Koen itseni kaikkea muuta kuin päteväksi ravintolakriitikoksi, siksi kerron vain lyhyesti viime aikojen bongailuista ja vähän suosikeistakin. Etenen maantieteellisesti katsoen kotioveltani kohti keskustaa.
Lemon Grass on tuore thaimaalainen ravintola Kallion sydämessä (Kolmas linja 12) ja ihan naapurissani. Olen ruokaillut paikassa kolmesti, kaksi kertaa listalta (kanavartaat, hapanimeläkalaa) ja kerran lounaan (tofua ja nuudeleita). Ruoka on erinomaista, palvelu ystävällistä ja paikka kotoisa. Annokset ovat mukavankokoisia ja lounaaseen kuuluu keitto ja jälkiruokameloni. Lemon Grassista on muillakin ollut vain hyvää sanottavaa. Ekstraplussaa onnenkissasta, joka vatkaa lykkyä akkunassa sekä ovensuuhun asetetuista lahjoista (jumalille?).
Silvoplee (Toinen linja 3) on kaupungin harvoja kasvisravintoloita. Paikka aloitti puhtaasti elävän ravinnon paikkana, mutta siirtyi pian myös lämpimän kasvisruoan pariin. Paikka toimii periaatteella punnittava buffet, lautaselle saa kerätä haluamansa päivittäin uusiutuvasta valtavasta valikoimasta maukkaita kasvisruokia. Proteiininlähteitä on käytetty kiitettävästi ja maitotuotteet on korvattu kaura- ja soijatuotteilla. Siemenkastikkeet ja soijabolognese ovat erityisesti kokeilemisen arvoisia. Paikalle ei välttämättä lämpeä ensikäymältä, mutta odottakaas kun pääsette makuun!
Mayassa voi maistella monenlaista tortilloista salaatteihin ja pihviin. Mikonkatu 18 ei vakuuttanut ensivierailulla, mutta nyt uuden yrityksen tuloksena olin todella tyytyväinen grillattuun kalaani, jättikatkoihini, kasvis-quinoaan ja maitoa sisältänyttä hummerikastiketta paikanneeseen punasipulivinaigretteen. Huhu kertoo, että Mayan lounas on myös runsas sisältyvine keittoineen ja salaatteineen.
Kluuvikatu vitosen Belge on ollut kohteena useita kertoja vuosien varrella, aina ihan kelpo ruoin. Viime visiitillä annos oli kuitenkin yliveto, savustettu merilohi sitruuna-chilikastikkeella, jättikatkavartaalla, parilaperunalla ja pinaatti-fenkolipaistoksella suli suussa. Valikoima ei kuitenkaan vedä puoleensa sushinkaltaisella vetovoimalla.
Yume on japanilainen ravitsemusliike, Kluuvikadulla sekin, Belgeä vastapäätä. Miljöö on mukavan lämmin ja kaunis, palvelu epätyypillisen pulppuavaa. Miso, sushi ja sashimi maistuivat kovasti hyvälle ja alkuun tuotu “kokin terveinen” oli toki boonusta. Paikasta jäi mukava mieli, vaikka hinnat hipovatkin opiskelijan taivaita.
Ja lisää japanilaista! Kämp Galleriassa sisällä sijaitseva Zen Sushi ei vakuuttanut lainkaan. Paikka on mielestäni pikaruokaravintolahenkinen, joskin ihan tyylikkäästi, palvelu ei oikein asiantuntevaa ja ruoka keskinkertaista. Lounaspaikkana varmaan ihan okei, mutta itse valitsen tämän kokemuksen perusteella edelleen Ichibanin.
Koto on jälleen japanilainen ravintola, Kalevankatu 21:ssä, miellyttävä ja valoisa. Kokemukseni rajoittuu yhteen kertaan, jolloin söin merileväsalaattia, sushia, sashimia ja tuoreita soijapapuja (edamame!), joita en ole vielä mistään muualta Suomessa löytänyt. Herkullista ja suuri plussa soijapavuista, ei silti Raku Yan veroista sushia. Edullisempi kylläkin. Menisin uudestaan.
Loppuun vielä maininta perheemme ikisuosikista, Lönnrotinkatu 33:n kiinalaisesta ravintola Fortune Housesta. Paikka on todella kohtuuhintainen, palvelu on äärettömän ystävällistä (kanta-asiakkaat ja heidän tapansa tunnetaan, arvatkaa kuinka hankala oli saada annokset sienineen, kun ensimmäiset vuodet pyysi aina ilman :-D) ja ruoka hyvää. Ei gurmeeta, mutta kukas kurmeesta jaksaa joka päivä välittää. Onnea on kotoisa olo ja täysi maha. Burp.
Seuraavaksi halajan La Société du Cochoniin, Postres on ollut listalla jo pitkään ja Korea Housea on suositeltu. Saa kasvattaa listaa. Jaa niin, tällä viikolla olen menossa myös Korkeavuorenkadulle l’Osteriaan, josta minulla ei ole harmainta hajua. Annoksia saa suositella, jos paikka on jollekin tuttu.
