Ja kuinka Nigellaa voisikaan olla rakastamatta! Ah miten uhkeiden muotojen, satumaisen kauniiden kasvojen, dramaattisen elämäntarinan ja tv showhun valittujen vaatteiden pehmeiden materiaalien lisäksi naisellisuuden ruumiillistuman lempeä itseironia ja älykäs sarkasmi purevat ainakin muulin mieleen kuin seitsemän paarmaa kesänä 2006 Karjalohjalla. Viimeistään siinä vaiheessa ostin paketin täysin, kun Mrs Lawson jossain jaksossaan mainitsi, että ideaalimaailmassa jauhot tulisi toki sihdata taikinaan – mutta että hänen maailmansa ei koskaan tule olemaan niin ideaali. Ei meidänkään! Ei meidänkään!
Ja vaikka Nigellan öinen hiipiminen jääkaapille ja santsaus suoraan suuhun voi näyttää tekemällätehdyltä, on se arkipäivää ainakin tässä huushollista. Tosin nimenomaan päivää. Närppijä nukkuu öisin.
Nigellan Christmas-keittokirja on puhuttanut ja kokattanut ties kuinka monessa blogissa. Itse varasin kirjan kirjastosta heti kun kuulin sen olemassaolosta ja nyt se on ollut lainassani jo useamman viikon. Ruokia siitä en ole vielä ehtinyt valmistaa kuin yhden. Mutta sen suolsinkin suoraan tulikokeeseen: Lihansyöjän äidin pikkujouluihin, joihin minulta oli tilattu alkupalana syödyn cesar-salaatin lisäksi kaksi lisäkesalaattia lasagnen seuraksi. Olin syvästi otettu luottamuksesta ja arvelen, että saatoin kerrankin onnistua menukokonaisuuden ajattelussa (mikä ei ole vahvuuksiani toisin kuin tempausvala).
[Niin hyvää että silmissä sumenee!]
Alkuun tarjoiltiin siis maailman terveintä keisaria, joka on täysin vakiinnuttanut asemansa apinakeittiössä ja lähipiirissään. Pääruokana oli Lihansyöjän äidin muhkea lasagne, jonka seuralaisiksi tilasin itseltäni puhdasta Nigellaa. Ensimmäinen ja koestettu valintani oli Aarresalaatti, jonka porkkanaisuus toi klassista kouluruokamaisuutta yhdistelmään. Eikö teilläkin ole hatara mielikuva siitä, että spakettivuuan kanssa olisi ollut aina porkkanaraastetta? Kaveriksi Aarteelle sitten ihan noin vaan rohkeasti kuin Nasu konsanaan kaivoin Nigellan Joulusta Red Saladin. Ja en nyt kehu, mutta kaik oli mänt lähes viimeistä papua myöten ja reseptiäkin jo kyseltiin. Niin että tästä saatte!
[Jep, kännykkäkameramies asialla.]
Red Salad
- 2 x 400g kidneypapuja (pakkaus on 400g, papuja siitä on vajaa 300g, näitä pakkauksia siis kaksi)
- 1 punasipuli
- 4 tl punaviinietikkaa
- 250 g kirsikkatomaatteja
- 2 rkl oliiviöljyä
- (tuoretta persiljaa)
Kuori ja silppua sipuli salaattiastian pohjalle, kaada päälle viinietikka. Jätä marinoitumaan ainakin vartiksi tai jopa kahdeksi tunniksi. Tällä välin huuhtele pavut lävikössä ja jätä kuivumaan. Marinaation ollessa riittävä puolita kirsikkatomaatit ja lisää papujen kanssa sipuleiden joukkoon, lorauta öljyt päälle ja sekoita. Saksi päälle tuoretta persiljaa ja tarjoile.
Ps. Tinakin on ihana.
