MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

31.7.2008

Sulaa Polarvitosta

Filed under: Lätinää,Terveys — Meri @ 6.48

Aihe ei ehkä liikuta juuri muita kuin minua ja muutamaa muuta hassua, mutta olin jälleen Valion kanssa juttusilla s-postin välityksellä. Tällä kertaa kyselin syytä siihen, miksi Polar 5% -juuston paketissa kerrotaan, ettei juusto sovellu lämmitettäväksi. Itse nimittäin tuuppaan juustoa suuhuni paitsi sillään, myös erilaisissa padoissa, cheese ‘n’ macaroneissa ja pitsoissa. Jos lämmittäminen aiheuttaisi kuitenkin terveyshaitan, hylkäisin juuston tuosta käytöstään.

Mutta ei! Valio vastaa: “Kyse on siitä, että tuotekehitysvaiheessa koekeittiössä tuli tulokseksi huonot sulamisominaisuudet. Tämän takia sitä ei suositeltu ruoanvalmistukseen. Mikäli tuote kuitenkin maistuu myös lämpimissä ruoissa, ei ole terveydellistä estettä käyttää sitä tuossakaan tarkoituksessa.” HuRRAA! Valion kunniaksi myös mainittakoon, että ovat aina vastanneet tiedusteluihini hyvin asiallisesti ja nopeasti.

Ja sulaa polarvitosta siis tässä vain välipalana, Monkeyfoodissa on kokattu paljon tofua ja tempehiä, thaita ja elävää, mutta postausaikaa ei ole liiennyt. Lisäksi piipahdimme Pärnun rannoilla ja ravintoloissa neljän päivän verran aivan mahtimatkalle, siitä lisää myöhemmin ja muustakin. Sitä ennen vielä yksi peruskesälomapohdinnoistamme; mitä tarjoaisit aamupalalla, jos pitäisit bed&breakfast-paikkaa?

Olen pohtinut kaikkea misokeitosta alkaen, mutta juuri äsken nauttimani aamupalan perusteella sanoisin, että upein aamiainen itselleni on haudutettu spelttipuuro raejuustolla, liotetuilla auringonkukansiemenillä ja Lihansyöjän äidiltä saaduilla vadelmilla. Ei voi päivä alkaa paremmin kuin lenkillä kostean tuoksuvassa aamuauringossa ja sitten tällä. Erinomaisen kesäistä työpäivää toivoo Muuli.

22.7.2008

Puoli kiloa päivässä

Filed under: Alakarppi,laktoositon,Nuts!,Optimoidut,Sallad,Side order,Vege — Meri @ 6.16

supersalaatti

Tätä söisin vaikka kilon! Ohje täällä.

20.7.2008

Törkeän hyvä sivusalaatti ja muuta partypurtavaa

Filed under: Alakarppi,Kala,Kevyt,Piiraat,Sallad,Side order — Meri @ 20.05

Tänään vietettiin erään hyvin läheisen ihmiseni nimenantojuhlaa ja olin saanut kunniatehtävän (sitä kovaäänisesti anottuani) valmistaa partyjen pöperöt. Juuri näitä kekkereitä varten testailin suolaisia pannukakkuja, joista teinkin sekä kantarelliversiota että feta-pinaattia. Lisäksi pistelin omiani ja tein vielä kolmannen, joka saavutti lähes suurimman suosion huolimatta rujosta ulkonäöstään. (Annetusta nimestä, ainakin siitä ensimmäisestä, voi saada vinkin tästä postauksesta tai paremminkin siinä mainituista raaka-aineista.)

fetapannari

läjä

Tuna-pannari

  •  5 dl (soija-)maitoa
  • 2,5 dl speltti-hiivaleipäjauhoja
  • 3 munaa
  • 1 prk tonnikalaa öljyssä
  • 1 prk tonnikalaa Mexicana
  • 1 oman maan (eli Lihansyöjän sukulaisen) sipuli
  • suolaa, pippuria

Sekoita maito, munat ja jauhot. Valuta tonnikalasta öljy, mutta älä mexicanasta! Tuuppaa tuna ja tuna mexicana öljyineen seokseen ja siipaloi kevätsipuli. Mausta suolalla ja pippurilla, kaada pellille ja törkkää uuniin 225, n. 25 minuuttia tai kunnes kypsä ja kultainen. Tarjoa silleen tai raejuusto-munavoin kera, käy hyvin esim. evääksi.

Samalla toinenkin kalainen versio suolapannarista, johon näytti esimerkkiä Eräs Saara Monkeyfoodin kommenteissa. Eli hieman tunaa fancympää menoa. Tämän ohjeen jos tekee 2/3- eli kahden munan versiona, se on sopivasti piirasvuoan mittainen.

lohipannu

Kylmäsavulohi-pannari

  • 5 dl maitoa
  • 2,5 dl jauhoa
  • 3 munaa
  • n. 150 g kylmäsavulohta
  • tuoretta tai kuivattua ruohosipulia
  • raejuustoa
  • (pinaattia)
  • suolaa, pippuria

Sekoita maito, munat ja jauhot, mausta suolalla ja pippurilla. Silppua joukkoon ruohosipuli tai ripottele, jos käytät kuivattua. Mikäli laitat pinaattia, höyrytä tuoreet lehdet, purista ne nesteestä ja hienonna joukkoon. Kaada taikina pellille ja levitä viipaloitu lohi tasaisesti. Nosta pari kourallista raikkua vielä sopivasti sattumiksi ja paista kuten näitä kaikkia 225, n. 25 min. Tätä tarjosin Brasilian Riosta tuoreeltaan palanneelle Lihansyöjälle kera hapanimelien raparperi-linssien, upea kombo.

Pannareiden oheen tarjolla oli munavoin lisäksi aivan mahtavaa salaattia. Vaikka salaatti on oma kehitelmäni, se on tuskin niin ainutlaatuinen, etten uskaltaisi kehua sitä olematta itserakas. Ja tiedän, että palautette minut välittömästi maan pinnalle, jos alan liikaa leijua 😀 Nimenomaan omaan makuuni tämä on käsittämättömän herkullinen yhdistelmä, pistelin juuri jämät hurmiossa. Siis perkele, SALAATTI ON PARASTA! (Kuvaa ei valitettavasti ole, mutta eihän sitä kuvalla kokata!)

Supersalaatti

  • erilaisia salaatteja kuten tammenlehvä-, lollorosso- ja jäävuorisalaatti
  • reilusti rucolaa
  • pari kypsää päärynää
  • yksi fenkoli
  • runsaasti pinjansiemeniä
  • parmesania

Huuhtele ja linkoa salaatit. Kuori ja kuutioi päärynä, viipaloi fenkoli ohueksi. Paahda pinjansiemenet. Kokoa salaatti suureen kulhoon kerroksittain niin, että vuorottelet eri salaatteja, päärynäkuutioita ja fenkolia. Ripottele päälle antelias määrä pinjansiemeniä (ei voi olla liikaa) sekä yhtä hövelisti parmesania kuorimaveitsellä höyläten. Se on siinä, no further questions your honor.

Tämän suolapalavyörytyksen päälle lohkaistiin hyvä pala Seinäkärpäsen Keidaskakkua, joita olin valmistanut kaksi. Hillittömän hyvää, tällä toisella kerralla olen entistä enemmän leivosmaisen raikkaan leipomuksen lumoissa. Kaakku sai osakseen suurenmoista suitsutusta, terveisiä siis Kärpäselle! Tein sitä paitsi pienen testin; valmistin toisen tortun ruokosokerilla kuten viimeksi, toiseen käytin muscovadoa. Kahden hengin salainen raatimme (minä ja Lihansyöjä) pidimme molemmat raakaruokosokerista versiota parempana. Muscovado tosin on uutuus keittiössäni, sen hyödynnykseen pitää oikein opetella. Saa ohjeistaa.

Pikkuleipiä tai keksejä en ennättänyt tehtailla, vaikka vähän katselin pistaasikeksireseptiä sillä silmällä. Jääpähän kokeiltavaa toiseen kertaan. Kekupuutetta paikkasivat talon omat dominokeksivarastot, jotka hupenivatkin ihastuttavalla vauhdilla nimensaajan isosiskon suihin.

Muuten tarjolla oli kahvia ja teetä, Venäjältä tuotua kuohuvaa ja mehua, kevyempiä ja syvällisiä keskusteluita, auringonpaistetta ja pisaroita, suklaasydämiä ja oikeita. Erinomaiset puutarhajuhlat heinäkuisena sunnuntaina, siis.

18.7.2008

Maailman pienin Rex

Filed under: Överi,Cake&Cookies,laktoositon,Maidoton — Meri @ 16.59

…ja varmasti myös suttuisin, mutta tekijälleen silti kymmenen apgarin pistettä! Kiitos Mutikaisen Mimmin sain vihdoin koe-Rexini onnistumaan ja irtauduin hetkellisestä Ikuisesti Epäonnisen Leipurin identiteetistä. Ei se oikein mua pukenutkaan. 😉

rekku

rekku2

Lähdin siis kolmannen kerran metsästämään Rex-kakun päänahkaa ja tässä se nyt on, minityaariversiona eli neljänneksenä alkuperäisestään. Ohje on perhetutun plakkarista ja hieman vaillinainen, kuten erät yksi ja kaksi osoittavat. Tässä kuitenkin niin hyvät neuvot kuin osaan itse Rexiin antaa eikä VOI mennä pieleen! Jos haluat kokonaisen suuren kaakun, tee hakasuluissa olevien määrien mukaan.

Mini-Rekku (1-4 hlölle)

  • 5 kpl [20 kpl] mielellään suorakaiteista tai neliöistä keksiä
  • 0,5 dl [2 dl] vahvaa kermakahvia (jos käytät voileipäkeksejä makeuta kermakahvi reilusti tomusokerilla)
  • n. 65 g [250 g] kookosrasvaa
  • reilu 1 rkl [5 rkl] kaakaojauhetta (van Houtenia)
  • 0,4 dl [1,5 dl] tomusokeria
  • 0,5 tl [2 tl] vaniljasokeria
  • 0,15 dl [0,5 dl] (soija-)kermaa

Sulata kookosrasva ja sekoita siihen kaakaojauhe. Kun seos on hieman jäähtynyt, lisää vielä vaniljasokeri ja kerma. Siirrä pakastimeen, mutta älä vain unohda seosta sinne! Kookosrasva jähmettyy nopeasti. Tässä välissä ehdit kuitenkin miniversiossa tehdä seuraavan: kasta keksit kermakahviin ja jätä leivinpaperille odottamaan. Viritä sähkövatkain valmiiksi. Ota kookosrasvaseos pakkasesta ja mikäli seos on viileää muttei vielä jähmettynyt, käy pelipaikoille ja hurauta seos sähkövatkaimella vaahdoksi. Jos seos ei ala vaahdota minuutissa, kahdessa, siirrä seos jälleen jäähylle pakkaseen ja koeta hetken päästä uudestaan.

Kun olet aikaansaanut vaahdon, ota yksi keksi aikomallesi kakkualustalle ja levitä sille viidennes vaahtoa. Nosta päälle toinen keksi, paina kiinni vaahtoon ja lisää jälleen kerros vaahtoa. (Tässä vaiheessa voit vielä lisäkostuttaa keksejä, jos eivät ole ihan soseena.) Toista, kunnes viides keksi on tornin huipulla ja kuorrutettu viimeiselläkin pisaralla kaakaotahnaa. Siirrä jääkaappiin viilenemään ja keitä tsufet. Ota kaakku kaapista ja leikkaa viipaleita terävällä veitsellä, leiki hienostorouvaa tai makealle persoa herraa ja nauti iltapäiväkahveista.

17.7.2008

Suolapalaa

Filed under: Kevyt,laktoositon,Leivonta,Optimoidut,Piiraat,Sieniä,Vege — Meri @ 20.37

fetapannari

Koska pannarit on selkeesti tän kesän teema, pistin taas tuulemaan ja tuunasin suolaisia versioita koekappaleina ensi viikonlopun juhlamuonitusta varten. Erinomaisen helppoa ja erinomaista. Tein kolmasosaversioita, ettei pannukakkua tulisi ihan Apinakeittiön ovista ja ikkunoista, mutta onnistuin jo ihan omin nokkineni tuhoamaan niistä suurimman osan. En oo mikään turha muuli! 😉 Ja pannarihan on erinomainen piiraan korvike, vähempi rasvaa ja hiilareita.

Laitan ohjeesta pellillisen version, osittakaa itse jos haluatte. Kolmasosataikinan paistoin pienehkössä uunivuoassa, leivinpaperilla vuorasin senkin. Sienipannarin resepti pomppasi silmille vanhasta Maku-lehdestä, jahka olin päätynyt pannaritarjoiluun. Ja feta-pinaattitäytteen keksin IHAN ITSE! Anpiliivipöl. Ohessa oli ohjeistettu myös mahtava raejuusto-munavoi, joka sopii tämän sienipannarin kanssa kuin nakutettu. Nakua naamaan!

(Luitteko muuten Melukyliä? Nakusta tuli mieleen. “-Pam! Ruoka on korissa.” on perheemme lentäviä lauseita ja asuessamme Sepänkadulla aikoinaan R-kioskin yläkerrassa haaveilin aina samanlaisesta koritilaussysteemistä. Ai mikä? Katsokaa Melukylästä! Toinen ruokaan liityvä muisto ko. kirjoista on lasten siinä valmistama Hobbelbobbel eli vaahdotettu sokeri ja kananmuna, sokerikaakun esiaste siis. Sitä joskus tehtiin mekin ja syötiin, hulluilla on halavat huvit!)

sienipannari

Suolainen pannari (pellillinen)

  • 5 dl maitoa
  • 3 luomumunaa
  • 2,5 dl hiivaleipäjauhoa tai spelttiä (käytin jälkimmäistä)

Lisää ylläolevaan ohjeeseen esimerkiksi jompi kumpi näistä täytteistä.

Sienitäyte

  • 1 sipuli
  • 3 valkosipulinkynttä (oma lisäykseni)
  • 0,5 litraa tuoreita sieniä tai 200g pakkasesta, esim. kantarelli, keltavahvero tai jopa herkut käyvät, niistä itse tein, tuoreista
  • suolaa, pippuria

Kuullosta sipuli ja valkosipuli öljyssä, lisää pienityt sienet ja paistele niistä neste pois. Mausta reilusti pippurilla ja etenkin suolalla. Sekoita ylläolevaan pohjaohjeeseen ja kaada pellille. Paista 225 asteessa (kaasusäätö 5+) n. 25 minuuttia tai kunnes kauniin kukertava. Ohjetta voi tuunata lisäämällä tuoretta basilikaa taikinaan, kuten Makun reseptissä. Tämän kanssa ehdottomasti kannattaa tarjota raejuusto-munavoita!

Feta-pinaattitäyte

  • 150 g tuoretta pinaattia
  • reilusti, ehkä n. 150 g fetaa (laitoin fiilispohjalta, sellai tasaisesti)
  • suolaa, pippuria

Höyrytä pinaatti pehmeäksi ja purista siitä ylimääräinen neste. Pieni kypsä pinaatti ja sekoita ylläolevaan pohjaohjeeseen, mausta taikina kevyesti suolalla ja reilummin pippurilla. Kaada vuokaan ja levitä feta pannarille, paista 225, n. 25min. Ohjetta voi tuunata esim. lisäämällä tuoretta minttua.

sienipannari2
Raejuusto-munavoi

  • 1 keitetty muna
  • 100 g raejuustoa
  • n. 50 g voita tai margariinia
  • suolaa, (valkopippuria)
  • (0,5 dl tuoretta basilikaa, persiljaa tms.)

Pieni muna ja sekoita siihen voi ja raikku, silppua yrtti ja mausta sillä ja suolalla, ehkä valkopepallakin. Kasaa keko sienipannaripalan päälle ja ota hyvä kirja käteen. Tai santsaa nyt ensin ja ota se kirja vasta sitten, ei siitä lukemisesta kuitenkaan heti mitään tule. (Jos on seuraa, älä lue tai ainakaan iltalehtiä.)

Rex-kakun tekemisen sietämätön vaikeus

Filed under: Överi,Cake&Cookies — Meri @ 5.40

Tämä on ennemminkin avunhuuto kuin postaus, sillä erästä tilaisuutta varten olen nyt testaillut Rex-kakkua kahdella eri ohjeella, huonoin tuloksen. Käsittääkseni Rexiin tulevan kookosrasva(-tomusokeria-kaakaojauhe-seokse)n pitäisi vaahdota, ennen kuin sitä levitellään kostutetuille kekseille. Ensimmäisellä ohjeella rasva ei tasan vaahtoutunut yhtään eikä pysynyt kunnolla sekaisin, vaan jääkaapin kohmetuksen jälkeen kookosrasva oli paikoin eriytynyt ja maistui kamalalta.

rex2

[Versio 1 tehty vuokaan. Kookosrasva separoinut rumasti ja kuvottavan makuisesti.]

rex

[Versiosta 1 sai kauniita viipaleita ja maku oli hyvä niiltä kohdin, missä kookosrasva oli pysynyt sekaisin sokerin ja kaakaon kanssa. Tässä tosin murtunut kohta, tämän jälkeen leikatut viipaleet olivat hienoja.]

Toisessa versiossa, Saara Törmän Saa vaivata -kirjassa, on erinomaisen tarkat ohjeet Rexin tekoon. Joku juju siinä kuitenkin on tai sisälukutaidossani ongelma, sillä ei onnistu silläkään. Vatkasin jäähtynyttä rasvaseosta sähkövatkaimen superteholla 20 (pirun) minuuttia kulho kylmällä vedellä täytetyssä altaassa ja tuloksena oli vain hyvin sekoittuneet ainekset, ei vaahtoa. JEESIÄ KAIVATAAN! Alkaa tulla epätoivomus muulokselle. Onko kellään onnistunutta Rex-kakun paakarointikokemusta? Jakaisitko sen? Kauniisti pyydän.

rex3

[Versio 2, jonka tein puolikkaana versiona ja laajaan vuokaan, sillä ohjeessakin kakku kootaan leivinpaperille. Kun rasvaseos ei kuitenkaan vaahtoutunut, eihän se pysynyt kasassa. Maku tässä versiossa erinomainen, toteutus käyttökelvoton muuhun kuin läheisteni maistettavaksi.]

13.7.2008

Hapanimeliä paljastuksia

Filed under: Arkiruoka,Kalkkuna,laktoositon,Side order,Sieniä,Soosit,Vege — Meri @ 19.00

 Jottei synny sitä väärää käsitystä, että elän ihan viljapellossa kun postailen leipomuksia niin paljon (jonoksi asti edelleen), tähän väliin suolaista suupalaa. Kardemumma sopii nimittäin muuhunkin kuin pannariin ja raparperista saa piirastakin parempaa. Tai ainakin pääruokaisempaa. Nämä lisukkeet hutaisin napaani hetki sitten onnellisesti uuden vahakankaan äärellä kalkkunafileen ja höyrytettyjen vihannesten kanssa.

ruburberi

[Etualalla hapanimelät raparperilinssit. Hurmaavan värinen lisuke!]

Ai niin, en tiedä olenko mainostanut, mutta päätin pari kuukautta sitten etten enää osta broileria kotiin. Heti en uskaltanut aiheesta huudellakaan kun en arvannut, pitääkö päätös, mutta on se pitänyt, ainakin toistaiseksi, eikä tee tiukkaa. Tosin olen pari kertaa syönyt broileria ravintolassa ja kotiin ostan edelleen kalkkunaa, mikä lienee kaksinaismoralistia kukkua. Elän kuitenkin pää pensaassa siinä uskossa, etteivät kalkkunaparat asu aivan yhtä ahtaasti kuin tehobroilerit.

Ohjeet tässä kokonaisina, suunnilleen puolitin molemmat ja melkein sain kaiken syödyksi. Mutta olenkin hyvä syömään! Treenaus tekee mestarin.

Kardemummainen kantarellikastike (ohje Ruokalasta tehtynä ilman jauhelihaa valkosipulilla lisättynä)

  • 1 litra kantarelleja
  •  1 sipuli
  • 1 valkosipulinkynsi
  • 1 rkl vehnäjauhoa
  • 1 dl vettä
  • suolaa, pippuria
  • 0,5 rkl kardemummaa
  • 2 dl ruokakermaa (5% soijaruokakerma vörkkii kuin Anelma-Unelma Pelle Hermannille)

Pilko sipuli ja kuullota sitä hetki pannulla. Lisää joukkoon hieman pienityt kantarellit. Sekoita jauhot veteen ja kaada pannulle, sitten mausta. Anna hautua kannen alla n. 15 minuuttia. Lisää lopuksi ruokakerma.

kantarelli

Kardemumma sopii kermaiseen kantarellikastikkeeseen käsittämättömän hyvin! Suosittelen. Ja kantarellikastike on ylipäänsä hyvää, vaikken kastikkeista todella niin piittaa. Mutta joskus sitä heikompikin sortuu, terveisiä sikalaan. Tämä seuraava ohje on lainaresepti sekin, sen kollegani, jonka ohjeilla aikaansain (toim. huom. suom. raisk.) mm. taivaallista parsapiirakkaa, bongaama Elle-lehdestä. Very chic, siis.

Ellen hapanimelät raparperilinssit

  • 2 dl punaisia linssejä
  • 1 punasipuli
  • 1 raparperin varsi
  • 0,5 dl punaviinietikkaa
  • 0,5 dl hunajaa
  • suolaa, pippuria

Keitä linssit ohjeen mukaan kypsiksi, mutta yritä pitää ne irtonaisia. (Onnea matkaan sen irtonaisuuden kanssa, mun mielestä ne on irtonaisia vielä raakoja ja juuri kypsinä alkavat jo muusautua. Maku ei siitä kärsi.) Jätä jäähtymään. Viipaloi punasipuli tai tavallinen ohuiksi viipaleiksi ja kuulota voissa pannulla. Kiekota ruburberin varsi ja lisää pannulla, samoin voit tuikata sinne etikan ja hunajan. Anna hautua 5-10 minuuttia. Lisää linssit joukkoon ja mausta suolalla&pepalla. Tätä suositeltiin Ellessä lampaan entrecoten ja perunagratiinin kera, että silvuplee. Oikein maukasta, minkä kanssa sitten nautitkin. Ja vaihtelua ainakin omalle lautaselleni.

Saharan keidaskakku

Filed under: Cake&Cookies,laktoositon,Leivonta,Maidoton,Piiraat — Meri @ 10.25

keidaskakku

Jo toukokuussa sain eräältä lukijaltani Oulusta reseptin kaakkuun, jonka arveli sopivan köökkiini. Kun ainesosiin lukeutui mm. kookosta, spelttijauhoja, kananmunan valkuaisia ja ruokosokeria, olin tismalleen samaa mieltä. Joku on tajunnut, mistä Monkeyssa on kyse! 😉 Seinäkärpäsen kaakku jäi odottelemaan aivan spesiaalia okeisöniä, sillä päätin heti, että tämä on se torttu, jonka pyöräytän isälleni jahka asuntoni on myyty. Isälle siksi, että isä sen myi, maailman paras välittäjäni.

Asuntohan meni kaupaksi lähes välittömästi, mutta nyt on viimeisetkin langanpäät solmittu yhteen. Loppukaupat uudesta ja vanhasta on tehty, muutto on tehty täydelleen ja johan täällä uudessa keittiössä olen oppinut kaasun tavoille. Eilen sitten koitti se hetki, jolloin käärin kakkuhihani ja pistin tuulemaan. Ja vauvauvauuuu, mikä leipomus! Vähän kuin suuri leivos, mutta raikkaampi. Pohjaan käytetyt kookoshiutaleet ja speltti tekivät siitä jännittävän rakeisen suutuntumaltaan, joka sopi saumattomasti yhteen pehmeän sileän kiisselin ja kiinteän makeiden mansikoiden kanssa. Tästä piti koko perhe ja huhu kertoo, että seuraavana päivänä (tänä aamuna siis) maku oli vieläkin parempi.

Keidaskakuksi nimesin tämän siksi, että uunista tultuaan kakkupohja oli huvittavan reikäinen, kuin kuun pinta tai Saharan autiomaa. Kookoskiisseli kuitenkin vilvoittaa pohjan eloon ja marjat sitruunamelissan varjossa viimeistelevät maiseman. Lähtekää seikkailulle Saharaan!

Seinäkärpäsen keidaskakku (neljälle)

Pohja eli Saharan autiomaa

  • 1 luomumuna
  • 2 luomumunan valkuaista (säästä keltuaiset)
  • 0,75 dl ruokosokeria
  • 50 g sulatettua voita
  • 1 dl spelttijauhoa
  • 1 dl kookoshiutaleita
  • 1 tl leivinjauhetta

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen (kaasusäätö 3). Voitele piirasvuoka ja sulata voi. Sekoita jauhot, hiutaleet ja leivinjauhe keskenään. Vaahdota toisessa kulhossa kananmuna, valkuaiset ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi sokerikakkupohjan tapaan, niin että väri vaalenee. Ruokosokeri tosin antaa taikinalle tavallista tummemman sävyn. Lisää sulavoi ja kuivat aineet, kääntele varovasti joukkoon. Kaada taikina piirasvuokaan ja paista n. 25 minuuttia.

sahara

Kookoskiisseli eli Kauan kaivattu sade

  •  1 tlk kookosmaitoa (400 ml)
  • 2 keltuaista
  • 0,75 dl ruokosokeria
  • 2 rkl perunajauhoa
  • 1 rkl vaniljasokeria

Mittaa ainekset pieneen kattilaan ja kuumenna kiehumispisteeseen koko ajan hämmentäen, pieni vispilä on tarkoitukseen paras. Keittele edelleen hämmentäen, kunnes kiisseli saostuu melko tanakaksi, siirrä jäähtymään.

Kaada kiisseli hetken viilenneelle pohjalle ja levitä sille tasaisesti. Viimeistele sateen jälkeinen Sahara yltäkylläisin hedelmin ja tuorein yrtein.

Päälle eli Keidas kukoistaa

  • 1 litra tai reilu mansikoita
  • sitruunamelissaa tai tuoretta minttua

Paloittele mansikat ja levitä kiisselille. Koristele runsain määrin sitruunamelissan lehdillä. Kanna pöytään ja tarjoile
uupuneille autiomaan seikkailijoille. Oloa voi virvoittaa edelleen hyvällä roséviinillä. Nyt kotiin on hyvä palata.

sahara

keidaskakku3

11.7.2008

Eläintarhan pannaripäivä

Filed under: Arkiruoka — Meri @ 5.41

pannari

Kun Norppa vierailee, strutsikoira kuuluu kalustoon ja muuli on maakarina niin asiasta syntyy pannukakku. Oikein mehevä ja muheva ja umaminen. Pannarintekoon innosti luonnollisesti idea rahkasta taikinassa sekä vast’ ostettu kardemummaputeli! Ohjeen pohjana Maku-lehden versio, jota muokattu pienemmäksi ja muulimmaksi.

Kalpean Puhvelin pannari

  •  2 munaa
  • 4 dl (soija-)maitoa
  • 1,25 dl vehnäjauhoa
  • 1 dl hiivaleipäjauhoa
  • 1 rkl sokeria
  • vajaa 1 tl suolaa
  • sopivasti kardemummaa
  • 20 g voita
  • 125 g maitorahkaa

Vatkaa munat kulhossa kuohkeiksi, sekoita joukkoon 1 dl maitoa. Vatkaa sitten joukkoon jauhot desi kerrallaan. Lisää mausteet ja sitten loppu maito, sekoita hyvin. Anna taikina turvotella puolisen tuntia.

Sulata voi ja kuumenna uuni 225 asteeseen (kaasusäätö reilu 5). Voitele pyöreä kakkuvuoka. Sekoita hieman jäähtynyt sula voi taikinaan ja lisää sitten rahka. Kaada taikina vuokaan ja paista n. puoli tuntia tai kunnes väri on kullanruskea. Kaasu-uunissa tätä merkkiä ei tosiaan saa. Mutta pannaria saa silti!

pannari2

Seuraksi suositellaan hilloa, miksei, mutta myös tuoreet paloitellut mansikat pyöristävät mielen mukavaksi. Eväs on sitä paitsi melko tuhtia, ei kovin makeaa, käy hyvin vaikka evääksi. Ja toimii seuraavinakin päivinä. Nomnomnomnomnom! Norppa ja koirakin tykkää. <3

Ps. Eläintarhat eivät ole aina kivoja paikkoja. Mm. aikoinaan Münchenin eläintarhassa olen tavannut kovin apaattisia apinoita, suru tuli puseroon. Tässä muulin apinatarhassa elukoiden hyvinvoinnista kuitenkin huolehditaan hyvin. Vai mistä lähtien Korkeasaaressa saa pannukakkua?!

7.7.2008

Muulin muesli

Filed under: Gluteeniton,Nuts! — Meri @ 18.47

Taas ollaan ihan lainapyörällä liikenteessä, mutta eihän tällaista herkkua voi olla postaamatta. Muulikin tarttui nähkääs viimein mysliasiaan ihan omin kavioineen ja valmisti muuloksen mahallekin sopivampaa rouhetta. Vinkkiä lunttasin Kurpitsamoskan Marilta, joka puolestaan oli Kemikaali-Nooran herkkumyslin jäljillä. Herkkua on, varsinkin näin överi-pähkinäisenä. Mitat ovat täysin summittaisia, sillä eihän mysliä voi viivoittimen kanssa tehdä! Fiilispohjalta.

muesli

Muulin muesli

  • n. 1 dl kaurahiutaleita
  • ehkä 0,75 dl kauraleseitä
  • reilu 1 dl tattarihiutaleita
  • vajaa desi hasselpähkinöitä
  • vajaa desi suolattomia pistaasipähkinöitä
  • kourallinen manteleita
  • reilusti pellavansiemeniä
  • jonkin verran hampunsiemeniä
  • ropsaus seesaminsiemeniä
  • sopivasti auringonkukansiemeniä
  • reilu tl fenkolinsiemeniä
  • hiven kokonaisia kauraryynejä
  • samanmoinen tattarisuurimoita
  • rusinoita
  • goji-marjoja
  • 0,5 dl öljyä + reilu 1 tl hunajaa
  • suolaa

Kuten mitoista ja aineksista huomaa, mysliin voi käyttää aivan mitä mielensä tekee. Itse pidän vahvasti pähkinäisesti, suhteellisen vähäviljaisesta, jossa saa olla sopivasti rusinaa ja gojia sattumina. Fenkolinsiemenissä on aivan tietty makunsa, johon itse olen ihan pöljänä. Tee siis kuten lystäät. Etene silti näin; sekoita kuivat aineet ja minä kyllä sekoitin niihin jo rusinat ja gojitkin, ne on kai tarkoitus lisätä vasta nuketuksen jälkeen. Kuumenna kattilassa öljy ja sulata siihen hunaja. Kaada kuivaseokseen ja sotke.

Levitä uuninpellille ja paista 175 asteessa vartin verran välillä lastalla käännellen. Poista uunissa ja anna jäähtyä, mausta hivenellä suolaa. Purkita (oma myslini on karahvissa kun kaik purkit olen pistänyt kierrättäen) ja nauti ahnaasti haluamassasi seurassa tai ihan silläänsä. Sämpylöihin tämä antaisi myös ylihyvin makua… 😛

Ps. Paras kaupan myslihän on Myllärin paratiisimysli, mutta sitäpä ei maha kestä. Ei tosin ehkä tätäkään, mutta leikitään nyt edes hetki.

Older Posts »

Powered by WordPress