MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

15.7.2007

Juustokakku laatikossa

Filed under: Arkiruoka,Herkut,Leivonta — Meri @ 12.06

vadelmajuustokakku4

Juustokakku on se amerikkalainen klassikkoherkku, johon me kaikki suomalaiset, tai ainakin suurin osa meistä, suhtaudumme lapsena suurella epäilyksellä. Sana kakku sinänsä herättää mielenkiinnon, mutta juusto! Kakussa! Epäluulo voi olla oikeutettua, jos leipuri on seurannut aikaa sitten suomennetun keittokirjan ohjetta, jossa cream cheese on käännetty kermajuustoksi. Onneksi totuus paljastuu, kun juustokakulle antaa kerran mahdollisuuden. Paluuta ei ole.

En ole kovin kokenut juustokaakkuleipuri eikä vastaan vielä ole tullut ylivoimaista ohjetta, joten Tigers & Strawberries – blogin universal cheesecake formula houkutteli leipomishommiin. Luottoreseptille olisi käyttöä, sillä armas parisuhteeni arvostaa juustokakkua jälkiruoista yli kaiken. Mökiltä tehdyn marjaekskursion tuloksena hallussani on pari litraa tuoreita metsävadelmia suoraan hakkuuaukiolta poimittuna, juustokakun aksessuaarit siis kohdillaan. Alkuperäinen ohje on 16 hengelle ja siis valtava, tein kolmanneksen. Koska halusin kakusta paksun, paistoin sen sellaisessa suuremmassa makaronilaatikkofoliovuoassa. Vuoka oli täydellisen kokoinen, 0,85 litran. Tässä pienentämäni ohje omilla mausteillani.

vadelmajuustokakku

Vadelma-juustokakku

Pohja

  • 1,15 dl keksinmuruja (käytin kaurakeksejä, jotka pihin vanhemmiltani, vältyin täten kokonaisen keksipaketin ostamiselta!)
  • 0,4 dl pähkinöitä (käytin saksanpähkinöitä)
  • ripaus kanelia
  • ripaus inkivääriä
  • 2 rkl voita

Lämmitä uuni 190 asteiseksi ja voitele vuoka. Sijoita keksinmurut, pähkinät ja mausteet blenderiin ja hurruuta seos jauhomaiseksi. Lisää sulatettu voi vähitellen, kunnes seos on märän hiekan oloista. Levitä seos vuoan pohjalle tasaiseksi ja siten, että se nousee hieman reunoille, sen verran kuin sitä riittää. Paista uunissa 10-15 minuuttia ja nosta jäähtymään. Laske uunin lämpötila 150 asteeseen ja aseta pohjalle vesiastia luomaan juustokakun kosteaa paisto-olosuhdetta.

Täyte

  • 450 g tuorejuustoa (käytin 13%)
  • 1,15 dl (ruoko-)sokeria
  • 1 muna
  • 1 valkuainen
  • 1/2 limen mehu ja raastettu kuori

Vatkaa pehmennyt tuorejuusto ja sokeri kuohkeaksi massaksi. Lisää seokseen mausteaineet eli tässä tapauksessa limen mehu ja kuori. Vatkaa toisessa kulhossa muna ja valkuainen vaaleaksi vaahdoksi. Lisää vaahto tuorejuustomassaan ja vatkaa vielä hyvin, jotta seokseen tulee ilmaa. Levitä massa jäähtyneelle pohjalle ja tasoita pinta. Paista uunin keskitasolla ainakin 50 minuuttia, mutta jopa 1 tunti ja 15 minuuttia. Tarkkaile kakkua, paistoaika on kiinni uunisi tehoista. Itse paistoin tunnin verran, hieman pidempäänkin olisi saanut olla.

Poista kakku uunista ja anna jäähtyä kaikessa rauhassa. Siirrä kakku jääkaappiin kun se on jo aika viileä. Kunnollisen jäähtymisen ja jähmettymisen jälkeen voit päällystää kakun haluamallasi tavoin. Itse ropistin päälle metsävadelmat ja siipaloin vähän limeä. Irroita kakku vuoastaan lastan avulla tai käytä irtopohjavuokaa alkuperäisen kolminkertaisen reseptin kanssa. Haukkaa menemään tai säilö jääkaapissa seuraavalle päivälle vieraita varten.

vadelmajuustokakku2

Parisuhteeni arvioi, että kakussa on rutkasti potentiaalia mikäli käytetään normaalirasvaista tuorejuustoa. Tällaisenaankin se upposi viimeistä palaa myöden kahteen pekkaan yhdessä illassa ja aamussa. Seuraavalla kerralla siis normijuustolla ja kenties suklaakekseillä, espressojauheella ja suklaalla maustettuna.

vadelmajuustokakku3

8.7.2007

Sahramipilahvi kanalla

Filed under: Arkiruoka,Eksotiikkaa,Kana,Nuts! — Meri @ 21.45

Uhkea ja elinvoimainen Nigella oli jälleen muusanani, kun valmistin upouudessa Hackmannin paistokasarissani neitsyterän ruokaa. Paistokasarin hankintaa varten keräsin omin pikku kätösin 15 leimaa Kampin K-kaupassa pahviseen passiin, jotta sain opiskelijan kukkaroa lämmittävän alennuksen ja siten oikeutuksen ostoon. Villi kokemus, tämä leimautuminen. Oletteko kokeilleet? Minä muistan vielä Kukkuramerkit.

pilahvi

Pilahvi (Saffron-Scented Chicken Pilaf, 6-7 hlölle)

  • 500 g kananrintafilettä
  • 200 g kreikkalaista jogurttia (turkkilainenkin käy)
  • sitruuna
  • 0,25 tl kanelia
  • 0,25 g sahramia
  • 1 litra kanalientä
  • 15 g voita
  • (maapähkinä-/saksanpähkinä-)öljyä
  • 500 g basmatiriisiä
  • 3-4 kardemumman palkoa
  • 50 g cashewpähkinöitä
  • 50 g mantelilastuja
  • 25 g pinjansiemeniä
  • 4 rkl pistaasipähkinöitä
  • puntti persiljaa

Leikkaa kanafileet n. sentti kertaa kaksi senttiä paloiksi. Sekoita jogurttiin puolikkaan sitruunan mehu ja kaneli. Laita kanat marinoitumaan jogurttiin noin tunniksi. Laita sahrami kanaliemeen. Itse tein liemen kahdella kanaliemikuutiolla.

Sulata voi paistokasarissa ja lisää öljy. Kaada pannulla basmatiriisi ja sekoittele, kunnes riisi saa hyvän kiillon. Lisää kasariin kanaliemi, kardemumman palot, puolikkaan sitruunan mehu ja raastettu kuori ja laita kansi. Anna porista miedolla lämmöllä vartin verran niin, että riisi kypsyy ja neste imeytyy siihen.

Paahda cashewpähkinät, mantelilastut ja pinjansiemenet kuumalla ja kuivalla paistinpannulla kullanruskeiksi. Laita sivuun odottamaan. Varistele kanoista liiat marinadit lävikössä pois ja paista kanat öljyssä sillä pannulla kauniin ruskeiksi.

Lisää kanat ja paahdetut pähkinät kypsään riisiin ja sekoita. Saksi persilja silpuksi ja nostele joukkoon. Murskaa kuoritut pistaasit ja ropsaa koko komeuden ylle. Tarjoile esim. ihanien vegepiffien, maustamattoman jogurtin ja erikoishyvän salaatin kera, kuten itse tein. Ja on niin hooseehyvää! Niin kuin jälkiruokakin.

Vegepiffit

Filed under: Arkiruoka,Vegan,Vege — Meri @ 21.20

Vuosi sitten huhtikuussa ilmestyneessä Maku-lehdessä oli resepti, jonka kuvateksti herätti mielenkiintoni välittömästi, mutta joka päätyi kokeiluun vasta tänään ruokavieraiden iloksi ja ylistykseksi. Kyse on kasvispihveistä, joita kotikokki Johanna luonnehtii lehdessä loistaviksi. Loistavia ne olivatkin, hus vege-ennakkoluulot ja paistoon! Minimodasin näitä vain lisäämällä hieman soijakastiketta. Aterialla ne esiintyivät partaäijän höystäminä muun ruoan lisänä.

vegepiffit

Vegepiffit (6 kpl)

  • 1 pieni sipuli
  • öljyä
  • 1 prk kidneypapuja
  • 1,5 dl raastettua porkkanaa
  • 1 dl kaurahiutaleita
  • 0,25 dl grahamjauhoja
  • 0,5 dl auringonkukansiemeniä
  • 1 tl basilikaa
  • 0,5 tl anista
  • 0,5 tl suolaa
  • 0,25 tl mustapippuria
  • 1 rkl soijakastiketta

Silppua sipuli ja kuullota se öljyssä pannulla. Huuhdo pavut lävikössä ja muusaa esim. perunamuusinuijalla tai sauvasekoittimella. Sauvasekoittimella voi hurauttaa joukkoon vielä raastetun porkkanan (pientä raastetta tiiviit mitalliset). Lisää joukkoon muut aineet ja puristele tasaiseksi massaksi. Muotoile massasta kuusi pihviä ja paista ne reilussa öljyssä paistinpannulla ruskeiksi molemmin puolin. Nauti piffit hampparimausteiden kera tai sen maustamattoman jogurtin, kaik muukin sallitaan!

(Toim. huom. Tajusin juuri reseptiä kirjoittaessani, että ohjeessä jauhoja oli 0,75 dl eikä suinkaan neljännesdesi. Pienemmällä määrällä onnistuin kuitenkin erinomaisesti eli mitä sitä turhaan piffiä jauholla pilaamaan.)

PS. Äiti, onko ohjeen tarkkuus riittävä? 😉

5.7.2007

Filoleipuri

Filed under: Arkiruoka,Herkut,Leivonta,Optimoidut,Suklaa — Meri @ 11.36

filo6

Tää on niin tätä. Ensin sitä kokkaa jotain ja kuvaa sen, sitten lykkää postausta ja muistaa enää vain etäisesti, miten tuunasi reseptistä entistä paremman. Jotta Monkeyssa olisi kuitenkin jotain elämää ennen viikonloppua, usutan teitä taas filotaikinan käyttöön tällä Maku-lehden reseptillä, joka oli ko. kokkauksen pohjana.

Filotaikinalevyt voi voidella joko voilla, öljyllä tai jopa rasvattomalla maidolla, mutta rasvaton maito käy oikeastaan vain suuriin piirakoihin, joissa taikinalevyjä ei tarvitse siirrellä voitelu jälkeen.

kanatfilossa

Tämä toinen postaamaton on juuri sellainen suurempi piirakka, jonka levyt voitelin maidolla. Ohjenuorana toimi käsittääkseni kreikkalainen piiras spinakopita (spanakopita?), tosin höystettynä broilerinsuikaleilla. Erinomaista, hyvää myös kylmänä seuraavana päivänä. Resepti oli tämänkaltainen. Ajatus lähti aikoinaan tästä.

spinma4
Kolmas filotaikinan käyttö osui Janet is Hungry – blogin Viikuna-tuorejuusto-kolmioihin, joita tosin taasen hieman soveltelin. Toisissa noudatin ohjenuoraa melko orjallisesti, lopputulos muistutti erehdyttävästi jouluista tähtiluumupiirakkaa. Kevennetty versio, ei lainkaan hullumpaa.

filo4

Toinen versio oli kuitenkin parempi. Se sai sisäänsä uunissa paahdettua raparperia sekä tuorejuustoa. Koko reseptin kluu on nähkääs se, että kun filolevyn suihkuttaa öljyllä, sille ripottelee aina myös hieman sokeria sekä murennettuja ruiskeksejä. Oikein käyttökelpoinen idea ja muokattavissa loputtomiin. Raparperiversio toimi paremmin siksi, ettei ollut niin makea, vaan raparperin happamuus tasoitti mukavasti kuoren makean vivahteen.

suklaafilo

Filo- eli phyllo- tai fillo-taikina ei siis jää käyttämättä lainkaan, jos paketilliseen satsaa. Hetki sitten taioin filobanaaneja. Menkää ja inspiroitukaa! (Viimeisessä kuvassa filon sisään käärittyä suklaata, toimii aina.)

26.6.2007

Pestoa ja pastaa

Filed under: Arkiruoka,Nuts!,Pasta,Soosit — Meri @ 9.58

Itsetehty tuorepasta ja päälle möyhitty basilikapesto, siinä ei kolmansia pyöriä tarvita.

pesto
Pasta

  • reilu 4 dl durumjauhoja
  • 1,5 dl vettä (tai 2-3 munaa)
  • 2-3 tl oliiviöljyä
  • ripaus suolaa

Mittaa jauhot kulhoon. Tee keskelle kuoppa ja sekoita siihen muut aineet. Ala sekoitella keskeltä edeten kohti reunoja tasaiseksi taikinaksi, vaivaa kimmoisaksi. Laita klädeen eli tuorekelmuun ja hetkeksi jääkaappiin lepäämään. Tosin jos teet vedellä etkä munalla ja käytät pastakonetta, jauhaminen onnistuu ilman lepoakin. Olen tehnyt usein munapastaa, mutta nyt jo muutaman kerran vedellä, taikinan koostumus on niin parempi ja makukin hyvä. Kiitos Oliivialle tämän reseptin esittelystä, sieltä olen sen bongannut.

Jaa taikina kolmeen osaan ja kauli tai mätä koneella levyksi. Tee makusi mukaan tagliatellea tai spagettia. Muista jauhottaa riittävästi valmista pastaa, ettei se könttäänny. Keitä reilussa vedessä 2-3 minuuttia ja huuhtele nopeasti kylmällä vedellä lävikössä, ettei kypsyminen jatku.

Pesto

  • puntti basilikaa
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 1 dl cashew-pähkinöitä
  • 0,5-1 dl oliiviöljyä
  • n. 1 dl raastettua parmesania
  • suolaa

Sekoita koneessa massaksi ja maistele, viilaa maku kohdilleen. Itse pidän reilusta valkosipulista, mutta lisäilen öljyä sen verran, ettei maku ole liian pistävä. Nauti juuri keitetyn tuorepastan ja parhaiden ystäviesi kera.

pestopasta

Punajuuripesto ja pinaattipesto ovat nekin makoisia.

24.6.2007

Lihiksii

Filed under: Arkiruoka,Överi,Leivonta — Meri @ 18.46

Olin jo pitkään lupaillut armaalle parmaalle ruokaseuralle, että jonakin kauniina päivänä IHAN VARMASTI pyöräytän lihapiirakoita. Sanasta miestä, sorkasta muulia, eilen oli (juhannus-)päivä jolloin yhdeksän (7/2 liha/soija) tuoretta lihapiirakkaa sai hetkensä feimeissä. Kun ei ole syönyt lihaa kahteentoista vuoteen kehittyy eräänlainen lihisvaje. Sitä sitten lähdetään täyttämään soijarouheversiolla ja ollaan ekstaasissa. Ei lihiksii tarvii hävetä, ne on ihan törkeän hyviä! Soijallakin. Eikä edes vaikeita!

lihiksii

Ohje on Makusta, hyvänmakusta. Sai ekselentit arviot Lihansyöjältäkin. Eka kerta muuten, kun ihan isseksein ja keskenäni ilman kokenutta apua UPPOPAISTOIN. Taas on menty yhen esteen yli.

Lihikset eli lihapiirakat (n. 8kpl)

  • 3 dl maitoa
  • 25 g hiivaa
  • 1 rkl öljyä
  • 1 rkl sokeria
  • 1/2 rkl suolaa
  • n. 7 dl hiivaleipäjauhoja

Lämmitä maito, murenna siihen hiiva. Lisää öljy, sokuri ja suola. Alusta jauhot joukkoon vähitellen, kunnes taikina on kimmoisaa ja irtoaa kulhostaan. Peittele liinalla ja jätä kohoamaan kolmeksi vartiksi. Sitten täyte!

Lihatäyte

  • 0,75 g puuroriisiä
  • 1 sipuli
  • 300 g jauhelihaa
  • 1/2 rkl viinietikkaa
  • 1/2 rkl sinapinsiemeniä
  • vajaa 1 tl suolaa
  • vajaa 1 tl sokeria (laittaisin reilummin, pidän makeasta lihistaikinasta)
  • vajaa 1 tl pippuria (mausta+valko)

Keitä riisi kypsäksi. Kuori ja silppua sipuli, kuullota öljyssä pannulla. Lisää jauheliha ja ruskista. Mausta ja sotke joukkoon riisi. Maistele, mausta lisää jos tarvis. Anna jäähtyä.

Soijarouhetäyte (oma sovellus)

  • muuten kuten edellä, mutta korvaa jauheliha kana- tai kasvisliemessä turvotetulla tummalla soijarouheella
  • …laita vähän vähemmän riisiä
  • …mausta täytettä lihaversion mausteiden lisäksi tujauksella ketsuppia (erinomainen soijarouheen maustaja)

Takaisin taikinan pariin. Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle. Jaa kahtia ja molemmat osat vielä neljään palaan. Pyöritä palat palloiksi ja kauli halkaisijaltaan n. 15 cm soikioiksi. Älä kauli liian ohuiksi tai isoiksi.

lihistäyte

Jaa täyte letuille, n. 2 rkl per lätty. Tasoittele täytettä ja voitele letun reunat vedellä. Käännä lettu puolikuuksi ja painele hyvin kiinni. Rypytä vielä reunat haarukalla kuvan malliin. Nosta jauhotetulle alustalle liinan alle kohoamaan.

käärö

OTA ESIIN KATTILANKANSI ja SAMMUTUSPEITE.

Kuumenna 0,5 – 1 litra öljyä (esim. rypsi-) paksupohjaisessa kattilassa (se kattila, johon esiin ottamasi kansi sopii) n. 180-asteiseksi. Minullakaan ei ole mittaria. Kokeile siis pienellä palalla taikinaa. Jos pala alkaa poreilla heti ja nousee pintaan, öljy on sopiva. Jos öljy syttyy palamaan, tukahduta tuli asettamalla kattilankansi päälle.
öljyssä

Pistele piirakat haarukalla. Laske piirakka kerrallaan öljyyn reikäkauhalla tms. Paista kerrallaan yksi tai kaksi piirakkaa, minun kattillaani meni aina vain yksi ja jotkut isommat nekin kurpallaan. Ei haittaa mitään! Varsinkaan makua. Anna paistella ja käännä, kunnes molemmat puolet ovat ottaneet itseensä hyvän lihiksenkultaisen värin. Nosta pois öljystä.

Paistettuasi kaikki piirakat syö ne sinapin, ketsupin ja vaikka kurkkusalaatin kanssa. Chipotle Tabascokin sopi hyvin. Nauti lihiksensyöjän identiteetistä ja jutustele asiaankuuluvia juttuja. On ihanaa olla tavallinen, mutta lihis kourassa saavutetaan jo ihan uusi leveli! Überii.
lihis

lihisauki

Öljyn jäähdyttyä purkita se tulevaa uppopaistokäyttöä varten tai hävitä imeyttämällä talouspaperiin sekajätteen joukossa. Älä kaada viemäriin.

21.6.2007

Jaettuja herkkuja

Filed under: Arkiruoka,Lätinää — Meri @ 9.55

Eilen sattui sikäli ihanasti, että sain nälkäisen yllätysvieraan juuri lounasaikaan ja pääsin kätevästi tämän pitkäaikaisimman ystäväni avulla eroon edellispäivien ruokajämistä. Vierailu oli siinäkin mielessä onnenkantamoinen, että rakas karvakuono oli saanut kyytiläisekseen nälkäisen punkin, joka oli syönyt itsensä mahtavan kokoiseksi. Koska Vapun päätä ei vähästä huimaa niin kuin meikäläisen, armas strutsikoira oli pian punkiton ja pirteä itsensä.

strutsikoira

Kun jämäherkut olivat näin päätyneet arvostavaan mahaan, illalla oli hyvä syy kokata uusia. Brassijujutsu-leirin hikisten treenien jälkeen seuralaiseni toivoi pitsaa, joka syntyi nopeasti pakkasesta kaivetuille tortillapohjille. Tässä ensimmäisessä versiossa ei ole muuta ihmeellistä, mutta pohjan tomaattikastikkeelle on roiskittu reilusti Behnford’silta eilen shopattua Chipotle Tabascoa.

chipotle

kanapitsa

Toinen pitsa sai haastepitsan punasipulihillokkeen tapaan maistaa makiaa! Mainitsinkin tehneeni muutama päivä sitten tomaattihilloa (hilloketta?), josta tuli kiitos vapaan käden metodin hieman liian makeaa. Sitä ehdoteltiin yhdistettäväksi mm. vuohenjuustoon, joten tässä pitsassa pohja on sivelty tomaattihillokkeella ja päälle on murusteltu sitä vuohimon juustoa. Lisänä kanaa ja muuta kärsinyttä. Siis todella hyvää. Kummassakaan pitsassa ei muuten vuohenjuuston lisäksi ollut “normijuustoa”.
hillopitsa

Tomaattihilloke

  • oliiviöljyä
  • 2 valkosipulinkynttä
  • pieni punasipuli
  • pala tuoretta inkivääriä
  • purkki kuorittuja tomaatteja
  • 1,2 dl punaviinietikkaa
  • 0,6 dl hunajaa
  • 0,6 dl fariinisokeria
  • 1/2 tl jauhettua inkivääriä
  • 2 kanelitankoa
  • 2 tähtianista

Pilko sipuli, valkosipuli ja raasta inkivääri. Kuullota kattilassa. Lisää tomaatit ja murskaa ne esim. puuhaarukalla. Lisää loput aineet ja anna porista ja haudutella minilämmöillä tunnin, tunnin ja vartin verran, kunnes keitos on keittynyt kasaan ja neste suurimmaksi osaksi haihtunut. Poista kanelitangot ja tähtianikset ja purkita. Ilmatiiviissä purkissa säilyy kaksikin viikkoa jääkaapissa. Ja lisää ideoita hillon hyödynnykseen saapi laitella mielellään! Hyvää se on mutta niin makeaa.

tomaattihillo

19.6.2007

Höh. Otan pekonii.

Filed under: Arkiruoka,Sallad — Meri @ 13.30

Olenko liian ruokaorientoitunut, kun suunnittelen Kumman kaa? -pelin pelaamista raaka-aineilla ja ruokalajeilla? 😀 Vaan eihän kesällä ole niin tarkkaa! Paras biisisitaatti PMMP:n kappaleesta Kesäkaverit:

Kun uinnin jälkeen tulee kova nälkä, me päätämme mennä taksilla hotelliin, ja Hiltonissa väki paheksuu et noi on pelti kiinni. Höh. Otan pekonii.

(Akonanin pointtaus!)

sopivasti suolainen

Pakoillessani opinnäytetyön tekemistä lohkaisen päivästäni muhkean osan kokkailuun, mihinpä muuhunkaan. Tietysti myös treenit, siivous, sosialisointi ja lukeminen saavat osansa. Pesisin ikkunatkin, mutta akkuna-avain on hukkaantunut.

Joka tapauksessa, kesällä kelpaa kokata. Ja etenkin muiden blogeista varastettuja ohjeita. Sillä mikäpä olisi maukkaampaa kuin moninkertaisen ruokahaastevoittaja Polkkapossun savusiikasalaatti! Simppeli ohje, tulos enemmän kuin osiensa summa. Sopivan summittainen resepti täällä.

kasviskuskus2
Aivan yhtä ihana kuin kuvansa on Cloudberry Quarkin Glorian Ruoka ja viini -lehdestä bongaama Grilled Couscous Salad. Koska pienessä yksiössäni ei nyt satu majailemaan grilliä, paistelin munakoisot, paprikan ja kesäkurpitsan paistinpannulla, sumuttaen joka välissä upouudella öljysuihkepullollani oliiviöljyä. Suihkepullo on tuorein rakkauteni! Couscous maustui kanaliemellä sekä basilikalla että tillillä. Kokonaisuus nautittiin omassa hyvässä seurassa kanan ja punasipulihillokkeen kanssa.

kasviskuskus

Valmistin myös mausteista tomaattihilloketta, ohje seuraa myöhemmin, mutta siitä tuli niin kovin makeaa, että kaipaisin ideoita siitä, mihin sitä kannattaisi lykätä. Eniwan?

17.6.2007

Amatööri grillaa eli hikinen viikonloppu

Filed under: Arkiruoka,Lätinää — Meri @ 23.22

Kun kerran haasteenkin aihe on grillaaminen ja se ruoanvalmistusmuotona kuuluu jotensakin oleellisesti Suomen kesään, niin on se noviisinkin tartuttava pihtien varteen ja otettava mittaa karsinogeenejä takovasta Sammosta. Tulokset olivat suurimmaksi osaksi syötäviä, mutta siinä määrin alkeellisia, että mestarikokki nöyränä jatkaa opiskelua ja on kiitollinen jokaisesta vinkistä.

grillifiilis

Kuvissa poseeraavat muidenkin kuin muulin tuotokset, mutta häilyvästä kuvalaadusta saapi syyttää reilusti minua, laiskaa grilliruoan kuvaajaa. Kun ympäristössä on Suomen puhtaimpiin kuuluva Puujärvi, elävä nuotiotuli ja hilpeää seuraa tai vastaavasti Lohjanjärvi, tuliterä kaasugrilli ja mainioita keskusteluita sekä molemmissa miljöissä hieman naureskelua kuvaamiselleni, keskityin syömiseen tämän taiteen harrastamisen edestä.

Ensimmäisenä esittelen kevätkokoelmani makeimman edustajan, Tikkupullan. Tikkupulla esiintyy kauden väreissä sahramin sävyttämänä ja tällä kertaa aivan uudenlaisessa mallissa. 80-luvulta muotiin palannut moukkumainen muoto pääsee esille Tikkupullan muhkeissa kaarteissa. Asukokonaisuuteen kuuluu kuvasta uupuva foliossa grillattu Raparperi, jonka hapan kauneus saa lisäpotkua tuoreesta inkivääristä ja fariinisokerista. Tikkupulla toimii kuitenkin parhaiten perinteisen muotonsa ja hillon kera käytettynä ja Raparperi maistuu asusteena sellaisenaan.

erilainentikkupulla

Seuraavana lavalle astelee klassinen kokoonpano, jossa marinoituun kanaan on yhdistetty parmesanhunnutettu munakoiso. Aubergine on grillattunakin kuuma sana ja parmesan on tämän kesän valkoinen.

roileri

Kanan ja koison jälkeen catwalkkaavat kasvikset. Syvän oranssit, keltaiset ja punaiset kotimaiset makupaprikat säväyttävät kokonaisuutta, jossa varman päälle pelataan kerrostetun sipulin, pikanttien kirsikkatomaattien ja kesäkurpitsan avulla. Ulkonäkö ei ole mieltä hurmaava, mutta maut todistavat, että vanha sanonta tyyli ennen tarkoitusta on so five minutes ago. (Kuvassa etualalla asuun kuulumattomia tuoretuotteita.)

rumatkasvikset

Rumat kasvikset, menkään kotiinne (inkiväärisäkit)

  • kasviksia
  • tuoretta inkivääriä
  • limen mehua
  • suolaa
  • pippuria

Lohko kasvikset ja aseta tuplafoliolle. Raasta päälle reilusti inkivääriä, purista limen mehu ja rouhi suola + pippuri. Sulje folionyytti huolella ja anna muhia grillissä vartin verran, kunnes kasvikset ovat kypsyneet. Mmmmm mikä makusäkki!

Koska en onneksi joutunut viettämään kesäistä viikonloppuani aivan yksin, menu ei ollut täysin vapaa punaisesta lihasta. Lauantain yleisönsuosikki oli yksimielisesti Lambi marinadissa, jonka hoikka olemus sirojen siementen peittämänä keräsi kaikkien katseet. Hurmaavan maun salaisuus piili valkosipulimarinadissa sekä seesaminsiemenissä, jotka todella viimeistelevät kokonaisuuden. Postauksen alkupään kuvassa karitsa paistuu rahvaan joukossa.

karitsaa

Viimeisenä lavan valtaavat pienet herkut, joiksi oli tässä showssa valittu munakoison lisäksi herkkusieniä. Osa sienistä oli kietoutunut upeisiin pekonishaaleihin ja muiden clóu oli juustoisessa ytimessä. Herkkusienet olivat saaneet sisäänsä kesäpuvuston kestosuosikkeja vuohenjuustoa, fetaa, sinihomejuustoa, parmesania tai mustaa Koskenlaskijaa.

pekoonia

(Tikkupullien leipominen on ainoa spesialiteettini tässä hommassa, jos sitä nyt grillaukseksi voi sanoa. Kuten kuvasta näkyy, pääsin puuhaan jo ensimmäisellä leirillä.)

14.6.2007

Kesän paras mattopiknik

Filed under: Arkiruoka,Herkut,Kana,Napot,Pitsaa,Soosit — Meri @ 9.02

Vietimme eilisiltaa jälleen lattianrajassa holtittomasti syöden ja erilaisia pelejä pelaten. Ruoka oli läkähdyttävän hyvää! Vaatimattomasti totesinkin, että jos joku laittaisi minulle näin hyvää murkinaa, olisin aivan lääpälläni. No mut hei, ei se muulinkaan häntä itsestään nouse 😉

mattopiknik

Vihdoin pääsin kokeilemaan Välipalan helmikuun ruokahaasteen äänikuningatarta (vai kuningasta, jos viitatataan Sheareriin?) haastepitsaa. Koska keksin ajatuksen kaupassa enkä ihan muistanut mitä ruokaan tuli, versio on jokseenkin modifioitu. Silti niin uskomatonta, etten voi käsittää, kuinka ruoka voi näin hyvää ollakaan. Välispiikki, olet nero.

Toista pääruokapaikkaa pelasivat inkiväärimarinoidut kanakepakot, joiden ohje oli ihan noin vaan tarjolla Ruokala.tv:n sivuilla eilisenä päivän reseptinä. Inkivääri, lime ja seesam todella maistuivat kanassa ja marinadi jää ehdottomasti vakiokäyttöön. Uunissa valmistamalla kanat jäivät kivan meheviksi, kun äkkäsin kerrankin ottaa ajoissa ulos.

Jälkiruoka on täysin sesonki-inspiroitunut sisältäessään raparperia. Koska jäätelöä oli saatava, makean tuli tietysti olla lämmintä. Nimi on tribuutti Pärnun Munga-ravintolan edesmenneelle annokselle Tiramisu pokaalissa, jota ajattelemme edelleen lämmöllä. Valitettavasti huushollistani ei pokaaleita löydy, joten kokoaminen on suoritettu huomattavasti pienempään Vernaan.
Ja kuulkaa! Jos teillä on vinkkejä peleihin, jotka toimivat vain kahdella pelaajalla, PALJASTAKAA heti! Levottomat-leikki oli aika tylsää 😀 Ja unokortit maksoivat yli kympin niin jätin kauppaan maatumaan. Parhaita olis sellaset leikit, joita voisi pelata ilman välineitä. Eli esim. sorsa, joka on kaveripiirimme klassikko. Myös hyvät pelipelit olis kyllä tarpeen.

punasipulihilloke

Punasipulihilloke (tätä tarvitaan pitsaan)

  • 4 punasipulia
  • 1 dl balsamicoa
  • 1 dl fariinisokeria (Välipala käytti ruokosokeria)
  • 1 tl suolaa
  • 1 rkl rakuunaa (Välipala käytti rosmariinia)

Kuori sipulit ja viipaloi ne ohuiksi renkaiksi. Sekoita muut aineet kattilaan ja seoksen kiehuessa lisää sipulit. Anna kypsyä miedolla lämmöllä tunnin verran kannen alla. Purkita ja jäähdytä.

Haastepitsaan tulee oikeasti mm. pekonia, ja ainakin jos olet lihansyöjä, noudata ihmeessä alkuperäistä reseptiä. Itse sovelsin sen mukaan, mitä löytyi. Aineslista näytti siis tältä. Jaa niin, tähän alkuun oma pitsapohjaohjeeni, joka on hieman summittainen, mutta rapea ja maukas, omaan makuuni paras.

haastepitsa

Pitsapohja

  • n. 2 dl spelttijauhoja
  • n. 1 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl kuivahiivaa
  • ripaus suolaa
  • n. 1 dl vettä
  • tujaus hunajaa
  • loraus oliiviöljyä

Sekoita kuivat aineet ja liuota hunaja lämpimään veteen (kuivahiivalle n. 42-asteista). Lisää vesi ja sekoita, sitten lorauta joukkoon öljy. Vaivaile jonkin aikaa ja lisää hieman jauhoja tai nestettä tarvittaessa, tämä syntyy aina ihan näppituntumalla. Juju on kaulita taikina niin ohueksi kuin ikinä pystyt. Itse käytän pulikkaa tai puolen litran limupulloa. Tästä teen yhden pellillisen, josta leikkaan yli reunojen menevät osat pois (kaulin siis TODELLA ohueksi).

Killeripitsa

  • 150 g pitsajuustoraastetta (mozzarella&cheddar)
  • punasipulihilloketta (ehkä 3/4 aiemmin valmistetusta)
  • 1 pallo (125g) bufalamozzarellaa
  • sipuli-soijarouhe-papusekoitusta (paisteltu pannulla)
  • parmesania
  • pinjansiemeniä
  • tuoretta basilikaa

Levitä juustoraaste pitsapohjalle. Sivele punasipulihilloketta raasteen päälle reilusti, mutta ei niin, että koko levy on punaisenaan. Sopivasti. Paloittele mozzarella päälle ja levitä halutessasi esim. papuja ohuelti. Raasta päälle sopivasti parmesania ja tyrkkää 250-asteeseen hikoilemaan. Ota ulos, kun reunat ovat ihanan paahtuneet ja pinta sihisee. Paahda pinjansiemenet pannulla ja ropsi päälle, saksi basilikaa.

Käyttämäni papusekoitus oli muuten purkista ja todella toimivaa. Sisälsi kikherneitä, kidneypapuja, voipapuja ja valkoisia papuja.

kanavartaat

Inkiväärimarinoidut kanavartaat

  • 4 kanafilettä
  • 4 rkl raastettua inkivääriä
  • 2-3 limen mehu ja raastettu kuori
  • 1/2 dl seesamöljyä
  • 2 rkl hedelmäsokeria (fruisana)
  • 3 rkl seesaminsiemeniä
  • ripaus suolaa (laita reilusti! Itse lisäsimme valmiiden kepakoiden päälle soijakastiketta, koska suola uupui muuten täydellisestä mausta)

Sekoita marinadin ainekset. Leikkaa fileet pitkittäin kolmeen osaan ja pujota varrastikkuihin. Levitä vartaat uunipellille leivinpaperille ja kaada marinadi päälle. Anna maustua jonkin aikaa ja paista sitten 200 asteessa vartin verran. (Mikä asettelu! Ruokastylistin taidot raahaa vähän perässä.)

raparperipokaalissa
Jälkiruoan lähtökohta oli se raparperi ja nimenomaan paahdettu sellainen. BBC Good Food opasti toimeen tällaisella ohjeella, jota noudatin.

Raparperi pokaalissa (kahdelle)

  • 250 g raparperia
  • 1/2 dl fariinisokeria
  • ruisdigestivejä
  • vaniljajäätelöä
  • vaahterasiirappia
  • tuoretta basilikaa

Pilko raparperi pikkusormen kokoisiksi paloiksi ja levitä piirakkavuokaan tai muuhun sellaiseen. Jos teet tupla-annosta, pelti lienee riittävän suuri. Roiski päälle sokeri ja sotke se vielä hyvin raparperitikkuihin. Levitä tikut yhdeksi kerrokseksi ja paahda 200-asteisessa uunissa ensin foliolla päälystettynä 15 minuuttia ja sitten vielä ilman viitisen minuuttia.

Murusta ruisdigestive lasiin. Nosta päälle paahdettua raparperia ja siitä irronnutta nestettä. Kuovi pehmenneestä jäätelöstä päälle pari hyvää moukeroa ja tiputa päälle vaahterasiirappia. Revi vielä pisteeksi iin päälle tuoretta basilikaa.

Tästä syntyi raparperin loputtua illan mittaan versio, jossa ruiskeksi, vaniljajäätelö, vaahterasiirappi ja tuore basilika edustivat keskenään ja kombo on suussasulava. Siis muutenkin kuin vain jäde.

« Newer Posts — Older Posts »

Powered by WordPress