…ja nyt puhutaan siis gluteenittomasta leipomisesta. En ymmärrä, miksi gluteenitonta leivontaa pidetään niin vaikeana. Minulla on kaasu-uuni (joka ei siis ruskista kuten sähköuunit ja lämpötilojen tarkkuus on niin ja näin) ja nolla jaksamista pieteetille keittiössä. Silti uunista pukkaa herkullisia ja hyviä syötäviä, jos joskus jaksan leipoa.
Valkoiset läntit (juustot) voisivat hyvin olla myös valkosipulia.
Otetaan nyt esimerkiksi tämä fokatsa; meinasin tehdä sämpylöitä, mutta muistin, että hiiva on loppu. Well. Olin keittänyt aamulla perunoita. Otin pari potaattia, muusasin ne, lisäsin vettä niin että sain löysän muusin (huom! eri kuin kiljumuussi), maustoin sen suolalla ja sitten lisäilin tattarijauhoa niin, että seos oli sopivan tahnaista.
Painelin kuivahkon tahnan pellille ja istutin siihen juusto-, aurinkokuivattutomaatti-, rosmariini- (terkkuja!) ja suolasattumia voimakkaan törkkäävällä liikkeellä. Loppusilauksen plätty sai aurinkokuivattujen tomaattien öljystä, jolla valelin luomuksen ennen nuketusta.
Uunissa rieska oli ehkä vartin, melko kuumassa, reilussa kahdessa sadassa. Otin pois kun oli valmis. Rapeaa ja suolaista.
Toisena esimerkkinä voidaan ottaa tämä peltileipä, jonka kyllä rehellisyyden nimissä piti olla alun perin sämpylöitä. Mutta kun en muistanut, että se hiiva on edelleen loppu ennen kuin olin jo lämmittänyt maidon hellalla. Niinpä korvasin hiivan soodalla ja leivinjauheella. Ja perhana: siis kyllä tämä leipää muistuttaa, niin visuaalisesti kuin gustatorisesti!
Tästä vähän tarkempi ohje.
Gluteeniton peltileipä
- 0,5 l maitoa
- 2 rkl siirappia
- reilu 1 tl suolaa
- 5 dl kaurahiutaleita
- 1 dl gluteenitonta jauhoseosta, 2 dl kassavajauhoa, 2-3 dl tattarijauhoa (jauhoa siis n. 5-6 dl, voit käyttää mitä tahansa gluteenitonta)
- 1 rkl ruokasoodaa
- 1 rkl leivinjauhetta
- loraus öljyä
Enpä tiedä, tarvitseeko nestettä soodaa ja leivinjauhetta lämmittää, mutta ainakin siirappi sekoittuu lämpimään maitoon paremmin. Lämmitin siis maidon, sekoitin siihen suolan ja siirapin. Sekoitin kulhossa kaurahiutaleet, soodan, leivinjauheen ja n. 3 dl jauhoa. Kaadoin nesteen kuivaseokseen ja sekoitin. Lisäsin tattarijauhoa niin kauan, välillä sekoittaen, että tuloksena oli vielä leivinpaperoidulle pellille ‘kaadettava‘ taikina, mutta ei mikään keitto. Kosteampi kuitenkin kuin fokatsa.
Läästin taikinamassan koko pellin leveydelle mahdollisimman tasaisesti ja paistoin n. 225 asteessa ehkä vartin. Tuloksena oli rapea, murea (jonkin verran siis myös muriseva eli murtuva) ja maukas leipä, erinomainen voin kaveri. Grandma diet y’all!
Hiivaton leipominen on muuten myös juuri niin nopeaa, että ex tempore -illanistujaisissa kuka tahansa voi tempaista uuniin pienet leivänriekaleet.
