrouhetta, siemeniä, soija- tai pähkinäjauhoista. Sämpylästä voi tehdä halutessaan tehdä myös makean. Ja leivinjauheen saap jättää pois jos lystää.

Ja nyt, nyt elän kaikkien hyviksi havaittujen mikrouuniohjeidenne, -ruokienne ja -leipomustenne toivossa! Kauniisti pyydän, kiitän ja kumarran, antakaa kommenttilaatikon laulaa. Vetoan teihin: Kennylle töitä!

9.12.2008

I-päivän isänmaallinen menu

Filed under: Arkiruoka — Meri @ 20.43

Koska kaikki kuvat ja tarinat on jo julkaistu lukuisissa lehdissä, verkkosivuilla ja -kalvoilla, en kyllästytä teitä kuvilla linnan pirskeistä tai yksityiskohtaisilla otoksilla pikkupurtavista. Sen sijaan kaupustelen jälleen nopeaa tapaa nauttia sushista. Temaki, kuten tiedetään, on käsin käärittävä rullasuushi, jotka tulevat ravintolassa tietysti ihan valmiina. Oman maan i-päivänä patukat on kuitenkin kiva vääntää käsin ja ottaa ihan konkreettista tuntumaa ruumiilliseen työhön. Eihän se iikään ilmaiseksi tullut. Mainioksi ja juhlavan monipuoliseksi komboksi osoittautui seuraavanlainen raaka-ainelataus.

Temaki-kekkerit

  • nori-merileväarkkeja, neljännesosiksi leikattuina (puolikkaatkin käyvät, mutta pikkurullat ovat muulinsydäntä lähempänä kuin isot lortot)
  • japanilaista soijaa
  • wasabia
  • gari-sushi-inkivääriä
  • sushi-riisiä (maustaa voi valmiilla seasoningilla, jota saa mm. Vii voanista. Ei itsetehdyn liemen veroinen, mutta buenjo.)
  • raakaa kotimaista lohta, suikaloituna
  • kylmäsavulohta, suikaloituna
  • tonnikala-purjo-majoneesi-tahnaa (tee itse)
  • uppopaistettuja tofukuoria suikaloituna (saa valmiina Vii voanista)
  • porkkanaa ja kurkkua tikuiksi leikattuina

Siinäpä sitä. Sitten vaan merilevä käteen ja torttua rullalle. Sisälle erilaisia yhdistelmiä yllämainittuja ihanuuksia ja wasabilla maustettua soijaa voipi lorotella jo kääröön valmiiksi. Sen lisäksi sitä on mukava dipata, ettei jää suolasta vajarit.

Kun ilta tummenee ja tunnelma linnassa tihenee, on hyvä huolehtia nestetasapainon ohella myös kuidunsaannista. Suomalaista paahdettua ruisleipää, päälle voita tai oivaa, siivu brie-juustoa ja hillosilmä ajavat mukavasti kevyen kotimaisen iltapalan asiaa avain-merkin arvoisesti.

(Ps. Temakin täytteiden jämistä syntyy aiiiivan oivallinen sushisalaatti! Sekoita riisinloput, kalojenjäämät, tofusuikaleet ja muut roippeet porkkanaraasteen ja salaatin sekaan, töräytä joukkoon majoneesia. Mausta soijakastikkeella.)

4.12.2008

Hallen kakku

Filed under: Arkiruoka — Meri @ 19.30

Koska Hallen (joka on aasi minkä varmaan arvasittekin) täytyy näinä aikoina alati kiiruhtaa ja vielä lujaa, on kaviokkaan energiansaannista syytä huolehtia erityisen hyvin. Oikein sopiva tuote evääksi satulalaukkujen jyskeeseen on ravitseva kakku. Hunajainen (pist)aasikakku on parhaimmillaan leipomista seuraavina päivinä, ei aivan tuoreena, vaan sopivasti maustuneena, jolloin se on juuuuuri Hallen mieleen!

Jos sinussakin on aasin vikaa tai toimit Hallen huoltojoukoissa, seuraa ohjetta. Ohje on napsattu jonkin työpaikan pöydällä lojuneen lehden sivuilta.

pishtaasi

Pistaasi-hunaja-oliiviöljykakku

  • 1, 5 dl oliiviöljyä
  • 1,5 dl sokeria (vähennä vapaasti)
  • 3 luomumunaa
  • 3,5 dl jauhoa
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 1,5 dl pistaasipähkinöitä, kuorettomia tai kuorittuja
  • 1 appelsiinin kuori
  • 2 rkl appelsiininmehua

(Villaa aasin) ylle

  • 4 rkl hunajaa
  • 4 rkl pistaasipähkinöitä, jälleen mielellään ilman kuoria

Uuni tuleen eli 175 astetta. Voitele torvikakkuvuoka (n. 1,5l) ja jauhota. Murskaa pähkinät karkeasti, ei liian muruksi. Sekoita jauhot, leivinjauhe, murskatut pähkinät ja raasta joukkoon appelsiinin kuori. Ota toinen kulho ja vatkaa siinä sokeri ja öljy vaahdoksi (ei tästä kyllä kovin vaahtoa minun mielestäni tullut, että ei kannata odotella loputtomiin) ja lisää munat yksitellen, koko ajan vatkaten. Lisää kuiva-aineseos ja sitten appelsiinimehu. Kaavi vuokaan ja paista n. 70 minuuttia tai kunnes kypsä.

Kumoa ja valuta päälle hunaja ja pähkinät. Pidä hyvää huolta ainakin yön yli, tiiviisti kelmuun käärittynä, ja maistele sitten. Taas jaksat ja Halle ja!

1.12.2008

Nyt sitä saa karppikin spanakopitaa

Filed under: Alakarppi,Arkiruoka,Kala,Optimoidut,Side order,Uunista — Meri @ 20.15

Nimittäin pohjatonta piirakkaa. Nämä tuuppaukset ovat perushyvää arkimättöä, jossa on roheiinit kohdillaan ja tilkka vihreääkin. Jos siis elät karpin elämää, tässä pari iisiä.

Ensimmäinen sai vaikutteensa Essu ja lusikka -blogin spanakopitasta eli pinaattijuustopiiraasta. Tarjosin ystävilleni viritystä, joka on muuten sama piiras mutta ilman piiraspohjaa. Kovin pitivät, vaikkeivät karpista tiedä muuta kuin että on kala. Kuvaa ei ole, kuvitelkaa.

Karpin spanakopita

  • 1 pss tuoretta pinaattia
  • 3,5 dl raejuustoa (käytännössä se 400 g)
  • 2 luomumunaa
  • suolaa

Huuhtele pinaatti ja kuivaa. Silppua kappaleiksi. Mausta suolalla. Sekoita joukkoon raikku ja munat ja kaada koko komeus uunivuokaan. Paista kuumahkon uunin alakerrassa n. 45 minuuttia tai kunnes hyytynyt. Tarjoa esim. aplaritofun kanssa.

Tämä toinen on vielä täyttävämpi ja näytteli tänään pääraaka-ainetta eli hyvää eli proteiinia eli lihaa lautasillamme. Seurana hunajaiset uunijuurekset, Nauris ja Punajuuri.

tunaloota

Karpin tunalooda

  • 2 prk tonnikalaa (laitoin toisen öljyssä, toisen vedessä, molemmat valutettu)
  • 200 g raejuustoa
  • 2 dl maitoa
  • 2 luomumunaa
  • 1 pss pakastepinaattia
  • pippuria
  • juustoa

Sekoita tuna, pakastepinaatti ja raikku uunivuoassa. Sotke munat maitoon, mausta pippurilla ja kaada vuokaan. Raasta päälle juustoa. Samoin kuin edellinen, ehkä 45 minuuttia kuumassa uunissa tai kunnes paistos on hyytynyt.

26.11.2008

Sokeria moottoriin

Filed under: Lätinää — Meri @ 20.21

Meidän huudeilla irtokarkkeja on kyllä aina sanottu irttareiks eikä landesti irtsareiks, että repikää siitä (ja pelihousuistanne), senkin kielenkiduttajat 😉 Rakkaalla eekoodilapsella on tietysti useita nimiä, sillä kara eli karssu eli mässy eli päky maistui lapsena huolestuttavankin hyvin. Silloin en tosin ollut yhtään huolestunut vaan pidin itseäni aivan normaalina. Jälkeenpäin olen kuitenkin tuumaillut mielessäni niitä Fredan ja Merimiehenkadun Jumijamista ostettuja säkkejä, että olivatko kooltaan kuitenkin lähempänä joulupukin kassia kuin sopivaa kara-annosta… Enkä nyt tarkoita sanoa, että olisin syönyt karkkia poikkeuksellisen paljon vaan että kuinka optimaalista ravintoa se nyt oikein on. Tietysti väyrysenpäillä on sijansa kasvatuksessa ihan noin kulttuurispoliittisessa mielessäkin, että ehkä jotain on saatu vastineeksi.

mässy

Vaan optimaalisuudesta viis, mikään ei ollut lapsena ihanampaa kuin valkata luistelun jäljiltä varpaat jäässä Johanneksen puiston eli Joharin jääkentän kulmassa olleesta kiskasta (siis mikä kipsa?) pippurisia salmiakkimerenneitoja ja vaaleanpunaisia sokeroituja luita niillä penneillä mitä taskussa silloin joskus asui. Eikä partion loputtomista hiihtohaikkeista ja vaelluksista olisi mitenkään voinut suoriutua järkeään menettämättä ilman vadelmaremmejä, ufoja, salmiakkipääkalloja ja sukkuloita.  Muistelenpa vielä, että osa karkeista palasi usein leirin jälkeen syömättömänä kotiin, toisiinsa liimautuneina ja möhnäisinä.

Nykyään ostan irttareita aniharvoin, joskus leffaan tai sitten hetken mielijohteesta. Koska olen närppijä, satsini eivät päätä huimaa: ehkä 40 grammaa on kerta-annoksein. Yleensä valikoimaan kuuluu yksi tai kaksi englanninlakua, pari lakutoukkaa, valkoinen lumipallo (niitäpä ei ollut, tässä joku kamala esanssinen vaaleanpunainen tuuraamassa), joku salmiakki (kuvassa Djungelvrål, erinomainen jos tykkää) ja vaahtosieni. Lisäksi ehkä pari pähkinää, maissisuklaapallo (terveisiä Satujatarelle, taas ollaan samiksia!) ja muutama banaanilastu. Lihansyöjä esittää poikkeuksetta sarkastisen kommentin pussini koosta. Että ihan överiks meni taas! (Lihansyöjä muuten ostaa pelkkää suklaata, jos joskus arpoo irttareita itselleen.)

Se on muuten outo ilmiö, kuinka toisen pussissa on aina pelkkiä huonoja karkkeja. Mikähän siinäkin on?

Avautumaan minut haasti ihana Välispiikki, ja itse haluaisin edelleen urkkia Pastanjauhajien Rosmun ja Pepan, Korianterin Liinan sekä Aamiainen ruohikolla -Juhanan irttarimakua. En tosin tiedä, syökä esim. Juhana lainkaan mäsbänderiä 😀 Sitäkin haastavampaa.

23.11.2008

Päkäpää, päkäpäkäpäkäpää (talvi on, vallaton)

…päkäpää, päkäpäkäpäkäpää, paistaa sain, karitsain… Näin hilpeissä tunnelmissa olemme mestanneet marraskuun ruokahaasteen edellyttämän raaka-aineen, lampaan lapsen eli karitsan. Jotta asia pysyisi yksinkertaisena, otamme karitsan kaveriksi pässin vaaliman kaalinpään ja hiukan mausteita. Ja hoplaa, enää tarvitaan vain uunia ja aikaa!

karitsa

Peltikaritsa (kahdelle)

  • 400 g karitsan jauhelihaa
  • pieni kaali tai kaksi kolmannesta isommasta
  • soijakastiketta
  • Heinzin ketsuppia

Uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Ruskista jauheliha. Samalla, kun liha ruskistuu, suikaloi kaali kauniiksi siipaleiksi. Se käy helposti juustöhöylällä tai veitsellä. Levitä epäilyttävän runsas määrä kaalisiipaleita leivinpaperoidulle pellille ja kaalipedin ylle karitsa. Suojaa mussukat fooliolla ja iske uuniin ainakin tunniksi. Jos olet kiireessä, 40 minuuttiakin riittää. Kokeilin kun olin.

Ota pelti uunista ja poista foolio. Annostele lautasille ja mausta soijakastikkeella ja sopivasti ketsupilla. Halpaa kuin hullun huvit ja herkullista kuin härrojen härkut. Kaiken lisäksi karppia. Joskus karitsan uhraus kannattaa.

Tämä on myös niin edullinen ja nopea, että ehditte mainiosti kokeilla vielä ennen äänestystä. No? No? Are we there yet?

Törkyhyvä looda karpeille ja kulinaristeille

Makaronilaatikko, tuo muussin ohella ikiaikaisin lohturuoka ja turvasaareke, tuottaa päänvaivaa karppaaville kaipaajilleen. Vaan eipä huolta! Tällä loodalla murheet kaikkoavat ja lohtu täyttää vatsasi terveellisesti ja tutun makuisesti. Kyseessä makaronilaatikko ilman makaronia, jota Lihansyöjä yltyi ylistämään perinteistä makaronilaatikkoakin pehmoisemman makuiseksi. Ruoka on valmistettu nyt kahdesti ja tarjoiltu Lihansyöjän ja itseni ohella myös Lihansyöjän vanhemmille, jotka vaikuttivat myös mieltyneiltä.

Ota riski ja rakastu raejuustoon, makaronit mäkkyyn! Tällaisia paistoksiahan muuten nimitetään Brittein maalla usein nimellä pie, mikä ei lainkaan siis viittaan meille tuttuun piirakkaan vaan esimerkiksi Puolen kilon voikeittiön hiljattain valmistamaan kala-muusivuokaan. Samanlaista lohturuokaa kuin meidän lihaperunasoselaatikkomme. Omassa kategoriassani yhtä kuin tämä, siis.

loota

[Kuva olis kiva, mutta kamala.]

Muheva monkeypie (kahdelle tai useammalle)

  • 400 g (lampaan) jauhelihaa
  • 400 g raejuustoa
  • 2 dl (kasvis)kermaa (tai maitoa)
  • 2 luomumunaa
  • iso sipuli
  • (porkkana, pala palsternakkaa)
  • sinappia, suolaa, pippuria, muskottipähkinää
  • pala voimakkaanmakuista juustoa (kuten gouda tai emmental)

Laita uuni kuumenemaan n. 200 asteeseen. Ruskista jauheliha ja sen joukossa silputtu sipuli. Raasta halutessasi porkkana ja pala palsternakkaa karkeaksi raasteeksi, muutkin juurekset käyvät. Sekoita raejuusto ja raasteet uunivuokaan. Mausta jauheliha-sipuliseos sinapilla, suolalla ja pippurilla, lisää vuokaan ja sekoita. Valmista munamaito sekoittamalla munat kermaan/maitoon ja mausta vielä sekin suolalla, pippurilla ja vaikka hivenellä muskottipähkinää. Kaada vuokaan tasaisesti. Raasta voimakkaanmakuista juustoa suuri keko ja kuorruta ruoka sillä. Uuniin ja n. 30-40 minuuttia, anna jäähtyä ja vetäytyä rauhassa.

Nautiskele makaronilaatikon tavoin vaikka Heinzin, etikkakurkkujen ja puolukkasurvoksen kanssa tai sitten vain raikkaan salaatin. Ruoassa on niin paljon proteiinia, että se täyttää yllättävästi, mutta maku on niin samettisen herkku, ettei syödyn ruoan määrää ihan vähäiseksi voi jättää. Pyryttäköön lunta ja pisaroikoon ikkunat, sisällä (vatsassa) on turvallinen rauha!

Ps. Koska ruokaan ei tule lainkaan jauhoja tms. kosteutta imevää, valmiissa laatikossa saattaa olla jonkin verran erittynyttä nestettä. Jos se vaivaa sinua, lisää hiukan jotakin korjaamaan asia tai odota aina riittävän kauan ruoan vetäytymiseksi mahdollisimman “kuivaksi”.

18.11.2008

Syötävän rumaa

Filed under: Arkiruoka,Lätinää — Meri @ 20.33

Kun silloin tällöin sattuu lukemaan jostain lehdestä, kuinka joku kuuluisa ihminen ruokaa laittaessaan panostaa aina esillepanoon ja esteettisyyteen, sisälläni ailahtaa pieni kateus. Niinä hetkinä ajattelen ohimenevästi, että tästä lähin käytän itsekin enemmän energiaa ruoan kauneuteen. Asettelu, origami ja feng shui, toivotan ne kaikki tervetulleiksi!

Mutta sitten tulen järkiini (ja kotiin nälkäisenä): eikö juuri roiskaistun näköinen epämääräinen kasa ihanaa lohturuokaa näytäkin kodikkaan kutsuvalta? Rahkamöntti rikkinäisessä ämpärissä kerta kaikkiaan pakottaa ahmaisemaan sen kitaansa? Turkasen ruma pohjaanpalanut nakkirisotto lupaa herkullisia karsinogeenejä ja suolaisuuden taikaa? Jepjep, siitä fengshuista voi vähän hellittää. Ainakin arkena. Ainakin minä.

paola

Genressämme esillä mm. Paolan paras pastasalaatti ja mustikkarahka… Eläköön alkukantainen ruokahalu ja käsillä (kokkaus) syöminen!

ämpäri

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress