MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

27.9.2007

Hehkuvaa ja helmeilevää

Filed under: Arkiruoka,Herkut,Uunista,Vege — Meri @ 12.28

Syyskuun ruokahaasteen loppukiri on alkanut! Käy sysimässä suosikkisi voittoon Suu auki -blogin maisemissa. Kas täällä, olkaa hyvät –> Äänestämään!

—

santly

Kyllä parhaat kaverit on parhaita ja kyllä hyvä ruoka on hyvää! Ja kyllä harvojen sadepisaroiden täplittämää syyskuun hämärää iltaa on mukava viettää sisällä lämpimässä vatsa aivan liian täydeksi syötynä matkasuunnitelmia tehden. Kokkien kuninkuusluokkaan lukeutuva Ville (sympaattisempaa chefiä saa hakea) oli haudutellut iloksemme tuntikaupalla mahtavaa munakoiso-lasagnea. Tässä resepti kokin omin sanoin.

Villen munakoisolasagne (6 annosta)

  • 2 munakoisoa
  • reilusti hyvää oliiviöljyä
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 2 sipulia
  • 2 tölkkiä säilyketomaatteja
  • 2 purkkia tomaattipyrettä
  • 1 lusikallinen sokeria
  • 1 dl valkoviiniä
  • lasagnelevyjä
  • 300g mozzarellajuustoraastetta (tai jos ei oo intoleranssii ni normi mozzarellaa)
  • 1 puska timjamia
  • 1 puska basilikaa
  • suolaa, mustapippuria
  • (koristeeksi 1 pihvitomaatti)

Munakoisopreppikset: leikkaa munakoisot pituussuunnassa n.3-5mm siivuiksi. Itketä munakoisot (suolaa päälle, 15min odotteluu, huuhtelu ja paperil pyyhintä). Paista munakoisot ja 1 valkosipulinkynsi (antaa makuu) reilussa oliiviöljyssä n. 2min per puoli. (Kunnes ne on pehmeitä). Kastike: silppua sipuli, valkosipuli ja yrtit. Kuullota sipuli ja valkosipuli öliiviöljyssä. Lisää sokeri ja viini, anna vähän saostua. Lisää tomaatit ja tomaattipyre sekä suola ja pippuri. Anna hetken kiehua ja lisää 1/3 basilikasta ja 1/3 timjamista.

Lasagnetus: voitele lasagnevuoka öljyllä. Lado lasagne: kerros lasagnelevyjä, puolet tomaattikastikeesta, munakoisoviipaleita, 1/3 molempia yrttejä, puolet juustosta, suolaa, pippuria. Kerros lasagnelevyjä, puolet tomaattikastikeesta, munakoisoviipaleita, 1/3 molempia yrttejä, koristetomaatit tms., puolet juustosta. Paista uunissa n. 35minuuttia 200 asteessa.

Voilá ja eikun mäsäyttämään.
melangene

beluga

ateria

Lasagnen seurana tarjoiltiin beluga-linsseistä tehtyä “kaviaaria” ja vihersalaattia sekä vihreää hummusta ja paahdettua leipää. Jälkiruoaksi yhdistimme voimamme Vapun kanssa ja kokoilin Uneliaan kokki Annan ohjetta soveltaen puolukka-omenapaistoksen Vapun tuoman jäätelön seuraksi. Taistelupari työskenteli saumattomasti yhteen, lääh miten hyvää.

hehkua

Kullanmuru puolukasta ja omenasta

  • reilu litra puolukoita
  • n. 600-800 g kotimaisia omenoita
  • 2 dl kaurahiutaleita
  • 1 dl ruishiutaleita
  • 1 dl kauralesettä
  • vajaa 2 dl fariinisokeria
  • 100 g voita
  • kanelia, vaniljasokeria

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Poista omenoista kodat ja viipaloi voideltuun piirakkavuokaan. Kaada päälle puolukat. Sekoita muruseoksen ainekset nyppimällä ne sekaisin ja ropistele omenoiden ja puolukoiden ylle. Paista 35 minuuttia uunin alaosassa ja aterioi ahnaasti kylmän jäden kera! Puolukoiden ja kotimaisten omenien happamuus yhdistyy ihanasti makeampaan ja paahteiseen muruun, puhumattakaan sulavan jäätelön ylipäällikköydestä.

Jos happamuus on sinulle liikaa, kuorruta annos siirapilla 😀 Ruokajuomana tarjoiltiin muuten valkeaa luomuviiniä, josta pidin. Nimi on unholassa, mutta ehkä isäntäpari virkistää muistia tämänkin suhteen?

syrapy

23.9.2007

Patapataa ja yksi avunpyyntö

Filed under: Arkiruoka,Optimoidut,Soija,Uunista,Vege — Meri @ 15.31

Patapatahan on se karkea teräsvillainen asia jolla partiossa kuurattiin trangiat eikä suinkaan syötävää, mutta tällä kertaa se silti viittaa kahteen valmistamaani pataruokaan. Molemmat soijarouheesta ja avot miten maukkaita! (Ja AVOT miten kuvauksellisia! ;-D)

kaalia

Ensimmäisenä eetteriin pääsee Puolen kilon voikeittiön Oliivian Kaalikammon lopullinen karkoitus, muhkea hapankaaliresepti. Itse en ole koskaan kammonnut kaalia, ja hapankaaliakin vain ala-asteikäisenä (terveisiä Riitan perheelle ;-)). Rakensin lootasta siis kasvisversion ja piirun verran muuntelin, oikein on hyvää tämä.

Hapankaalilaatikko

  • 400-500 g hapankaalia
  • sipuli
  • 2 porkkanaa
  • pari valkosipulinkynttä
  • 2 dl soijarouhetta
  • kasvisliemikuutio
  • tomaattipyrettä
  • soijaa, ketsuppia, cayennea, juustokuminaa, pippuria
  • hunajaa
  • 1 prk kikherneitä
  • 2 dl quinoaa
  • parmesania, korppujauhoa

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Turvota soijarouhe kasvisliemessä. Silppua sipuli ja valkosipuli, kuullottele pannulla. Lisää pannulle soijarouhe ja mausta tomaattipureella, ketsupilla ja soijakastikkeella. Raasta porkkanat ja keitä quinoa kypsäksi. Huuhtele kikherneet ja lojauta ne uunivuokaan. Lisää muut ainekset samaan vuokaan ja sekoittele. Raasta pala parmesania ja sekoita siihen korppujauhoa, ripottele padan pinnalla ja paista uunissa n. 40 minuuttia. Tästä söi neljä kertaa oikein mukavasti.

Tämä toinen uuniruoka on kurpitsapostaukseni perillinen, sillä ylijääneet paahdetut kurpitsat piti hyödyntää eteenpäin. Sattumalta ruoasta tuli ihan järettömän hyvää! Kuvia ei ole, sillä joudun pärjäilemään muutaman päivän ilman kameraa, mutta hei, eihän se kauneus näiden ruokien valttikortti olekaan.

“Lihaperunasoselaatikko” eli soijaa ja kurpitsaa

  • n. 300 g kypsennettyä kurpitsaa (paahda uunissa, höyrytä, keitä – kuten haluat)
  • 1,5 dl soijarouhetta
  • maustekurkku
  • kourallinen vihreitä oliiveja
  • pala paprikaa
  • ketsuppia
  • korianteria, oreganoa, fenkolinsiemeniä, chiliä, valkosipulia, pippuria, suolaa, oliiviöljyä
  • parmesania, korppujauhoa

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Soseuta kypsät kurpitsat ja mausta joillakin tai kaikilla maustelitanian mausteilla. Itse käytin edellisenä päivänä ko. mausteilla jo makustettuna lohkoja, joten maku oli ikään kuin valmiina. Turvota soijarouhe ja mausta ketsupilla. Silppua paprika, maustekurkku ja oliivit pieniksi kuutioiksi. Lykkää kaikki einekset samaan uunipataan kurpitsan kanssa ja sekoita. Kuorruta parmesanraasteella ja korppujauholla. Paista uunissa puolisen tuntia tai kunnes ruoka on läpeensä kuuma. Nautiskele salaatin kera tämä hyvä makeahkon kurpitsan, suolaisten partikkeleiden ja täyttävän soijan kombo! Annoksesta riittää varmasti kahdelle, vaikka tämä ahne apina söikin kaiken lopulta yksin ja meinasi haljeta 😀

grammy

Vielä mainitsen kun olen unohtanut, että kokeilin heti kommenteissa ohjeen saatuani Polkkapossun Grammy-palkittua paprikaa, josta tuli erimainio lisäke, etenkin jäähtyneenä. Tässä ohje Possua suoraan lainaten.

“Grammy-palkittua paprikaa

  • öljyä
  • hieman kuminaa, sinapinsiemeniä ja currya
  • 2 paprikaa: keltainen ja punainen
  • 2 rkl gram-jauhoja (kikhernejauhoa)
  • ripaus chilijauhetta, hieman enemmän suolaa ja kurkumaa

Heitä pannulle öljyä, anna lämmetä ja sipaise pannun pintaan kumina, sinapinsiemenet ja curry. Paista hetki. Lisää pannulle parin sentin levyisiksi suikaleiksi leikatut paprikat. Paistele taas hetki, kunnes paprikat hieman kypsyvät. Ripottele paprikoiden joukkoon gramit, chilijauhe, suola ja kurkuma. Paistele ja sekoittele. Kun gramit alkaa kevyesti saamaan rusketusta, ota pois levyltä. Tarjoa chapatin kanssa. Tai jos sitä ei jaksa vääntää, niin voihan tämän heittää vaikka kylmästi riisin kanssa. Kait.”

Ja myöhemmin oli lisäys jotta cantaloupe-melonin kuutiot raikastavat kokonaisuutta, minkä tekivätkin. En enää muista minkä seurana söimme, mutta tosiaan kylmänä herkkua, vaikka tekis napoksi.

—

Ja se avunpyyntö: ystäväni poikaystävä kärsii jo toista vuotta sairaudesta, joka rajaa ruokavaliota. Dieetin puitteissa keksityt reseptit tulevat jo potilaan korvista ulos. Olisi siis mitä parhainta, jos haluaisitte jakaa omat ideanne. Erityisesti välipaloihin kaivataan vaihtelua (nyt lähinnä pirtelöitä, smoothieita jne.). Ruokavalion pitäisi olla vähähiilihydraattinen, runsaasti proteiinia sisältävä ja helposti sulava. Ei raakoja kasviksia, kuidukkaita tuotteita varovasti, kuituakin pitäisi silti saada. Välipalojen ohella hyvät lisukeohjeet ovat kuulemma myös tervetulleita. Makean perään mies ei ole. Kiitos, jos jaksatte ideoida!

20.9.2007

Pääruoan parhaat kaverit

Filed under: Arkiruoka,Optimoidut,Side order,Vege — Meri @ 22.35

selleri2

Niissä päivissä, kun työskentelee kotona ja kokkailee siinä ohessa vain itselleen, on se hyvä puoli, että jos mieli tekee, voi yhtä hyvin syödä kolme alkuruokaa tai pelkkää jälkkäriä. Niinpä onnellisena kokkailin tänään kahta houkuttelevaa lisuketta ja avasin seuraksi vain tonnikalapurkin. Aika kurmeeta 😉 Jälkkärikään ei jäänyt varsinaisesti puuttumaan kun pistin kasaan kaksi tilattua Ellen Svinhufvudia ja varmuuden vuoksi tarkastin maun joka välissä maanantaina leipomani koekappaleen jämistä.

ellensellen

Lisukkeista ensimmäisen bongasin gurukokki Debin Smitten Kitchenistä, jossa se oli nimetty hänen suosikkilisukkeekseen. Siitä melkein tuli omakin suosikkini, vaikka kilpasilla oli varsiselleripaketin ohjeesta muokattu ehdokas, joka yltää sekin mitaleille.

Kesäkurpitsaa ja mantelilastuja

  • 1 suurempi tai kaksi pienempää kesäkurpitsaa
  • 2 rkl mantelilastuja
  • 2 rkl öljyä
  • suolaa, pippuria
  • (parmesania/pecorinoa)

Suikaloi kesäkurpitsa ohuiksi tikuiksi julienne-tyyliin. Kuumenna öljy pannulla ja sysää joukkoon mantelilastut. Kun mantelilastut ovat saaneet kullankeltaisen värin (n. minuutissa), lisää kesäkurpitsasuikaleet. Paista vain minuutti! Älä pidempään. Suolaa ja pippuroi, veistele halutessasi päälle parmesania. Simppeli, sikanopee ja sairaan hyvä.

suosikki

Toinen ohje todellakin on – tadaa! – selleripussista! Pakkausten kyljissä olevia reseptejä ei suinkaan sovi ylenkatsoa. Olen käytännössä alottanut kokkailu-urani peruna-purjo-pakastepussin sosekeitto-ohjeella. Nyt kuitenkin vielä hivenen kulinaarisempi nautinto, kuin tuo soppa.

Selleri sivussa

  • sipuli
  • muutama varsi varsiselleriä
  • tuoretta pinaattia
  • öljyä
  • voita
  • suolaa, pippuria, sokeria
  • suolapähkinöitä

Silppua sipuli. Kuullota sitä öljy-voi-seoksessa pannulla. Tuuppaa joukkoon ohuehkoiksi kiekoiksi silvottu selleri ja paistele viitisen minuuttia, jotta selleri pehmenee. Silppua joukkoon sopivasti tuoretta pinaattia ja pyöräyttele vielä hetki. Mausta pippurilla, suolalla ja kevyesti sokerilla. Suhaa päälle vielä suolapähkinät ja se on siinä.

selleri

Tuore varsiselleri on muuten ihanaa pureskeltavaa, kuten porkkanat, kukkakaali, kurkku, paprika, omenat ja vaikka kaali. Mikä tahansa nakerreltava viihdyttää minua melkein aina iltaisin. Juuri tällä hetkellä läppärini vierustalla nököttää viisi porkkanankantaa. Toiset ei vaan tiedä rajojaan. Nyt petiin kirjan kera, gunat!

18.9.2007

Lihis ja vähän lovee

Filed under: Arkiruoka,Överi,haasteet,Leivonta — Meri @ 19.23

lihikset

Saavuin juuri parahiksi takaisin kotikeittiöön, jotta ehdin vielä osallistua Syyskuun ruokahaasteeseen. Haaste tosin tuotti melkoisen paljon päänvaivaa pienissä muulinaivoissa, mutta nyt on vihdoin pantu evästä kasaan hellin tuntein. Sillä eikö se ole rakkauden jaloin muoto, kun kasvissyöjä kokkaa lihiksiä lihansyöjälleen… ? Pinjansiemenet pitävät huolta myös syöjänsä sydämestä pehmeine rasvoineen.

Kansallista perinnepääruokaamme kokkailin ensimmäisen kerran jo juhannuksena, joten tuunattavahan se oli. Lopputulos oli mahtava! Maistoin palan, maistoin toisen, ja niin rapeaa ja maukasta oli piiras ettei parempaa voisi toivoa. Puolueeton tuomari sohvalta arvioi kolme lihistä mahassaan: naminamnam. Että siitä sitten vaan, menkää ja rakastukaa!

Lihis de Luxe (4 kpl)

Taikina

  • 1,25 dl kermaa
  • 0,25 dl soijamaitoa (sokeritonta)
  • 17,5 g tuorehiivaa
  • 0,5 rkl öljyä
  • 1 rkl sokeria
  • 0,25 suolaa
  • n. 3 dl hiivaleipäjauhoja

Sekoita kerma ja soijamaito ja lämmitä seos kädenlämpöiseksi. Murenna siihen hiiva ja lisää mausteet sekä öljy. Alusta jauhot taikinaan ja jätä se kohoamaan kolmeksi vartiksi liinan alle lämpimään ja vedottomaan paikkaan. Valmista täyte.

Täyte

  • n. 250 g jauhelihaa
  • 0,5 dl puuroriisiä
  • n. 50 g pinjansiemeniä
  • sipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • sokeria
  • suolaa
  • pippuria
  • sinapinsiemeniä
  • balsamicoa

Keitä riisi kypsäksi. Paahda pinjansiemenet pannulla ja siirrä odottamaan. Silppua sipuli ja valkosipuli. Kuullota pannulla reilussa öljyssä ja lisää joukkoon jauheliha, ruskista. Yhdistä joukkoon riisi ja lorauta tilkka balsamicoa. Ropsauta teelusikallisen verran sinapinsiemeniä ja mausta tukevasti suolalla, pippurilla ja sokerilla. Lisää pinjansiemenet ja maistele, kunnes seos on täydellistä. Täytettä jää kyllä yli, mutta se ei ole mikään ongelma, sillä se maistuu yhtä hyvin sellaisenaan.

Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle ja jaa se neljään osaan. Pyöritä osat palloiksi ja kaulitse kukin n. 15 halkaisijan mittaisiksi soikioiksi. Levitä täytettä n. 2 rkl kullekin lätylle. Pyyhkäise reunat vedellä ja taita puolikuiksi. Painele reunat huolellisesti kiinni ja kuvioi vielä haarukalla. Siirrä jauhotetulle alustalle liinan alle.

lätyt

täyte

peltikii

Kuumenna 0,5-1 litra öljyä kattilassa ja varaa viereen kattilaan sopiva kansi sekä sammutuspeite. Voit testata öljyn lämpötilaa nokareella taikinaa. Jos se nousee pintaan ja ruskistuu kohtuunopeasti, öljy on sopivaa. Nosta lihapiirakka kerrallaan reikäkauhalla hornankitaan kypsymään. Kun piiras on molemmin puolin mukavan ruskea, nosta se jäähtymään ja paista seuraava.

sopassa

hornassa

valmiit

Kun kaikki lihikset on paistettu jätä öljy jäähtymään ja ota se talteen kunhan se on täysin viilennyt. Sitä odotellessa viekoittele itsesi ja mahdollisesti muitakin tällä ihanan vulgäärillä perinneherkulla. Jälkiruoaksi sopii vaikka ikisuosittu kakku Ellen Svinhufvud, joka luo mukavaa kontrastia ateriakokonaisuuteen.

avoin

jälkiruokaa

16.8.2007

Dukkah, kalakala, dukkah!

Filed under: Arkiruoka,haasteet,Kala,Lätinää,Nuts! — Meri @ 16.39

Sori, en mahtanut itselleni mitään, ehdokkaani Elokuun ruokahaasteen kirkkaimmaksi kruunupääksi kuulostaa niin kovin intiaanihuudolta. Ehkä se onkin sellainen. Kutsuhuuto. Olkaa siis kutsutut Apinakeittiön kalapöytään! Kokemus kalamestarina on korvattu tiukalla aikataululla ja suurella sydämellä.

dukkahkala

Ohje on saanut viljalti vaikutteita Maku-lehden reseptistä Dukkahpaneroitu siika, vain pieniä muutoksia olen siihen rohjennut intiaaniburron itseluottamuksella tehdä. Ohjeen elementit sattuivat sikäli kohdilleen, että se sisälsi kalaa, mikä oli ruokahaasteen raaka-aine, sekä dukkahia, johon suhtaudun sen paahteisen pähkyläisyyden vuoksi lemmekkäästi monissa yhteyksissä. Dukkahia kun voi varistaa yhtä hyvin soppaan, salaattiin tai suoraan suuhun. Kyseessä on siis kuiva sekoitus paahdetuista pähkinöistä, siemenistä sekä mausteista.

dukkahjalisäkkeet

Puna-affen pähkinöinä (yhdelle tai useammalle)

  • 0,5 dl manteleita
  • 0,5 dl auringonkukansiemeniä
  • 0,5 dl cashew-pähkinöitä
  • 0,3 dl seesaminsiemeniä
  • 1 rkl korianterinsiemeniä tai jauhettua korianteria
  • reilusti suolaa (n. 1 rkl)
  • sitruunan raastettu kuori
  • puna-ahven-filee(t) (siikakin käy)
  • voita

Paahda pähkinöitä, siemeniä ja korianterinsiemeniä kuumalla ja kuivalla pannulla, kunnes ne alkavat tuoksua paahtuneilta ja seesaminsiemenet saattavat poksahdella. Varo ettet polta. Siirrä suoraan tehosekoittimeen ja hurauta. Lisää sitruunankuori ja suola, maistele seos sopivaksi. Muista, että kala vaatii reilusti suolaa. Koska dukkahia tulee reilusti, voit erottaa siitä osan kalan panerointiin ja jättää toisen osan vähemmälle suolaukselle.

Painele kalafile(et) dukkah-seoksessa huolellisesti ja paista voissa pannulla kypsiksi. Nauti välittömästi esimerkiksi bataattisoseen ja kurkku-avokadosalaatin kera.

Almighty bataattisose (yhdelle)

  • puolikas pieni bataatti
  • pienehkö porkkana
  • pieni punasipuli
  • n. peukalonpään kokoinen noppi tuoretta inkivääriä
  • parmesania
  • suolaa

Pilko bataatti, porkkana ja sipuli kohtuullisiksi lohkoiksi. Kuori tuore inkiväärinpala. Iske kaikki kasvikset inkivääriä myöden höyryttymään pehmeiksi (keittäminenkin on sallittu). Kun kasvikset ovat kypsiä, poista inkivääri ja soseuta muut. (Jos keitit etkä höyryttänyt, valuta vesi pois. Höyrytys säästää kuitenkin rutkastia väriä ja aromia, vitamiinoksiakin. Suosittelen.) Raasta joukkoon sellaiset puoli desiä parmesania ja lisää vielä suolaa. On niin kuuma kesäkin.

Kurkku-avokadosalaatti (yhdelle)

  • avomaankurkku
  • kolmannes avokadoa
  • tuoretta basilikaa
  • sitruunan mehu
  • pippuria

Pilko kurkku ja avokado, silppua basilika ja sekoita. Hapota sitruunamehulla ja mausta pippurilla. Suolaa ei ainakaan tässä ateriakombossa kaipaa, mutta muutoin lienee se taas hyväksi.

dukkahkala2

Näin ihan keskenäni kun aterian nautin, olen ehkä jäävi sitä arvostelemaan. Kala mausteisine pähkinöineen, makeahko bataattisose ja hapokas salaatti kuitenkin tekivät kauppansa ja kiitos erinomaisen ruokaseuran ateriatilanne rakentui oikein miellyttäväksi. Tyytyväistä oloa lisäsi tietoisuus siitä, etten sittenkään missannut jo toista ruokahaastetta putkeen vaan toimin nopeasti kuin pantteri huomatessani aikani hupenevan! Huh.

14.8.2007

Paolan spesiaali, mansikoita ja maharuokaa

Filed under: Arkiruoka,Kana,Optimoidut,Pasta,Sallad — Meri @ 21.05

Tuppaan nyt samaan postaukseen nämä kaikki, vaikka ne eivät varsinaisesti menua muodostakaan. Sietäkää tämä. 🙂

Pääsin eilen vihdoin kokeilemaan kuuluisaa Paolan pastasalaattia, kun piti keksiä jotakin ruokaisaa ja helposti kuljetettavaa. Tosin vähensin pastan määrää sen verran reilusti, etten tiedä voidaanko salaattia enää kutsua pastasalaatiksi, mutta hyvää se kyllä oli. Peston tein itse, sillä purkkipesto on alkanut maistua aika puulta kaikkien niiden nuoruusvuosien jälkeen, jolloin sitä piti ympätä joka ruokaan. Itsetehty pesto on niin jumalaista! Cashew-pähkinäpesto on valikoitunut suosikikseni, tein tämän ohjeeni mukaan noin suurin piirtein.

paolan

Paolan säädetty sallaad

  • kokonainen grillattu broileri
  • 2 tammenlehväsalaattiruukkua
  • nippu rucolaa
  • vajaa 200 g pastaa
  • reilusti pestoa (vähän jäi tuosta satsista vielä kaappiin)
  • punasipuli
  • kourallinen pinjansiemeniä
  • puolikas hunajameloni
  • mustapippuria, parmesania

Irroita broilerista lihat ja lykkää kulhoon. Siipaloi sipuli ohueksi joukkoon ja mausta reilusti pestolla. Keitä pasta ja jäähdytä hieman. Omasta hyllystäni löytyi ainoastaan jättipastaa, jonka revin kappaleiksi ennen salaattiin lisäämistä. Revi joukkoon salaatti ja rucola, paahda pinjansiemenet ja kuutioi meloni. Sitten vaan iloisesti sekaisin ja maistelemaan, söin näppärästi oman annokseni ihan siinä maistelupuuhassa. Pitihän tuo pippurin ja peston määrä viilata kohdilleen. Jälleen Paola kohtasi suurta suosiota. Tästä määrästä riitti kuudelle hyvin, yksi parmesanepäluuloinen tosin söi normaalia vähemmän, sanoisin. Terveisiä mörölle! 😉
Omenakorissa tehtiin kesällä herkun kuuloisia Sitruunamansikoita ja niitä viipaloitsin lounasjälkkäriksi tänään. AiVAN ihania! Itse lykkäsin vielä arjen ahdistamana sokerin sijasta nestemäistä makeutusainetta, mutta se ei menoa haitannut, sitruunamehu piti siitä huolen. Tässä vielä ohje.

manssut

Sitruunamansikat (kahdelle)

  • litra mansikoita
  • sitruuna
  • makeutusainetta (tai sokeria)

Perkaa mansikat ja viipaloi ne astiaan. Tuikkaa aina kerrosten väliin vähän sokeria tai makeutusainetta. Lopuksi purista sitruunasta mehu mansikoiden päälle ja siirrä astia jääkaappiin ainakin pariksi tunniksi. Huh miten hyvelii. Polkkis voi varmaan soveltaa tästä tuon appelsiiniversion, luulen. Tulen sitten maistamaan kun kutsutaan.

Vielä maharuoasta. Siihen teille lienee turha tarjoilla ohjeita, niin luotaantyöntävän näköisiä ovat, mutta jaan tämän tiedon kanssanne siinä ajatuksessa, että ehkä joku muu mahavaivainen saa niistä potkua. Vassokuu siis, varokaa silmiänne!

Aluksi höyrytetyt porkkanat ja pensaspavut, jotka popsin kera kookosmaidossa valmistetun sein. Alla salaattipetinä ollut punasalaatti on muuten niin kitkerää, että sitä ei kannata ostaa kuin väriksi salaattiin. Jäi meinaan syömättä pelkiltään salaatin suurpuputtajaltakin.

papuporkkana

Äsken pistelin iltapalaksi vuorostaan höyrytettyä parsakaalia ja porkkanaa, jotka sitten soseutin. Proteiininlähteeksi valitsin jälleen soijarouheen, jonka turvotin kasvisliemessä. Ylijääneellä kasvisliemellä notkistin myös parsakaaliporkkanasoseen. Soijarouhe pimpattiin vielä ketsupilla ja sose parmesanlastuilla ennen ruokailua. Rucola reunusti tätä täyspainoista atriaa. Mmmmmmm.

mmmm

Ja jätin sen kahvin sittenkin. Toinen päivä kahvitta takana, päätä särkee sykleissä. Kokouksessa otin pienen kupin mustaa teetä, auttoi hieman. Aika ankeeta tää, mutta mahan parhaaks mitä vaan! Ainakin hetken. Myös otetut kahdet päikkärit jeesaavat vatsan vointia, vihdoinkin hieman lepoa!

11.8.2007

Viimeisellä rannalla

Filed under: Arkiruoka,Herkut — Meri @ 8.30

Torstaina oli leirikesäni viimeinen ilta. Aika lopenuupuneena, mutta kyllä oikein onnellisena otin haltuuni suurköökin ja pistin tuulemaan! Valmistimme Elinan kanssa ruokaa koko leirin ohjaajavahvuudelle ja samalla leivoimme kakut Elinan läksiäisiin.

Suurkeittiössä on puolensa.Koska syöjiä oli sekä kanalle, kalalla että kasvikselle, ja koska Polkkapossu juuri esitteli kunkkukastikkeensa, päädyin hämböögö-menuun. Eikä mitä tahansa burgereitä, vaan niitä Apinan omia, Monkeyböögöjä. Salaattia siis ja tomaattia, sippe sipulia (leireillä asioiden nimet muuntuvat), ketsuppia sekä kana- ja kalafileitä että vegepiffejä. Kastikkeeksi levisi vuohi Possun malliin ja keräsi suunnattomasti autuaita ilmeitä matkatessaan ruokailijoiden mahoihin.

sippelisipuli

tomaattia

vuohileviaa

Koska Harald eli Hanky oli toivonut ateriaksi jotakin kevyttä, jälkiruoaksi syntyi uudenlainen Pöhkö. Sukua Monkeyn Rhubarb Foolille ja sovellettuna. Matkassa mukana vaahdotettuja valkuaisia, maitorahkaa ja hiven jogurttia, omien pensaiden viinimarjoja sekä kaapin pohjalta löydettyjen keksien muruja. Kruununa Saran pähkinäherkun mausteisia pähkylöitä. Jeah, sekin potki.

viinimarjaa

herkkupähkylä

viinimarjapöhkö

Viimeisen illan murkinoiden ohella valmistimme siis myös viisi foliokaakkua. Tai Elina valmisti ja minä hieman tuutoroin. Valikoin mutakakun reseptiksi tällä kertaa jälleen Polkkiksen (gotta stick with yer pig) postaamaan Sirkka Sumuvalon suklaakakun. Tehtiin tupla-annos, joka siis jaettiin viiteen suurehkoon alumiinivuokaan, sellaisiin laatikkoruoille (kuten kakuille) tarkotettuihin.

sumukakku

Edelleennimeän kakun Sumukakuksi ja omistan sen pikku-Heikille ja Hansukselle, sillä en tiedä kuinka synkkiä teidän menneisyytenne ovat, mutta omani sisältää kolmen kuukauden intohimoisen mudauskauden (MUD = multi-user dungeon). Ja minähän mudasin tietysti Heikin perustamassa Sumumudissa! Näin vaan sitä ownataan Siken superrespat toisten blogeista 😉

—

Viimeisellä rannalla oltiin myös eilen, kun ne ainoat blogin enää tarjoamat anonymiteettisuojat karisteltiin ruokabloggaajamiitissä Suomenlinnassa. Aurinko paahtoi, ruoka oli hyvää ja kallio kenossa. Huolimatta punaviinin virtausnopeudesta kaikki taisivat tulla saaresta pois lautalla eivätkä tunnelia pitkin lanssilla.

Salamasanteri Satujatar blogasi jo aiheesta ja lisää pölinää piisannee paikallaolleiden meedioissa. Ainakin itselläni oli todella hauskaa huolimatta mielenuupumuksesta ja pääsin pitkästä aikaan mereen polskimaan! Ihmiset olivat itsejään ja ihania sellaisia, tunnelma hurmaavan hilpeä ja utelias. Nyt on lähdettävä polterabendiin, palataan asiaan. Ei muuten hullumpi ilta kun vieläkin naurattaa! 😀

8.8.2007

Makkarjoen vaellus ja talkkunamustikkapiiras

Filed under: Arkiruoka,Cake&Cookies,Leivonta — Meri @ 21.54

mustikkatalkkuna

Kun nyt kaikki muutkin ovat postailleet jonkin mustikkapiirakan ohjeen, laitan minäkin lusikkani soppaan ja julkaisen tämän Länsi-Uusimaassa ilmestyneen Mummon mustikkapiiraan (tms.) reseptin. Pääsin tänään nautiskelemaan kyseistä piirasta aivan oikean sahan tuntumassa, Enäjärven rannalla. Ennen jäätelöä ja mahtavaa mustikkapiirakkaa minulle tarjoiltiin paahdettua leipää sillikaviaarilla. Sillikaviaari on eräänlainen levite tai uuniperunan täyte, johon tulee suunnilleen seuraavia artikkeleita:

Sillikaviaari

  • matjessilliä
  • perunaa
  • kananmunaa
  • creme fraichea, smetanaa tai kermaviiliä
  • kevätsipulia tai sipuli
  • tilliä, ruohosipulia
  • valkopippuria

Keitä perunat kypsiksi ja munat koviksi. Pilko kaikki tuotteet ja sekoita. Optimitilanteessa anna makujen tekeytyä seuraavaan päivään, todellisuudessa pistele poskeesi sen perunan tai ruisleivän kanssa. Kuva on otettu avaamalla jääkaapin ovi pikaisesti eikä tee oikeutta kaviaarille, sori. 🙂

sillikaviaari

Talkkunamustikkapiiras

Pohja

  • 100 g voita
  • vajaa 1 dl sokeria
  • muna
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 0,5 dl talkkunaa
  • 1 tl leivinjauhetta

Vaahdota rasva ja sokeri, lisää muna. Sekoita joukkoon muut aineet ja tee taikinaksi. Painele voideltuun piirakkavuokaan ja valmista mustikkatäyte.

Täyte

  • 1 litra mustikoita
  • vajaa 1 dl hillosokeria
  • 3 rkl perunajauhoa

Sekoita ainekset ja levitä pohjalle. Paista 200 asteessa puolisen tuntia. Jäden kanssa parhaimmillaan. Piiras on todella mustikkainen eikä liian makea, itse pidän tällaisesta enemmän kuin kermaviilisistä versioista, joita niitäkin kyllä popsin mielelläni.

(Oma mummoni ei muuten tällaisia piiraita pyöräytellyt, city-mummi kun oli. Mummini piti erityisesti lehtileivästä ja vaniljaeskimoista. Niin minäkin.)

Hyvin ruokittu ruhoni pääsi lepäilemään laiturille aurinkoon ja vilvoittamaan itseään 23-asteisessa Enäjärvessä. Kepeiden keskusteluiden jälkeen ja hyvin pötköttäneenä aloitin paluumatkan kohti Karjalohjan keskustaa ja leiripaikkaamme. Matkalla vastaani tuli mm. metsämansikoita ja vadelmia sekä Makkarjoentie. Siitä huolimatta, yhdeksän kilometriä asfalttitietä yksin ilman musiikkia on aika pitkä matka hamppailla. Perillä odotti kuitenkin valmis ruokapöytä ja kohta sukellan jo unten maille! Nähdään siellä.

5.8.2007

Chili con Soya

Filed under: Arkiruoka,Optimoidut,Soija,Vegan — Meri @ 18.08

Jälleen tulee soijasaarnaa; tästä tuotteesta ei irti pääse kun siihen kerran kunnolla tutustuu. Parasta on se, että samalla kun säästyy rahaa, terveys kiittää, ruoka on maukasta ja hyvin säilyvää niin maailmakin pelastuu! Ainakin Apinakeittiössä meinaan eletään siinä vakaassa tiedossa, että lihakilon tuotanto vie moninkertaisesti energiaa verrattuna kasviperäisiin tuotteisiin.

chiliconsoya

Nojoo, tässä perusresepti, jota on helppo varioida oman mielensä ja kaapin sisällön mukaan. Pohjana on ollut aikoinaan Jamie Oliverin chili con carne -resepti kirjasta Alastoman kokin onnenpäivät. Jamien versiossa mukaan tulee mm. aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä, joita itsekin lisään jos on oikein juhlatilaisuus kyseessä. Normiruokana kuitenkin hieman vaatimattomampi versio, armollisempi kukkarollekin.

Chili con Soya (n. neljälle)

  • pari sipulia
  • valkosipulia
  • tuoretta chiliä tai chilijauhetta
  • (jeeraa eli juustokuminaa)
  • suolaa, pippuria
  • 500 g tomaattimurskaa tai kuorittuja tomaatteja (chili- ja/tai valkosipuli-)
  • kanelia (optimaalisesti kanelitanko)
  • purkki ruskeita papuja
  • 2 dl tummaa soijarouhetta
  • 4 dl kana-, liha- tai kasvislientä

Kiehauta kana-, liha- tai kasvisliemi ja iske soijarouhe liemeen turpoamaan. Kuumenna kattilassa tai kasarissa öljyä ja kuullota siinä silputtu sipuli ja lisää mausteet (paitsi kaneli). Lisää joukkoon turvotettu soijarouhe ja paistele hetki. Kaada pannulle tomaattimurska tai kuoritut tomaatit ja lisää kanelitanko (tai kanelia). Anna hautua pitkään, jopa tunnin – puolentoista verran. Lisää pavut ja kuumentele vielä, maistele sopivaksi. Itse yleensä lisään sokeria tai muuta makeaa tasoittamaan tulista suolaisuutta. Poista kanelitanko. Nauti salaatin, riisin tai rapean leivän ja tulisuuden ollessa huipussaan jonkin tasoittavan maitotuotteen (maustamatonta jogurttia, raejuustoa, kermaviiliä tms.) kera.

chiliconsoya2

Ruskeat pavut voi hyvin korvata kidneypavuilla tai miksei valkoisilla tai vaikka voipavuilla. Kaipa linssitkin tai kikit kävisivät, kuka tietää. Ja tämä ruokahan vain paranee, kun lämmität sitä taas seuraavana päivänä atriaksi. Tässä hapankaalilisäkkeen kera. Alkuun söimme fenkoli-parmesansalaattia, josta postaankin saman tein!

16.7.2007

Korsikalainen omeletti

Filed under: Arkiruoka — Meri @ 8.50

Ruoan ylijumalatar Nigella ei petä koskaan. Ikuisesti kesä -kirjan Corsican Omelette on selvää sukua aiemmin kokkailemalleni Italialaiselle munakkaalle, jonka idea oli tv-kokki Roccolta. Jos et ole vielä maistanut, kokkaa kumpi tahansa tai vaikka molemmat. Et pety. Oma versioni on enemmän laatua korsikalainen munakokkeli kuin omeletti, mutta sama se, maku mahti.

korsika3
Korsikalainen omeletti

  • 3 munaa
  • suolaa, pippuria
  • 15 g voita
  • tuoretta minttua (tai muuta yrttiä, itse käytin rucolaa)
  • n. 100 g vuohenjuustoa eli chevreä (10% ei tuhonnut elämystä lainkaan)

Vatkaa munat kulhossa sekaisin ja mausta suolalla ja pippurilla. Lämmitä pannu (n. 25cm halkaisija, itselläni on 28cm ja lisäsin neljännen munan), sulata siinä voi ja silppua voihin tuore minttu tai tapauksessani rucola. Kääntele, kunnes väri on kirkkaan vihreä. Lisää munaseos pannulle ja valuta se niin, että seos peittää koko pohjan. Murustele päälle vuohenjuusto ja paista munakkaan tapaan käännellen pannua niin, että vielä nestemäiset kohdat jähmettyvät.

Kun munakas on lähes hyytynyt, käännä sen kaksi sivu keskelle ja jätä näkyviin kaistale päällipuolta. Siirrä lautaselle. Tai sitten älä käännä, vaan osita ronskisti. Kyllä maistuu!

korsika2

Seuraksi sopivat Soppakellarin inspiroima puolikuivat tomaatit, joita muuntelin pikkuruisen. Monkeyssa siis näin.

Chili-seesamtomaatit uunissa

  • rasiallinen kirsikkatomaatteja
  • seesamiöljyä
  • seesaminsiemeniä
  • tulinen tuore chili (tulisuusaste: 8)
  • suolaa, pippuria
  • tuoretta rucolaa

Kuumenna uuni 120 asteeseen. Halkaise tomaatit kahtia ja asettele leikkuupinta ylöspäin pellille tai uunivuokaan. Silppua rucola ja chili, sekoita ne sekä siemenet ja mausteet öljyyn. Valele tomaatit öljyllä ja anna muhevoitua uunissa ainakin tunti. Itse pidin pidempäänkin. Uunissa maku tiivistyy ja tomaatit käyvät ihanasti paitsi tähän överiomelettiin, myös salaatteihin!

« Newer Posts — Older Posts »

Powered by WordPress