It’s not EXACTLY paleo to even try preparing ice cream but since I’m not following EXACTLY paleo diet but more eating based on all the knowledge on what’s best for humans for their health (and longevity and performance, thanks Robb!) such as butter and some dark chocolate and red wine combined with the ancestral diet I just gave it a go. And it turned out delish! I haven’t had real ice cream in so long that I say: this is JUST like ice cream! Go nuts on the sugar festival!

Chunky Monkey goes paleo

• 1 ripe fair trade banana
• 4 dl of coconut cream
• 1 pod of vanilla bean
• 2 organic eggs
• (cinnamon)

Peel the banana and put in in the blender together with coconut cream and eggs. Cut the vanilla pod lengthwise and scrape the seeds into the mixture. Add some cinnamon if you like; I thought it made all the difference. Blend until thoroughly  mixed. Move into a large dish and set it it the freezer. After an hour or more start visiting your ice cream every now and then to mix it up: scrape the icy bits and mix them with the still softer mass. This will make the consistency more airy and icecreamy. Eat when the level of stickiness suits you. Garnish with nuts or seeds or fresh pineapple fried in butter! Or just eat plain.

Sweeter Shade of Pale (this one was too sweet for me but it may suit you)

• 2 ripe bananas
• 2 dl coconut cream
• 1 organic egg
• 1 vanilla pod

Prepare as above. Eat away!

I know, I know, this looks all but inviting being a shapeless colorless mush but as you may imagine if you’ve read Monkeyfood for awhile, it’s of course - AWESOME! Even better than the previous paleo pudding in my opinion. And the best thing is that NOW is the season to eat this. Finnish strawberries, some fair trade bananas and freshly yielded coconut milk. Those cows really know how to make things nutty! ;-D

Coconuts about Strawberries (sweet paleo pudding)

• 3 bananas
• 500 g strawberries
• 1,5 dl (half a cup) coconut milk
• (cinnamon, vanilla)

Smash the bananas with a fork so that they form a nice childish puré. Clean the strawberries and cut them in slices. Add to the banana mixture and mix. Add a generous splash of coconut milk and mix again, check the taste. Season with cinnamon and vanilla if you like, works without seasoning as well!

Hörhönä on hyvä olla kaukana maailman pahuudesta ja hippeyden hempeään telttaan kietouduimme Elävässä joulussamme viime lauantaina, kun Kulinaarimurusten muru Välispiikki sekä kommentoija-Emma ryömivät sillan alta muulin koloon varpahillaan. Herkkua ol meillä monenlaista ja ruokahan maistaa. Tässä ohjeet raakaan jouluun. Tontut diggaa.

Muuli Mariahin raaka joulumenu

• Alkuun: elävän ravinnon leipää, cashew-majoneesia, alfalfaituja

• Pääruoaksi: pestopastaa, sieni-tattari- sekä punajuuri-piparjuuri-salaattia

• Jälkiruoaksi:  puolukka-brownie ja banaanijäätelö (erikseen)

Elävä leipä muistutaa maultaan elävästi kypsennettyä pitsaa ja menee cashew-majoneesin hiukan pehmentämänä vieraideni mielestä täysin oikeasta leivästä. Siis täydestä. Ohje on Englannin “johtavan” raakaruokachefin käsialaa ja blogissaan kovasti kehuttu, The Best Thing Since Sliced Bread. (Vaikka leivän leikkaaminenhan se nimenomaan hauskaa on, tai murtaminen, sen Hesuskin taisi.) Mittayksikkönä on cup, joka on yhtä kuin 2,37 dl. En muuntanut mittoja, sillä olen vihdoin onnistunut hankkimaan Etolan ihmeellisestä kumin ja muovin maailmassa merkillisen vaaleanpunaisen, eläimenmuotoisen mutta toimivanpuolen cup-mitan.

Elävä leipä

• 0,25 kuppia oliiviöljyä
• 0,5 kuppia aurinkokuivattuja tomaatteja
• 1,5 kuppia mantelijauhoa
• 0,5 kuppia pellavansiemenjauhoa
• 2 pienempää tai 1,5 keskikokoista kesäkurpitsaa
• 1 omena
• 1,5 rkl sitruunamehua
• 0,5 tl suolaa
• 2,5 rkl välimerellisiä mausteita (esim. oreganoa, timjamia, meiramia, Provencen yrttejä… )

Lykkää blenderiin öljy, tomaatit, pilkotut kesäkurpitsat ja omena, suola, sitruunamehu ja mausteet, sekoita. Lisää mantelijauho ja anna koneen taas käydä, sitten pellava. Blendaa kunnes seos on tasaista ja hiukan kuohkeaa. Levitä kuivurin tasoille leivinpaperia ja levitä massaa lastalla ohueksi kerrokseksi (tässä tein itse VIRHEEN ja Lihansyöjän piti paikkailla kun istuin jo autuaana teatterissa) leivinpaperille. Kuivata ensin kaksi tuntia kovemmassa lämmössä, sitten käännä leivät toiselle leivinpaperille ja vedä varovasti pohjapaperi pois ja jätä jälleen kuivuriin n. 8 tunniksi, 40 asteeseen. Sitten pitäis olla leipää kasassa.

Voi tehdä uunissa kuivattamalla, matalassa lämmössä ja kunnes pysyy kasassa.

Käshyymajoneesi on hyvää ja helppoa, tein alla olevasta ohjeesta puolikkaan annoksen. Käshyy on niin pehmoinen pähkylä, että sitä jauhaa säyseämpikin blenderi. Suositan.

Cashew-majoneesi

• 1 kuppi cashewta
• 2 rkl sitruunamehua
• 0,5 tl suolaa
• 2 rkl sipulia hakkeluksena
• 0,25 kuppia vettä
• 0,5 tl agavea

Kaik sinne muusaimeen ja kunnon hyrräytys karusellissa, jotta tulos on samettisen pehmeä.

Pestopastan makarooniosuutta läksin tekemään tuttuun tyyliin kurpitsasta. Kesäkurpitsa on se kaikkein läheisin ystävä, mutta myös Butternut, armaani, on taas ollut useasti läsnä ja niin tässäkin. Talvikurpitsaa siis ohuiksi suikaleiksi kuorimaveitsellä, juureskuorimella tai juustohöylällä, kesäkurpitsaa myös. Voi antaa kypsyä hetken kuivurissa, mutta varoitan: volyymi pienenee merkittävästi o_O

Nyt kun pasta on kasassa tehdään pesto. Jotta tulos olisi ehdasti raw, on parmesaani jätettävä itkemään Lehmän hyllylle. Tilalle ei tarvitse välttämättä mitään, mutta kokeilin hurmaavan henkevän Aletheian ohjeen mukaisesti ns. ravintohiivaa (mikä lienee oikea suomennos?) eli nutritional yeastia. Eikö kuulostakin herrrrkulliselta. Mutta se on! Pähkinäisen juustoinen maku, käytetään esimerkiksi popkornien maustamiseen. Niitä tein kuitenkin vasta vieraiden lähdettyä.

Ai niin! Käytin pestossa thai-basilikaa normaalin sijaan ja se antoi pestolle aivan tuoreen ulottuvuuden, aniksisen maun, josta nautimme kaikki.

Raaka pesto

• kunnon puntti thai-basilikaa
• 3 rkl pinjansiemeniä
• 1 valkosipulinkynsi
• 1 rkl ravintohiivaa
• reilusti luomuoliiviöljyä
• suolaa

Basilikasta lehdet blenderiin ja kaikki muu päälle, kone käyntiin ja sitten vaan öljyä lisää niin kauan, että on sopiva koostumus. Maista suola kohdalleen. Lopuksi vielä notkeutin itse hiukan vedellä, kun en kyennyt laittamaan enää öljyä, mutta tässä (sää) saat olla varovainen, ettei maku laimene. Ei laimennut MULLA. Ihan siis oikeaa perinteistä pestoa, kuten Aletheiakin kommentoi, tosin ilman sitä Parman hikikönttää.

Salaateissa ei ollut mitään niin ihmeellistä, tuo punajuuri-piparjuuri oli peräisin Hakaniemen hallin Tuoreverso-puodista, ja se oli fääääntästik!

Ja vielä ihanaakin ihanampi JÄLKKÄRI, brownie joka vetää vertoja ihan normibrownieille ja piekseekin ne. Täyteläinen maku, riittävän makea muttei liian, syvällinen kokemus. Puolukat tekivät siitä täydellisen. Nauti sellaisenaan, ilman sitä banaanijäätelöä. Se sitten erikseen. Ohjeesta tein puolikkaan, tuloksena oli muistaakseni viisi tai kuusi brownieta.

Rawnie eli raaka brownie (edelleen Aletheian ohjeella, sydämellinen kiitos tästä!)

• 1 kuppi kurpitsansiemeniä tai saksanpähkinöitä (laitoin n. puolet ja puolet)
• 1 kuppi rusinoita
• 12 taatelia (näitä oli vain kolme, joten lisäsin pari kuivaa viikunaa)
• 0,5 kuppia raakakaakaojauhoa tai carob-jauhetta (laitoin ehkä hiukan alle kun käytin kaakaota enkä carobia
• 5-6 rkl luomukookosöljyä
• 1,5 tl kanelia
• 2 tl lucumaa
• ripaus suolaa
• 1/3 kuppia puolukoita

Muut blenderiin, mutta jätä puolukat rannalle hetkeksi. Surauta massaksi ja sekoita sitten käsin pyöritellen puolukat joukkoon. Jäisten puolukoiden lisäämisessä oli jännä efekti: niiden lisääminen kovetti kookosrasvan nopeasti ja aikaansain upeita pallukoita! Toimii kympillä. Ja sitten vielä kuorrutus.

Kuorrutus

• raakakaakaojauhoa
• luomukookosöljyä
• agavea

Tee sopivanpaksuinen seos ja kuorruta rooniet. Säilytä jääkaapissa, paranevat vain päivän, parin odottelusta.

Että huhhuh mitkä kekkerit! Jeepers creepers. Lisänä oli vielä bonussektorilla kaikenlaista kummaa ja aivan tosi karkinhyvää passionhedelmäkuohuviiniä, joka piti spiritit hilpeän maallisina huolimatta elävän ravinnon henkisistä pyrinnöistä. Kauhun tasapaino.

Ps. Oli meillä kukkiakin.

Pps. Onks Välispiikki NYT tarpeeks kuvia??!??!?!?!??! HÄH

Vaikka eihän me siellä oltu kun mökillä vaan pyörähdettiin, mutta olen ollut siellä nuorempana monesti ja ei kai ne terveiset nyt niin vanhene? Asennekysymys. Vaan vihdoin siis Teneriffan banaanikakun ohje ihastuttavan (ja tahattoman) retrosta Leivonta-kirjasta. Kuva julkaistu aiemmin.

Teneriffan banaanikakku

• 125 g voita
• 1,75 dl sokeria
• 3 luomumunaa
• 1 dl pähkinöitä rouhittuna
• 4,5 dl jauhoa
• 1 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl kanelia
• 1,25 dl maitoa
• 2 rkl suklaata rouhittuna
• 2 isoa Reilua banaania (tai ainakin kolme pientä)
• puolen sitruunan mehu
• 3 rkl konjakkia

Houkuta uuni 175-asteiseksi. Voitele ja korppujauhota pitkänomainen kakkuvuoka. Kuori ja viipaloi banaanit, purista päälle sitruunanmehu ja kaada konjakki. Jätä marinoitumaan. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja kaneli. Vaahdota toisessa kulhossa rasva ja sokeri. Lisää munat ja pähkinärouhe, sekoita. Lisää vuorotellen jauhoseosta ja maitoa, aina välillä sekoittaen. Lopuksi lisää suklaa ja sitten vielä banaanien marinadineste (jota työvaihetta ei ohjeessa mainita, mutta itse lisäsin sen taikinaan ettei joudu hyvä konjamiini hukkaan). Kaada kolmannes taikinasta vuoan pohjalle, levitä päälle puolet banaaniviipaleista. Taas kolmannes douta ja viipaleet. Ja loppudou sitten vielä ylimmäksi. Paistele reilu tunti, anna jäähtyä.

Päälle

• 100 g suklaata
• pähkinärouhetta

Sulata suklaa ja valele kakku sillä. Koristele vielä pähkinärouheella vaikka. Nauti kahvin kanssa ihanan kostea ja maukas kakku, palaa tunnelmissa Teidelle.

(Ps. Kokeilin Pastanjauhajien ihanan helppoa olutleipää niin, että korvasin oluen kokiksella. Maustoin fenkolilla ja kuminalla. Suureksi pettymyksekseni lopputuloksessa ei maistu kola lainkaan, vaikka leipä sinällään oli ihan syötävä. Plääh. Stick to the beer.)

Jotkut ovat saattaneet erehtyä luulemaan, että Iloleipuri-sarja (hyräilkää kanssani!) on lapsille. Ajatusta ruokkivat tuotteiden kuvissa paakaroivat piltit ja vuokien pieni koko. Ajatus on kuitenkin virheellinen; miniatyyri-vuokien sarja on tietysti tarkoitettu jokaiselle kokeilevalle kokille, sillä kaikkihan ymmärtävät, että jos jokaista jännittävää kakkua valmistaa koko satsin, leipomusten ohella myöskään leipuri ei pysy kauaa kompaktina. Omaan kaappiini olen haalinut tällä haavaa jo tinyn torvikakkuvuoan, pikkuruisen piirasvuoan sekä nyt uusimpana söötin siron irtopohjavuoan.

Koska eksperimentaalinen kokkaaminen on Monkeyfoodissa avainsana, näillä vermeillä kelpaa kikkailla. Ohjeiden osittajana olen tottunut säveltelemään reseptejä ja skaalaamaan niistä sopivia. Menneisyydestä muistetaan mm. kahden jättimuffinssin erä.

Uusinta uutta oli PAKKO kokeilla HETI, ja vuoan mukana tuli oikein sopiva ehdotus. Karkkikakku. Itse kaakun kasasin aivan ohjeen mukaan, ja koristelua lähestyin jacksonpollockmaiseen tyyliin. Tuloksena Karkkimaan kartta(pallo). Tuoksu on huumaavan herkullinen ja odottelen täällä Lihansyöjää, jotta saisin veistää itselleni pienen palan ennen uintitreenejä. Tulen sitten raportoimaan, mutta ei kai kukaan voi epäillä, etteikö muhku, joka sisältää paljon kardemummaa, banaania, itsetehtyä omenasosetta ja voita voi olla pahaa.

Karkkimaan karttapallo (kakku 15 cm irtopohjavuokaan)

• 75 g voita
• 1 luomumuna
• 0,5 dl sokeria tai hiukan vähemmän
• 1 dl survottua banaania tai omenasosetta tai niiden yhdistelmää
• 1,25 dl vehnäjauhoa
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl kardemummaa tai inkivääriä (tai yhdistelmää)

Uuni 200, kaasu 4-5. Sulata voi ja jätä jäähtymään. Sekoita kuivat aineet. Voitele kakkuvuoka ja jauhoja korppujauhoilla, kookoshiutaleilla tai vaikka quinoahiutaleilla, niitä sovelsin itse. Vaahdota muna ja sokeri tukevaksi vaahdoksi. Lisää banaani/omena, voisula ja kuivat aineet. Sekoita. Kaada vuokaan ja paista 15-20 minuuttia, oma uunini tuotti tuloksen 25 minuutissa. Päältä kakku on kalkkilaivan kapteeni, mutta ketäs se haittaa, eihän tässä ruokarasisteja olla.

Koristele esimerkiksi vesi/sitruunamehu-tomusokeriseoksella, nonparelleillä, karkeilla ja pähkinöillä. Itse käytin tomusokeria, mansikkatomusokeria, vihreää elintarvikeväriä ja nonparellejä. Nyt on pakko leikkii synttärii! Ongintaa, punasilmäsiä valokuvia ja kakkukynttilöitä unohtamatta. Ja hei, ehkä tuolileikki?! Aina yhtä kamala.

Tapasin pitkästä aikaa ystäväni triathlonisti ja toimintaterapeutti Patrickin. Kuulumisten vaihdon, syväluotaavien keskusteluiden, treenivinkkien ja kisasuunnitelmien jälkeen puhe kääntyi ruoanlaittoon ja eri toten leivontaan. Suuntaan ohjasi hellästi mutta varmasti WTC:n uudehko ranskalainen leipomo, jonka pain de chocolatit ja manteli-croissaintit saivat puoliranskalaisen seuralaiseni antautumaan makumuistojen maailmaan. Itse tartuin tilaisuuteen ja maistoin macaroneja, ostinkin laatikollisen, ja utelin Patricikin parhaita reseptejä.

Kävimme kovaa kiistaa siitä, kummalla on parempi banaanisuklaakakun ohje. Olen omaani niin suuresti mieltynyt, että meni hyvä tovi, ennen kuin muistin, että kyseessä ei varsinaisesti ole banaanisuklaa- niinkään kuin pelkkä banaanikakku. Patoun ranskalaisen keittokirjan ohje sen sijaan kuulosti överisuklaiselta ja glamöröösiltä. Sitä se olikin, kun tänään valmistui somistamaan sunnuntaisen perhelounaamme jälkiruokapöytää. En osaa sanoa, kumpi paakelseista on enemmän mieleeni, sillä oma piimäinen ja kostea kaakkuni on hyvin erilainen kuin tämä kulinaristisen supermaan uhkea herkku. Siitä olen kuitenkin varma, että tämä jää pysyvälle sijalleen omassakin keittiössäni. Ja olenhan jo triathlonisti melkein itsekin; uintitekniikkakurssi käy jo puoltaan!

Tarte au chocolat, aux bananes et auc noix de Chef Patou (ainakin kahdeksalle)

Pohja

• 2,5 dl jauhoa
• 1 dl sokeria
• 1 tl vaniljasokeria
• 1 tl leivinjauhoa
• 100 g voita
• luomumuna

Ota voi ja muna huoneenlämpöön, lämmitä uuni 180 asteeseen. Voitele ja jauhota piirasvuoka. Sekoita kuivat aineet hyvin ja nypi pehmenneen voin kanssa sekaisin murumaiseksi seokseksi. Lisää muna ja sekoita vielä hyvin. Painele jauhotetuin käsin vuoan pohjalle ja reunoille, pistele haarukalla. Paista n. 20 minuuttia.

Täyte

• 250 g tummaa suklaata
• 1 rkl vettä
• 100 g voita
• 2 keltuaista
• vajaa 100 g sokeria
• 5 Reilun kaupan banaania
• 100 g pähkinöitä (saksan-, pekaani- ja hasselpähkinät ovat erinomaisia valintoja)

Sulata paloiteltu suklaa vesihauteessa ja lisää seokseen vesi hieman sakeuttamaan. Sekoita joukkoon paloiteltu voi ja anna sulaa. Kun seos on hieman jäähtynyt, lisää keltuaiset ja sokeri. Alkuperäinen ohje sanoo, että sokeria tulee 100 g, mutta itse hieman maisteltuani päädyin hivenen pienempään annokseen, tee kuten makuaistisi sanoo, tämä riippuu myös suklaasta. (Suklaaksi muuten käy erinomaisesti myös tumma appelsiinisuklaa tai esimerkiksi Lidlissä myytävä tumma suklaa karamellinpaloilla, joka on sellaisenaankin täysin taivaallista.)

Viipaloi banaanit ja murskaa pähkinät ronskisti, ei jauhoksi saakka. Kun piiraspohja on esipaistettu, levitä sille banaaniviipaleet kuten dominopalikat ikään, kauniiseen ympyrämuodostelmaan. Banaania saa olla reilusti. Levitä päälle pähkinämurska ja kaada suklaaseos kruunaamaan ylellinen torttu. Paista vielä 10 minuuttia ja jätä jäähtymään. Koristele pähkinöillä ja banaanilla, tarjoile hyvin jäähtyneenä huolellisesti valikoidulle seuralle.

Merci, Patou. Ölen ökstääsissä.

(Ja jottei Patrickin maine jäisi yhtä kiiltäväksi kuin piiraan suklaakuorrutus vaan se kunnon kokin tapaan hieman tahraantuisi, kerrottakoon, että Patou itse valmistaa tortun valmismuropohjaan. Lavertelen myös, että tuo kollegani on leiponut suklaa-suolapähkinäkakkuun pieniä pääsiäismunia suklaahippuja paikkaamaan ja että hän rakastaa Nutellaa yli kaiken! Kyllä triathlonistit ovat omaa luokkaansa.)

P.S. Anna hali!

Muutama viikko sitten vietimme erään työkaverin läksiäisiä piknik-muotoisella aamiaisella, jonne kaikki toivat jotain. Yksi kollegoistani oli valmistanut elävän ravinnon piiraan, joka kerta kaikkiaan vei sydämeni. Kyseessä on oikeastaan vain puoliksi elävä piiras, sillä varsinaisesti vain pohja on elävän ravinnon kriteerit täyttävää (eikä ehkä sekään puritaanien mielestä), mutta ainakin piiras on älyttömän hyvää ja se on hurmannut jo läjän ihan tavallisia, kulinaristisesti suorastaan vaativia syöjiä. Pohja on gluteeniton ja vähähiilarinen, tulee siis apuun hankalampienkin syöjien kanssa. Ja maistuu vaikka ruokarajoituksia olisi nolla.

Tätä tarjottiin jälkiruoaksi myös Lihansyöjän vanhemmille, jotka piipahtivat männä viikolla kylässä. Urheuspisteitä on jaossa, sillä mukisematta söivät suolapaksi valmistamaani tofu-salaattia ja makeana oli sitten tätä elävää. Apinanruokakeittiössä eivät vieraat aina pääse kovin helpolla.

Tuulan täydellinen piiraspohja

• 1 dl mantelirouhetta
• 1,5 dl mantelijauhoa (tai muuta pähkinäjauhoa)
• 1,5 dl kookoshiutaleita
• 1 rkl kaakaojauhetta (van Houten)
• 50 g kookosrasvaa
• hermesetasta
• ripaus suolaa

Sekoita kuivat aineet ja sulata rasva. Lisää rasva ja sekoita tasaiseksi, painele piirasvuoan pohjalle niin, että nousee myös ehkä sentin verran reunoille. Siirrä jääkaappiin. Valmista haluamasi täyte, esimerkiksi maustettua rahkaa, yosa-jogurttia tai muuta jogurttia, marjakiisseliä (jos tykkää) tai mitä tahansa keksit. Tässä yksi aivan upea vaihtoehto, jota olen itse tehnt jo kahdesti.

Apinatäyte

• 500 g maitorahkaa
• 2 kypsää Reilua banaania
• n. 1,5 rkl cashew-pähkinätahnaa
• makeutusta (hermesetas)

Päälle

• reilusti vadelmia

Soseuta banaanit vaikka ihan sauvalla ja lisää joukkoon cashewtahna. Sekoita rahkan kanssa hyvin sekaisin ja makeuta sopivasti. Ota piiraspohja jääkaapista ja levitä täyte sille. Päälystä runsaalla määrällä marjoja, vadelmat ovat toimineet aivan überhyvin. Anna valmiin piiraan seistä ainakin hetki vielä jääkaapissa ja sitten syö. Piiras kestää hyvin myös seuraavaan päivään, jolloin palat leikkautuvat vielä helpommin.

Piiras on hurmannut jo mm. Lihansyöjän, treenisalini omistajan, Kulinaarimurulan Välispiikin ja kommentoija Emman. Ei pöllömpi suosituskaarti.

(Tässä vielä tofusalaatti, joka oli hyvää, vaikkei ihan tofureseptien ykkösiä omaan makuuni. Tai ainakin tofu pitäisi saada jotenkin paahtumaan tuhdimmin, ehkä sen voisi suorittaa uunissakin?)

Vähän joudutte niitä hilpeimpiä paljastuksia Oulun reissulta vielä vuottamaan, sillä sellaisia ei voi lörpötellä nopeasti ja harkitsematta. Tämän järkyttävän herkun ohjeen kuitenkin voi pulauttaa ihan näin suitsait sukkelaan. Tällaisia taivaita ei saa piilotella itsellään yhtään kauempaa, kuin on pakko.

Kesäparatiisi (3-4 hlölle)

•  1 litra kotimaisia mansikoita
• kypsä Reilun kaupan banaani
• kourallinen pecan-pähkinöitä
• litra jäätelöä (esim. Kuningatar tai vanilja)

Kyni mansikoista kannat ja pilko viipaleiksi. Pilko vielä banaani ja sekoita mansikoihin. Jätä hetkeksi. Kuumenna paistinpannu ja paista siinä pekaaneita niin, että tummuvat jonkin verran. Kun pähkinät ovat hivenen jäähtyneet, murentele niitä vähän osiin. Pekaanit pääsevät ihan uusiin ulottuvuuksiin, kun ne paahtaa ja lisäksi tuovat paahdettuina aina mieleen pekanpähkinäviinerit. Autenttinen maku

Showtime! Pilko jäätelö sopiviksi kuutioiksi ja annostele ruokailijoille. Kasaa päälle mansikka-banaani-salaattia ja viimeistele pekaaneilla. Avaa suusi ja astu paratiisiin.

Ps. Pekaaneista tulee viinereiden lisäksi vähän mieleen tukaani, josta tulee mieleen se Barbababa, jossa luullakseni Barba-Into toi eksoottisia lintuja… Barbamaahan? Tukaani on kaunis lintu.

Apina meni jälleen ihan banaaneiksi kun uunissa paistui paleoliittistä banaanileipää! Paleoliittinen ruokavaliohan viittaa sinne aikaan ennen nakkisotia eli paleoliittisen kauden ihmisen ruokavalioon. Tällä perusteella paleo-ruokavalio määritellään yleensä  sisältämään vähärasvaista lihaa, lintua, kalaa, pähkinöitä, siemeniä, kasviksia, hedelmiä, marjoja, munia ja öljyjä. Viljatuotteita paleo ei syö eikä yleensä maitotuotteikaan. Maitotuotteilla lisätty paleodieetti kulkeekin tällä hetkellä nimellä neo-paleo-ruokavalio, joka on lähinnä sitä, mitä itse noudatan.

Paleo-ruoilla hiilihydraattien saanti jää automaattisesti melko kohtuulliseksi, joten sillä on yhtymäkohtia alakarpin eli vähähiilihydraattisen ruokavalion kanssa. Ainakin oman oloni se pitää virkeänä, siitä huolimatta, että rikastan neo-paleotani tuore- ja kaurapuurolla. Ylipäänsä en ole puristi, vaikka mahani niin soisikin. Tämän paleoreseptin bongasin verkosta Nikkin blogista ja valmistin ihan (melkein) ohjeen mukaan. Pikkuisen viilailin makeutusta eli käytin hunajan sijaan agave-siirappia, jolla on alhainen glykeeminen indeksi. Vähensin myös makeutuksen määrää. Ja juuri äsken huomasin, että agave-siirappia saa nyt ainakin asematunnelin S-marketista, hurra!

Paleoliittinen panaanileipä

• 3 munaa
• runsas 1 rkl agave-siirappia (tai 0,6 dl hunajaa, siirappiakin voi laittaa enemmän jos pitää makeasta)
• 0,6 dl oliiviöljyä
• 1 reilu Reilun kaupan banaani (tai kaksi pientä), kypsä
• 1 tl vaniljauutetta
• 3,6 dl mantelijauhoa
• (hiven suolaa)

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Vuoraa pitkänmallinen leipävuoka leivinpaperilla. Erottele keltuaiset ja valkuaiset omiin kulhoihinsa. Sekoita keltuaisiin siirappi/hunaja ja vatkaa, kunnes seos on kuohkeaa ja vaaleaa. Lisää öljy, haarukalla tuusaksi muusattu banaani, vaniljauute ja mantelijauhot. Sekoita hyvin.

Vatkaa toisessa kulhossa odottelevat valkuaiset vaahdoksi niin, että muodostuu pehmeitä laineita, usemman minuutin ajan. Nostele valkuaisvaahto taikinaan sekaisin ja kaada seos vuokaan. Paista uunissa keskitasolla n. 25 minuuttia ja kokeile kypsyyttä veitsellä. Oma uunini paisteli leipää varmaan lähes 10 minuuttia pidempään, ennen kuin keskelle isketty veitsi oli puhdas ja kertoi kypsyydestä. Anna leivän jäähtyä rauhassa ja kumoa.

Nauti jäähtyneenä voin kanssa tai sitten oikein vahvan juuston, erityisherkkupalani sisälsi vielä juuston lisäksi ihanaa kirsikkahilloa. Kuola valuu kun muistelenkin. Seuraavana päivänä tämä oli ehkä parhaimmillaan, koostumus on tosiaan ihan kasassapysyvän leipämäinen ja kuohkeakin, maku mantelinen. Suolaa lisäisin hivenen, ja lisäänkin, kun teen uudestaan. Koko leipä on nimittäin jo kadonnut

 Eihän siinä kauaa mennyt kun Lettupannusta bongatut raejuustolätyt kärisivät jo apinaköökinkin pannulla. Ja aijai, kuinka herkullisina! Pientä viilausta ei voinut välttää, varmasti hyviä miten päin tahansa. Lätysköiden kera ammennettiin Lontoosta tuotua agave-nektaria, taas uutta, “terveellisempää” makeutetta. Kyseessä siis luonnontuote, jolla on suhteellisen matala (ainakin rutkasti sokeria alempi) glykeeminen indeksi. Maku oli mainio ja tänään on koestettu jo ensimmäinen agavea soveltava leivontarespa, jossa agave-nektari ei muuten suinkaan ollut se oudoin ainesosa.

Raikkulätyt apinan makuun

• 1 dl graham- tai hiivaleipäjauhoja
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl suolaa
• 250 g raejuustoa
• 2 munaa
• n. puolikas pieni banaani
• pieni loraus piimää
• samanmoinen öljyä
• 0,5 tl vaniljaesanssia
• rasvaa paistamiseen

Sekoita kuivat aineet. Muusaa banaani haarukalla soseeksi ja lisää kaikki aineet kuiva-aineseokseen. Maistele ja lisää hieman banaania, jos makeus ei ole riittävä. Muista silti, että lättyjen päälle kelpaa valella siirappia, hilloa, marjoja, kermaa tai sokeria, jos kieltä karvastelee. Kuumenna paistinpannu lämpimäksi, omalla hellallani säätöaste 3 tuotti täydellisen tuloksen. Iske nokare rasvaa pannulle ja nosta sille sitten reiluja ruokalusikallisia paistumaan. Itse paistoin suurehkolla pannulla aina kolme lättyä yhdellä kertaa. Käännä, kun lätyt kuplivat ja paista vielä hetki. Raejuusto sulaa ihanasti ja tulos on maukas ja ruokaisa, monkey loves! Luonto kiittää Lettupannua.

PS. Vielä olis tunti aikaa äänestää ruokahaasteessa! Meili laulamaan.