MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

…ja muut habitustani glorifioivat faktat! Kiitos, Sohvi, haasteesta. 🙂 Kuvan on ottanut Vappu viime kesänä. Pidän tästä kuvasta.

1. Isäni esiintyi Speden elokuvassa Noin seitsemän veljestä osana väkijoukkoa ollessaan armeijassa Suomenlinnassa. Tästä johtuen olen katsellut ko. elokuvan lapsena kymmeniä kertoja ja huokaillut nuoren Dannyn kauniin ulkomuodon ja äänen perään. Todellakin. Saisinko aarrekammion avaimen?

2. Olen närppijöiden kruunaamaton kuningatar. Ei ole olemassa niin pientä hapankorpun kappaletta tai karkkia, etten minä siitä napsaisisi puolikasta tai murenaa. Eikä ole niin tiukkaan ruuvattua hillosipulipurkkia tai huolella paketoitua juustoa, etten sitä seikkailisi avaamaan ja omine sormineni repisi makupalaa. Närppiminen rajoittuu yleensä oman kattoni alle. Tapa periytyy äidiltäni, jonka kanssa olemme pidättelemätön ruokien osittajakaksikko ja aiheutamme harmaita hiuksia lähipiirimme miehille.

3. Tulen kovin onnelliseksi, kun ihmiset nauttivat valmistamistani ruoista.

4. Lapsena olin kateellinen isoveljelleni, jolla oli yhdessä asunnossamme oma yläkomero. Vanhojen talojen yläkomerot ovat sellaisia, joihin mahtuu ihminen tai useampia vaivatta ja jotka jatkuvat syvälle. Muistan ikuisesti, kuinka veljeni kertoi, että yläkomerossa on aarteita ja kuinka hän kerran tuli komerosta hampurilaisen kera. Aarteiden aarre!

5. Maailmankuvaani ovat muokanneet merkittävästi mm. sellaiset kirjat kuin Mestaritontun seikkailut, Onneli ja Anneli, Blytonin seikkailusarja, Neiti Etsivät, Veljeni Leijonamieli, Piilomaan pikkuaasi, Hessen Demian, hevostyttökirjat, Katorian kuningas, Anna-kirjat, Marianne Fredrikssonin Simon, Papillon, Merete Mazzarellan ja Leena Landerin teokset, Greenen Miehemme Havannassa, lukemattomat dekkarit ja ehkä miljoona muuta. Rakastan kirjoja.

6. Sielunmaisemani on saari merellä, auringonkimmellys tyrskyissä, lokkien huuto ja kuuma kallio.

7. Kesäisin olen töissä Karjalohjalla leireillä, jossa roolirepertuaariini kuuluvat mm. DJ Veijo, Marco B., Kari Salmelainen sekä tuoreimpana karaokestara, jonka on aina laulettava Mäntsälä mielessäin stand up -tyyliin. Leirit eivät suinkaan ole pelkkää showta, vaan uiminen, tanssiminen, valokuvaus, runoilu, kokkisodat, soittaminen, letunpaisto, seikkailut, punttis, syöminen, lenkit, lukeminen, keskustelut, rentoutus, juhliminen, maakellaridisko, pelaaminen (musiikki-alias ja ligretto!), nauraminen, nautinto ja hikoilu muodostavat majoriteetin ajankulusta.

Haastan Polkkiksen ja Välispiikin. Paljastuksia! 😛

Ylimuuli ystävineen vietti juhannusta Saarella, onnellisissa merkeissä. Kaunis kokko, auringon kimallus meressä, viinillä hilpeytynyt tunnelma ja hervottomia keskusteluita mm. Hesarin pääkirjoitusten lukemisesta sekä paluulauttamatkalla maailman valmiina olemisesta. Kymmeneen vuoteen ensimmäinen kaupunkijuhannukseni ei olisi voinut olla parempi. Sen kruunasi yöllä lauttarannasta ostettu Helsingin jäätelötehtaan Maraschino-jäätelö. Ai olenko erityisesti kirsikkaliköörin ystävä? No, valintaprosessi meni jokseenkin näin:

Lautassa uhoamista, että jos kioski on vielä nyt yöllä auki, saletisti ostan jäätelön! Kolmen pallon jäätelökioskilta! Lautan lähestyessä rantaa laimensin ultimaatumia ja lupasin ostaa YHDEN pallon jäätelön. Eihän jäätelökioskit ole öisin auki. Kioski on auki! Viritimme välittömän kilpajuoksun yhden ystäväni kanssa luukulle ja saavuimme hengästyneinä tekemään päätöksiä koskien jädemakua. Aprikoosi, kookos ja sitruunarahka olivat kaikki saaneet kunniamainintoja ja niiden perässä siis. Vaan ei: “lapussa lukee mitä tos on nyt jäljellä”. Niinpä tietysti. Sitruuna, kookos, maraschino. Hei ottasko jookoskookosta vai miten? Vai kaks palloo? Kookosta. Ai se loppui juuri. Hitto, pitäskö sitten ottaa sitruunaa? Ai toi oli vika pallo. Äkkiä sit sellanen maraschino! Maksu? No mitä tos nyt on noita kolikoita jäljellä…

Piknikeväinä oli ehtoisan kokki Vapun hurmaavia tuotoksia, mieletöntä istua valmiiseen pöytään. Ryppyperunat, mojo, marinoitu kukkakaali, salaatti, sämpylät, halloumi, paahdetut tomaatit ja quacamole ahmattiin asiaankuuluvalla tyytyväisyydellä. Sloooossshhh! Itse toin vain pullia, taikina sahramilla maustettuna ja väliin tomaattihilloketta, päällä sokuria ja murskattuja cashew-pähkylöitä. Tomaattihilloke oli näissä kuin kotonaan. Melko mausteista ja muhevan sahramista (<-- sana?). Pullan nautiskelijoita on hyvä varoittaa etukäteen hieman erilaisesta makuelämyksestä. Nämä kun eivät suoranaisesti maistu korvapuusteille. Illan mittaan päästiin hitusen verran tanssimaankin ja vonka kävi kovana kaikkialla saaressa. Dr Philin suomalainen vastine Tohtori M. tarjosi neuvojaan ja ristiriitoja ratkottiin. Tofugrilleri alkoi näin viidennellä kokeilukerralla maistua hyvältä ja Saaressa juhannustaan viettivät tuhansien muiden lisäksi erinäinen määrä tuttuja aikojen takaa, kuinka jännittävää.

Vaan nyt on noin suunnilleen juhannuksen herkut raportoitu. Leirikesä on alkanut vähän kosteasti kun on sadellut, mutta eipä tunnu missään kun itse olen leirillä, jossa ollaan päästy kylpylän altaisiin joka päivä polskimaan. Jalat alkaa olla aika tuubana kun on koko päivät niiden päällä ja tällä leirillä työ on todella fyysistä. Sellainen onneksi sopii minulle. Varsinkin, kun tilanteet ja leirit muuttuvat viikoittain. Lukujen alla ovat Graham Greenen Isä Quijoten lisäksi Merete Mazzarellan Tähtien väliset viivat, esseitä identiteetistä. Nyt paistaa aurinko kumpuilevien pilvien lomasta ja kesämaisema kutsuu lenkille. Huomenna on tarkoitus ja lienee aikaakin vähän illalla kokkailla, tiedossa juhlat, joten palaan asiaan kesäkeittiön ääreltä. Arrivederci, armaat!