Tämän porkkanakakun ohjeen olen postannut jo aiemmin ikään kuin itselleni säilöön, nyt nappasin kuvan kun valmistin patenttikakkua jälleen aamulla päiväiseen kyläilyyn. Mehevä kakku kohtasi jälleen menestystä ja on kyllä erinomainen perusvarma resepti, helppokin.
Ohje löytyy täältä, lisäsin taikinaan jonkin verran hasselpähkinää rouheena ja rouhin sitä vielä päällekin.
(Edit: 19.3.2007 tein tätä samaa porkkanakakkua.)
Erinomainen porkkanakakun resepti. Testattu tupareissa, sadan hengen näyttelynavajaisissa ja Tanskassa, aina toimii.
Pohja
Voitele ja korppujauhota vuoka tai vuoraa syvempi uunipelti leivinpaperilla ja laita uuni lämpenemään 175 asteeseen. Vatkaa ensin munat, porkkanaraaste, ananasmurska ja öljy sähkövatkaimella huolellisesti sekaisin. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisäile ne vähitellen seokseen. Kaada seos vuokaan tai pellille ja paista alatasolla n. tunnin verran, uunista ja paksuudesta riippuen. Anna kaakun jäähtyä kunnolla ennen kuorrutteen levittämistä, ettei se juoksetu.
Kuorrute
Sekoita ja kuorruta. Halutettassasi tee tupla-annos ja lykkää sitä halkaistun kaakun väliin tai sitten vain päällisiksi runsaammin. Erinomainen kuorrutevaihtoehto on myös tämä seuraava.
Kuorrute: vaihtoehto 2
HAKEMISTO ON KESKEN! Rakennustyö meneillään. (Käytä hakua, josset tästä vielä löydä.)
Tällä historiallisella päivämäärällä 26.4.2009, minä, Ylimuuli Mukkelis, aloitan Monkeyfoodin ohjeiden kokoamisen käytettävään muotoon hakemistoksi. Projekti olkoon hidas ja pitkäkestoinen ja päättyköön vasta, kun käännän viimeisen sivun Sinuhesta, mutta valmistukoon ennen kesäkuun alkua. Tämän vuoden, ollaksemme tismallisia.
Aloitan alakarpeista, paleosta ja salaateista, koska niitä ohjeita kaipaan eniten itse.
Alakarppi (lähinnä maitotuotteita sisältävät, alakarppia myös kategorioissa Paleo ja Salaatit)
Leivonta, makeat (pois lukien alakarpit ja paleot leivonnaiset)
Leivonta, suolaiset (pois lukien alakarpit ja paleot leivonnaiset)
Levitteet
Paleo (käsitetty löyhästi, ohjeet saattavat sisältää pieniä määriä epäpaleoita aineita lähinnä mausteina)
Salaatit
Olipa ihana päästä itse kokkaamaan Pariisin viikon jälkeen! Suunnaton ravintolaturnee Ranskassa oli kyllä vertaansa vailla, mutta sitä suuremmalla syyllä itse tekeminen ja itsetehty maistuvat jälleen, no, melkein parhaalta. Ja mökillähän syötiin hyvin. Koska minua on valistettu lampaanlihan olevan sikäli eettisempää, että lampaidenkasvatus on melko inhimillistä puuhaa, ruokalistalla oli myös päkäpäätä. Lihansyöjän valmistamana, tosin. Suussasulavaa. Lisäkkeenä mustapapu-kinoaa, josta etenkin lammaskokki piti. Ohje on viime vuoden ameriikkalaisesta Gourmet-lehdestä.
Mustapapu-tomaatti-kinoa (neljälle)
Sulata voi ja anna jäähtyä hetki. Kaada voi kulhon pohjalle ja lisää siihen limenmehu sekä -kuori, öljy, sokeri ja hieman pippuria. Huuhtele kinoa ja keitä kypsäksi. Voit myös keittää ensimmäiset 10 min. ja sen jälkeen jatkaa höyryttäen. Lisää kinoa kulhoon ja kuutioi joukkoon tomaatit, silppua kevätsipulit tai sipuli ja mahdollinen korianteri. Huuhtele pavut ja lisää joukkoon. Maistele ja suolaa+pippuroi tarvittaessa.
Lampaan jatko-osasta huolehdin minä; lammas kävi erinomaisesti Välispiikin etiopialaiseen sapuskaan, jota en voi liikaa suositella! Jos vain saatte berbereä jostain käsiinne, valmistakaa tätä maukkautta. Itse olen pusannut muonaa jo tofu-kikhernepikaversiona sekä pidemmän kaavan mukaan tuolla lampaalla. Sopii erinomaisesti suomalaisen injeran vastineen eli hapankorpun kanssa. Ja maistuu eriltä kuin mikään muu. En ymmärrä, mitä teen, kun oma berbereni loppuu. Tai ymmärrän tietysti, edessä on afrikkalaiskauppojen koluaminen.
Koska sain luvan leipoa, tempaisin mökillä yhden sämpyläsatsin, joka onnistui Lihansyöjän mukaan turhan hyvin, sillä liian hyvät sämpylät houkuttivat ylensyöntiin. Speltti, Myllärin sämpyläjauhot, rusinat ja suolapähkinät vain tekevät sämpylöistä kuin sämpylöistä valloittavia… Makupalaksi paakaroin porkkanakakkua, myös rusinalisällä, mutta ilman päällistä. Porkkanakakku, samoin kuin Cake Courgette, ovat omia lempipaakelsejani. Viime teoikseni leipaisin vielä eilisaamuna ensimmäisen pound cakeni vuoden 2007 Good Food -pumaskasta. Alkuperäinen ohje on appelsiiniversio kreemillä, mutta sovelsin toki oman, omenasoseisen versioni. Törkeän hyvää. Ja helppoa?!
Pound Cake (ohjeen mukaan kahdeksalle)
Ota voi pehmenemään. Lämmitä uuni 170 asteeseen, kaasu 3. Ota esiin n. 23 cm mittainen vuoka ja leikkaa siihen leivinpaperi, joka nousee pitkille sivuille. Lyhyitä sivuja ei ole tarpeen vuorata paperilla tai voidella.
Mätä kaikki ainekset kulhoon ja vatkaa, kunnes seos on tasaista. Kaada vuokaan ja paistele n. 40-45 minuuttia tai kunnes kaakku on kullanruskea eikä keskelle tuikattuun haarukkaan tartu taikinaa. Anna jäähtyä vartin verran ja nosta sitten leivinpaperin reunoista ritilälle jäähtymään edelleen. Kun kaakku on viilennellyt, halkaise se vaakasuunnassa ja täytä esim. itsetehdyllä omenahillolla tai sitten omalla superkreemilläsi tai millä tahansa tarkoitukseen sopivalla.
Vaikka oma kakkuni näytti uunissa lässähtäneen ja kannoin siitä jo suurta huolta, lopputulos oli silti nätti, murea, mehevä ja hullun hyvä. Tähän luotan seuraavan kerran vierasvarana.
Kun kissa on poissa, hiiret leipovat skonsseja! Tämän ohjeen nappasin, kun olimme eilen Pienen suklaakerhon toisen jäsenen kanssa käymässä Ikeassa hyvin epäkerhomaisilla asioilla (ei palaakaan suklaata koko tapaamisen aikana). Ohjekaan ei sisällä suklaata, mutta on aivan kerrassaan mainio. Kyseessä on siis saman Ritvan luottoresepti, jonka inspiroimana valmistan aina porkkanakakkuni (hyvää). Panikoitsin hänelle hieman ihmismassapanikointini lomassa, kuinka minun piti keksiä jotakin pikaisesti valmistuvaa kahvileipää vierasta varten. Ja tadaa, hihastaan hän veti skonssiässän!
Nämä mehevät ja muhevat syntyvät aivan pikapikaa ja ihan yksinkertaisesti sekaisin sotkemalla. Lisäksi skonssit ovat siitä hyviä, ettei ole kamalan makeita ja niiden kanssa käy yhtä hyvin suolainen pala, kuten kypsä vuohenjuusto kuin makea hillokin. Myös voi. 😛 Että seuraavan kerran kun on kiire ja vieraita pukkaa, nappaa omena ja pistä skonssaten. Jos uunisi ei ole kaasu saatat saada väriäkin pintaan.
Ässät skonssit
Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen (kaasusäätö 6). Sekoita kuivat aineet. Raasta omena ja lisää seokseen, lisää sitten mehu ja öljy/rasva. Ainakin rypsiöljyllä tulee mainioita. Nostele taikinasta leivinpaperoidulle pellille ehkä kahden ruokalusikallisen kokoisia länttejä ja paista uunissa 10-15 minuuttia tai kunnes skonssit vaikuttavat valmiilta. Sähköuunissa myös niiden väri voi kertoa omaa tarinaansa. Tarjoile hieman jäähtyneinä vaikka sen voin, suolaisen juuston ja hyvän hillon kera. Teetä! Sitä myös. We’re British.
Wham, bam, thank you mam! Niin ja mitä siihen kissaan tulee, se on Brasiliassa vielä pari viikkoa ja kantaa ylväästi myös nimeä Lihansyöjä.
Tämä gluteeniton porkkanakeikki onkin jo featannut kuvissa pippuroitujen hedelmien ja kauravispin seurassa. Ohje on peräisin koulukaverini äidiltä Taimilta, joka on pitkän keliaakikko-historiansa aikana ehtinyt hioa reseptin täydelliseksi. Ohjeen kerjäsin sen jälkeen, kun olin saanut maistaa viipaleen Taimin itsensä leipomaa kakkua ja ihastunut sen aitoon porkkanakakun makuun. Maistuu kelle tahansa, erityisesti porkkanakakkukuorrutteen (katso ohje vaikka täältä, josta siis löytyy ihan tavallisen, mahtavan porkkanakakun ohje), jäätelön tai kermiksen kera.
Sorkin kaakkua ihan hieman kavioillani eli lisäsin vähän omenasosetta, vähensin hivenen sokeria ja laitoin mantelit murskeena lastujen sijaan. Tässä kuitenkin alkuperäinen ohje. Isäni kommentoi versiotani maistettuaan, että oli se hyvää, mutta olisi pitänyt tietää, ettei se ole makeaa. Minun makeani ei tosiaan taida olla sitä kaikkien suussa, suosittelen noudattamaan tätä originaalia ohjetta. Yritin kyllä ohjeistaa vanhempani kakun nauttimiseen jäden tai vaahdon kanssa, mutta minkäs teet. Hehe. Ne ihanat.
Taimin porkkanakakku (gluteeniton)
Uuni lämpimäksi, 200 astetta. Voitele ja jauhota vuoka, jos syöjinä on keliaakikkoja, jauhota hirssi- tai kookoshiutaleilla. Sekoita porkkanaraaste, öljy ja kananmunat ja vatkaa hyvin sekaisin. Sotke kuivat aineet keskenään ja lisää seokseen. Sekoita vielä hyvin ja kaada löysähkö taikina vuokaan. Paista tunnin verran tai kunnes kaakku on kypsä.
Enpä tiä montaa sälliä jotka ei porkkanakakulle lämpeis.
Luulin vihdoin päässeeni pippurin tai paremminkin pippureiden kimppuun jälkiruoan yhteydessä, mutta ei suinkaan! Wikipedia valisti minua jälleen ja kävi ilmi, että käyttämäni “pippurit”, rosee- ja mauste-, eivät ole pippureita lainkaan. Roseepippuri on nähkääs marja ja maustepippuri kuuluu myrttikasvien heimoon. Tai sitten joku wiksu wedättää pediaa ihan kybällä. Muistelen tosin Tinankin maininneen roseen marjaisuudesta.
Ohje on tosiaan Tinan köökistä, sen ihanan ruotsalaisen kokkikissan, joka on niin kotona omissa nahoissaan, että sitä on aina mukava katsoa. Reilu ja reipas ote ruoanlaittoon vetoaa sekin ja ohjeet ovat yleensä mielenkiintoisia. Nyt pyörivissä jaksoissa vieraillaan myös eri maissa ja tutustutaan niiden keittiöihin, mm. Tanska-jakso toi melkein tipan linssiin vaikka naurattikin, danskan ääntäminen ei ole ruotsalaisillekaan helppoa.
Reseptiin käytettiin Tinan ohjelmassa omenia, mutta mainittiin, että muutkin hedelmät sopivat. Kokeilin siis Granny Smithin käsipuoleen valtavaa sharonia, jotka elävät paraikaa kukoistuskauttaan. Se on se sama persimon ja kaki, josta on ollut aiemminkin puhetta ainakin vanhan blogin puolella.
Pippuriset hedelmät (neljälle)
Ota voi pehmenemään huoneenlämpöön ja sujauta uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Aseta uunivuoka uuniin lämpenemään. Kuori hedelmät, poista mahdolliset kodat. Voitele hedelmät pehmenneellä voilla joko leivontasudilla tai sitten ihan käsin läntäten, jos voi on vielä kovaa, se pehmenee käsissä hyvin. Pyörittele rasvatut hedelmät sokerissa. Ota lämmennyt vuoka uunista ja aseta hedelmät siihen. Iske uuniin 10 minuutiksi.
Murskaa pippurit eli marjat ja myrtit morttelissa ja sekoita niihin hieman vaniljasokeria, jos et käytä vaniljatankoa. Ota hedelmät uunista ja kaada niiden päälle omenamehu. Soseesta tehty versio toimi täysin. Levitä myös pippuriseos luonnon karkin ylle ja viskaa vaniljatanko joukkoon. Takaisin uuniin! Paistele vielä noin 20 minuuttia ja valele niin usein kuin jaksat mehusta ja hedelmistä muodostuvalla liemellä.
Nauti valmis tuote lämpimänä vaniljajäätelön tai kermavaahdon kanssa. Itse testasin ensimmäistä kertaa GoGreenin kauravispiä, joka oli oikein ihanaista. Maku on sen verran makea, ettei sokeria tarvitse, koostumus marenkimaisen kiiltävä (vatkauksen tuloksena) ja olemus tuhdimpi kuin esimerkiksi yhtä rasvaisessa (20%) Floran Kevytvispissä. Maku ei ole sama kuin kermavaahdossa, mutta hyvä. Meillä komboon koostui kerman ja hedelmien lisäksi gluteenitonta porkkanakakkua, jonka ohje seuraa pian. Hillitöntä herkuttelua 😛
Joskus asiat menevät vain niin putkeen että sitä on vaikea tajutakaan. Kyseessä olivat siis vanhan ystäväni polttarit. Olemme tunteneet ala-asteen kolmannelta luokalta saakka, joten yhteistä historiaa piisaa. Kyseessä on sama salanimeä Ritva kantava henkilö, jonka porkkanakakun ohjeen nimiin vannon. Muu juhla- elikkäs agenttiporukka oli myös aivan mainiota. Yksi elämäni parhaista päivästä, lienee, toivottavasti myös tulevan morsion.
Ohjelmaan sisältyi juonena kulkevan teeman mukaisesti agenttijuttuja eli taistelukoulutusta sukellusvene Vesikossa, ylläpitotreeniä eli SM-tason kickboxarin vetämät mäiskinnät, pelaamista Grand Casinolla sekä taksiajelua, moottoripyörää ja vieraita miehiä. Lisäksi uimme, saunoimme, puhuimme, nauroimme ja tapasimme Kustaa Kolmannen.
Sukellusvene Vesikossa meni asioiden lisäksi putkeen muuten myös Muuli, kun ryömin torpedoputkeen odottelemaan löytäjää. Ei se ole monesti elämässä kun torpedoputkeen pääsee, onhan se silloin mentävä! Hauskinta oli, että minut putkeen opastanut Peter tuli hetki luukunsulkemisen jälkeen vielä käymään ja kysyi, haluanko luettavaa. Torpedoputkeen! Paitsi että siellä on pimeää, ei se myöskään ehkä kuulu oikein asiaan 😀 Täten kieltäydyin ja ajattelin mm. sitä, että jos tulee sota, ehkä aika turvassa torpedoputkessa. Ellei Vesikko valu mereen ja blokkaa ulosmenotietäni. Kaikenlaista tulee mieleen autenttisessa ympäristössä. Kuumakin.
Ruokaa oli tottakai reilusti ja millaista ruokaa! Tällaisen piknikin ääreen on ehkä parasta saapua. Tarjolla oli ainakin viinirypäleitä, herukoita, kirsikoita, montaa eri piirakkaa (mm. hapankaali- ja sieni-, kiitos Välispiikin ja Satujattaren!), croissantteja, savulohta, salaatteja, kananmunia, fetaa, mozzarellaa, kuohuviiniä, vaahtokarkkeja, suklaakonvehteja, mutakakkua, levitteitä, kahvia, lämmitettyä maitoa, mansikkamehua ja sämpylöitä. Kuvani ovat kehnoja, silti suollan ne julki.
Yö Casinolla menikin sitten agentti Mieskanina, siitä ei sen enempää, paitsi että solahdin rooliini täysin vailla ongelmia. (Huomatkaa todella tyylikäs keltainen silkkiskraka sekä matching shoes.) Sen verran vielä koko päivästä, että minua tavallaan kosittiin, mutta se tapahtui kyllä jo Vesikon tienoilla. On se jännä kuinka kosinta piristää burrotytön mieltä… 😉 Vähän kuten kickboxing.
Koska en nyt saa tähän hätään aikaiseksi elävän ravinnon porkkanakakkua, osallistun ruokahaasteeseen tällä jo muutaman kerran viilatulla muffinsreseptillä. En liene kovin originelleilla jalanjäljillä, mutta jostain on aloitettava. Mielikseen näitä popsii tuotekehittelyn joka vaiheessa.
Alkuperäinen muffinssiresepti on siis Ainsleyn, ja itse bongasin sen Pastanjauhajilta. Omaa virittelyäni on maustaminen muskotilla ja todella ainutlaatuinen yhdistelmä, porkkanat ja taatelit! 
Porkkana-taateli-muffinssit (6 isoa)
Sitten kosteat ainekset omassa kulhossaan, voi sulatettuna
Yhdistä kuivat ja märät aineet varovasti nostellen, älä sekoita. Paista 200-asteisessa uunissa 20-25 minuuttia. Nam.
Kuvissa viritelmä, jota kokeilin puoliin muffinsseista, eli täytteenä Philadelphia-juustoa, jossa appelsiininkuorta. Eipä ollut erityisen hyvää, paremmin maistuu ilman. Taatelit sopivat tähän erinomaiseen pohjaohjeeseen todella hyvin. Ihannejälkiruoka esim. couscous-sapuskalle, testattu on.
Powered by WordPress
