MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

1.2.2009

Batataa ja jäätelönkaltaisia herkkuja

Tein dijonlohta välittömästi uudestaan kun odottava ystäväni tuli kylään ja sushi oli siis poissa luvuista. Aion tehdä lohta myös tänään illalla. Niin hyvää ja helppoa se on! Nyt vihdoin kuvakin, kun joku sitä kyseli.

batata

Lohta peesaamassa muhevan herkullinen oheke eli oheistuote, bataattia ja linssiä. Mainio yhdistelmä, jos vain vatsa kestää paputuotteita. Omani ei taida ikinä tottua niihin. Ohje on raffisti mukailtu yhden työkaverin kertomasta.

Leenan linssibataattimuhennos

  • sipulia
  • valkosipulia
  • bataattia
  • linssejä (vihreitä tai punaisia)
  • suolaa tai kasvislientä
  • juustokuminaa

Pilko sipuli ja kuullota sitä hiukan pannulla, lisää pienitty valkosipuli. Kuutioi oranssi peruna ja lisää pannulle. Lisää liedelle kasvislientä (tai vettä ja suolaa) sopivasti ja sitten linssit. Keittele keitosta vähän risoton tapaan, lientä aina tarvittaessa lisäten, kunnes linssit ovat kypsiä. Mausta ennemmin tai myöhemmin reilulla juustokuminalla. Tarjoa lämpimänä.

bran

Höyhenenkevyt herkku

  • 2 dl rasvatonta maitoa
  • 2 dl rasvatonta tai muuta jogurttia
  • loraus sokeritonta makusiirappia (esim. karamelli)
  • kourallinen murskattuja branflakeseja

Vatkaa maito ja jugu kuohkeaksi vaahdoksi. Mausta ja makeuta siirapilla. Iske jäätelökoneeseen ja anna käydä, hyhmiintymisvaiheessa lisää branit. Tuloksena kuohkea kylmä herkku, joka rapisee hampaissa!

gordon
Variaatio

  • 2 dl rasvatonta maitoa
  • 2 dl mustikkavanillajogurttia
  • mustikkasosetta purkista
  • puolukkasurvosta
  • ruokosokeria

Vatkaa maito ja jugu vaahdoksi, makeuta sokerilla. Massa jäätelökoneeseen, anna käydä kunnes hyhmiintyy, lisää mustikkasose- ja puolukkasurvossattumia. Tuloksena tästäkin kylmää ihanaa vaahtoa, ei siis varsinaista jäätelöä. Kun massan vatkaa vaahdoksi, se käyttäytyy koneessa vähän eri tapaan kuin “perinteinen” jäätelömassa ja jää siis vaahtomaiseksi. Sanon vaan, ettette sitten pety. Vaikka tähän on vaikea pettyä, niin ihanaa jäärahkaa 😛

Ja jos herkutteluhammasta oikein kolottaa, valmista seuraksi vaikka isoa plättyä ja ota purkista Lihansyöjän äidin MAAILMAN PARASTA mansikkahilloa! Party, party, partyyyy!

plätty

Plättyjä (kolme isoa eli kahdelle)

  •  luomumuna
  • 2,5 dl maitoa
  • 1,25 dl jauhoa
  • ripaus suolaa
  • 0,5 tl vaniljasokeria
  • 1,5 rkl sokeria tai makeutusjauhetta
  • 1-2 rkl öljyä tai sulaa voita

Kopsauta muna kulhoon, riko rakenne. Vatkaa sekaan muut ainekset. Anna turvota ainakin puolisen tuntia. Paista sitten kolmeksi suureksi tai lukuisammiksi pieniksi räiskäleiksi. Jäätelökone vaivaa samalla jäden sopivaksi ja kaapista saa hilloa, kun ottaa vaan olkaa hyvät.

25.1.2009

Lohta, parsnippiä ja jäätelöhuumaa

Ruokaohjelma, jota itse en ole koskaan nähnyt, mutta joka on jättänyt jälkensä keittokirjastoomme, inspiroi eilen helppoon ja herkulliseen kotiruokaan. Sen verran vakuuttavalta maistui tulos meidän ja vieraidemme suissa, että selkeitä keepereitä molemmat. Mustapippurilla on muutenkin hiukan historiallinen merkitys kodissamme: Lihansyöjä on aikoinaan tehostanut viehätysvoimaansa ruokkimalla minut kirjan ohjeen mukaisella kanarisotolla, joka siis on naurettavan hyvää. Nyt kuitenkin lohta ja palsternakkaa tai parsnippiä, kuten lontoolaistuneet ystävämme kutsuivat.

Parsnippiä gratiinissa

  • palsternakkaa
  • ruokakermaa (edes 4% Kevyt ja paksu ei voi tätä pilata)
  • siirappia
  • suolaa, pippuria
  • rakuunaa tai ruohosipulia

Laita uuni kuumenemaan 200-250 asteeseen. Kuori  ja viipaloi palsternakat ohuehkoiksi kiekoiksi, laita uunivuokaan. Mausta kerma lorauksella siirappia, pippurilla ja suolalla, kiehauta kattilassa. Lisää tuore ruohosipuli tai kuivattu rakuuna. Kaada parsnipin päälle ja tyrkkää vuoka uuniin, kunnes kypsää.
Lohta

  • lohifilee
  • dijonin sinappia
  • parmesania tai pecorinoa

Valmista parsnipille seuralainen eli ota loheen väri pannulla. Siirrä omaan uunivuokaansa ja sivele pintaan ohut kerros Dijonia. Raasta päälle reilusti pecorinoa ja tuuppaa sinne samaan uuniin parsnipin kanssa. Kun molemmat ovat kypsyneet, nauti esimerkiksi mäntyisen raikkaan Retsinan kanssa ja maadoitu maailmaan.

Jälkiruoaksi valmistimme luonnollisesti jäätelöä. Ohjeena toimi vieraiden viesti, joka oli vastaus kysymykseemme, mitä makua saisi olla: “Uuh, niin vaikee valinta… Mango tulee eka mieleen tai turkinpippuri tai kirsikka olis kyl paras tai suklaa tai mansikka tai sekoitus ois kyl kaikista paras tai…” Selvä pyy! Itsestäänselvä valinta oli seuraava.

monkeyjäätelö

Vappujäätelö

  • 3 dl kulutusmaitoa
  • 3 dl (rasvatonta kevyt-) vaniljajogurttia
  • 3 keltuaista
  • 0,5 dl ruokosokeria
  • reilusti taloussuklaata
  • Lihansyöjän äidin valmistamaa maailman parasta mansikkahilloa
  • hillottuja kirsikoita eli coctail-kauhistuksia

Sekoita maito, jogurtti, keltuaiset ja sokeri ja vatkaa kuohkeaksi. Sokerin määrää kannattaa säädellä omaan makuun sopivaksi ja muistaa, että kylmä karsii makeutta. Eli jos litku on juuri sopivaa, kannattaa lisätä vielä hiukan. Kaada seos jäätelökoneeseen. Kun seos alkaa (kohtuupian) hyhmiintyä, lisää joukkoon pilkottu suklaa, mansikkamöllöt ja kirsikat. Anna koneen käydä, kunnes jäätelö vaikuttaa valmiilta (n. 30-40 minuuttia) ja nauti heti tai siirrä pakkaseen odottamaan.

Jäätelö on ehdottomasti parhaimmillaan suoraan koneesta nautittuna, sillä pakkanen kovettaa sitä hiukan liikaa, mutta saavutti tämä erinomaisen suosion myös sellaisena. Kastikkeeksi jäätelölle valmistin koeluontoisesti samasta pohjaseoksesta turkinpippurisoosia lisäämällä siihen yksinkertaisesti runsaasti murskattuja peppereitä.

monkeyjäätelö2

Suussasulavaa… Well, alankin tässä valmistella dagen efter -tötteröä. So long!

24.1.2009

Muuli soittaa harmonikkaa

Filed under: Lätinää — Meri @ 12.54

jäde

Hyvää syntymäpäivää, mulle toivottaa hän, ja lahjoittaa viisisataa jätskiä! Muuli on nyt 30-vuotias ja upouuden jäätelökoneen omistaja. Vapise, Jakki kotiloinesi! Nyt Apinatehtaasta pukkaa kylmää hyhmäistä hyvää.

Kaikki alkoi, kun synnyin vuonna 1979 tulipalopakkasilla tammikuussa. Ja sitten se juttu jatkui ja jatkui vaan vaikka on meinannut pariin otteeseen katketakin, mutta tässä sitä nyt kaikesta huolimatta edelleen lätistään. Matkalle on mahtunut muussia, maastojuoksua, lippukunnan perustaminen Novaja Zemljalle, rahapuun kasvatusta, Pullisten temppurataa, hevosenpuremia, heppahulluja, leirikoulu Muoniossa, moshausta Gotlannin tuulisessa kolkassa, elämäniloa, kuolemanpelkoa, riskejä, rakkautta, kasvissyöntiä, uusmediaa ja hipihopikulttuuria, kotibileitä, kiljua vaatehuoneessa, Virkkusharkkoja, voittomatkoja, rohkeutta, hormoonihäiriöitä, hernekeiton pohjaanpolttoa, tv-työtä, aatoksia, muutama tuhat muuttoa, uusia ystäviä ja vanhoja rakkaita, suolaa, pippuria, Dancakea, siniset mokkasaappaat, laittomia teollisuushallibileitä, yön yli valvomista Ruskeasuon Teboililla, kirjoja ja tarinoita, kiiltäviä pääsiäismunia, korvapuustikahviloita, kulakalle, kilometrejä, kylmyyttä ja kuumuutta.

synde

synde2

synde3

saldee

Ja aika paljon muutakin. Kuten nyt esimerkiksi eräätkin syntymäpäiväbileet. Tässä vaiheessa kolmekymppisiä vietettiin alustavasti perheiden voimin. Tarjolla oli hampurilaisia (reissarin väliin tietysti) ja salaattia, popkornia ja mielettömän happamansuloista sitruuna-marenkipiirasta. Kiitos Liina <3 Ja ei, piirasta ei voi marenkeineen tehdä edellisenä päivänä valmiiksi. Kokeilin. Maku ei onneksi kärsinyt, vaikka marengin rapeus ja ulkomuoto. Vaan mitäs pienistä kun ei pienetkään meistä ja maistuuhan se rumakin ruoka. Vähensin muuten sokerin kiisselissä puoleentoista desiin, aivan nappi!

kara

piiras

piiras2

Koska olen niin pitkään taas viihtynyt tuppisuuna ja nyt käyn kierroksilla sukelluksen jäljiltä ja odottelen ruokaa, osallistun saman tein Satujataren haastamaan meemiin. Here goes. Kuusi sattumanvaraista asiaa minusta (sattumaa ne eivät tietenkään ole, jostain syystä haluan kertoa itsestäni juuri nämä. Miksi O_O)

  1. Luen Philip Rothin kirjaa Haamu poistuu. Nimestä huolimatta olen jo täysin tempautunut Pulitzer-palkitun kirjailijan tuotokseen. Rakastan kirjoja.
  2. Tykkään laulaa ja haluaisin kuoroon ja olen kateellinen sekä Teeman Kuoroon-ohjelmaan että Kuorosotaan päässeille onnekkaille. Normaalisti olen harvoin kateellinen. Paitsi rikkaille olen satunnaisesti katkera.
  3. Herään aamuisin sarastusvaloon, luen hesarin ja syön purkin raejuustoa, katsastan meilit ja verkon ja olen töissä joskus seitsemän jälkeen. Lauantaisin lähden usein kymmeneksi hallille sukeltamaan tai yhdeksitoista toisiin treeneihin. Sunnuntaisin käyn isäni kanssa punttisalilla.
  4. Koen nostalgiaa liittyen tyttömäisiin asioihin lapsuus- ja nuoruusvuosilta vaikka en ollut kovin tyttömäinen.
  5. Odotan tyytyväisenä tätä iltaa, kun vanhin ja paras ystäväni tulee miehensä kanssa meille kylään ja aion juoda viintä.
  6. Noloina pidetyt nostatusbiisit todella nostattavat mielialaani maagisella tavalla. Call on me siinä kuin muutkin. Olen energia-addikti.

Jäätelökoneella olen valmistanut jo suklaa-saksanpähkinä-banaanijogurttijäätelöä sekä mangojäätelöä. Illalla taas uusi prototyyppi! Kaikki jäätelökoneen omistajaa viihdyttävät vihjeet otetaan avosylin vastaan.

17.1.2009

Mielenterveysmenu

Filed under: Överi,Side order,Terveys,uppopaisto — Meri @ 16.25

strutsikoirajaviini

Olen ollut laiska. Siksi pääsette kuulemaan mielenterveysmenusta vasta nyt, vaikka pekonimunkit paistuivat jo viikko sitten. Pekonimunkeista on tosin ollut puhe aikaa sitten: legendaarinen idea perverssin vastustamattomasta yhdistelmästä syntyi vuoden 2008 huhtikuussa, kun valmistin haasteruoaksi parsamunkkeja (muistakaa mm. unohtumaton ja ylväs parsajoutsen). Kunnia ajatuksen ääneenlausumisesta kuuluu tutkijaystävälleni Tarulle, jonka tarunhohtoinen keksintö näki päivänvalon vihdoin viiden ahnaan ruokailijan silmäin alla tammikuun kunniaksi.

Jotta muodollisuudet on hoidettu alta pois, totean sen heti. PEKONIMUNKIT MAISTUVAT. Hyviltä, rasvaisilta, kosteilta. Suolaisilta. Siis todella. Jottei uppopaistorasva olisi kuumennut turhan takia, kokeilin samaan syssyyn laittaa rahkamunkkitaikinaan pekonin sijaan myös sinihomejuustoa. Niin, julmetun hyvä ajatus sekin, vaikka itse sanon. Myös vieraat olivat parasta a-luokkaa. Jossette usko munkkien maistuneen, suosittelen tiedustamaan Kulinaariselta Yli-Murulta tai Pastanjauhajien kommentointi-Emmalta, kuinka oli asianlaita. Todistajainaitiossa myös Lihansyöjä.

Kokonaisuudessaan menu näytti tältä, edistäen siten erinomaisesti nauttijoidensa juhlatunnelmaa ja mielenterveyttä. Natriumin yliannostusta unohtamatta.

Mielenterveysmenu

  • alkupalaksi popcornia
  • pekonimunkkeja, sinihomejuustopalleroita
  • sivusalaattia
  • pyhäpäivän suolapalaa (juusto-pekoni-aurinkokuivattu tomaatti -mureketta)
  • jälkiruoaksi tuoreita hedelmiä ja mangosorbettia
  • turkinpippureita ja mantelikeksejä Hong Kongista
  • australialaista strutsiviiniä Strutsikoiran kunniaksi

Tiedän, kysytte: missä suklaa? Puolustukseni on heikko, mutta totta. Tammikuu on liian pian joulun jälkeen, jotta suklaat voisi kaivaa esiin. Helmikuussa se jo käy. Pekonimunkit sen sijaan ovat selkeää sesonkiruokaa.

pekonimunkki2

Pekonimunkit

  • paketti Amerikan pekonia (n. 10 strippiä)
  • 250 g rahkaa (mielellään Ehrmannia)
  • 1 luomumuna
  • reilu 2,5 dl vehnäjauhoa
  • 1 tl soodaa
  • suolaa, pippuria
  • (pecorinoa)

Paista pekonit miedolla lämmöllä pannulla rapeiksi, vie hyvän tovin. Saksi sopiviksi suupaloiksi ja sekoita taikinan muut ainekset pekonien joukkoon,  mausta. Uppopaista n. ruokalusikallisen kokoisia mykyjä kuumassa öljyssä sammutuspeitteen ja kattilankannen kanssa varautuneena. Raasta munkkien päälle runsaasti suolaista pecorino-juustoa.

auramunkki

Jos haluat valmistaa Aurapalloja, korvaa rapeiksi paistetut pekonit murustetulla sinihomejuustolla ja unohda pecorino. Suklaa ihanasti taikinaan ja suussa. Mielenterveys – mikä ihana tekosyy. Kuvat kertonevat, että kuvaamisen sijaan syöminen ja säpinä olivat pääroolissa tuona iltana.

10.1.2009

Meet the Monkeys

Filed under: Lätinää — Meri @ 10.24

Koska perheeseeni kuuluva Strutsikoira on teille jo tuttu, ajattelin esitellä myös Lihansyöjän. Kas tässä, eksklusiivista videomateriaalia. Lihansyöjä yhdessä lempipuuhassaan syömisen lisäksi eli treenaamassa.

6.1.2009

Strutsikoira suosittelee

Filed under: Herkut,laktoositon,Soosit — Meri @ 13.51

strutsi

Ennen kuin pääsen itse ohjeeseen, minun on tunnustettava jotain. Olen nimittäin NOLANNUT yhden kiintoartikkeleistani ja nyt aion tehdä siitä vielä julkista. Sillä mikä voi nöyryyttävämpää arvokkaalle saaristolaisleivälle kuin sen leipominen muffinsseiksi?! No, ehkä se, että laittaa taikinan minijämät kokeeksi mikroon ja onnistuu sytyttämään tulipalon. Mutta ei siitä enempää. Sain minä aikaiseksi kaksi kunnon limppuakin, ja jos muffinssien ulkonäkö onkin kökkö, maku muistuttaa sitä tuttua ihanaa.

seilaa

Ja mitä sen tutun ihanan päälle olisikaan parempi voidella kuin itsetehtyä maksapateeta! Ehkä voita, mutta vaihtelunhaluisille patée on varteenotettava vaihtoehto. Resepti on peräisin siltä samalta potilaani vaimolta, jonka ohjeen perusteella pakersin mieletöntä jahnia. Luottoa löytyy. Eikä suotta, broilerinmaksapatee oli maukasta ja teki kauppansa paitsi ihmisväelle, myös strutsikoiralle (joka tosin ei ole turhan nuuka jos totta puhutaan). Oma makuaistini vielä totuttelee maksaan ja jälkimaku oli ehkä hivenen maksaisa, vaan maksanystävät ja oikeastaan entiset epäystävätkin kehuivat tuotetta kovin. Ohje on kuulemma alkuperäisin Napan Katilta, ilmeisesti pienen tuunauksin. Tässä sellaisena kuin minä sen tein, sympaattisen käsinkirjoitetun reseptin mukaisesti.

(Ja jos joku haluaisi selventää, kaipaisin kirkkautta patéen, maksamakkaran ja muiden läästittävien maksatuotteiden eroihin. Kunnes toisin todistetaan, kutsun tätä patéeksi.)

[Patéesta on olemassa kuvia, mutta lepäävät vielä Päämajan kamerassa. Eikä se patée sitä paitsi kovin kummoiselta näytä. Ruskeaa laastia.]

Broilerinmaksapatée

  •  250-300 g broilerimaksaa (ostin pakkasesta paketin)
  • 1 pieni sipuli
  • 2-3 rkl sitruslikööriä (esim. Cointreau)
  • 2 tl puolukka-, pihjalanmarja- tai karpalohyytelöä (mitä sillä loppupurkillisella tehdään?)
  • 50 g voita
  • suolaa, pippuria

Ota voi huoneenlämpöön notkistumaan. Leikkele maksat sopiviksi paloiksi tai paista sellaisinaan öljytilkassa, pakkaspaketista löytyivät valmiiksi sopivan pieninä. Äläkä paista ylikypsiksi, tämä lienee ajan kanssa opittava taito, itse kyselin puolen minuutin välein Lihansyöjältä, joko. Silppua sipuli ja lisää pannulle. Kun valmista, jätä maksat jäähtymään.

Siirrä kuuliintuneet maksat sipuleineen tehosekoittimeen, lisää likööri, hyytelö ja mausteet ja surauta massaksi. Lisää lopuksi piruetinnotkea voi ja anna koneen vielä käydä. Painele patée tarjoiluastiaan ja säilö jääkaapissa seuraavaan päivään.

Ps. Mikä on koiralle sama kuin saaristolaisleivälle muffinsseiksi leipominen? Vaatteet! Jossei ole pakko pukea, anna koirasi kulkea naturistina.

28.12.2008

Kaikki rakastavat Nigellaa

Ja kuinka Nigellaa voisikaan olla rakastamatta! Ah miten uhkeiden muotojen, satumaisen kauniiden kasvojen, dramaattisen elämäntarinan ja tv showhun valittujen vaatteiden pehmeiden materiaalien lisäksi naisellisuuden ruumiillistuman lempeä itseironia ja älykäs sarkasmi purevat ainakin muulin mieleen kuin seitsemän paarmaa kesänä 2006 Karjalohjalla. Viimeistään siinä vaiheessa ostin paketin täysin, kun Mrs Lawson jossain jaksossaan mainitsi, että ideaalimaailmassa jauhot tulisi toki sihdata taikinaan – mutta että hänen maailmansa ei koskaan tule olemaan niin ideaali. Ei meidänkään! Ei meidänkään!

Ja vaikka Nigellan öinen hiipiminen jääkaapille ja santsaus suoraan suuhun voi näyttää tekemällätehdyltä, on se arkipäivää ainakin tässä huushollista. Tosin nimenomaan päivää. Närppijä nukkuu öisin.

Nigellan Christmas-keittokirja on puhuttanut ja kokattanut ties kuinka monessa blogissa. Itse varasin kirjan kirjastosta heti kun kuulin sen olemassaolosta ja nyt se on ollut lainassani jo useamman viikon. Ruokia siitä en ole vielä ehtinyt valmistaa kuin yhden. Mutta sen suolsinkin suoraan tulikokeeseen: Lihansyöjän äidin pikkujouluihin, joihin minulta oli tilattu alkupalana syödyn cesar-salaatin lisäksi kaksi lisäkesalaattia lasagnen seuraksi. Olin syvästi otettu luottamuksesta ja arvelen, että saatoin kerrankin onnistua menukokonaisuuden ajattelussa (mikä ei ole vahvuuksiani toisin kuin tempausvala).

aarresalad

[Niin hyvää että silmissä sumenee!]

Alkuun tarjoiltiin siis maailman terveintä keisaria, joka on täysin vakiinnuttanut asemansa apinakeittiössä ja lähipiirissään. Pääruokana oli Lihansyöjän äidin muhkea lasagne, jonka seuralaisiksi tilasin itseltäni puhdasta Nigellaa. Ensimmäinen ja koestettu valintani oli Aarresalaatti, jonka porkkanaisuus toi klassista kouluruokamaisuutta yhdistelmään. Eikö teilläkin ole hatara mielikuva siitä, että spakettivuuan kanssa olisi ollut aina porkkanaraastetta? Kaveriksi Aarteelle sitten ihan noin vaan rohkeasti kuin Nasu konsanaan kaivoin Nigellan Joulusta Red Saladin. Ja en nyt kehu, mutta kaik oli mänt lähes viimeistä papua myöten ja reseptiäkin jo kyseltiin. Niin että tästä saatte!

redsalas

[Jep, kännykkäkameramies asialla.]

Red Salad

  • 2 x 400g kidneypapuja (pakkaus on 400g, papuja siitä on vajaa 300g, näitä pakkauksia siis kaksi)
  • 1 punasipuli
  • 4 tl punaviinietikkaa
  • 250 g kirsikkatomaatteja
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • (tuoretta persiljaa)

Kuori ja silppua sipuli salaattiastian pohjalle, kaada päälle viinietikka. Jätä marinoitumaan ainakin vartiksi tai jopa kahdeksi tunniksi. Tällä välin huuhtele pavut lävikössä ja jätä kuivumaan. Marinaation ollessa riittävä puolita kirsikkatomaatit ja lisää papujen kanssa sipuleiden joukkoon, lorauta öljyt päälle ja sekoita. Saksi päälle tuoretta persiljaa ja tarjoile.

Ps. Tinakin on ihana.

26.12.2008

Pelasta maailma – tee se jo tänään

CMX:n kaunis kappale Pelasta maailma tuo mieleeni ko. yhtyeen toisen kappaleen, Ruosteen, joka on minulle tuttu jo varhaisnuoruudesta, jolloin säe “nämäkin murhaajan kädet etsivät päätä, jota silittää” tuottivat kylmänväristyksiä pelottavassa ristiriidassaan. Enihuu, tämä kaikki tuli mieleeni kun yritin keksiä sopivaa otsikkoa postaukselle, jonka sisältönä on erinomainen mikrossa valmistuva kasvislisäke sekä pieni Isomäen Ripan kirjan puffi.

Tässä siis Mirkan kommentteihin postaama ohje kiinalaisen mikrokeittiön kasvissettiin, jonka koestin ja joka jäi heti elämään köökkiini. Tuloksena on sopivasta purutuntumaisia, maukkaita ja jännittävällä tavalla kiinalaisvivahteisia vihanneksia, jotka ovat edukseen paitsi sellaisenaan, myös esim. fetan kanssa mätsättynä. Pitsan päällekin voi kasvikset kätevästi tällä tavoin esivalmistaa, jos haluaa tehdä läpyskää italialaisempaan malliin (juusto alle).

china

Kiinalaiset kasvikset mikrossa

  • iso paprika
  • 1 suuri sipuli
  • 225 g kirsikka- tai kiinteitä tomaatteja
  • 1-2 rkl öljyä
  • 1 tl suolaa
  • 1 tl sokeria
  • (muutama tippa paahdettua seesamiöljyä)

Leikkaa sipuli lohkoiksi, samoin tomaatit. Jos käytät kirsikkamallisia, puolita. Kuutioi paprika postimerkinkokoisiksi viipaleiksi. Lämmitä öljyä mikronkestävässä astiassa täydellä teholla minuutti. Lisää öljyyn sipet ja kuumenna kaksi minuuttia, sekoita välillä. Lisää paprikat ja taas, kaksi minuuttia, sekoita välillä. Viimeisenä tomaatit, sokeri ja suola, hyvä sekoitus ja vielä minuutti mikroa. Jos seesamiöljyä löytyy, ropsi pari tippaa komeuden ylle. Tarjoile lämpimänä tai viilentyneenä. Toimii myös uudelleenlämmitettynä ihan okei, juurikin sen fetan kanssa.

Ja mitä siihen Isomäen kirjaan tulee, olen puffannut Sarasvatin hiekkaa -opusta jo aiemminkin, ja mikäli  luit ja maailmantuska heräsi, tässä vähän helpotusta: 34 tapaa estää maapallon ylikuumeneminen. Josset lukenut, lue nyt.

22.12.2008

Venäläinen iltapäivä

Filed under: Eksotiikkaa — Meri @ 19.29

Eilen vietettiin ystäväpiirissäni jo legendaksi muodostunutta venäläistä iltaa. Koska oli sunnuntai ja seuraavana päivänä töitä, illasta tehtiin iltapäivä eli aloitettiin riittävän aikaisin. Venäläinen ilta on alunperin ystävien Johannan ja Villen houstaama votkumäsäytys ja kulinaarifestivaali, joka oikeaoppisesti järjestetään aina 23.12. niin, että aattona perheen luona olo on sitten sopivasti luova ja letkeä. Nyt J ja V ovat kuitenkin matkalla jossain maailmalla ja palaavat vasta ensi vuonna, joten otin tämän ylellisen ja votkanlemuisen iventin järjestämisen omiin näppeihini.

kattaus

blinit

[Kuvaaminen oli kekkereillä niin sivuseikka, että tässä vain pari tunnelmaotosta.]

Koska perinteet eivät lopu votkaan ja ajankohtaan, urakoin ensimmäistä kertaa elämässäni ihanan happamia blinejä (kahdella pannulla! Look mama no hands) ja pöytään katettiin niille kaveriksi yhtä sun toista. Vai mitä sanotte näistä sörsseleistä:

  • kylmäsavulohta
  • kirjolohen- ja muikunmätiä
  • lämminsavulohi-tuorejuusto-sitruuna-tahnaa
  • sipulihaketta, suolakurkkuja, etikkapunajuuria
  • hunajaa, hapukooria (eli virolaista smetanaa, 20%), puolukoita
  • lammas- ja sienipelmenejä voilla
  • savusaunapalvikinkkua
  • saaristolaisleipää ja oivaa
  • venäläistä kuohuviiniä ja karpalomehua
  • votkaa

Lettujen luulisi menevän alas pienemmälläkin paineella. Blinien ohje oli taattua Myllyn paras -laatua aivan pienin virityksin, hienosti skulas. Tein ohjeen kaksinkertaisena ja se ruokki kuusi ihmistä, kaksi tattaripannaria vielä jäikin. Taikinanvalmistus kannattaa aloittaa pari tuntia ennen paistohetkeä.

Blinit (eli linnit kuten Tiina-kirjoissa sanottiin enkä voinut käsittää, mitä ne olivat)

  • 4 dl bulgarianjogurttia tai kermaviiliä (käytin 2 dl kermaviiliä ja 2 dl piimää)
  • 20 g hiivaa
  • reilu 2 dl tattarijauhoja

Lämmitä jogurtti/kermaviili/piimä kädenlämpöiseksi ja murenna siihen hiiva. Sekoita joukkoon jauhot ja jätä huoneenlämpöön pariksi tunniksi kohoamaan. Jos tunteja on vielä useampi, anna kohota viileässä.

Blinit – Jatkuu

  • reilu 1 dl maitoa
  • 1 tl suolaa
  • 1 rkl voita
  • 1 luomumunan keltuainen
  • 1 luomumunan valkuainen

Laita maito kuumenemaan mikroon tai kattilaan. Vatkaa sillä välin valkuainen omassa kulhossaan kovahkoksi vaahdoksi, ei mitään maratonvaahdottelua kuitenkaan. Lisää voi kuumaan maitoon ja anna sen sulaa sinne. Mausta maito suolalla ja ynnää keltuainen. Lisää seos tattaritaikinaan ja sekoita. Lisää vielä valkuaisvaahto ja ala sitten paistella! Blinipannulle reilusti voita ja miedolla lämmöllä, kertakäännöllä kohtuullisen paksuja lettuja. Tarjoile sitä mukaa kun valmistuvat. Säästä itsellesikin jotain.

Ja tottaKAI meillä oli myös jälkiruokaa! Luulin jo ettette koskaan kysy. Vappu ja Markus olivat leiponeet meille mahtavan mutaisen suklaakakun, joka oli keskeltä niin valuva, ettei paatuneinkaan pakana voinut sitä suklaan ja voin liittoa vastustaa. Samalla tehtiin tärkeä huomio: vaikka valkuaisvaahto tulee sekoittaa taikinaan taiten, se on hyvä silti saada perusteellisesti sekaisin. Valkuaisvaahtokohdista tulee muuten kummallisia kumimaisia kohtia kakkuun.

Ruoan äärellä kokoontui muuten seuraavanlainen sakki: painiva yrittäjä, Irlannissa asuva sairaanhoitaja, joogaava juristi, tutkija joka myös taikoo, uraansa lopetteleva poliitikko sekä akateeminen hevosenhoitaja. How about that. Meistä tuli muurareita ja vähän muutakin.

21.12.2008

Meik joor (X-mas) dei!

Filed under: Leipää,Leivonta — Meri @ 15.28

Meneehän tämä jo vallan naurettavaksi, mutta nauruhan pidentää ikää ja hymyileminen on sisäistä sauvakävelyä. Että ehkei se ole niin vaarallista. Aion nimittäin jälleen nostaa yhden aiemmin Monkeyssa jo julkaistun ohjeen valokeilaan: saaristolaisleivän! Leivoin ensimmäistä kertaa itse makeanmaltaista mannaa vuosi sitten ja nyt tiedotin lähipiireilleni jo hyvä tovi sitten tuovani saaristoa tuliaisiksi aattona pöytiin. Tänään pistin hösseliksi varhaisesta aamusta ja tuossa nuo nyt ovat, leipään yleensä kajoamattoman muulin kiusoituksena. Sillä jos jotain leipää en VOI vastustaa, on se tämä Lallatilaan järettömän ihana muhku!

saaristo

Kun malttaa antaa taikinan kohoilla vaaditut kaksi tuntia ja yhtä uutterasti paistaa niitä uunissa, pieleen ei vain voi mennä. Eikä niitä liian kauaakaan muuten pidä paistaa; vaikka sisus olisi hieman kosteantahmea vielä uunista otettaessa, leipien jäähdyttyä sisus asettuu kauniin meheviksi limpuiksi. Ja on se niin hyvää, että vaikka vieraat tulevat alle tunnin päästä ja tiedossa on runsas venäläinen blinipöytä pelmeneillä ja mutakakulla höystettynä, en SILTIKÄÄN kyennyt pitämään kavioitani mallaskiiloista erossa vaan söin kaksi palaa. Reilulla Oivariinilla, luonnollisesti. So there is a god.

Ps. Saaristo, Sulo Saaritsin kunniaksi. Kiitos eilisestä, Anna ja Liina!

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress