MonkeyFood Ylimuulin apinanruokakeittiö ruokkii päätä ja häntää

4.3.2012

Seitsemän asiaa ja pieni paleokapina

Filed under: Arkiruoka,Gluteeniton,Lätinää,Lihaa,meat,paleo — Meri @ 10.51

Monkeyfood on ollut hiljainen johtuen kahdestakin syystä. Aika on kortilla ja toisaalta omat ajatukset siitä, mikä ehkä ravitsemuksellisesti on (tälle) ihmiselle hyväksi, ovat myllerryksen kourissa. Ennen kuin alatte odottaa kääntymystä spelttipastavegaaniksi kerron kuitenkin, että usko ruoan laatuun ja puhtaisiin raaka-aineisiin pysyy. Pienenä tiiserinä paljastan, että olen ostanut ja valmistanut mm. perunoita ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen ja että olen palannut maitorahkan ja raejuuston hurmaavaan maailmaan. Katsotaan, kauanko tätä iloa kestää 😉 (Halpa huvi kuitenkin; peruna on lähes ilmaista!)

Ennen kuin avaudun ravitsemuksesta suuremmin, vastaan Annan haasteeseen. Napapilven Anna antoi minulle blogitunnustuksen, mistä lämmin (hot hot hot) kiitos! Kiva, että joku muistaa Monkeyn, vaikka apina on elellyt hissukseen. Anna tosin tituleeraa minua mahdolliseksi ravitsemukselliseksi sielunsiskokseen. En tiedä, saivatko edellisen kappaleen esitunnustukset Annan kauhistumaan, mutta sen verran lunttasin, että Napapilven reunallakin syödään perunaa! Terveisiä pilvelle.

Blogitunnustukseen kuuluu kertoa itsestään seitsemän asiaa, tässä ne tulevat:

1) Hurahdin marraskuun lopussa salsaan. Tällä hetkellä vietän työltä, treeniltä ja sekalaiselta sälältä jäävän ajan tiiviisti tanssitunneilla. Salsa on iloista, luovaa, sosiaalista – kuin leikkiä siis! Ja perkeleenmoista aivojumppaa. Salsasalilla on ikuinen kesä. <3 Tervetuloa Baila Bailaan ja Bailan siideihin bileisiin!

2) Olen haltioissani jokavuotisesta ihmeestä nimeltään Kevät. Jokainen auringonsäde, vedeksi sulanut lumenpala, minuuteissa pitenevä päivä ja kuiva kohta asfaltissa saavat minut sekaisin onnesta. Naamaan läiskivä räntäsade on aivoedustuksena “uusi lumi vanhan lumen surma” ja siis iloinen asia.

3) Rakas läheinen ystäväni on vakavasti sairastettuaan nyt voiton puolella. Auringonvaloa kohti!

4) Jouluna sorruin juomaan taas kahvia parin vuoden pakkotauon jälkeen ja nyt olen kiitollinen jokaisesta ihanasta, höyryävästä kupillisesta kahvia jonka saan juoda. Kahvi on niin paljon enemmän kuin piriste.

5) Kävin äsken strutsikoira Nelsonin kanssa pitkällä aamulenkillä Nellin uuden koirakummin kanssa! Jos sinulla on kummia kaipaava turre tai palat halusta hoidella toisten koiria, tsekkaa Dogia.fi.

6) Matkakuume kumuloitui ja varasin reissun Kreikkaan Pargaan. Jos kellään on kokemuksia manner-Kreikan pienestä merenrantapaikasta, arvostan vinkkejä.

7)  Luen tällä hetkellä Alexandre Dumas’n klassikkoa Monte-Criston kreivi.

Däts ool fooks, pian lisää.

Paitsi ennen sitä vähän sekalaisia sapuskoita:

Ribsit. Keitä tunti pari ja hiero seoksella, jossa on soijakastiketta, ketsuppia, tomaattipureeta, paprikamaustetta, suolaa ja chiliä. Nuketa uunissa rapeiksi.

Hakaniemen hallin Hakkaraisen lihatiskiltä saa säännöllisin väliajoin ranskalaista luomukananpoikaa. Tämä yksilö kävi uunissa ja valmistui herkulliseksi. Lihaa vain kovin vähän pienessä pojassa.

Yritin pitkästä aikaa jotakin jälkiruoan tynkää, mutta kokeilu ei ollut vielä ihan nappisuoritus. Yksi osa kuitenkin jää elämään: riisiraakasuklaa. Tässä siis murennettuja riisikakkuja, joiden päälle kaadettu raakasuklaamassa (kaakaovoita, kookosöljyä, kaakaojauhetta, vaniljasteviaa, ripaus suolaa). Muistikuvissani Brunbergin riisisuklaa oli joskus ammoisina aikoina mahtavan hyvää; paksuja, kovahkoja patukoita ja maku, mmmm!

Peruspreppauksia viikkoa varten. Läjä juureksia ja kasviksia öljyn, suolan ja paprikan kanssa uuniin. Riisin tai perunoiden keitto, proden valmistus. Working galin eväsosia.

7.1.2012

Liian laiska paleolle? Tuskin!

Filed under: haasteet,Lätinää,paleo — Meri @ 20.46

Postasin eilen melko samasta aiheesta, mutta idea on muhinut aivojeni omegakolmosissa ja jalostunut entisestään. Tässä siis pikaopas niille, joista paleo on tuu mats hässöl. Jos siis ruokien preparointi, vihannesten kuoriminen ja pilkkominen tuntuu työläältä, keittäminen, paistaminen, hauduttelu ja höyryttäminen luotaantyöltävältä, voi silti elää luolassa. Kas näin se käy:

  1. Syö ulkona. Se ei tee salaatista kehnompaa, että sen on huuhdellut, repinyt, maustanut ja tarjoillut joku muu. Se tekee siitä vain kalliimpaa. Salaatin lisäksi ravintoloissa myydään pihviä, kasvislisukkeita, kalaa, simpukoita, kauden juureksia, you name it.
  2. Osta valmista. Nykyajan kuluttajaa hemmotellaan erilaisilla salaattisekoituksilla, baby-porkkanoilla, valmiiksi soseutetuilla vihanneksilla, purkki- ja pakastekasviksilla ja pakaste-aterioilla. Saarioisten äitien soseuttama porkkanasose ei himmennä kruunusi kiiltoa eikä itse soseuttaminen kirkasta.
  3. Kaupasta saa hetivalmiita eväitä helposti: pähkinät, hedelmät, laadukkaat leikkeleet, broilerin koipireidet, valmisruokatiskin antimet, paprikat, tomaatit, minitomaatit, salaattipuskat, valmiiksi viipaloitu ananas, rusinoita, kuivattuja aprikooseja, beef jerky…
  4. Jos kokkaaminen onnistuu vedenkeiton verran, sysää suureen kattilaan kerralla 12 munaa ja keitä kypsiksi.
  5. Toisessa kattilassa voit kypsentää riisin, jota voit tehdä viikon tarpeiksi.
  6. Tämä voi liipata jo liian läheltä hauduttelua, mutta vaatii sekin vain aivotonta keittämistä: liha paloiksi ja kattilaan tai uuniin ja vettä päälle. Tunti, pari ja tulos on mehevä.
  7. Mikro on kiva. Se sulattaa marjat ja vihannekset, lämmittää luomunakit ja sen eilen haudutetun lihan sekä kypsentää vihannekset, kun niiden mukaan laittaa vähän vettä ja päälle talouspaperin.
  8. Kookosöljy purkista on hieno aamupala. Vaatii lusikan ja kannen avaamisen. Kookosöljy on hyvää myös riisikakun päällä. Silloin joudut tosin avaamaan myös riisikakkupaketin.
  9. Rasva on ylipäänsä yksinkertaista. Ruoki itsesi ripeästi vuolemalla voita mikrotetuille parsakaaleille, lorota oliiviöljyä valmiille salaattisekoitukselle ja kaada marjoihin messevästi kookosmaitoa.
  10. Blendaa. Tätä smoothie-villitystä on katseltu varmaan jo tarpeeksi monta vuotta siihen, että kaikki tietävät pirtelöön laitettavan jäätelön sijaan pinaattia, hedelmiä ja vaikka kookosmaitoa.
  11. Syö suoraan purkista. Oliivit, cocktail-kurkut, leikkeleet, tonnikala, kookosöljy, pähkinät, graavi- ja savukalat, tahini, kookosmaito, sardiinit, makrilli ja majoneesi (ehkä salaatinlehdelle?) vain odottavat haarukkasi kaapaisua. (Älä kuitenkaan syö pelkästään säilykepurkkiruokaa välttääksesi liiat raskasmetallit.)
  12. Pätkäpaastoa. Jos se sopii sinulle, syö vain kerran, pari päivässä. Kolmekin kertaa on vähemmän kuin viisi ja siis vähemmän aikaa hellan ääressä.
  13. Riisikakut paketista ja riisinuudeleiden parin minuutin liotus ei vie kauaa, jos tarvitsee turvallisia tärkkelyksiä.
  14. Jos väsyttävintä on selittää muille omaa ruokavaliotaan, älä selitä.

Jos syöt usein ulkona, valitse vaikka seuraavista:

  1. Thaimaalainen ravintola: thai-ruoka on kuin tehty paleoon! Ei mölöä ja hiilarit riisistä.
  2. Kebab. Kebu riisillä tai salaatilla on easypeasy ja usein edullista.
  3. Intialainen ja nepalilainen ruoka. Ohita naan, syö halutessasi papadumia (se on se rapea leipä, joka valmistetaan usein linssi- ja/tai muista papujauhoista. Pavut eivät ole parasta paleota, mutta parempaa kuin gluteeni.)
  4. Salaattipöydät ja salaatit. Itsestäänselvää. Cesar ilman krutonkeja on ok, jos siedät jonkin verran maitoa. Laktoosia siinä harvoin on. Muut salaatit maun mukaan.
  5. Japanilainen ruoka. Sushi ja sashmi. Kalaa, riisiä ja merilevää. Lihaa ja kanavartaita. (Soija on yleensä käytännössä gluteeniton.)
  6. Grilliruoka. Semiraaka pihvi ja sesongin salaatit. Spydäri. Ribsejä. Kanaa.

Huom! Älä ole nolo vaan varmista ravintolassa ystävällisesti, että saat varmasti gluteenitonta (ja halutessasi maidotonta) ruokaa. Itse olen gluteenittomuudessa ehdoton ja maidoista hyväksyn aina voin. Voin mahdollisuus ilahduttaa ravintolahenkilökuntaa ja makunystyröitä.

Jos olet semilaiska postmodernin ajan luolamies tai -nainen, mutta silti jaksanut raahustaa kivisellä tiellä, jaa anteliaasti vinkkisi kommenteissa.

6.1.2012

Paleovuosi 2012! Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua…

Filed under: Lätinää,paleo — Meri @ 11.30

Taas tulee tuutin täydeltä tuubaa, poimi omasi tai ohita. Tässä joitakin irrallisia huomioita paleoliittisestä ruokavaliosta ja siihen liittyvistä muista elämäntapakysymyksistä, kun olen nyt (kera Lihansyöjän) noudattanut enemmän ja vähemmän pilkuntarkkaa paleoruokavaliota yli kaksi vuotta. Ei mitään kuolematonta, parhaimmillaan käytännöllistä.

Ratsaa kaapit – aina uudestaan

Ensimmäinen ja paleoliittista ruokailua merkittävästi edistävä toimenpide on tehdä täydellinen kaappien putsaus. Poista kaapeistasi kaikki, mikä ei ole paleota. Nälän iskiessä on helpompi osua oikeaan, kun kaapissa ei ole säilykepurkkiin pakattuja puolivalmiita croissanteja.

Juhlapyhien paleosta joustamisen jälkeen toista toimenpide.

Keep it Simple, mutta rajansa kaikella

Paleossa toimii varsinkin alussa ja arkena tietynlainen monotonisuus; on helppo yhdistellä päivästä toiseen jauhelihaa, pihvi, kasviksia ja juureksia ja valmistaa aamuisin munakas. Ruodussa pysyy kivasti, kun osaa silmät ummessa höyrytellä tai paistaa sipulia, lihaa ja porkkanakiekkoja. Ihminen on kuitenkin vaihtelunhaluinen elukka. Hemmottele elukkaa sopivin väliajoin luksuspaleolla: osta kalamataoliiveja,  chorizoa, säilöttyjä artisokansydämiä, luomupekonia (nojoo, tää on aika paleo staple), suolattuja ja paahdettuja makademia-pähkinöitä, graavi- tai savukalaa, jokiravunpyrstöjä ja majoneesia, ilmakuivattua kinkkua ja melonia…

Pidä paleoideariihi

Lyö viisas pääsi yhteen (vaikka sen edellä mainitun melonin kanssa) ja järjestä paleoideariihi. Melonin lisäksi voit koota paikalle ystäviäsi tai vaikka somen paleoporukan. Huomaa, että tuloksia saa tyhjällä vatsalla nopeammin, mutta täydellä kivuttomammin. Ideariiheen voi kutsua harkintansa mukaan muitakin osallistujia. Tässä muutama (graavilohipainotteinen) idea:

  • ainaisen munakkaan/pihvin sijaan aamupalaksi maistuu erinomaisesti graavilohi (ja graavisiika) vihannesten kera. Jos olet “turvallisten tärkkelysten” -linjoilla kuten itse olen, kalan voi nauttia riisikakun päällä.
  • graavilohi nori-merileväarkkiin käärittynä on mahtavaa sormiruokaa ja käy vaikka välipalaksi, kun odottelet paistin hautumista!
  • kasviksista saa raastamalla esiin uusia ulottuvuuksia, kuten Laura on keksinyt (ja on laillani graavilohen ystävä) ja porkkanaraaste on toki se tutuin toveri kouluruokalan penkiltä
  • verkkohan se on pullollansa ohjeita: The Perfect Health Dietin resepti-ketju tarjoilee herkkua monenmoista, samoin mm. Nom Nom Paleo
  • …ja kun olet tätä myöten täynnä paistettua jauhelihaa ja parsakaalia, mene ravintolaan ja VAADI YSTÄVÄLLISESTI paleostandardoitua ruokaa. It’s doable.
Äidin kasvimaalla
Kasvisten, vihannesten, juuresten, marjojen ja hiukan hedelmienkin syönti kannattaa niiden sisältämien mikroravinteiden vuoksi. Paitsi gluteenittomuudella, myös niillä on tärkeä sijansa esimerkiksi mitokondrioiden toiminnan tukemisessa, minkä Terry Wahls huomasi ja pääsi MS-taudistaan (kasvisten lisäksi ruokavalioon kuului muutakin). Jotta kasvimaan kullan nauttiminen olisi helpompaa, rakentele ratkaisuita. Vaikka näin:
  • käytä tuoreiden vihannesten lisänä vihannespakasteita. Pakastaessa hyvä osa mikroravinteista säilyy ja pakastevihannespussista on helppo lisätä höyryttimeen, kattilaan, pannulle tai salaattiin purjoa, vihreitä papuja, keittovihanneksia, porkkanaa, sipulia, pinaattia (erinomainen muhennoksiin) ja vaikka sitä parsakaalia.
  • jos et pidä tuoreista vihanneksista sellaisenaan, parita niitä rasvaisten herkkujen kanssa: dippaa porkkanaa tahiniin, täytä paprikanpuolikas mausteisella jauhelihalla, ehosta tuoresalaatti öljyllä, pekonilla ja pinjansiemenillä, kääri romainen lehteen pastöroimatonta juustoa,  paista chorizoa pannulla ja kaada rasvoineen pinaatinlehdille, käytä kookosmaitoa ja mausteita salaatinkastikkeena…
  • tomaattisäilykkeet, tomaattipuree, aurinkokuivatut tomaatit ja jopa laadukas ketsuppi ovat herkullisia lykopeenin lähteitä
  • haasta itsesi ja ota ohjelmaan joka viikko jokin uusi vihannes, marja tai hedelmä, jota kokeilet: sharonit, musta- ja raitajuuri, passionhedelmä, fenkoli, aasialaisten kauppojen lukuisat lehtivihreät, osterivinokas, vuonankaali ja punamangoldi – kaupat ovat täynnä vegeseikkailuita!
Vierivä kivi(-kauden kasvatti) ei sammaloidu
Tätä ei voi varmaan tarpeeksi korostaa: älä pysähdy yhden auktoriteetin tai henkilön oikeaksi kokemaan ratkaisuun. Etsi, kokeile, etene, peruuta, vaihda, käännä ja kierrä. Sovittele itseäsi paleoon ja paleota itseesi niin kauan, että siitä löytyy sinulle sopiva resepti. Sellainen, jolla olet terveempi kuin tiesit voivasi olla, skarpimpi kuin penaalin terävin kynä, iloinen, tyyni, hyvinvoiva. Ruoka olkoon lääkkeesi, mutta sellainen lääke, joka menee alas mielihyvällä ilman Maija Poppasen spoonful of sugaria. Ja sellainen, josta alun opettelun jälkeen tulee itsestäänselvää ja helppoa, ei rasite tai häiriö. Ei liian tiukkarajainen ja rajoittava, mutta oikeita linjoja noudatellen.
Ja koska terveys ei ole pelkkää ravintoa…
Uni paras lääke on
Kuten olemme oppineet (mikäli olemme lainkaan seuranneet paleo- ja hyvinvointiskeneä), nautitun ruoan ohella myös rikkeetön, pitkä ja syvä yöuni on ihmisen terveydelle elintärkeää. Biosignature-menetelmän kotimainen uranuurtaja Kaisa Jaakkola on kirjoittanut omista unitavoistaan, tässä muutama asia tieltä, jonka itse olen käynyt läpi matkallani kohti autuasta, unohduksen tarjoavaa unta (enkä sittenkään aina pääse perille). Ja kerrottakoon, että kärsin useita vuosia sitten kovin onnettomista uniongelmista, jotka ilmenivät sekä vaikeutena nukahtaa, että aamuöisenä heräämisenä ja valvomisena.
  1. Treenini siirtyivät sattumalta aiempaan ajankohtaan, jonka tuloksena rupesin saamaan paremmin unenpäästä kiinni. Nykyään pyrin treenaamaan mahdollisimman ajoissa, raskaan treenin pitäisi päättyä viimeistään klo 19.
  2. Hankimme makuuhuoneeseen pimennysverhot ja asensimme makuuhuoneen oven (jossa on lasi-ikkuna) eteen valoa läpäisemättömän kankaan (eräänlainen verho sekin).
  3. Poistimme makuuhuoneesta kaikki valonlähteet kuten elektroniikan. Sarastuslamppuni digitaalinäyttö on peitetty pimennysverhokankaalla.
  4. Strutsikoiramme Nelli on päässyt viime viikkoina opettelemaan (isossa) häkissä nukkumista, ja alkaa olla hyvin sopeutunut ja jopa mieltynyt pesäänsä. Ennen se häiritsi untani tulemalla viereeni ja pitämällä rähisevän puhuttelun joka kerta, kun unissani liikahdin.
Unenlaatuaan voi parantaa myös ottamalla iltaisin d-vitamiinia ja magnesiumia, pitämällä huolen raikkaasta ja riittävän viileästä uniympäristöstä, välttämällä iltaisin tietokoneella käpsyttelyä ja tv:tä, himmentämällä valaistusta päivänvalon kanssa synkassa, tekemällä loppuun keskeneräiset asiat (stressinhallinta) sekä lopettamalla oma tai vierustoverin kuorsaaminen esim. Nukkulan avulla.

Tautisen kivikautinen!

Kuten Jaska erinomaisesti Helsinki Paleossa kirjoittaa, paleoliittinen elämäntapa, tai luonnonmukainen kuten itse tykkään ajatella, huomioi kokonaisvaltaisesti paitsi ravinnon ja unen, myös monta muuta asiaa. Liikkuva tapa olla olemassa, riittävä lepo, nauraminen ja sosiaaliset suhteet, saasteiden ja lisäaineiden välttäminen, luonnonläheisyys, joustava ja myönteinen mieli, kiitollisuus ja uteliaisuus tekevät meistä paitsi terveempiä ja vahvempia, myös elämästä elämisen arvoista. Näihin lievästi pateettisiin sanoihin päätän tämän postauksen ja olen onnellinen, jos haluatte jakaa omia ideoitanne ja ajatuksianne kommenteissa!

19.12.2011

Monkeyfood Christmas Special

Filed under: Lätinää,paleo — Meri @ 6.49

Jos joulumieli ei tule lumisateena, voi sitä itse avittaa paitsi pistelemällä neilikoita mandariiniin (tuttu tarhasta) tai kuuntelemalla Whamin Last Christmasia, myös kokkailemalla koti tuoksuvaksi ja ateriat maistuviksi. Pieksä joulumieli esiin omiin perinteisiisi kuuluvilla ruoilla, tässä joitakin ehdotuksia metsästävälle keräilijälle.

 

Metsästä

  • luomukinkku. Nuff said.
  • graavi- ja savukalat
  • kinkun tilalle saa metsästää sen kalkkunan tai muunkin linnun
Keräile

 

Kaiva

 

Aloita aamu
  • joulupuuro, joka on pirun maittavaa myös kylmänä marjojen ja kookosmaidon kera
  • paleo croissant + muut paleo continentalin osat
Riko rutiini

 

…jälkiruokaa, koska ei keräilijänkään suu tuohesta ole
Joulupäivänä vieraileville paleotovereille
Kaiken tämän ohessa on hyvä pitää huolta jatkuvasta näläntorjunnasta pähkinöin, rusinoin, tummasuklaakonvehdein, hedelmin, marjoin sekä voisydämin.

Ps. Olen näköjään aikojen alussa valmistanut myös gluteenitonta (maidollista kylläkin) saaristolaisleipää, jos ketään kiinnostaa.

14.12.2011

The jury has reached the verdict: Paleo Croissant

Filed under: Lätinää — Meri @ 20.50

Vielä kerran ja sitten lasku!

Valokuva: Jenni Häyrinen

Pauligin Makupari-kilpailun raati arvioi Paleo Croissantia näin:

“Huumorintajuinen tarina sai raadin hymyilemään. Tarinaan on helppo uppoutua, ja se maalaa selkeän kuvan paleo croissantin synnystä. Luovuutta on käytetty runsaasti myös itse makuparissa. Viljaton, maidoton ja sokeriton makupari soveltuu osaksi paleoliittista ruokavaliota, mikä myös erottaa tämän makupariehdokkaan muista. Kahvin valmistus aeropressillä on trendikästä ja viimeistä huutoa maailmalla, mutta espresso ei välttämättä ole paras valinta tähän valmistustapaan. Maun osalta arvostelu on vaikeaa, tästä joko pitää tai ei – tämä makupari jakaa mielipiteitä. Jotain toista kahvia olisi voinut kokeilla, esimerkiksi Paulig Papua New Guinea -kahvia?  Tarinan ohella myös makuparin visuaalinen ilme on hauska ja pirteä.”

13.12.2011

Monkeyfood kiri finaaliin! …ja kuinkas sitten kävikään.

Filed under: Lätinää — Meri @ 17.51

Pauligin Makupari-kilpailussa Monkeyfoodin ehdotus eli Paleo Croissant ja Espresso Profondo kirivät upeasti finaaliin! Ihan kirkkainta mitalia ei kuitenkaan suotu. Syytän tästä raadin sokeririippuvuutta, sillä kuinka muutoin jääkahvi ja valkosuklaa voisivat voittaa pekonin?! Well, well, vitsit sikseen ja onnea voittajalle!

Samalla mittaamattoman paleoliittinen ja *lämmin* kiitos kaikille äänestäneille ja kannustaneille. Paleo Croissant ei ehkä voittanut kilpailua, mutta paikan monien vatsassa se lunasti. <3

Liemessä-blogin Jenni kävi kuvaamassa maistelutilaisuuden ja aiheesta tehdystä postauksesta voi bongata minunkin armaani.

 

 

 

 

 

3.12.2011

Nitriitti – makkaramaailman antibiootti

Filed under: Lätinää,Lihaa,meat — Meri @ 15.49

Soitin Pajuniemen laatu- ja kehityspäällikkö Jani Poussulle päästäkseni paremmin jyvälle nitriitin syvimmästä olemuksesta. Nitriitti, E250, on lisäaine, joka on leimattu pitkälti pahikseksi ja kuluttajat vaativat nitriitittömiä tuotteita siinä missä aromivahventeen poistoa. Nitriitittömiä tuotteita on kuitenkin hyvin vähän. Pajuniemi pyrkii tuotteissaan siihen, että niissä käytetään vain aivan välttämättömin määrä lisäaineita turvallisuuden takaamiseksi. Silti tuotteissa on nitriittiä. Miksi?

Miksi nitriittiä?

Poussu Pajuniemeltä kertoo, että nitriittiä lisätään tuotteisiin niiden säilyvyyden parantamiseksi. Nitriitin käyttö estää botuliinin kasvun. Botuliini on hengenvaarallinen hermomyrkky, joka varsinkin aikoinaan korjasi satoa, kun ihmiset kuolivat pilaantuneesta ruoasta saamaansa myrkytykseen. Merkittävin syy käyttää nitriittiä on siis tuoteturvallisuus. Lisäksi nitriitti antaa tuotteelle punaisen värin. Ilman väriaineita tuotteet olisivat harmaita eivätkä suuren yleisön mieleen, ainakaan toistaiseksi.

Tuoreemmissa tuotteissa käytetty natriumnitriitti on suolan osa. Kestomakkaroissa käytetään kaliumnitraattia, jota sanotaan myös salpietariksi. Nitriitti on siis samalla tavalla “luonnontuote” kuin natriumglutamaattikin, mikä ei tee siitä sinänsä hyvää tai pahaa.

Nitriitittömyys vaikeuttaa tuottajan elämää siis hankaloittamalla myyntiä kauppoihin, jotka eivät hevillä ota myyntiin tuotteita, joissa on vain pari päivää myyntiaikaa. Lihajalosteiden harmaa väri ei sekään ole omiaan lisäämään myynti. Ennen kaikkea nitriitittömyys on valmistajalle iso riski. Vaikka valmistajan ja kaupan kylmäketjut ja hygienia olisivat moitteettomat, makkaraa syödään esimerkiksi terassilla lämpimässä (you say!), jolloin riski kasvaa huomattavasti. Vaikka vika ei tällöin olisikaan varsinaisesti valmistajassa, on valmistajan huomioitava käyttäjän tavat, sillä botuliinikuolemien ilmetessä jäljet johtavat sylttytehtaalle.

Nitriitin tulevaisuus

Pajuniemellä on tehty kokeilu raakamakkaroilla, joita valmistettiin ilman nitriittiä ja muita lisäaineita, mutta ihmiset eivät osanneet ostaa tuotetta, jonka säilyvyys on niin lyhyt. Käytännössä nitriititön tuote säilyy noin viisi päivää (tuotteesta riippuen), joista jo tekeminen ja logistiikka nielaisevat kolme. Harva kauppa ottaa ainakaan toistaiseksi myyntiin tuotteita, joiden käyttöikä on häviävän lyhyt.

Jos makkarat aiotaan tulevaisuudessa haukata ilman nitriittiä, Poussu näkee sen vaativan muutosta kulutustottumuksissa. Kuluttajan on oltava valmis ostamaan harmaita pötkyjä punaisten sijaan ja käytävä kaupassa lähes päivittäin tyngän käyttöiän vuoksi.

On hyvä huomata, että nitriitittömiä tuotteita voidaan valmistaa myös ovelasti kiertäen; esimerkiksi sellerissä on nitriittiä, ja sitä lisäämällä tuotteen säilyvyys siis vastaavasti paranee. Kuluttajan silmään mausteena lisätty selleri on syyntakeettomampi ehtaan nitriittiin verrattuna, vaikka aine on sama.

Minimoi makkarasi nitriitit

Pajuniemellä nitriittiä käytetään minimimäärä, joka takaa tuotteen säilyvyyden sille luvatun käyttöajan pituudeksi. Lisäksi tuotteisiin lisätty nitriitti puoliintuu ajan kuluessa, joten lähellä viimeistä käyttöpäivää syödyssä lerssissä ei ole nitriittiä nimeksikään, ehkä kymmenisen milligrammaa. Luomutuotteissa suurin sallittu määrä nitriittiä on 75mg/kg, kun se tavallisissa tuotteissa on kaksinkertainen. Jo pelkästään luomun syönti siis vähentää nitriittikuormaa. Aina on mahdollista valita myös elämä ilman lihajalosteita.

Nitriitti vai nou

Nitriittikysymys ei siis ole aivan yksinkertainen. Tavallaan se rinnastuu antibiootteihin: niiden keksiminen on pelastanut maailmassa valtavan määrän ihmishenkiä ja pelastaa edelleen. Hyvinvointivaltion hygieenisissä, lämpimissä ja vesipulasta tietämättömissä olosuhteissa meillä on kuitenkin varaa hifistellä ja hoidella tautejamme esimerkiksi iHerbistä tilattavien ravintolisien voimin ja halutessamme kieltäytyä elimistölle armottomista antibiooteista (ne kun tappavat pahisten lisäksi elimistön hyviksiä), kun emme ole välittömässä hengenvaarassa. Emme mekään silti toivo elämää ilman antibiootteja.

Jos lisäaineettomuusbuumin myötä nähdään lisääntyvästi botuliinikuolemia, voi se asettaa vaatimukset uuteen valoon. Sillä aikaa tuottajat, Pajuniemi muiden muassa, pyrkivät kehittämään mahdollisimman lisäaineettomia tuotteita. Kuluttajien toivomuksesta, sillä valta on meillä. Miten tahansa valitset, äänestä lompakollasi.

—–

Ps. Nitriittiä on muussakin kuin makkarassa

Jos olet nitriitti- tai nitraattikammoinen ja pelkäät terveytesi puolesta, suosittelen lukemaan Reijo Laatikaisen lyhyen artikkelin Nitraattien ja nitriittien lähteet ruokavaliossa.

29.11.2011

Ystävät apuun! Monkeyfood finaaliin?

Filed under: Lätinää — Meri @ 19.42

Jos olet Monkeyfoodin ystävä, tai edes joskus luet rupatteluitani, tai vaikka olisit täällä sattumalta etkä koskaan palaisi, kuuntele metsästäjänsydämesi ääntä ja äänestä Paleo Croissantia Pauligin Makupari -kilpailun finaaliin! Äänestäminen tapahtuu laikkaamalla (like) tätä sabushkaa: Paleo Croissant + Espresso Profondo.

Mikäli Monkey on finaalissa, Piilomaassa on parhaat bileet!! 😀

 

 

 

 

 

 

29.10.2011

Terveisiä Pajuniemeltä (it’s all happening)!

Filed under: Lätinää,On the Road,Pelasta maailma — Meri @ 8.48

Pääsimme Lihansyöjän kanssa viime viikolla vierailemaan Sipoon Talmassa Pajuniemen tehtailla. “Tehtailla” antaa tosin totuutta karumman kuvan; perustajan, Pekka Pajuniemen,72,  asuintalo nousee punaisena ja kauniina pihapiirissä eikä varsinainen tehdaskaan ole erityisen industriaalinen. Pajuniemi on vuodesta 1976 toiminut liha-alalla ja Suomen suurin luomulihatuotteiden valmistaja.

Meidät vastaanotti Pajuniemen nykyinen toimitusjohtaja Arto Jokinen, joka kertoi tuotteita tehdyn jo 50v. samalla reseptillä. Pajuniemen periaatteena on valmistaa tuotteet ilman täyteaineita, vain elintarviketurvallisuuden kannalta välttämättömin lisäainein varustettuna. Kehittämistyö kaiken ylimääräisen karsimiseksi on koko ajan käynnissä. Ja ahap! – ennen kuin kysytte, nitriiteistä (E250, säilöntäaine natriumnitriitti) on tulossa oma postauksensa. Malttia. All shall be revealed!

Päivä päivältä luomummaksi

Pajuniemi on ollut uranuurtaja luomulihajalosteiden suhteen ja valmistanut mm. ensimmäisenä luomusiasta jalosteita. Kuten tunnettua, luomutuottajista on pulaa ja siksi Pajuniemikään ei vielä ole viimeistä piirtoaan myöten luomua. Pian kuitenkin, sillä tähtäimessä on nostaa luomun nykyinen osuus tuotannosta eli 25% kolmen vuoden sisällä vähintään 50%:in, mieluiten sataan! Tuotteita päivitetään luomuksi sitä mukaa kuin tarjonta kasvaa. Tällä hetkellä luomutuotteet viedään käsistä ja kaupassa joutuu usein kohtaamaan eioota. Mm. tuoreesti markkinoille tuotu luomumaksamakkara on viety käsistä.

Jokinen vahvistaa sen, mikä kuluttajillekin jo näkyy: Suomessa on meneillään luomuvallankumous! Muutos tapahtuu kuitenkin hitaasti. Pelloissa menee kolme vuotta siirtymisessä luomuksi ja eläimillä ainakin vuosi. Suunta on silti oikea ja Jokinen ennustaa, että kahden, kolmen vuoden kuluttua muutos näkyy merkittävästi. Siitä huolimatta, että luomuviljely on tällä hetkellä Suomessa tuplasti kalliimpaa kuin tavallinen.

Jokinen kertoo, että luomusikatiloja on Suomessa kymmenkunta, luomunaudan tuottajia huomattavasti enemmän ja luomukanaloitakin jo suloiset 25. Ja kuten hetki sitten lehdistä luettiin, jauhelihan myynnistä jo 9% on luomua. Tilanne tuntuu uskomattomalta siihen nähden, että luomun yrittäessä tuloaan ensimmäisen kerran ehkä reilut kymmenen vuotta sitten, vastaanotto oli kalsea. Nyt luomu on hip ja cool ja löytänyt yleisönsä yhtä lailla lapsiperheistä, leppoistajista, taviksista (minä! minä!), ruokavaliohifistelijöistä, anttiheikkilöistä kuin maailmanpelastajistakin (taas minä!).

 

 

[Arto ja etikettikone!]

Jokisen eväät

Jokinen itse on ollut kohta viisi vuotta Pajuniemellä ja hänen henkilökohtainen luomuhistoriansa juontaa 90-luvulta, jolloin Jokinen asui Hollannissa. Hollannin pahasti saastunut maaperä herätti jo tuolloin havaitsemaan puhtaan maaperän tärkeyden, kun lannoitteet pilasivat kanavat, ja nyt Hollanti onkin luomun edelläkävijä. Ruokavaliostakin Jokinen on kiinnostunut tuoreen vuosituhannen alussa, joten Pajuniemi eettisine arvoineen ja puhtaine raaka-aineineen on varmasti palkitseva työpaikka. Suosikkituotteekseen Jokinen nimeää luomufileeleikkeleen, vaikka vaikeahan hyvistä on yhtä valita.

 

[Ylimuuli ja makkaratehdas.]

Liity vallankumoukseen!

Olivatpa syysi luomu lifestyleen sitten eläinten hyvinvoinnissa, puhtaassa maaperässä, omassa terveydessä tai paremmassa maussa, liity vallankumoukseen ja sijoita pelimerkkisi luomutuotteille. Tämä arpa voittaa! Oli kyse sitten luomumunista, maitotuotteista, pähkinöistä, vaatteista tai lihasta, VAATIKAA kauppiailtanne puhtaita raaka-aineita ja maksakaa mukisematta muutama killinki enemmän, jotta eläimet eivät voisi niin pahoin. Halpa hinta paremmasta terveydestä ja puhdistuvasta omatunnosta.

Omat suosikkini Pajuniemen tuotteista ovat suolalihaleikkele, nakit, aamiaispekoni ja tuoretuotteista jauheliha. Muista luomutuotteista suosikkeja alkaa olla vaikea valita, sillä valikoima laajenee silmissä. Erityisen myönteisenä pidän sitä, että myös kauppojen omat merkit ovat alkaneet brändäytyä myös luomuna. Massat ovat liikkeellä! NYT. SE. TAPAHTUU.

9.10.2011

Takinkääntö! Alakarpista turvallisiin tärkkelyksiin

Filed under: Alakarppi,Lätinää,paleo,Terveys — Meri @ 12.22

Olen ollut pitkään vankka vähähiilarisen ruokavalion kannattaja ja suositellut sitä ihmisille laajalla skaalalla. Tiedon ja oman kokemuksen lisääntyessä olen kuitenkin kääntänyt kelkkani nollahiilarista vähitellen kohtuullisempaan suuntaan. Onneksi näkemystään on sallittua muuttaa!

Ravitsemusmaailman paleohkoon laitaan nojaavista asiantuntijoista esimerkiksi The Paleo Solution -teoksen kirjoittaja Robb Wolf, The Perfect Health Diet -kirjan kirjoittaja Paul Jaminet, tohtori Kurt Harris sekä integroidun lääketieteen harjoittaja Chris Kresser ovat kaikki suhteellisessa konsensuksessa siitä, että vähän enemmän kuin vähemmän hiilaria on monille parempi.

Mm. Robb Wolf suositteli pitkään erittäin vähähiilihydraattista ruokavaliota optimaalisena, mutta on peruuttanut suosituksissaan ja tällä hetkellä edellämainitut asiantuntijat pitävät suurimmalle osalle ihmisistä optimaalisena n. 100-150 grammaa hiilihydraattia päivässä. Tämä on myös Mark’s Daily Apple -blogin ja The Primal Blueprint -kirjan kirjoittajan Mark Sissonin Primal Blueprintin hiilarimäärä ns. ylläpitovaiheessa.

Kurt Harris pohdiskelee Archevore-blogissaan Paul Jaminetin kanssa samoilla linjoilla, että luultavasti hyvinkin laajat vaihtelut hiilarimäärässä ovat sopivia eri ihmisille. Tottakai myös ihmisen aktiivisuudella on vaikutuksensa: paljon liikkuva sietää varmasti suuriakin määriä hiilaria, rauhallisemmin elävä ehkä voi paremmin vähemmällä.

Kaikkiaan hiilarintarve ja -sietokyky riippuu monista yksilöllisistä tekijöistä: ihmisen perimä, terveydentila, elämäntilanne ja siihen liittyvä psyykkinen ja fyysinen rasitus tai toimintakyky määräävät kaikki osaltaan optimaalista tarvetta. Tilanne myös muuttuu jokaisen kohdalla, sillä ihmiskeho ei ole staattinen (eikä suljettu mekanismi, johon kalori on kalori -teoria nojaa). Jos siis tavoittelet hyvää oloa, jaksamista, optimaalista terveyttä ja suorituskykyä sekä bonuksena ehkä pitkää ikääkin, kannattaa ravitsemukseen liittyen kokeilla erilaisia maltillisia vaihtoehtoja ja oppia kroppansa palautteesta.

Alakarpin sudenkuopat

Mitä haittaa kovin alakarpista ruokavaliosta sitten voi olla? Tieto pitkään jatkuneiden vähähiilihydraattisten ruokavalioiden vaikutuksista lisääntyy vähitellen, ja esimerkiksi ketogeenisillä eli ns. nollahiilarisilla tai kohtuullisemmin alakarpeilla ruokavalioilla voi olla esimerkiksi tällaisia seurauksia (ei kaikilla, ei välttämättä):

-kilpirauhasen toiminnan hidastuminen tai kilpirauhasen vajaatoiminta. Kuten olen aiemmin raportoinut, olen itse kulkenut alakarpin ruokavalion ja ylitreenaamisen tuloksena tähän allikkoon, jota nyt edelleen selvitellään. Kilpirauhasen vajaatoimintaan on useita eri syitä ja niistä lisää myöhemmin omassa postauksestaan. Tämä vähähiilihydraattisen ruokavalion mahdollisesti aiheuttama tai pahentama ongelma on puhututtanut ravitsemusmaailmassa nyt jo hyvän tovin ja ongelman laajuus alkaa vasta vähitellen paljastua. Jos epäilet suurempaakin kilpirauhasongelmaa, mene asiantuntevalle lääkärille. Voin suositella ainakin Tikkurilan Mehiläisen kahta osaajaa: Erkki Antilaa, jolla on funktionaalisen lääketieteen osaamista sekä Timo Heliniä, jonka ymmärrys kilpirauhasen hoidosta koko ajan lisääntyy kasvavan potilasmäärän myötä.

-sieni-infektioiden kasvu suolistossa. Vaikka esimerkiksi gluteenin ja sokerin poisjättämisestä on lähinnä hyötyä suoliston mikroflooralle, voi nollahiilari aiheuttaa myös päinvastaisia ongelmia.

-glukoosi-intoleranssi (joka oikeastaan johtaa osaan tässä mainituista oireista).

-riittämätön ”liman” tuotanto (mucus deficiency), jonka seurausta ovat esim. kuivat silmät ja hengitystiet sekä ummetus, toisin sanoen kuivat limakalvot.

Ketoruokavalion terapeuttisuus

Koska nollahiilari, alakarppi tai ketogeeninen ruokavalio on sitten paikallaan? En ole lääkäri tai tutkija, joten perustan tietoni lukemaani informaatioon sekä raportoituihin keisseihin. Niiden perusteella ns. ketoruokavaliosta on havaittu olevan hyötyä ainakin seuraavissa sairauksissa:

-autismin kirjon oireet

-syövät

-epilepsia

Jos sairastat jotakin näistä tai muuta sairautta ja pohdit, olisiko ketoruokavaliolla terapeuttisia vaikutuksia sen hoidossa, etsi asiansa osaava lääkäri ja toteuta kokeilu hänen valvonnassaan.

Turvalliset tärkkelykset

Mitä sitten syödä, kun on pitkään vältellyt perunaa, pastaa, riisiä, leipää ja sokeria? Tai mitä jättää pois, kun on siirtymässä virallisterveelliseltä kokojyväviljoja suosivalta ruokavaliolta paleoliittisempaan suuntaan?

Tutkimusten ja kokemuksen mukaan seuraavat tärkkelyspitoiset raaka-aineet ovat yleisesti ottaen hyvin sulavia, sisältävät suhteellisen vähän ns. antiravinteita ja vastaavasti reilusti mineraaleja ja mikroravinteita:

-vanha paleotuttu kuten bataatti sekä eksoottisemmat taro, jamssi, maniokki ja keittobanaani eli plantaani.

-valkoinen riisi. Tämä ns. puhdistettu hiilari on alakarppimaailmassa pannassa, mutta uusi turvallisia tärkkelyksiä ja kohtuukarppia kulutusta suosiva paleohko suuntaus näkee riisin yhtenä turvallisimmista vaihtoehdoista: riisi on hyvin harvoin allergisoivaa, se sulaa helposti eikä puhdistetussa riisissä ole antiravinteita.

-valkoinen peruna. Siis tavallinen suomalainen pottu (terveisiä Irmelille)! Perunan antiravinteet ovat lähinnä sen kuorissa eli jos haluat hifistellä tai sinulla on suolisto-ongelmia, kannattaa perunat kuoria.

Sekahedelmää ja (kotimaisia) marjoja

Tärkkelysten lisäksi paleoruokailija saa hiilareita hedelmistä ja marjoista. Erityisesti marjat ovat suositeltavia, mutta myös hedelmiä voi syödä kohtuudella ja esimerkiksi urheilijalle ne ovat erinomaisen näppärää evästä treenin jälkeen (mieluusti proteiinin kera). Ylenmääräistä eksoottisten ja siten sokeristen hedelmien, kuten ananaksen ja mangon syömistä kannattaa kuitenkin välttää. Itse suosin pääosin omenoita ja banaania.

Väistä hiilarihirviöitä

Jos edellä mainittuja kannattaa syödä, mistä sitten pitäisi edelleen pysyä erossa?

-gluteenista. Suomalaisten viljojen proteiinin gluteenin, jota on vehnässä, ohrassa ja rukiissa, yhteys moniin sairauksiin on todettu useissa tutkimuksissa ja sen jättäminen ruokavaliosta on vaikuttanut merkittävästi esimerkiksi monien tulehdus- tai ns. autoimmuunisairauksen oireiden asettumiseen. Suosittelen vakavasti jokaista kokeilemaan gluteenitonta elämää ainakin kuukauden ajan. Sen jälkeen gluteeniin voi suhtautua joko mustavalkoisesti kokonaan välttäen tai silloin tällöin joustaen, riippuen yksilöstä. Ja vaikka gluteenista ei suoraan seuraisikaan elimistön kaaosta, en silti suosittele sen runsasmittaista nauttimista osana päivittäistä ruokavaliota. Erityisesti vehnä on monille ongelmallinen. Huomaa, että vaikka kaura on periaatteessa gluteeniton, kauratuotteet valmistetaan (Aitokaura-tuotteita lukuunottamatta) usein samoilla tuotantolinjoilla muiden viljojen kanssa ja siten niissäkin on gluteenia. Lue lisää: Miksi vilja ei sovi ihmisille.

-sokerista. Sokeri monissa muodoissaan on elimistön tulehdustilaa ylläpitävä aines eikä liene kenellekään uutinen, että sokeria ei kannattaisi alvariinsa pupeltaa. Silloin tällöin nautittuna toki ok.

-muista kuin gluteeniviljoista. Jos haluaa käyttää gluteenittomia viljoja, kuten tattaria, quinoaa tai hirssiä, kannattaa kokeilla olla ensin kuukausi ilman ja sitten testailla, miten kroppa reagoi. Puhdaskauran ja gluteenittomien viljojen kohtuukäyttö sopii joillekin.

-transrasvaan yhdistetyistä tärkkelyksistä. Tässä kombossa tärkkelykset eivät ole pahiksia vaan pahamaineinen transrasva, mutta haluan mainita siitä tässä siksi, että transrasva monessa kohdassa yhdistyy nimenomaan turvallisiin tärkkelyksiin, kuten perunaan (ranskalaiset, sipsit). Samat säännöt kuin muutenkin paleossa pätevät siis edelleen. Keskity ruoan laatuun.

Ja muista: tärkeintä on kuunnella omaa elimistöään.

Elämää, ei vain ravintoa

Chris Kresser muistuttaa tuoreessa blogikirjoituksessaan suhteellisuudentajusta: terveys on muutakin kuin ravintoa, ja elämä on muutakin kuin terveyttä. Kuten viikko sitten pitämälläni Onnellisuus-luennollani kerroin, sosiaalisten suhteiden vahvuus on yhtä merkittävä tekijä aivoinfarktin ehkäisyssä kuin tupakoimattomuus ja sosiaalisten suhteiden vahvuus on se ainoa yhteinen tekijä maailman onnellisimman 10% keskuudessa (tutkittu tieto)! Valitsitpa siis enemmän tai vähemmän perunaa tai banaania, preparoi ruokasi rakkaudella ja nauti se ystäviesi tai perheesi seurassa.

Lisää voit lukea ainakin seuraavilta saiteilta:

Jimmy Moore, Livin’ la vida low carb: Is there any such thing as safe starches on a low-carb diet? Ns. verkkosymposiumi, johon Jimmy on koonnut vastaukset lukuisilta ravitsemusalaa tuntevilta.

Robb Wolf: RobbWolf.Com

Paul Jaminet: The Perfect Health Diet

Chris Kresser: ChrisKresser.Com

Kurt Harris: Archevore

« Newer PostsOlder Posts »

Powered by WordPress