
Huhhahhei, apinanraikas muuli palasi eilen kaupungin urbaaniin sykkeeseen viikon eräleiriltä, joka kyllä vie mehut eläimestä kuin eläimestä. Keräilen täällä palasia itsestäni ja skarppaan nyt pari sanaa viikon menusta, joka oli kyllä olosuhteet huomioiden valtavan onnistunut. Menu muuntui matkan varrella monta kertaa, mutta luovuus kukkikoon metsäläisten ruoanlaitossa! Sekä ohjaajat että leiriläiset pistelivät poskeensa eräjauhelihaa eli soijarouhetta mukisematta melkein joka päivä ja maukkaus synnytti suorastaan soijarouhevillityksen. Kaikki messiin! Näin terveellistä, halpaa, helppoa, hyvin säilyvää ja monipuolista ainesta ei kannata ohittaa Erkki Epäluulon eikä Kehnon Kokemuksen käsipuolessa.

Aluksi hehkutusta blogeja kiertäneestä Herkku-uunin Pirkko-tädin peltileivästä, jonka laitoin aluilleen päivää ennen leiriä saadakseni ylimääräisen tuorehiivan pois nurkista pahentumasta. Leivoin leivän aamulla ennen lähtöä valmiiksi ja ositin neljään kimpaleeseen. Leirillä leipä teki kauppansa ja oli kyllä todella erinomaista, vaikkei vaalean leivän ystävä muuten olisikaan. Mieletön ohje! Pirkko-tädille vaan terveisiä. Itse tumppasin jauhoiksi durumia, hiivaleipää sekä tavan vehnää.
Leivän lisäksi viikon menu koostui mm. eräjauhelihakeitosta, erityisen maukkaista suolaisista letuista (vissyä taikinaan!) eräjauhelihalla, raejuustolla ja salaatilla, eräjauhelihamakaronilaatikosta mozzarellalla sekä lämppäreistä, kanasta ja riisistä, kalakeitosta, makkarasta ja Apinan texmex-salaatista, tietysti raikulla, suolapähkinöillä ja nachoilla. Pitsaa tehtiin leipäpohjaan. Aamujamme pehmensi puuro ja välipaloina oli retkihenkeen esimerkiksi pähkinöitä ja rusinoita.
Herkkuinen kohokohta oli toki itse poimituista mustikoista tuunattu mustikkamaito. Aivan yhtä herkkuisia eivät olleet pullat, joiden piti aluksi olla tikkupullia, mutta jotka soveltuivat uunissa paistetuiksi hillopulliksi aikataulullisista haasteista johtuen. Bumtsibum kun vie hetken jos toisenkin.

Tikusta uuniin ei vielä ollut kovin suuri ongelma, mutta kun asiat alkavat mennä pieleen, ne menevät näköjään sitten kunnolla. Ensimmäinen erä pullia oli aivan liian valtavia ja hilloisia, pullat vaahtosivat uunissa eivätkä kypsyneet täysin. Seuraava erä oli nättejä, mutta ne poltin. Viimeiset pullat olivat perin kummallisia rääppeitä, mutta leirin seikkailijahengen kunniaksi sanottakoon, että leipomukset tekivät silti kauppansa ja keräsivät jopa tyytyväisiä kehuja.

Syömisen ohella uimme yläkuvassa näkyvässä lumpeisessa Iilijärvessä päivittäin, loimme heimotanssin jolla varmistimme hyvät kelit, rantabiletimme, ongimme, seikkailimme selviytyjäradalla, pelasimme geimit jos toisetkin, saunoimme, vietimme telttaelämää lopulta niin myrskyisissä olosuhteissa, että oli tehtävä siirto majan lattialle koko porukalla ja ties mitä muuta. Mieletön viikko, jonka leiriläiset kestivät ongelmitta, mutta joka pisti ohjaajat koville. Onneksi menetimme vain yhden miehen kesken leirin ja saimme toisen yön pimeinä tunteina paikkaamaan. Oli muuten samainen myrsky-yö. Vaan hetkeäkään en vaihtaisi pois! Tippa kavereineen tuli linssiin kun oli leirin päätöshetki käsillä. Henkinen pääoma kasvoi taas, vaikka sen käyttökapasiteetti vilkkuukin vielä miinuksella. Ei kuitenkaan niin pahasti, etteikö Hietsun rantalentis- ja koriskenttien seireenien kutsu olisi jo houkutellut pelaamaan.
