MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

27.7.2009

Pitsapohja superfoodista

Filed under: Elävä ravinto,Gluteeniton,laktoositon,Leivonta,Optimoidut,paleo,Piiraat,Pitsaa,Super foods — Meri @ 18.53

Kuten tiedetään, proteiinipitoinen kinoa on yksi nyt niin kuumista superruoista eli -raaka-aineista. Mm. Men’s Health, tuo laatujulkaisu, kuvailee kinoaa huippusalaiseksi superruoaksi ja yhdeksi planeettamme ravinteikkaimmista ruoista. Ehkei enää siis ihan pienen piirin juttu, mutta viis siitä. Yytsi lisäylistykset, tieteelliset faktat ja muutamat käyttöohjeet itse saitilta: Food for Fitness.

Apinakeittiössä kinoa on jo tuttu vieras ja sitä on lapattu esimerkiksi karjalan- sekä lihapiirakan täytteenä. How kokeellista IS THAT! Daaaamn. Vaan koska pitsanhimo on taloudessamme tuttu vieras a la Lihansyöjä, piti kinoakin taltuttaa juustopäällysteiseen muotoon. Ihan tyyppailun ilosta valmistin myös lanttupiiraita kinoa-täysjyvävehnäkuoritaikinaan, siis täähän vörkkii!

pohja

Superpohja pitsalle (Maddoxin mukaan hiottu versio leivinjauheella)

  • n. 2 dl kinoa-hiutaleita tai -jauhoa
  • vettä
  • suolaa
  • n. 0,5 tl leivinjauhetta
  • öljyä

Jos kinoasi on hiutaleina, surauta se blenderissä jauhoksi. Sekoita sopiva määrä jauhoa kulhossa suolaan ja leivinjauheeseen. Lisää vettä, kunnes muodostuu taikina. Tilkauta joukkoon öljyä hieman ja vaivaile. Lisää jauhoa taas niin, että möykkyä voi jälleen kutsua taikinaksi.

Iske taikina leivinpaperoidulle pellille ja kauli jauhojen (käytin täysjyvävehnää) avulla oikein ohueksi. Esipaista, sitten levitä täytteet ja paista hetki lisää. Uuni saa olla kunnolla kuuma, kuten yleensäkin pitsaa pykätessä.

Koskaan ei ole pitsa ollut yhtä vunktionaalista ai että niin vaan kuulkaa ja on se pentele HYVÄÄ. Jos haluat pitsasta vielä määräänsäkin superimpaa, toppaa se vaikka tomaattipyreellä, tuoreella pinaatilla, vapaana kasvaneella lohella, valkosipulilla ja pekaaneilla. Juustoa en jättäisi pois, vaikkeivät maitotuotteet supereita varsinaisesti olekaan, mutta aina voi juustottaakin superisti eli valita maidottoman soijajuuston! Eikö herahdakin vesi kielelle. Itse laitoin oltermannia, parmesaania ja sinihometta ettei lehmäpuolue suutu.

kareliankinoa

Ja ettei kukaan nyt menetä yöuniaan kinoaisten karjalanpiiraiden väikkyessä mielessä, tässä sekin ohje.

Karelian Kinoa

Kuoritaikina

  • kinoajauhoa tai -hiutaleita
  • täysjyvävehnäjauhoa
  • suolaa
  • vettä

Jauha hiutaleet jauhoksi. Sekoita kinoaa ja täysjyvävehnää puolet ja puolet eli 1:1. Suolaa seos että maistuukin joltain. Lisää vettä, kunnes muodostuu taikina. Hinkkaa hetki ja sitten vaan etenet kuten normaalistikin karjalanpiiraiden valmistuksessa (pyöritä pötkö, leikkaa pieniksi nappuloiksi, litistä nappulat, puikuloi ohueksi (muodolla ei ole niin mitään väliä jos on jotakin soikelon ja ympäripyöriäisen väliltä) ja täytä millä lystäät). Paista kuumimmassa uunisi tilassa kunnes kypsiä ja rapeita. Voitele voilla tai flooralla.

Lanttutäyte

  • lanttua
  • suolaa
  • oliiviöljyä

Kypsennä lanttu kattilassa tai kuorittuna ja pieneksi pilkottuna mikrossa, suraa soseeksi. Mausta suolalla ja öljyllä, notkista vedellä sopivaksi täytepaksuudeksi. Täytä kinoapohjat ja paista. Nauti hiukan makean messevä lanttukinoapiiras jonkin suolaisen kanssa. Voi on hyvä, tai rasvainen juusto. Tai tonnikalatahna sanoo Lihansyöjä.

21.12.2008

Meik joor (X-mas) dei!

Filed under: Leipää,Leivonta — Meri @ 15.28

Meneehän tämä jo vallan naurettavaksi, mutta nauruhan pidentää ikää ja hymyileminen on sisäistä sauvakävelyä. Että ehkei se ole niin vaarallista. Aion nimittäin jälleen nostaa yhden aiemmin Monkeyssa jo julkaistun ohjeen valokeilaan: saaristolaisleivän! Leivoin ensimmäistä kertaa itse makeanmaltaista mannaa vuosi sitten ja nyt tiedotin lähipiireilleni jo hyvä tovi sitten tuovani saaristoa tuliaisiksi aattona pöytiin. Tänään pistin hösseliksi varhaisesta aamusta ja tuossa nuo nyt ovat, leipään yleensä kajoamattoman muulin kiusoituksena. Sillä jos jotain leipää en VOI vastustaa, on se tämä Lallatilaan järettömän ihana muhku!

saaristo

Kun malttaa antaa taikinan kohoilla vaaditut kaksi tuntia ja yhtä uutterasti paistaa niitä uunissa, pieleen ei vain voi mennä. Eikä niitä liian kauaakaan muuten pidä paistaa; vaikka sisus olisi hieman kosteantahmea vielä uunista otettaessa, leipien jäähdyttyä sisus asettuu kauniin meheviksi limpuiksi. Ja on se niin hyvää, että vaikka vieraat tulevat alle tunnin päästä ja tiedossa on runsas venäläinen blinipöytä pelmeneillä ja mutakakulla höystettynä, en SILTIKÄÄN kyennyt pitämään kavioitani mallaskiiloista erossa vaan söin kaksi palaa. Reilulla Oivariinilla, luonnollisesti. So there is a god.

Ps. Saaristo, Sulo Saaritsin kunniaksi. Kiitos eilisestä, Anna ja Liina!

20.12.2008

Taikinatarhan eläimet

Filed under: Cake&Cookies,Lätinää,Leivonta,Optimoidut — Meri @ 9.44

Jotta pysytte skarppeina jouluun saakka, tässä pieni kuva-arvoitus. Olen saanut lahjaksi useita piparkakkumuotteja, ja vaikka ne ensisilmäykseltä näyttävät selkeästi olevan ihan tuttuja elukoita, lähempi tarkastelu saa epäilemään. Jos teillä siis on silmää karvaisille keksikavereille, kertokaa toki, MITÄ NE OVAT O_O

Numerolla 1 kilpailee “norsu”?

piparkakku

Numerolla 2 kurottelee palikkajalkainen… mikä?

piparkakku2

Numerolla 3 säkkiä kantaa kuka?

piparkakku3

Numerolla 4 sukeltaa uhanalainen ja muhkea pyrstökäs?

piparkakku4

Numerolla 5 sahaa soittelee… ?

piparkakku5

Ja meillä kaikilla oli niin mukavaa… Ei ole pepparkaakkaa tai tsintserbrediä muotoihin katsominen. Poskeen vaan.

piparkakku6

Kaikki eläintarhan asukkaat on valmistettu juurevasta ja maukkaasta ruispiparkakku-taikinasta, jota kokeilin jo viime vuonna. Koska vehnäjauhot olivat loppu käytin sämpyläjauhoa vieläkin jyväisemmin tuloksin. Taikina syntyy ilman keittämistä ja oli leivontakunnossa jo parin tunnin päästä. Viime hetken pelastus! Kaasu-uuni ei tehnyt yhtä kauniita kuin sähköinen, mutta maku oli paikallaan. Suosittelen ennemmin pientä ylinuketusta kuin yhtään ali. Ja ehkä soodaa lipsahti liikaa?

Ps. Yhtä hilpeätä porukkaa ovat Madagascar II -leffan animaalit… !! Go see.

13.12.2008

Monkeyperhe kasvaa: se on mikro!

Filed under: Alakarppi,Leivonta,mikroruokaa,Optimoidut,Pelasta maailma — Meri @ 20.03

Jepajepajepa, eihän se ollut kuin ihan vasta eli tämän vuoden (sentään, eh) helmikuussa, kun uhosin, että maailman pelastamiseksi aion hankkia mikron. No nyt se on täällä. Kaunis Kenwoodimme saapui apinamaailmaan ystävällisten Lihansyöjävanhempien toimesta ja nyt se on haistellut keittiömme karsinogeenistä ilmaa jo tunnin verran. Toistaiseksi Kenny ei osoita pakokauhun merkkejä ja muutenkin se näyttää viihtyvän. Alkupälinöiden ja kirvesvarsien jälkeen uskalsin jo hiukan lämmitelläkin sitä, syömäkelpoisin tuloksin. Se on ihan kokki tämä meidän Kenni!

sämppä

juustosämppä

Huumorintajuakaan siltä ei puutu. Neitsytmatkaltaan se nimittäin tuotti iloksemme kovasti koomisen sämpylän, joka on kaiken lisäksi alakarppi eli vähähiilari. Woot?! Kenny on niiiiiiin tätä päivää, ulkomaankielinen nimi ja kaikki. Kyllä maahanmuutto on kannatettavaa. Ja vaikka ulkonäkö muistuttikin enemmän pesusientä kuin leipää, maku ei ollut vitsi. Kenni on lunastanut paikkansa. Minuutissa.

Alakarppi sämpylä (Karpit.netin erinomaisen ohjeen mukaan, kiitos Rokkari!)

  • 1 rkl voita (tai kookosöljyä)
  • 0,25 dl mantelijauhoa
  • 0,25 dl vehnäleseitä
  • 0,4 tl leivinjauhetta
  • luomumuna

Jos käytät voita, sulata se ensin mikronkestävässä kipossa Kennyn tai sukulaisensa toimesta. Lisää kippoon muut aineet ja sekoita tasaiseksi. Lykkää kippo takaisin Kennyyn ja mikrota täydellä teholla yksi minuutti. Sämpylä jää melko kosteaksi, mutta sen kuuluukin. Anna jäähtyä hetki ja halkaise sitten. Riita poikki ja voita väliin! Nyt on pileet. (Ja näissä pileissä ei katsota koiraa karvoihin.)

Sämpylän voi mantelijauhon ja leseiden sijaan valmistaa Karppien mukaan mistä tahansa yhteensä 0, 6 desin sekoituksesta esim. proteiinijauhoa, pellavasiemenrouhetta, siemeniä, soija- tai pähkinäjauhoista. Sämpylästä voi tehdä halutessaan tehdä myös makean. Ja leivinjauheen saap jättää pois jos lystää.

Ja nyt, nyt elän kaikkien hyviksi havaittujen mikrouuniohjeidenne, -ruokienne ja -leipomustenne toivossa! Kauniisti pyydän, kiitän ja kumarran, antakaa kommenttilaatikon laulaa. Vetoan teihin: Kennylle töitä!

4.11.2008

Piti tulla housut, tuli kukkaro

Filed under: Cake&Cookies,Leivonta — Meri @ 19.58

puolukkakaakku

Ihan melkein kävi kuten hiirelle kissalle räätälöidessään. Suuret suunnitelmat nimittäin kariutuivat kauniisti, onneksi on olemassa kakkumaailman pelastaja, kermavaahto. Läksin hyvät mielessä yrittämään lähes ihka-aidon palkintosonnikakun valmistusta ja niinhän se oli kuten olin uumoillutkin, hankalampaa kuin miltä näyttää.

Bongasin kaakun mallin uusimman Glorian ruoka&viinin mukana tulleesta Keittiömuistikirjasta, jossa on siis muistiinpanotilan lisäksi ohjeita. Kirjasessa kakku kulkee nimellä Raidallinen mustikakku ja kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kakku on toteutettu kuten kääretorttu, mutta vuokaan niin, että loppujen lopuksi vuoan keskeltä alkava spiraali täyttää sen kokonaan, leikkuupinta ylöspäin.

Muoto oli minusta heti kiinnostava ja kokeilemisen arvoinen, ja kun sain seuraavan hyvän syyn valmistaa kakku, otin idean käyttöön. Kakun nimen vuoksi kerrottakoon, että se on kiitoskakku ja koko juttuun liittyy päiväkaupalla sähkötöitä, yksi kosahtanut johto, strutsikoiran ulkoilutusta sekä messevä lasku. Kakulle asetetut toiveet olivat seuraavanlaiset: “Olen jo pitkään toivonut kakkua, jossa olisi kermavaahtoa ja kinuskia tai marjoja.” Koska olen (suuruuden-)hullu enkä vain esitä, päätin sisällyttää siihen ne kaikki SEKÄ valmistaa sen hypnoottiseen spiraalimuotoon.

No, koska kakun MAKU oli loppujen lopuksi loistava ja sitä tilailtiin jo uudestaankin, uskallan ylisanoja säästämättä kehua Kinuskikissan pikakinuskia, jolla hoidin tsinuskiosuuden. Kissalle suuret kiitokset, vaikka housuja ei tullutkaan! Muuten sovelsin täytteeseen rahkaa, josta itse pidän, sekä puolukoita, joita kulutan pakkasestamme onnelliseen tahtiin. Niistä autuaat terveiset Lihansyöjän perheelle, eläisin puolukalla. <3

Pohja on sama kuin Glorian vihkosessa, mutta ilman suklaata. Tässä siis ohje, mutta ukko ylimuulin tähden, lämpimästi kehoitan valmistamaan perinteiseen täytekakkumalliin!

sahkopaimen

Sähköpaimen eli puolukka-kinuskikakku

Pohja

  • 100 g voita
  • 3 luomumunaa
  • 1,5 dl sokeria
  • 1,5 dl vehnäjauhoa
  • 0,5 tl leivinjauhetta

Ota ainekset huoneenlämpöön. Sulata voi ja anna sen jäähtyä. Kuumenna uuni 175-200 asteeseen. Jos teet kääretortun leivinpaperoi pelti, muussa tapauksessa voitele ja jauhota kakkuvuoka. Sekoita jauhot ja leivinjauhe erillisessä kupissa. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi, vaaleaksi vaahdoksi, johon jää hetkeksi jälki, kun siihen vetää. Nostele joukkoon jauhoseos ja sitten jäähtynyt voi, sekoita nopeasti tasaiseksi, ei sähkövatkaimella. Kaada taikina pellille ja levitä tasaiseksi. Paista 8-10 minuuttia tai kunnes taikina irtoaa leivinpaperin reunoista. Tavallista kakkua voinee paistaa n. 175 asteessa kolmisen varttia tai kunnes valmiin näköinen.

Kissan pikakinuski

  • 2 dl vispikermaa
  • 2 dl fariinisokeria

Mittaa ainekset kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi, keittele muutama minuutti. Siirrä jäähtymään ja anna jäähtyä oikein kunnolla, lopuksi jääkaapissa. Kun seos on kylmää, vatkaa sitä sähkövatkaimella niin lujaa kuin irti lähtee, kunnes seos selvästi paksuuntuu. Jos kinuski alkaa näyttää rakeiselta, lopeta vatkaaminen. Tsinuski on valmis. Käytä sellaisenaan tai lisää täytteeseen, jonka valmistat näin.

Täyte

  • 250 g rahkaa
  • 2-4 dl puolukoita
  • kinuski
  • (1 liivatelehti + tilkka vettä)

Sekoita ja maista. Älä liikaa, ettei lopu ennen kuin kakku on saanut osansa. Puolukat eivät kaipaa lisämakeutta kinuskin oheen. Jos haluat kääriä tortun, laita liivatelehti kylmään veteen likoamaan. Kuumenna vesitilkka (n. 0,15 dl) kiehuvaksi. Puristele liivaatteesta vedet ja sulata se kiehuvaan. Kaada ohuena nauhana täytteeseen samalla koko ajan vatkaten.

Kokoa kakku kostuttamalla se soijamaito-vanilja-seoksella (reilusti, ainakin pari desiä) ja levitä täyte. Jos teet kierrettä, älä kostuta! Muuten kokoaminen on mahdotonta, kuten pian havainnollista kuvamateriaalin avulla. Kas näin.

ruusu

[Ruusu, on mun sydämessäni… ]

Päälle

  • 2,5 dl kermaa (esim. Flora Vispi)
  • sokeria, vaniljasokeria
  • puolukoita
  • kookoslastuja

Kun olet koonnut kaakun onnistuneesti tai aivan taatanasti päin prinkkalaa, kuorruta (peitä) komeus reilulla kermavaahdolla (makeuta sokerilla ja vaniljasokerilla), puolukoilla ja kookossipseillä. Kookossipsejä saa ainakin Hakaniemessä sijaitsevasta Oriental Supermarketista ja niissä on siis kookosta ja sokeria, aivan mahdottoman hyviä ja rapeita. Ennemminkin siis kookoslastuja, kuin sipsejä. Tuovat kivaa purutuntumaa.

sahkopaimen2

Kakku on hurmaavan kostea, mehevä, yhtä aikaa hapan ja kinuskisen makea, juhlava upeus siis. Oodi puolukalle!

30.10.2008

Lopultakin! Puustiverho raottuu.

Filed under: Överi,laktoositon,Leivonta,Uunista — Meri @ 20.09

puusti

Jos pullaa pitää joskus syödä, niin sen on parasta olla korvapuusti. Eikä mikä tahansa käntty, vaan joko kahvipullaa tai sitten käsittämättömän herkullinen autuus, samanlainen kosteatahmea ihanuus kuin kahviloiden, mm. Korkeavuorenkadun Successin tai Cafe Esplanadin, megapuustit. Ensiksimainitun puustien parissa olen kasvanut ja nyt, viimein, olen ratkaissut niiden arvoituksen.

Koodin murtamisessa minua auttoi kädestä pitäen Myllyn Paras ohjeellaan, jota seurasin pilkulleen. Voit ja sokerit pistin täysimääräisinä ja voin vannoa, että nämä puustit häviävät käsistä hetkessä. Jos siis aiot puustimetsään, tässä kartta.

Unelmien korvapuustit (16 jättimäistä tai läjä pienempiä)

  • 0,5 l maitoa (soijamaitoa)
  • 50 g hiivaa
  • 2 tl suolaa
  • 2 dl sokeria
  • reilu 1 rkl kardemummaa
  • luomumuna
  • n. 14 dl luomuvehnäjauhoa
  • 100 g voita

Ota voi huoneenlämpöön, myös täytteeksi tuleva eli yht. 200g. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota siihen hiiva. Lisää sokeri, kardemumma, suola ja muna. Sekoita. Lisäile jauhot vähän kerrassaan, alussa vatkaa vaikka ihan vispilällä niin että muodostuu hyvä sitko. Jatka lisäilemistä ensin desin vauhtia ja sitten puolen desin, loppuvaiheessa lisää voi. Alusta hyvin vaivaten ja muista, että kaikkia 14 desiä jauhoa ei ole pakko ahtaa taikinaan! Itselläni jäi ainakin hiukan vajaaksi. Kuohkean pullan salaisuus on mahdollisimman löysä, mutta silti kiinteä taikina. Anna kohota vedottomassa paikassa liinan alla tunti, esim. uunissa (älä laita uunia päälle muul. huom.)

puusti2

Väliin

  • 100 voita
  • 2 dl fariinisokeria (TÄÄ ON SE JUTTU!)
  • 2 rkl kanelia

Ota paisunut taikina esiin ja jaa kahteen osaan. Nujerra ensin toisesta osasta ilmat pois ja kaaviloi n. 50x50cm levyksi. Levitä levylle pehmeä voi ja sokeri, mausta reilulla kanelilla. Kieri rullaksi saumapuoli alaspäin ja leikkaa osiin. Nosta rullat pellille ja paina keskelle kuoppa niin, että korvapuustille muodostuvat korvat. Jätä liinan alle tunniksi kohoamaan. Toista toiselle taikinanpuolikkaalle.

Päälle

  • luomumuna
  • raesokeria
  • hasselpähkinärouhetta

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Voitele ensimmäisen pellin pullat munalla ja sadeta päälle raesokeria ja hasselrouhetta. Paista uunissa n. 10 minuuttia tai kunnes valmiit. Toista, kunnes pullallisia peltejä ei enää näy.

Syö pullat tuoreena tai kolme päivää vanhoina, joka tapauksessa vievät haju- ja makuaistisi mennessään. Rahtaa ystäville, perheenjäsenille ja kaikille, joita rakastat. Ole onnellinen pullistasi. Äläkä enää koskaan kadehdi kahviloiden täydellisiä puusteja; nyt tiedät niiden salaisuuden.

Ps. Kaasu-uuni on suoriutunut värittämisestä hienosti!

26.9.2008

Henkistä hailaiffia

Filed under: Arkiruoka,Kevyt,laktoositon,Leipää,Leivonta,Maidoton,Nuts!,Sallad — Meri @ 7.22

karjala

[Tuleeko teillekin kuvasta mieleen joulu vai olenko se vain minä?]

Lynkkauksenkin uhalla paljastan, että meillä on muutaman ystäväni kanssa oma gruuppi, joka kantaa otsikon nimeä. Osa meistä tuntee toisensa vain ryhmän kautta, mutta voi pojat, että sattumalta on löytynyt aivan mahtava ihmiskombo! Ajatuksena oli alun perin yrittää nähdä enemmän naispuolisia ystäviä mieltä kohottavissa tunnelmissa, mutta myönnän suhtautuneeni suunnitelmaan hiukan skeptisesti kroonisen ajanpuutteen vuoksi. Vaan ei! Toiveemme on hämmästyttävällä tavalla toteutunut ja tapaamme keskimäärin kerran kuussa, useimmiten ruoan (ja tarvittaessa kuplivan) äärellä. Viimeksi listalla oli sushia ja suklaakahvila.

Viimeisimpään tapaamiseen oli pääsemässä paikalle vain kaksi jäsentä itseni lisäksi ja kutsuin konkkaronkan meille. Halusivat, että leivotan. Ja mikäpä olisi sen mukavampaa… Ruoaksi kokkasin ehdotonta suosikkitofusalaattiamme Marianne Kiskolan kirjasta Tofu, jota kokeilin kylläkin vasta Kurpitsamoskan Marin näytettyä mallia. Nyt salaatti on vakiolistalla ja valmistettu ainakin kuusi kertaa. Tässä siis vielä ohje, tällä on mahdollista hurmata tofun kanssa ennestään vieraita tai ainakin siedätyshoidattaa.

doufua

Nutty doufu (n. neljälle)

  •  2 dl erilaisia pähkinöitä ja siemeniä
  • 2 rkl fariinisokeria
  • 1 pkt maustamatonta tofua (esim. Super Tahoe 500g)
  • suuri punasipuli
  • 2 ltk kirsikkatomaatteja
  • erilaisia salaatteja, esim. tammenlehvä- ja lollorosso

Salaatinkastike

  • 0,5 dl oliiviöljyä
  • 3 rkl punaviinietikkaa
  • suolaa, pippuria

Murskaa pähkinät rouheiksi ja laita pannulle paahtumaan. Kuutioi tofu pieniksi kuutioiksi. Lisää fariinisokeri pannulle ja anna sekunti sulaa, sitten tofut. Kääntele seosta, kunnes tofukin on saanut hiukan tuta lämmön. Siirrä sekoitus salaatti kulhoon jäähtymään.

Silppua punasipuli joukkoon ja revi salaatti. Puolita kirsikkatomaatit ja lisää settiin. Valmista kastike ja lorota kaiken ylle, sekoita, tarkista suola. Tarjoile tai syö suoraan fadista.

Ja mitä siihen leipomiseen tulee, listalla olivat perinteisen karjalanpiiraat, tällä kertaa enempi originaaleina versioina, ilman tonnikalaa ja kinoaa siis. Näin syntyy n. 15 karjalanpiirasta eli juuri sopivasti muutamalle hengelle.

karjala2

Puuro (tätä jää pikkuisen yli)

  • 1 dl vettä
  • 1 dl puuroriisiä
  • 5 dl soijamaitoa
  • suolaa

Kaada vesi kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi, lisää riisit ja kiehuttele niin, että vesi imeytyy riiseihin. Lisää maito ja hauduttele miedolla porinalla kypsäksi kannen alla, mausta suolalla. Nosta aakealle laakealle lautaselle jäähtymään.

Kuoritaikina (n. 15kpl)

  •  1 dl vettä
  • 0,5 dl vehnäjauhoa
  • 1,5-2 dl ruisjauhoa
  • suolaa

Laita uuni kuumenemaan niin kuumaksi, kuin sen saa.

Sekoita taikinaksi. Muotoile patukaksi ja jaa 12-15 osaan. Laita palat kannen alle etteivät kuivu. Ota pari kerrallaan ja pyöriä palloiksi, litistä pallot pieniksi kiekoiksi ja laita jälleen talteen kannen alle. Kun kaikki on käsitelty, jauhota pöytä hyvin ja ota pari kiekkoa. Puikuloi palat soikionmallisiksi ohuiksi kuoriksi ja kasaa pinoon, väliin reilusti jauhoja, etteivät jää toisiinsa kiinni, ja päälle jokin suoja etteivät edelleenkään kuiva. Kun kuoret ovat valmiit, ota ne esiin ja sudi pois liiat jauhot. Nosta ruokalusikallinen (noin) riisipuuroa piiraalle ja rypytä piiraiksi.

Nosta piiraat pellille ja paista n. 15 minuuttia, kunnes rapeita. Ota uunista ja voitele seuraavalla seoksella:

  • 0,5 dl sulaa voita
  • 0,5 dl soijamaitoa

Jätä liinan alle pehmenemään. Syö kuten lystäät, voimunan kanssa maistuu aina! Voimunassa siis munavoita suurempi kananmunan osuus. Nomnominom. Pure hailaif.

2.9.2008

Pulla on parasta ja muut muulimaisuudet

Filed under: laktoositon,Leivonta,Ravintelit,Vege — Meri @ 18.53

Apinakeittiössä on porissut ihan ennätystahtiin eli kokkailut eivät suinkaan ole seis. Postaamiselle ei vaan tahdo löytyä aikaa ja tuntuu, ettei oikein tekstikään luista. Siitä viis, tässä jotain tarjolle, aluksi pari ravintolaa, jotka ovat ennemminkin ruokaloista. Äärimmäisen suositeltavia, jos pitää kunnollisesta ruoasta, edullisesta hinnasta ja muustakin kuin perusranskalaisesta khyziinistä.

teepulla

(Jos maltat lukea postauksen loppuun, tiedossa on pullaa!)

Pelmenit on ravintola Kustaankadulla Kalliossa ja tarjoilee, kuten sanonta kuuluu, konstailematonta venäläistä kotiruokaa kohtuulliseen hintaan. Lista hieman muuntuu päivästä ja raaka-aineista riippuen, mutta ainakin bortsch, seljanka, kreikkalainen salaatti, täytetyt letut ja pelmenit on koestettu perheessämme jo useasti. Sekä keitot että letut + pelmenit sisältävät lähes poikkeuksetta erilaisia lihoja, kuten kanaa tai makkaraa, joten jos olet vege, tuo se julki. Myös sienipelmenejä saa, ilmeisesti kaikenlaista muutakin.Annokset ovat viidestä eurosta ehkä seitsemään, mukaan voi myös hyvin myös hakea. Miljöö on kotikutoinen ja kotoisa, nurkassa toimiva jukeboksi.  Käytä sitä! Nurkassa pauhaava töllö rikkoo hiukan romanttista tsehovilaismiljöötä, mutta kyllähän tänne vaikka deitin toisi. Ja ettette nyt sitten pety niin sanottakoon, että seinillä mm. ryijyjä ja pitsalautasia.

Kimkit puolestaan hellii länsi-afrikkalaisten kokkiensa valmistamilla pöperöillä vastaavanlaiseen ruokalamaiseen malliin. Annoshinnat ovat neljästä viiteen ja puoleen euroon (yksi poikkeus; chili-paprikakeitto lihalla tai kalalla, joka sisältää siiderin/limun ja kustantaa 15e), hintaa voi nostaa lisäämällä annokseen haluamansa kokoisen määrän lihaa, kanaa tai kalaa. Paikasta saa siis useita kasvisruokia, joita voi tuhdistaa kuten haluaa, kerrankin saatavilla erikokoisia annoksia! Äitini on surrut jo vuosikymmeniä lastenannosten perään, sillä “aikuisten” ruoat ovat kovin usein niin valtavia.

Listalla on perunaa, ruokabanaania eli dodoa (nam!), papumuhennosta, munakokkelia, jollof-riisiä ja moimoinia muutamia mainitakseni. Tunnelma on turhan kirkkaasti valaistu, mutta sydämellisen ja alttiin palvelun sekä hinta-laatusuhteen vuoksi paikka saa ruokalamaisuuden iisisti anteeksi. Viihdyimme eilen ensivisiitillämme siellä parikin tuntia kolmen ystäväni kanssa. Ravintola on ollut avoin vasta kaksi viikkoa ja virallisesti siellä on vielä rakennustyöt kesken, mutta yleisöä on jo piisannut. Ruoka on mausteista, mutta miedohkoa, sopii jopa omalle tuliherkälle vatsalleni. Auki ma-pe 10-20 ja la 11-20, Helsingin Kurvissa elikkäs Sörnäisissä, metrikseltä muutama kymmenen metriä, Kulmakatu 2. Ja tämähän oli Ketsuppisen bongaus, kiljoona kiitosta siitä!

teepulla2

Ja sitten vielä sana makeisveron palauttamisesta, joka on mielestäni kannatettava idea. Karkit kortille! …ja kun mellit pistetään pannaan niin on käärittävä hihat ja pistettävä itse pötyä pöytään. Vanha kunnon pulla uudistuu, kun sen leipoo mausteiseen teehen ja puustipitkoksi. Voi tavaton, kuinka pulla voi olla HYVÄÄ. Rakenne oli hyperkuohkea ja pehmeä, parempaa kuin kaupasta koskaan. Salaisuus tietysti se, ettei liikaa jauhoja ja huolellisen pitkä kohotus siinä vaiheessa, kun pulla on pitkomuodossaan.

retropulla

Ohje kuten kahvipitkossa, mutta puolikkaana jälleen. Hyvänkokoinen puustipitko tuli. Nesteenä vahvaksi haudutettua rooibos tchai -irtoteetä, Parhialan tavaraa. Ja reilusti kardemummaa! Päälle raesokeria ja unikonsiemeniä. Mmmmmmmmmmläääääääh.

26.8.2008

Kesäkorsettia

Filed under: Alakarppi,Cake&Cookies,Leivonta,Side order,Vege — Meri @ 6.29

korsetit

…eli -kurpitsaa. Kaunis courgette inspiroi suolaiseen ja makeaan, sopii hyvin myös sellaisenaan salaattiin. Sain kaksi unelmankaunista megamöhkyä Ravustajilta, itse kasvattamiaan. Ja hyvän kasvatuksen ovat saaneet; sisältä nämä kokkaat ja atleettiset kurpitsat olivat kauniin kiinteitä. Osan pistin lihoiksi viikonloppuna vietettyihin lastenkutsuihin vietyyn tuliaiskakkuun, omaan suosikkiohjeeseeni Cake Courgetteen siis (ehdottomasti parempaa kunnolla jäähtyneenä!). Päällä muuten ruokotomusokerista valmistettu kuorrutus, sekin paketti on siis nyt korkattu.

lotankakku

Osasta yritin kohtalokkaasti valmistaa BBC Good Foodin herkullisia Courgette fritterssejä. Eihän siitä mitään tullut, kun oli liian vähän rasvaa pannulla. Pienet ja söötit nuppuni jäivät kiikkiin pannunpohjaan ja tulos on tämä muussi. Mutta maku! Se on kohdallaan.

fritters

22.8.2008

Mökkihöperön muulin muonat

Filed under: Arkiruoka,Cake&Cookies,Eksotiikkaa,Leivonta,Nuts!,Side order — Meri @ 9.40

Olipa ihana päästä itse kokkaamaan Pariisin viikon jälkeen! Suunnaton ravintolaturnee Ranskassa oli kyllä vertaansa vailla, mutta sitä suuremmalla syyllä itse tekeminen ja itsetehty maistuvat jälleen, no, melkein parhaalta. Ja mökillähän syötiin hyvin. Koska minua on valistettu lampaanlihan olevan sikäli eettisempää, että lampaidenkasvatus on melko inhimillistä puuhaa, ruokalistalla oli myös päkäpäätä. Lihansyöjän valmistamana, tosin. Suussasulavaa. Lisäkkeenä mustapapu-kinoaa, josta etenkin lammaskokki piti. Ohje on viime vuoden ameriikkalaisesta Gourmet-lehdestä.

kinoa

Mustapapu-tomaatti-kinoa (neljälle)

  • 2 tl raastettua limetin kuorta
  • 2 tl limetinmehua (korvasin nämä sitruunamehulla)
  • 2 rkl voita
  • 1 rkl öljyä
  • 1 tl sokeria
  • 2,37 dl (1 cup) kinoaa
  • 1 prk mustapapuja
  • 2 tomaattia
  • 4 kevätsipulin vartta tai 1 iso sipuli
  • (tuoretta korianteria)

Sulata voi ja anna jäähtyä hetki. Kaada voi kulhon pohjalle ja lisää siihen limenmehu sekä -kuori, öljy, sokeri ja hieman pippuria. Huuhtele kinoa ja keitä kypsäksi. Voit myös keittää ensimmäiset 10 min. ja sen jälkeen jatkaa höyryttäen. Lisää kinoa kulhoon ja kuutioi joukkoon tomaatit, silppua kevätsipulit tai sipuli ja mahdollinen korianteri. Huuhtele pavut ja lisää joukkoon. Maistele ja suolaa+pippuroi tarvittaessa.
Lampaan jatko-osasta huolehdin minä; lammas kävi erinomaisesti Välispiikin etiopialaiseen sapuskaan, jota en voi liikaa suositella! Jos vain saatte berbereä jostain käsiinne, valmistakaa tätä maukkautta. Itse olen pusannut muonaa jo tofu-kikhernepikaversiona sekä pidemmän kaavan mukaan tuolla lampaalla. Sopii erinomaisesti suomalaisen injeran vastineen eli hapankorpun kanssa. Ja maistuu eriltä kuin mikään muu. En ymmärrä, mitä teen, kun oma berbereni loppuu. Tai ymmärrän tietysti, edessä on afrikkalaiskauppojen koluaminen.

etiopia

Koska sain luvan leipoa, tempaisin mökillä yhden sämpyläsatsin, joka onnistui Lihansyöjän mukaan turhan hyvin, sillä liian hyvät sämpylät houkuttivat ylensyöntiin. Speltti, Myllärin sämpyläjauhot, rusinat ja suolapähkinät vain tekevät sämpylöistä kuin sämpylöistä valloittavia… Makupalaksi paakaroin porkkanakakkua, myös rusinalisällä, mutta ilman päällistä. Porkkanakakku, samoin kuin Cake Courgette, ovat omia lempipaakelsejani. Viime teoikseni leipaisin vielä eilisaamuna ensimmäisen pound cakeni vuoden 2007 Good Food -pumaskasta. Alkuperäinen ohje on appelsiiniversio kreemillä, mutta sovelsin toki oman, omenasoseisen versioni. Törkeän hyvää. Ja helppoa?!

poundcake

Pound Cake (ohjeen mukaan kahdeksalle)

  • 140 g voita
  • 140 g sokeria (mausta vaniljalla tai vaniljasokerilla)
  • 140 g jauhoja
  • 2 munaa
  • 2-3 rkl sitruuna- tai aplarimehua
  • 1 reilu rkl hasselpähkinä- tai mantelirouhetta
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 1 tl soodaa

Ota voi pehmenemään. Lämmitä uuni 170 asteeseen, kaasu 3. Ota esiin n. 23 cm mittainen vuoka ja leikkaa siihen leivinpaperi, joka nousee pitkille sivuille. Lyhyitä sivuja ei ole tarpeen vuorata paperilla tai voidella.

Mätä kaikki ainekset kulhoon ja vatkaa, kunnes seos on tasaista. Kaada vuokaan ja paistele n. 40-45 minuuttia tai kunnes kaakku on kullanruskea eikä keskelle tuikattuun haarukkaan tartu taikinaa. Anna jäähtyä vartin verran ja nosta sitten leivinpaperin reunoista ritilälle jäähtymään edelleen. Kun kaakku on viilennellyt, halkaise se vaakasuunnassa ja täytä esim. itsetehdyllä omenahillolla tai sitten omalla superkreemilläsi tai millä tahansa tarkoitukseen sopivalla.

Vaikka oma kakkuni näytti uunissa lässähtäneen ja kannoin siitä jo suurta huolta, lopputulos oli silti nätti, murea, mehevä ja hullun hyvä. Tähän luotan seuraavan kerran vierasvarana.

« Newer Posts — Older Posts »

Powered by WordPress