Homejuusto on perinteisesti hankalassa maineessa sikäli, että vaikka jotkut ihmiset ovat siihen äärettömän ihastuneita, moni vihaa jo sen hajuakin. Lipstikalla puolestaan on yrttimaailmassa samanlainen, hieman kyseenalainen maine vahvan makunsa vuoksi. Ehkä näistä aineksista voisi sanoa samoin kuin jotkut ihmiset sanovat toisistaan tai jopa itsestään; ne ovat vaikeita.
Minun mielestäni ihmiset eivät kylläkään ole vaikeita tai helppoja, paremminkin ihmisten tapa toimia voi olla monimutkaisempi tai suoraviivaisempi. Sitä paitsi ihmisen määrittely helpoksi kuulostaa vähättelyltä ja yksinkertaistamiselta (enkä puhu nyt siitä helppoudesta). Ihan kuin olisi kiinnostavampaa olla vaikea. Kaikenlainen luokittelu katsoo ihmisiä yleensäkin aina jostain näkökulmasta, joka ei suinkaan aina ole se ihaileva ja vähintäänkin melko kapea.
Nojoo, nojoo, muulinlätinää, mutta näistä vaikeista aineksista sain sitten aikaan taas keiton, erään toisen kollegani Tiinan summittaisen ohjeen ja sen saman Mallan lipstikkasadon pohjalta. Väli-inspiraatiota katsastin Uneliaan kokin köökistä, jossa on valmistettu Prinsessakeittiön lipstikkakeittoa. Ja ehkä teillä muillakin on nyt silmät ja suut täynnä lipstikkaa, kun kerran Mallankin maalla rehottaa. Resepti on sinne päin, sen mukaan mitä kaapista löytyi, mutta tulos oli ehtaa tavaraa, maukasta mielihyvää.
Ystävyyssoppa yhdelle
- iso sipuli
- pala fenkolia
- 1 valkosipulinkynsi
- kourallinen lipstikkaa
- puolikas kanaliemikuutio
- pieni pala (kevyt-)Aura-juustoa
Laita veset tulelle ja pilko sinne sipuli ja fenkoli. Lisää joukkoon kourallinen tuoretta lipstikkaa ja kuorittu valkosipulinkynsi. Heitä vielä puolikas liemikuutio ja anna porista miedolla lämmöllä kannen alla reilu vartti. Soseuta soppa ja lisää Aura-juusto. Surauta sekin vielä soseeksi muun sopan kanssa ja tarjoile.
Jos haluat lisätä annokseen proteiinia, se onnistuu helposti perinteisen raejuuston avulla tai, kuten itse tänään tein, ropsauttamalla joukkoon reilusti soijarouhetta. Soijarouhe myös ikään kuin suurustaa keiton, jos siitä on tullut melko liemimäistä.
PS. Nimi voi kuulostaa lällyltä, mutta kiitos tämän keiton minä olen nykyään ystävä Lipstikan ja Sinihomeen kera.
PPS. Edessäni ei ole loistavaa tulevaisuutta keittojen valokuvaajana.