MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

30.6.2008

Pekonilla on asiaa

Filed under: Leipää,Leivonta,Lihaa — Meri @ 20.03

Kiitos Lihansyöjän, tällainen paatunut kasvissyöjäkin on päässyt sisään pekonin sielunmaailmaan ja suunnittelee myöhemmälle kesäksi siis muun muassa parsamunkkien inspiroimien pekonimunkkien valmistamista (syöjiksi ilmoittautuneiden lista on jo pitkä ja seikkaperäinen). Bacon alias peikoni on hottia laajemminkin kuin vain oman Pekoninsyöjäni piireissä. Jopa blogosfäärinlaajuisessa kuukauden ruokahaasteessa tunnetaan ns. pekoni-ilmiö. Ilmiön seurauksena tätä aristokraattista rasvatuotetta ensimmäisenä käyttämään ehtinyt osallistuja voittaa sen kuukauden haasteen. Pekonipiiri pyörii.

Mutta pekonihan on niin paljon enemmän kuin vain aamiaismunien naamioima ateria! Jim Gaffigan, armoitettu seisova koomikko, sanoo sen niin kauniisti: oodi pekonille. Ja todistaa sen minkä ruokahaastekin; pekonikortin pelaaminen kannattaa.

Valitettavasti en ehtinyt nappaamaan pekonista kuvaa kun se oli tässä keittiössämme aivan vasta vierailemassa, niin pikaisesti se kutsuttiin sisään nälkäisiin vatsalaukkuihin (eijei, älkää luulkokaa! VatsalaukkUUN.). Jotain sen sijaan voin tarjota myös lihanystäville. Koska Hampurilaisensyöjäni pakenee nauttimaan aivan muiden keittiöiden antimia useammaksi viikoksi, pyynnöstään Monkeyburger avasi ovensa yhdeksi illaksi. Tonight only.

purkeri

Burgerin pihvit muokkasin perinteisesti naudanjauhelihasta, sipulikeittoaineksesta, munasta ja maitorahkasta (kermaviili kun ei ole jääkaappini perusaines). Sämpylöitä leivoin kaasu-uunini hellässä huomassa Limepippurin ohjeen mukaan oikein hyvin lopputuloksin. Kaasu-uunissahan ei siis muuten mätä mikään muu kuin leivontatuotteiden kalpeus. Lisäksi pullien väliin sujahti jäävuorisalaattia, tomaattia ja cheddaria, Heinzia unohtamatta. Seurana Simpsonit ja Le Lanttua. Purkeri (olkoonkin pekoniton) sai Purkerinsyöjältä arvosanan A+.

bun

Kaasu-uunissa kokeilin muuten viime viikolla myös pienen erän pikapullia, ohje Pakkopullan Anjan vähennetyin jauhoin, lisätyin rasvoin. Oikein hyviä manteliaromilla maustettuina, mutta aikamoisia kalkkilaivan kapteeneita. Onneksi sain viikonloppuna leipoa mökillä oikein sähköuunilla korvasämpylöitä ja -puusteja. Korvasämpyläthän on sitten ihan äärettömän maukkaita, aina vielä parempia kuin muistin!

quickie

[Kalkkilaivan quickie.]

26.6.2008

Sik-sak-sokkelo!

Filed under: Lätinää — Meri @ 17.37

…kuten huudettiin ala-asteen pihalla ja samaan aikaan yritettiin muodostaa twist-narusta mahdollisimman läpipääsemätön verkko kilpailijoiden selvittää. Yhtä päätön ja hännätön on tämä kokoelma kokkailuitani, mutta toivottavasti sieltä erottuu edes jokin hyvin hennonpunainen langanpää. Ja jossei erotu niin syy on tässä päässä, ei siellä.

karjala

Minua on pitkään himottanut tehdä karjalanpiirakoita ihan sen tekemisprosessin kutkuttavuuden vuoksi. Olen tehnyt piiraita elämässäni aiemmin yhteensä kahdesti, kerran työväenopiston kurssilla ja toisen kerran kotonani. Että en ole vielä ihan noin niinkuin leipääntynyt rypytykseen ja pulikointiin (varsinkaan meressä). Viime viikolla tartuin syntyjuurihärkääni sarvista ja palasin henkisesti Viipuriin (ehkä rinkeli olisi osuvampi? Eikä ainakaan se mummeistani, jonka ehdin tuntea, leiponut ikinä mitään. Tämä henkinen perintö on siis ihan uudistuotantoa.). Täytteeksi en kuitenkaan tuupannut sitä perinteisintä, vaan sovelsin suunnilleen seuraavaa (pohjaohje täällä, sama siis kuin supikkaissa):

  • quinoaa
  • kookosmaitoa
  • tonnikalaa mexicana
  • (0,5 dl soijaa+1 dl kiehuvaa vettä+1 rkl öljyä=voiteluun)

…eli kuinka tehdään maailman epäortodoksisimmat karjalanpiirakat! 😀 Onneksi valtauskonto onkin kristillinen, ei joudu tällainen pata-ateisti itse pataan. Keitin siis quinoan eli kvinoan eli kinoan kookosmaidossa kypsäksi ja sekoitin joukkoon tunan. Paiston jälkeen voitelin piiraat soijakastike-vesi-öljy-seoksella. To-del-la maukkaita piiraita, suosituksia sateli ainakin Lihansyöjältä ja äidiltään, joka muuten on valioluokan maistaja.

Tässä  yhteydessä vielä mainostan kun tuli kommenttiloorassa puheeksi, että karjalaiset ruissipsit on aatelisruokaa! Ja niin helppoja. Olen itsekin ihan unohtanut ne O_O

mimosa

mimosat

Paitsi karjalanpiirakoihin, olen viljellyt quinoaa myös kokeeksi lihapiirakoihin. Lihansyöjän ainoa toive juhannuksen menuun oli toki lihapiiraat, mutta niitä on tehty jo kahdesti, mitä sitä samaa jauhamaan. Täytettä muuntelin siis siten, että korvasin riisin quinoalla, muuten mentiin normisetillä, vain voimakkaammalla ja tulisemmalla maustamiselle (tänks, Chipotle Tabasco). HYVÄÄ huusi Lihansyöjä. (hyvää kuiskasin minä).

lihis

Eikä siinä vielä kaikki! Hyviä korvikeranskalaisia tai oikeastaan alkuperäisiä parempia syntyy näin:

Le Lanttu

  • lanttu
  • pari sipulia
  • öljyä
  • valkosipulia
  • suolaa

Suikaloi lanttu lohkoperunan kokoisiksi suikaleiksi ja samoin sipuli. Asettele leivinpaperoidulle uunipellille. Pieni päälle ainakin monta valkosipulinkynttä ja hölvää öljyllä. Rouhi päälle erkkinä suolaa ja nuketa uunissa, ehkä 200 asteessa, noin 40 minuuttia. Slurrrrrppps.

ranskikset

Seurana vaikka Polkkiksen ohjeella osin maustettua spelttipastaa tonnikalalla ja lehtileipää hummuksella. Ja hei, jos ette ole jo suuria hummuksen ystäviä tai ylipäänsä tuttuja, kokeilkaa! Se on IHANAA (huudanko liikaa?). Riittävästi suolaa ja valkosipulia ja ah, sopii muuten tajuttoman hyvin lehtileivän päälle sekä vaikka kurkun kanssa. Myös vihreää hummusta voi kokeilla, jos pitää pakasteherneistä niinkuin eräät.

Että tästä taas köökin ääreen, kiitos hei.

24.6.2008

Villit vaahtokarkit ja vauhdikas viikonloppu

Filed under: Cake&Cookies,Herkut,Leivonta,Nuts!,Piiraat — Meri @ 18.45

Niin, siitä Oulun reissusta! Kääntelehditte varmaan jo kuin nakit koloissanne kun teitä näin kidutan pihtaamalla raporttia. Mutta nyt on vihdoin aika(a) raottaa salamyhkäisyyden verhoa; naiset ja herrat, luvassa rasvaisia paljastuksia ja teknisiä yksityiskohtia! Tai ainakin jotain, aikanaan Soneralla työskennellessäni olisi sanottu, että human intrestiä. En siis niinkään aio keskittyä reissun yleisiin tapahtumiin, vaan niihin erityisiin pikkuasioihin, jotka tekevät Pepasta pippuria, Rosmusta rakastettavan, Satujataresta soul queenin ja Välispiikistä vaarallisen. Ja muulista mukkeliksen, öf cööz.

vaahtispekan

Oulun emäntä ja isäntä eli Pastanjauhantaa-blogin Rosmariini ja Pippurimylly, kotoisammin Rosmu ja Pepa, ottivat meidät siis avosylin vastaan halki Suomen porhaltaneen junan huomasta. Heti kävi ilmeiseksi, että aiempien tapaamisten tyyliin kaikki olivat heti toistensa seurassa kuin kotonaan. Siitä kuinka kotonaan kertoo ehkä elävimmin se, että kuljin mm. lähes koko viikonlopun Pepan verkkareissa (omani löyhkäsivät hieltä aamuisten lenkkien johdosta) eikä ollut mitään ongelmaa käyttää suihkuhuoneessa sijainnutta vesiklosettia samaan aikaan kun Rosmu jutteli saunassa. Vai olinko se vain minä, joka niin pikaisesti kotiuduin? O_O

En usko, sillä täten ilmoitettakoon, että Pepa veteli hyvät pätkät Singstaria sopivasti… pehmenneessä tilassa. Rosmu puolestaan paitsi syventyi syntyihin syviin kanssani kertalämmitteisen sauna-autuuden lauteilla, myös oli hilpeääkin hilpeämpi sukkula, joka naureskeli muun muassa vierailleen, jotka lukivat tyytyväisinä läpi mahtavaa kokkikirjallisuusvalikoimaan yömyöhään ja aamulla lehden sijaan. Välispiikin ja Satujataren välillä vallitsee elämää suurempi kemia, joka tosin räiskyy silloin tällöin matkakumppaneiden silmille. Kädenvääntöä kun käytiin Oikeasta Tavasta valmistaa karjalanpaistia sekä inkiväärin sopivuudesta soppaan.

Ja tunnustan, olipa meillä aika tiukka taistelu myös haasteruokaan valituista yrteistä. Loppusuoralla oli soosiin valittujen lisäksi ainakin minttu, oma suosikkini. Taisin vähän hävitä taistelun. Sehän ei kuitenkaan yrtteliästä muulia lannista, toisin kuin aina katoava vesitorni, jota yritin aamuvarhaisella juoksulenkilläni tavoittaa. Juoksin ja juoksin, mutta aina torni oli muualla. Joku oli siirtänyt saarta. Vaan ei se mitään; mule strikes back! Kun vihdoin sunnuntaiaamuna paikansin vesitornin, tein sen vierellä kulkenutta pururataa kiertäneille sauvaseikkailijoille källit. Juoksin nimittäin reilun parin kilometrin radan ensin myötäpäivään, vain havaitakseni, että kaikki muut kiersivät toiseen suuntaan. Vesitornin kohdilla vaihdoin suuntaan ja kipaisin saman rinkulan vastapäivään. Eikä siinä vielä kaikki! Vaihdoin suuntaan vielä kerran, ja olen varma, että herätin mahtavaa hämmennystä oululaisten saarensiirtäjien keskuudessa. Kävin merkkaamassa vesitornin henkisesti pissimällä kävelijöitä silmään. HUH mikä helpotus.

Jottei tämä postaus käänny liikaa itsepaljastuksen puolelle, kerron vielä joitakin nyansseja muista. Välispiikki kävi molempina iltoina ensimmäisenä nukkumaan ja nukkui yksin hurjan viileässä kellarissa. Rosmu ei jaksanut syödä Stokkan salaattia loppuun. Satujatarella oli tutisevin olo sunnuntaina. Pepalla oli teoria työhaastattelukysymyksestä, mitä katsot telkkarista. Rosmu oli alati valoisa ja piti vieraistaan huolta käsittämättömällä kärsivällisyydellä. Välispiikki osoitti kulinaarista mestarillisuutta ja eläytyi kympillä futispeliin ja kokkaukseen. Satujatar oli hurmaava kosmopoliitti Oulun torilla aurinkolaseissaan ja ponchossaan. Pepa kierrätti meitä kaahaten autolla Oulun keskustassa eikä mitään oleellista varmastikaan jäänyt näkemättä. Ainakaan teorissa. Käytännössä rotuaari saattoi olla se yksi vauhtiviiva.

vaahtispekaani

Sitten vielä kokkisodassa Alku et Jälki -tiimillemme langennut jälkiruokaosuus, jonka valmistin Stockmannin sivuilta löytyneen ohjeen mukaan. Kokkisota-aihioksi oli nimetty pähkinät, ja päätin debytoida pekaanipähkinäpiiraan suhteen. Stokkan vaahtokarkkinen ja omenainen ohje oli vastustamaton, ja niin oli lopputuloskin, jossei oteta huomioon lievää kuivahtaneisuutta. Välispiikki kyllä yritti parhaansa käskeä minua pois Singstarin mikrofonin varresta, mutta muulin suurpiirteisyydellä yritin selviytyä kaikesta simultaanisti. (Parhaat arviot sai muuten versioni Kylie Minoguen Lucky-biisistä! Beware, Kylli-täti! Mule tulee :-P)

Villit vaahtokarkit pekaanipähkinäpiiraassa

Taikina

  •  3,5 dl vehnäjauhoja
  • 100 g voita
  • suolaa
  • 3 rkl kylmää vettä

Sekoita jauhot, voi ja suola joko käsin tai monitoimikoneessa murumaiseksi seokseksi. Lisää vesi ja työstä, kunnes taikinasta muodostuu pallo. Laita kelmuun ja jääkaappiin ainakin tunniksi vetäytymään.

Täyte

  • 6 hapanta omenaa
  • (ainakin) 1 dl pekaaneita
  • 2 rkl maizenaa
  • 0,75 dl vaahterasiirappia
  • 2 dl vaahtokarkkeja (tuoreita!)
  • kanelia ja muskottia

Kuori omenat, poista kodat ja paloittele pieneksi kuutioksi. Leikkele vaahtokarkit vaikka saksilla palasiksi ja lisää omenoiden joukkoon. Murskaa pekaanit ja sysää seokseen. Sekoita siirappi ja maizena keskenään, lisää muihin täyteaineksiin.

Ota taikina kyylskoopista ja eroita siitä kolmannes. Vala suurempi pala taikinaa korkeareunaisen piirasvuoan pohjalle ja laidoille. Kaada täyte pohjalle ja kauli lopputaikina kanneksi piiraalle. Viimeistele reunat (eipoo kyllä ihan pakko) ja viiltele kanteen höyryreikiä. Voitele munalla jos haluat, paista keskitasoa alempana (kiertoilma-)uunissa n. 50 minuuttia 175 asteessa. Tarjoile lämpimänä kylmän vaniljajäätelön kanssa ja syö loput vaahtikset irtona!

22.6.2008

What the Nut?!

Filed under: Lätinää,Nuts! — Meri @ 21.45

Joskus sitä harhautuu tekemään jonkin intternetin monipuolisista testeistä. Tiedättehän, sellaisen hauskan ja oivaltavan joka paljastaa jotain uutta minusta itsestäni. Ja sehän se on mielenkiintoista, minä. Nyt horjahdin välittömästi Kulinaarimurulan perässä pähkinätestiin ja pistin pikaisesti täytellen.

Tulos: you are a Brazil Nut. Erinomaista! Olen siis varmasti rento ja hilpeä ja eksoottinen ja iloisen kupliva, eurooppalaisen helppo juotava ja hauskasti hullu. Mutta ei. Testinlaatijoiden mielestä brasilianpähkylä eli parapähkinä on pelottava. Lisäksi brassipähkinään on vaikea tutustua, ja ko. jyvä katoaa joukkoon, erityisesti jos läsnä on Suuria Persoonallisuuksia. Oikea parapersoonallisuus. I say. Ette kai tekään kaikkea osta?

19.6.2008

Here she comes to save the day!

Filed under: Alakarppi,Cake&Cookies,Gluteeniton,Kevyt,Optimoidut — Meri @ 17.55

Huolimatta siitä, että juhannus on se hetki vuodesta, kun voi hyvillä mielin grillata sen makkaran tai korkata muhkun herkkukakun mansikoilla ja pistellä litran jäätelöä, ja huolimatta siitäkin, että Lihansyöjä on tilannut lihapiirakoita, laitan oikein ärsyttävän terveellisen ohjeen näin Jussin kunniaksi. Sori vaan. Täytyyhän täällä joku roti säilyä! ;-D

tsiis

Eikun Celen ruokablogaajien piknikille leipoma Taikinapojan Annan juustokakku vaan oli niin mainiota, että piti soveltaa siitä oma ortoversio heti kun Herkkumonsterin silmä vältti. Ositin samalla ohjeen kolmasosaan, sillä kaakku oli valtava, kysykää vaikka Sorsanpaistajalta. Tämä hieman terveellisempi versio oli hyvää sekin ja suorastaan erinomaista soseutetun vadelman kanssa. Jopa Suuri Juustokakkujen Ystävä eli se samainen Lihansyöjä piti ja söi kiltisti kaiken mitä oli jäljellä siinä vaiheessa, kun tuli kotiin.

Tsiiskeik vuoden 364 muulle päivälle

  • 250 g rahkaa
  • 1 luomumuna
  • 1 keltuainen
  • 0,3 dl rusinoita
  • vaniljaesanssia
  • haluamasi makeute (maun mukaan)
  • nokare voita
  • pieni kourallinen pähkinöitä (tai jotakin keksiä, kuten Digestive)

Lämmitä uuni 180-200 asteeseen/kaasusäätö 3-4. Sulata voi ja murenna siihen keksit/murskaa pähkinät. Painele seos pienenpienen piirasvuoan pohjalle (tai muutaman muffinssikuoren). Sekoita muut aineet ja makeuta sopivaksi. Lusikoi seos pohjalle. Ota piirasvuokaa suurempi astia ja kaada siihen kiehuvaa vettä. Aseta se uunin yläosaan ja nosta kakkuvuoka siihen paistumaan, toki niin, ettei se hörppää vettä. Vesihaude on juustokakun oikeanlaisen koostumuksen takana. Paistele tunnin verran.

tsiiskeik

tsiiskeik2

Anna jäähtyä ja kumoa, nyt pohja tosin on päällä eikä kauhean kaunis, mutta hyvää silti. Peitä pohja soseutetuilla marjoilla niin ei heikompaakaan huimaa. Nauti kakku vaikka ilta- tai välipalaksi yhdessä treenikavereiden kanssa. Sitten juhannuksen jälkeen, siis.

Nyt soromnoo ja kahen kilon siian kimppuun! Vähän musiikkia taustalle ja siitä se juhannnus lähtee.

18.6.2008

Merenjumalaista muonaa: bouillabaisse

Filed under: Alakarppi,Eksotiikkaa,Kala,laktoositon — Meri @ 17.00

alkuruokaa

[Kuva: Toni Määttä 2008]

Pari viikkoa takaperin olimme Lihansyöjän kanssa kokkaamassa ja skumppaamassa kummipoikani vanhempien luona. Pitkällisen iteroinnin tuloksena, kaikkien läsnäolijoiden ruokavaliorajoitukset huomioiden päädyimme valmistamaan bouillabaissea. Kannoin oman tuhdin korteni päätöksenteon kekoon taannoisen Graniittilinnan kokemuksen perusteella, sillä siitä saakka tuo vaikeastilausuttava ruokalaji on siintänyt mielessäni tarunhohtoisena makukeitaana. Painostuksesta ei voida kuitenkaan puhua, siitä huolimatta, että Lihansyöjä suhtautuu kalaan ja keittoihin aina hieman epäillen.

Teimme kalaretken viereiseen Hakaniemen halliin ja lastasimme kassiin lohta, siikaa, jättikatkoja ja tavallisia katkarapuja. Kokkausshöyn toinen osapuolipariskunta oli tehnyt tarvittavat muut hankinnat, juomia unohtamatta. Tervetuliaismalja, ruoanlaittoviini, valkkari ruoan kanssa, jälkiruokaviini ja seurustelupunkku kun ovat olennainen osa iltaa skoolailun, pilkkomisen ja keittelyn, blenderillä roiskinnan (kiitos Toni, mulla on edelleen vaimosi paita lainassa :-D), ylensyönnin, voipuneen rupattelun ja singstarin huudatuksen merkeissä. On se jännä, miten Final Countdown on edelleen niin hyvä biisi. Tosin Depeche Moden Enjoy the Silencen voittanutta ei ole, au au sitä nostalgiatrippiä!

Singstarin lisäksi bouillabaisseen haettiin osviittaa luottokokki-Jamielta, mutta hitusen oikoteitä edeten. Eikä haitannut yhtään; vaikeastilausuttava oli kaikkea mitä toivoa saatoin ja enemmänkin! Paitsi tätä mieletöntä bb-elämystä aioleineen sata makusamalaa iski tulta myös yllätysalkupalojen jyristellessä. Emäntä oli nimittäin vuorannut annoskipot graavilohella ja täyttänyt ne avokadoseoksella, tuloksena mielettömän upeat suolaiset keikit. Tämäkin idea kannattaa laittaa korvan taa, jos joskus haluaa tehdä vaikutuksen vieraisiinsa. Ja kaikkihan me haluamme 😛

bouillabaisse

[Kuva: Toni Määttä 2008]

Bouillabaisse (neljälle nälkäiselle ja ehkä vielä jollekin)

  • 1 fenkoli
  • 2 porkkanaa
  • pari varsisellerin vartta
  • iso sipulia
  • 2 laakerinlehteä
  • 1 rkl fenkolinsiemeniä (murskattuna)
  • 2 tölkkiä tomaatteja
  • ripaus kurkumaa
  • ripaus sahramia (Smeagol luvs! <3)
  • kourallinen persiljaa
  • 1 litra kalalientä (esim. fondista)
  • 2 kg kalaa, äyriäisiä
  • tarjoiluun aiolia, krutonkeja

Pilko kasvikset ja kuullota niitä ison padan tai kattilan pohjalla pehmeiksi kohtuullisen pitkään, ohjeen mukaan jopa 40 minuuttia. Lisää tölkkitomaatit, kalaliemi ja mausteet, anna hautua tunnin verran. Soseuta blenderissä tai sauvalla ja siirrä takaisin hellalle. Lisää kalat ja keitä, kunnes kypsiä. Tarjoile höyryävänä chilillä höystetyn aiolin (olennainen osa, älä skippaa aiolia) ja rapeiden krutonkien kanssa, ehkä myös persiljaa pintaan. Aika helppoo, que?!

Alkuruoan ohjeen laitan, jos vain Mamma Miu sen minulle suo. Ja suotiinhan se! Eli näin:

Mamma Miun makupala (n. neljälle)

  • 400 g graavilohta
  • 2-3 kypsää avokadoa
  • pari kypsää tomaattia
  • sitruunaa
  • suolaa (tarpeeksi!), pippuria
  • (sipulia, ranskankermaa tms., mitä omaan kwakamouliisi kuuluu)

Vuoraa annoskippo graavilohella ja täytä kwakamoulilla. Käännä nurin niskoin lautaselle ja kopsuttele varoen irti. Mmmmmm.

15.6.2008

Kaasua, komisario Muuli

Filed under: Alakarppi,Lihaa,paleo,Side order,Sieniä,Uunista — Meri @ 18.19

Yksityisetsivä Ylimuulin toimistosta nousee sankka savu, kun suurmuuli pää kuumana nuuskii tietoonsa kaasu-uunin salat. Onneksi 2000-luvun vilkkaassa Hakaniemessä on moderni uutuus, Internet, jonka avulla salapoliisi ei iske kavioitaan kiveen vaan kultasuoneen. Mehumuuli on jo aivan arvoituksen ratkaisun äärellä, kun kaikki vihdoin loksahtaa kohdilleen; Internetistä löytyy Gorenjen kaasu-uunin käyttöohje! Jälleen kerran haiseviin pulmiin erikoistunut etsivätoimisto lyö viimeisen naulan arkkuun ja järjestää loppunäytöksen. Case closed. Kaasu-uuni on ja pysyy.

kreikkalaiset

Otin siis kruunupää-Veeran rohkaisusta vaarin ja läksin tutkimusmatkalle kaasu-uunin maailmaan. Kaasuhellankin kanssa olen tullut tutuiksi vasta viikon päivät, mutta niin hyvin tuloksin, että elinikäinen oppimismatka jatkuu itsepäisen muulin itsevarmuudella. Ja mitä sanotte, tähän mennessä uuni on palvellut ruokavieraillemme jo kaksi erää täytettyjä paprikoita, monta pellillistä kreikkalaisia lihapullia ja omena-ahomansikka-paistoksen. Go Gorenje!

Paprikat syntyivät helposti halkaisemalla seitsemän paprikaa kahtia ja putsaamalla sisukset. Täytteeksi paistelin pannulla sipulia, läpäpäin tuoreita herkkusieniä ja hieman valkosipulia. Täyte maustui yllättäen Polarin 9%-savulohisulatejuustolla (laktoositon) sekä mustapippurilla. Päälle runsaasti emmental-raastetta. Uuni helli paprikoita puolisen tuntia kaasusäädöllä 6 (220 astetta) ja sitten me hellimme niillä makunystyröitämme tyytyväisinä. Myös kaikki kahdeksan paprikoita nauttinutta vierastamme mieltyivät lajikkeeseen.

Lihapullerot valmistin poikkeuksellisesti naudan jauhelihasta, sillä kalkkunaa ei kaupassa ollut. Ohjeeseen hain potkua Kotikokin sivuilta, jossa nimimerkki Mailo oli valmistanut pyöryköitä. Seurasin jälkiä sinne päin, kas näin.

Kreikkalaiset lihapullat (kolme pellillistä)

  • 1,100 g naudan jauhelihaa
  • 2 pkt Apetinan fetaa
  • n. 2 dl tomaattipyrettä
  • 6 kynttä valkosipulia
  • 3 luomumunaa
  • muutama aurinkokuivattu tomaatti
  • loraus aurinkokuivattujen tomaattien öljyä
  • timjamia, mustapippuria

Murenna feta, saksi tomaatit ja murskaa/pieni valkosipulit. Sekoita kaikki aineet taikinaksi ja maistele ja mausta sopivaksi, varo ettet yliannostele timjamia. Pyörittele taikina pieniksi pulliksi ja paista uunissa kaasusäädöllä 5 (200 astetta) n. 20 minuuttia tai kunnes kypsiä. Tarjoile täytettyjen paprikoiden ja Aarresalaatin kanssa. Käytä uunia edelleen hyväksesi ja lykkää sinne etukäteen valmistelemasi Kullanmuru, tällä kertaa omenasta ja ahomansikoista. Sille seuraksi ehdottomasti jäätelöä!

14.6.2008

Reporting live

Filed under: Lätinää — Meri @ 16.50

Täällä itsekseni naureskelen oveluuttani, kun näin pääsen raportoimaan ruokablogipiknikistä lähes livenä! …se nimittäin jatkunee edelleen, tosin ilman minua, kun piti tulla asuntoa rassaamaan. Tapasimme siis Kaisaniemen katveessa Unelias kokki Annan, Kurpitsamoska-Marin, Prinsessakeittiön Veeran, Sillä Sipulin Hyppysellisen ja Pastapään, Äijäruokaa-Arin ja Sorsanpaistaja-Celen kanssa hyvien evästen kera tänään kahdelta. Pöperöt oli pirun hyvät, niistä seuranneekin ihan ohjeistusta, mutta aion nyt röyhkeästi käyttää hyväkseni ainutkertaista tilaisuutta spoilata muiden ruoat etukäteen! Muahahahahaa! Ei vaan, herättelen vain ruokahaluanne.

Unelias oli valmistanut muffinssivuokiin mahtavia mini-mustikkakukkoja, joiden vaniljakastikkeen virkaa suoritti matkalla sopivasti sulanut vaniljajäätelö. Mutta eivät kukotkaan mitään normiriekuja olleet. Anna oli ostanut kaupasta vahingossa sihtiruisjauhojen sijaan riihiruisjauhoja, jotka tuottivat piiraisiin mielettömän eksoottisen savun maun. Parhaat jutut syntyvät juuri näin, vahingossa! Ehkä sinäkin? 😉

Kurpitsamoskan uunista tuli ulos vaikka ja mitä. Suolaisen makeat hernemuffinssit olivat rapean maukkaita ja mainioita, seitan-pastasalaatti vakuutti ainakin minut ihan totaalisesti (mikä stamina tehdä itse seitania!).  Prinsessakeittiön köökistä kaivettiin raikasta ja suussasulavaa mansikka-feta-vuonankaalisalaattia, joka edusti hienostunutta keittäjätärtään erinomaisesti. Prinsessa-Veera myös rohkaisi minua kaasu-uunin kokeiluun ennen kuin päätän vaihdosta sähköiseen, tiedossa siis jännittävä nuketusrapo.

Sillä sipulista tarjoiltiin broileripiiraita, jotka oli varusteltu sydämin, hurmaavia pieniä suolapaloja. Pisteet myös oman kahvitermarin tuomisesta ja kunnioitettavasti suunnitelmallisuudesta arkikokkauksen suhteen (kahden viikon ruokalistat etukäteen, hail!) Celen Taikinapojasta bongaama rahkakakku oli selkeä hittituote, itse olisin närppinyt sen riittävän ajan puitteissa varmasti kokonaan suihini. Vähän kuin rahkapullan rahka, mutta ilman sitä liiallista pohjaa. Rusinoilla, tietenkin.

Äijäruokana palveli tänään makea päärynäpiiras, jossa kanelia ei ilokseni kerrankaan oltu säästelty! Pohjasta unohtuneet munatkaan eivät haitanneet menoa lain. Äijä tarjoili myös mahtavaa port-viiniä, joka sai meikäläisenkin tunnelmat ihan groovelle tolalle. Oma panokseni kekkereihin oli itselleni tyypillisesti hyvin arkinen; mitäpä muuta kuin Monkeyfoodin klassikko, raejuusto-suolapähkinäsalaatti 😀

Koska nyt on strutsikoiran aika päästä pissille, päätän raporttini tähän. Mutta taas oli hilpeää ja herkullista, ei näihin miitinkeihin koskaan pety! Kokeile vaikka.

Oi, jos sulle voisin antaa kaikkein kauneimman

Filed under: Banaani,Gluteeniton,Herkut,Nuts! — Meri @ 9.29

manssikka

Vähän joudutte niitä hilpeimpiä paljastuksia Oulun reissulta vielä vuottamaan, sillä sellaisia ei voi lörpötellä nopeasti ja harkitsematta. Tämän järkyttävän herkun ohjeen kuitenkin voi pulauttaa ihan näin suitsait sukkelaan. Tällaisia taivaita ei saa piilotella itsellään yhtään kauempaa, kuin on pakko.

Kesäparatiisi (3-4 hlölle)

  •  1 litra kotimaisia mansikoita
  • kypsä Reilun kaupan banaani
  • kourallinen pecan-pähkinöitä
  • litra jäätelöä (esim. Kuningatar tai vanilja)

Kyni mansikoista kannat ja pilko viipaleiksi. Pilko vielä banaani ja sekoita mansikoihin. Jätä hetkeksi. Kuumenna paistinpannu ja paista siinä pekaaneita niin, että tummuvat jonkin verran. Kun pähkinät ovat hivenen jäähtyneet, murentele niitä vähän osiin. Pekaanit pääsevät ihan uusiin ulottuvuuksiin, kun ne paahtaa ja lisäksi tuovat paahdettuina aina mieleen pekanpähkinäviinerit. Autenttinen maku 😛

Showtime! Pilko jäätelö sopiviksi kuutioiksi ja annostele ruokailijoille. Kasaa päälle mansikka-banaani-salaattia ja viimeistele pekaaneilla. Avaa suusi ja astu paratiisiin.

pekaani

Ps. Pekaaneista tulee viinereiden lisäksi vähän mieleen tukaani, josta tulee mieleen se Barbababa, jossa luullakseni Barba-Into toi eksoottisia lintuja… Barbamaahan? Tukaani on kaunis lintu.

10.6.2008

Muulin paluu

Filed under: Lätinää — Meri @ 17.27

PUM! Sinut on yllätetty! Sillä muuli ei suinkaan ole kuollut ja kuoppaantunut vaikka harvinaisen hiljaa onkin vaan elää ja kikkii entiseen malliin. Syynä hiljaiseen hiiviskelyyn blogimaailmassa on ollut muutto uuteen muulinkoloon, joka on piirun verran vanhaa kookkaammaksi kaivettu ja vieläpä suurempiköökkinen. Boonuksena Lihansyöjä ja strutsikoira. Sitä paitsi pari päivää sopat syntyvät vielä kaasuhellalla, ennen kuin tuo mahtivekotus on vaihtuva sähköhellaan ja -uuniin, kaasuhellallista sähköuunia kun ei saa 50-senttisenä. Vai saako?! Mikäli olet uunikauppias ja eri mieltä, ole yst. ota pikaisesti yhteys mukkelis [at] gmail.com.

Noniin, jotain apinanelämästä on jo paljastettu muuallakin, kun viikonloppu vierähti junassa ja Oulussa. Enemmän blogikokkisodasta ja rauhasta myöhemmin, nyt haluan vähän listata asioita Kuukausiliitteen Vivi-Ann Sjögrenin innoittamana. Vivi-Ann (tein sinunkaupat kun tykkään teksteistään niin) nimittäin kyselee muun muassa, miten kukin piirtäisi kotimaisen ytimen esiin kolmen ruoan tai raaka-aineen listalla. V-A itse tekee useita listoja ja okei, la muuli é mobile, ailahtelee se kolmen kärki täälläkin. Mutta silti, haluan yrittää. Tässä minun listani ja toinen kaupan päälle ja sitten kerta vielä kiellon päälle ja aina mahtuu yksi joka käyttää reksonaa.

Suomi raaka-aineina

  • marjat (erityisesti metsämansikat ja äidin mustikkapiiras)
  • siika (Lihansyöjän isän savustamana)
  • laktoosittomat maitotuotteet (well, ei ihan raaka-aineita, mutta liki ainutlaatuisia maailmassa)

Kokkiblogaajan paras viikonloppumenu

Postaamattomat herkut

  • bouilllabaisse
  • omena-vaahtokarkki-pekanpähkinäpiiraat
  • tonnikalakeitto

Vapaa-ajan prioriteetit (miinus treenit, kokkaus ja kaverit)

  • pakkaa vanhan kodin loput tavarat
  • tilaa uusi hella ja palkkaa sähkömies
  • laita uutta kotia ojennukseen

Prioriteetit Bubblin’ Under

  • paljasta ruokablogitovereiden hilpeimmät salaisuudet Monkeyfoodissa
  • varaudu kostoon ruokablogitovereiden saralta
  • keksi uusi nimi ruokablogitovereille siltä varalta ettei toveri enää ole sopiva

Powered by WordPress