Ylimuuli ystävineen vietti juhannusta Saarella, onnellisissa merkeissä. Kaunis kokko, auringon kimallus meressä, viinillä hilpeytynyt tunnelma ja hervottomia keskusteluita mm. Hesarin pääkirjoitusten lukemisesta sekä paluulauttamatkalla maailman valmiina olemisesta. Kymmeneen vuoteen ensimmäinen kaupunkijuhannukseni ei olisi voinut olla parempi. Sen kruunasi yöllä lauttarannasta ostettu Helsingin jäätelötehtaan Maraschino-jäätelö. Ai olenko erityisesti kirsikkaliköörin ystävä? No, valintaprosessi meni jokseenkin näin:
Lautassa uhoamista, että jos kioski on vielä nyt yöllä auki, saletisti ostan jäätelön! Kolmen pallon jäätelökioskilta! Lautan lähestyessä rantaa laimensin ultimaatumia ja lupasin ostaa YHDEN pallon jäätelön. Eihän jäätelökioskit ole öisin auki. Kioski on auki! Viritimme välittömän kilpajuoksun yhden ystäväni kanssa luukulle ja saavuimme hengästyneinä tekemään päätöksiä koskien jädemakua. Aprikoosi, kookos ja sitruunarahka olivat kaikki saaneet kunniamainintoja ja niiden perässä siis. Vaan ei: “lapussa lukee mitä tos on nyt jäljellä”. Niinpä tietysti. Sitruuna, kookos, maraschino. Hei ottasko jookoskookosta vai miten? Vai kaks palloo? Kookosta. Ai se loppui juuri. Hitto, pitäskö sitten ottaa sitruunaa? Ai toi oli vika pallo. Äkkiä sit sellanen maraschino! Maksu? No mitä tos nyt on noita kolikoita jäljellä…
Piknikeväinä oli ehtoisan kokki Vapun hurmaavia tuotoksia, mieletöntä istua valmiiseen pöytään. Ryppyperunat, mojo, marinoitu kukkakaali, salaatti, sämpylät, halloumi, paahdetut tomaatit ja quacamole ahmattiin asiaankuuluvalla tyytyväisyydellä. Sloooossshhh! Itse toin vain pullia, taikina sahramilla maustettuna ja väliin tomaattihilloketta, päällä sokuria ja murskattuja cashew-pähkylöitä. Tomaattihilloke oli näissä kuin kotonaan. Melko mausteista ja muhevan sahramista (<-- sana?). Pullan nautiskelijoita on hyvä varoittaa etukäteen hieman erilaisesta makuelämyksestä. Nämä kun eivät suoranaisesti maistu korvapuusteille.
Illan mittaan päästiin hitusen verran tanssimaankin ja vonka kävi kovana kaikkialla saaressa. Dr Philin suomalainen vastine Tohtori M. tarjosi neuvojaan ja ristiriitoja ratkottiin. Tofugrilleri alkoi näin viidennellä kokeilukerralla maistua hyvältä ja Saaressa juhannustaan viettivät tuhansien muiden lisäksi erinäinen määrä tuttuja aikojen takaa, kuinka jännittävää.
Vaan nyt on noin suunnilleen juhannuksen herkut raportoitu. Leirikesä on alkanut vähän kosteasti kun on sadellut, mutta eipä tunnu missään kun itse olen leirillä, jossa ollaan päästy kylpylän altaisiin joka päivä polskimaan. Jalat alkaa olla aika tuubana kun on koko päivät niiden päällä ja tällä leirillä työ on todella fyysistä. Sellainen onneksi sopii minulle. Varsinkin, kun tilanteet ja leirit muuttuvat viikoittain. Lukujen alla ovat Graham Greenen Isä Quijoten lisäksi Merete Mazzarellan Tähtien väliset viivat, esseitä identiteetistä. Nyt paistaa aurinko kumpuilevien pilvien lomasta ja kesämaisema kutsuu lenkille. Huomenna on tarkoitus ja lienee aikaakin vähän illalla kokkailla, tiedossa juhlat, joten palaan asiaan kesäkeittiön ääreltä. Arrivederci, armaat!
