17.1.2009

Mielenterveysmenu

Filed under: Överi,Side order,Terveys,uppopaisto — Meri @ 16.25

strutsikoirajaviini

Olen ollut laiska. Siksi pääsette kuulemaan mielenterveysmenusta vasta nyt, vaikka pekonimunkit paistuivat jo viikko sitten. Pekonimunkeista on tosin ollut puhe aikaa sitten: legendaarinen idea perverssin vastustamattomasta yhdistelmästä syntyi vuoden 2008 huhtikuussa, kun valmistin haasteruoaksi parsamunkkeja (muistakaa mm. unohtumaton ja ylväs parsajoutsen). Kunnia ajatuksen ääneenlausumisesta kuuluu tutkijaystävälleni Tarulle, jonka tarunhohtoinen keksintö näki päivänvalon vihdoin viiden ahnaan ruokailijan silmäin alla tammikuun kunniaksi.

Jotta muodollisuudet on hoidettu alta pois, totean sen heti. PEKONIMUNKIT MAISTUVAT. Hyviltä, rasvaisilta, kosteilta. Suolaisilta. Siis todella. Jottei uppopaistorasva olisi kuumennut turhan takia, kokeilin samaan syssyyn laittaa rahkamunkkitaikinaan pekonin sijaan myös sinihomejuustoa. Niin, julmetun hyvä ajatus sekin, vaikka itse sanon. Myös vieraat olivat parasta a-luokkaa. Jossette usko munkkien maistuneen, suosittelen tiedustamaan Kulinaariselta Yli-Murulta tai Pastanjauhajien kommentointi-Emmalta, kuinka oli asianlaita. Todistajainaitiossa myös Lihansyöjä.

Kokonaisuudessaan menu näytti tältä, edistäen siten erinomaisesti nauttijoidensa juhlatunnelmaa ja mielenterveyttä. Natriumin yliannostusta unohtamatta.

Mielenterveysmenu

  • alkupalaksi popcornia
  • pekonimunkkeja, sinihomejuustopalleroita
  • sivusalaattia
  • pyhäpäivän suolapalaa (juusto-pekoni-aurinkokuivattu tomaatti -mureketta)
  • jälkiruoaksi tuoreita hedelmiä ja mangosorbettia
  • turkinpippureita ja mantelikeksejä Hong Kongista
  • australialaista strutsiviiniä Strutsikoiran kunniaksi

Tiedän, kysytte: missä suklaa? Puolustukseni on heikko, mutta totta. Tammikuu on liian pian joulun jälkeen, jotta suklaat voisi kaivaa esiin. Helmikuussa se jo käy. Pekonimunkit sen sijaan ovat selkeää sesonkiruokaa.

pekonimunkki2

Pekonimunkit

  • paketti Amerikan pekonia (n. 10 strippiä)
  • 250 g rahkaa (mielellään Ehrmannia)
  • 1 luomumuna
  • reilu 2,5 dl vehnäjauhoa
  • 1 tl soodaa
  • suolaa, pippuria
  • (pecorinoa)

Paista pekonit miedolla lämmöllä pannulla rapeiksi, vie hyvän tovin. Saksi sopiviksi suupaloiksi ja sekoita taikinan muut ainekset pekonien joukkoon,  mausta. Uppopaista n. ruokalusikallisen kokoisia mykyjä kuumassa öljyssä sammutuspeitteen ja kattilankannen kanssa varautuneena. Raasta munkkien päälle runsaasti suolaista pecorino-juustoa.

auramunkki

Jos haluat valmistaa Aurapalloja, korvaa rapeiksi paistetut pekonit murustetulla sinihomejuustolla ja unohda pecorino. Suklaa ihanasti taikinaan ja suussa. Mielenterveys – mikä ihana tekosyy. Kuvat kertonevat, että kuvaamisen sijaan syöminen ja säpinä olivat pääroolissa tuona iltana.

2.5.2008

Uppo-Nallen kalavale

Filed under: Överi,Kala,Kana,laktoositon,uppopaisto — Meri @ 14.06

parvekepiknik

[Parvekepiknik.]

Jos lähtee sille linjalle, että uppopaistaa, niin kannattaa paistella sitten samalla kunnolla! Eilen syntyi ennätys kun valmistin kolmea eri lajia uppopaistaen, simultaanisti KAHDESSA KATTILASSA :-O Oon itekki että Nalle Huhhuh. Ja uhhuh oltiin myös piknikin jälkeen, muttei liian. Tuplauppo onnistui muuten ihan hyvin, ei liiallista cooking overloadia, mutta yhden muovisen salaattiottimen onnistuin tuhoamaan kuumaan öljyyn, eipä noita pihtejä ja reikäkauhoja piisaa ihan näin övereihin uppissetteihin. Kuka nyt yhtä otinta kaipaa… Ei toivottavasti ainakaan Lihansyöjä.

Ensimmäisenä öljyyn pääsivät lämmittelemään KFC Kanat, joita tehtiin aivan hetki sitten Pastanjauhajien köökissä. Ja hei, suositella voi! Varsinkin, jos oikean KFC ja kaikkien sen kopioiden frittikanatarjonta epäilyttää. Itsekään en ole koskaan sellaisia kokeillut enkä oikeastaan aiokaan. Näihin voi käyttää haluamansa fileen ja tietää tasan, mitä seos sisältää. Ohjeen voi luntata täältä. Toimin aivan vastaavasti, paitsi ehkä sotkuisemmin ja käytin kattilaa paistpannen sijaan. Maistuu vielä seuraavanakin päivänä.

kfc

Kotkon lisäksi Nallen pataan pääsi kalaa. Tämä resepti on ollut sydämeni valittu julkaisupäivästään saakka, nyt vasta lautasella saakka. Pääsin vihdoin tuumasta toimen asteelle kiitos kollegoiden, joille vein Maku-lehtiäni töihin luettavaksi. Samalla selasin niitä itsekin uudestaan ja taas muistin, tämän.

Uppo-Nallen uppokuha (kahdelle)

  • n. 300-350 g kiinteää kalafilettä, käytin kuhaa
  • 3 rkl soijakastiketta
  • 3 rkl sakea tai olutta (Karhu skulas ihmeen hyvin!)
  • 0,75 dl perunajauhoa
  • (0,5 l rypsiöljyä)

Leikkaa kalafile 2-3 cm viipaleiksi vinottain (leikkasin kyllä ihan miten sattuu ja nätit tuli, maku mainio) ja laita marinoitumaan soija-olut/sakeseokseen jääkaappiin pariksi tunniksi. Itselläni kalat jäivät kaappiin varmaan viideksi tunniksi, ei ongelmaa. Kun kalat ovat marinoituneet ja aiot ryhtyä Puuhaan, kierittele ne laakeassa astiassa tai muovipussissa perunajauhoissa yltä päältä.

H-hetkellä kuumenna öljy kattilassa uppopaistolämpimäksi, lämpötilaa kannattaa testata vaalealla leipäpalalla jos sellainen on, ruskistuu n. minuutissa kun hönkä on sopiva. Niillä helloilla, joilla itse olen uppoillut, hellan säätö (1-6) 4 tai 3 (ja niiden välillä vaihtelu) on osoittautunut pettämättömäksi lämpötilan suhteen. Kun nelosella alkaa liikaa räiskiä, hetkeksi kolmoselle, ja taas takaisin.

Kunhan öljy siis on sopivaa, upota sinne 3-6 kalapalaa kerrallaan ja paistele, kunnes ovat kauniin kullanvärisiä, ainakin osin. Nosta talouspaperille valumaan ja tarjoile pian! Vaikka mulle nämä maistuivat kylminäkin. Kaveriksi voit tarjota Maku-lehden ehdottamaa soijaa tai retikkaa (tätä oli, muttei spessuhyvää vaikka söin kaiken), TAI seuraavaa ylihelppoa dippikastiketta, jota tein kanoille, mutta jonka kanssa myös kalojen maku lähti sfääreihin. Drool. Tämä kalaruoka on valehtelematta todella hyvää. Kysykää vaikka Laulavalta.

uppiksenkala

Pink dip

  • partaäijää eli turkkilaista tai kreikkalaista jogurttia 10% rasvaa
  • ketsuppia (esim. Heinzin aikuiseen makuun oleva on järkkyhyvää)
  • soijaa
  • (tabascoa)

Ota hyvä setti juggea ja puserra siihen ketsupit, lorauta joukkoon soijaa. Halutessasi pari tippaa tabascoa pistää jytinää pyttyyn. Sekoita ja säädä sopivaksi. Tarjoile kanojen ja Uppiksen kalojen kera.

Jälkkäriksi paistelin sitten vielä Lihansyöjän pyynnöstä minisatsin rahkapalleroita, tällä kertaa pelkkää spelttijauhoa ja makeutusainetta käyttäen, aikamoisia terveysmunkkeja. Päällä kyllä aitoa luonnon sokeria. ;-) Hyvää. Nää meni ilman dippiä. Nyt treenien kautta mökille grillaamaan ja haistelemaan kesää!

12.4.2008

Parsamunkit pecorinolla eli inspiroitunut haasteruoka

Filed under: haasteet,Herkut,Napot,Side order,uppopaisto — Meri @ 9.16

parsaswan

[Parsajoutsen.]

Tää lienee nyt kyllä henkilökohtainen ennätys inspiraationlähteen omalaatuisuudessa, mutta tarina on tosi. Huhtikuun ruokahaasteen aihe parsa kun ei soittanut niin minkäänlaisia kelloja Apinakeittiössä. Olen parsaa laitellut vain pari kertaa, uunissa ja pannulla, mutta mitään säväyttävää ei ole syntynyt sen paremmin kuin ahaa-elämyksiä muista käyttötavoista. Usein parsaa tarjoillaan myös kastikkeiden kanssa, jotka eivät puolestaan houkuttele minua lainkaan, kaikenmaailman litkut (no on niitä kelvollisiakin).

Joten! Kävin lueskelemassa tehtävänantoa Ketun keittiöstä vielä uudelleen, ja uudelleen ja samalla vilkaisin kommentit. Olen itse kommentoinut postaukseen, että “Munkin parsan kans pakertaminen on jäänyt yhteen kertaan… “. Munkin parsa – parsamunkki! Ajatus ei jättänyt rauhaan, kun pohdin, että mihin puuhaan sen parsan kanssa nyt ihan tosissaan ryhtyisi. Ja lopulta se alkoi kuulostaa hyvältä: suolainen pieni parsamunkki rahkataikinaan tehtynä, juustoraasteessa kieriteltynä. Jos Louhisaareen piiraatkin toimivat, miksei tämä. Päästyäni ajatuksissani näin pitkälle en voinut enää perääntyä ja hommaankin oli ryhdyttävä samana iltana, eilen.

Matkalla kauppaan kävin vilkaisemassa Alkon Etikettilehteä, jossa tarjoiltiin parsaa sahrami-kuohuviinikastikkeessa. Lisäinspis! Hain pienenpienen cava-pullon ja kaupasta  parsan ohella sahramia. Siitä se sitten lähti, tuotekehittely kohti jumalattoman herkullista lopputulosta. Valmiit pallerot olivat kuohkeita, kauniin keltaisia ja pecorinon ihanasti suolaamia makupaloja. Oon itte ihan sfääreissä pulleroista :-D Kaiken lisäksi pöperö sopii kevääseen nätisti. Vappu on on pian, joten munkit ja tippaleivät uppopaistuvat kilvan sahramiparsapalleroiden seurassa. Uppopaistettu menu! Mmmmm.

Sen myönnän, että parsan maku ei näissä oikein pääse oikeuksiinsa kun ei sitä niin sieltä erota, mutta hei, missäs se nyt maistuisikaan… Hyvä on, hyvä on, taitavampien kokkien kokkauksissa. Mutta siksipä parsapalleroissa olikin muulinmentävä reikä. Pohjareseptinä käytin Hellapoliisissa julkaistua Kaili N.n rahkapallero-ohjetta, jonka bongasin Limepippurista, jota sitten modasin Etiketin kastikeohjeen aineksilla. Tein puolikkaan annoksen ja loppuaineista makeita rahkamunkkeja vaniljalla maustettuna.

halkaistu

pecorino

Sahrami-parsapallerot eli suolaiset kevätmunkit

  • 1 vihreä parsa
  • 125 g maitorahkaa
  • 0,5 munaa (käytä toinen puoli makeisiin munkkeihin)
  • n. 1,75 dl vehnäjauhoja
  • 0,5 tl soodaa
  • 4-5 rkl puolikuivaa kuohuviiniä
  • ropsaus sahramia (ehkä kolmannes 0,5 g pussista)
  • suolaa, mustapippuria
  • pecorino-juustopala

Keitä parsa kypsäksi, ei kuitenkaan yli. Pilko paras osa parsaa pieneksi hakkelukseksi ja jätä odottamaan. Sekoita rahka ja muna (riko ensin muna haarukalla, jotta saat tasaisessa suhteessa valkuaista ja keltuaista puolikkaaseen). Sekoita jauhoihin sooda, suolaa ja mustapippuria. Kiehauta kuohuviini ja ropsauta sinne sahrami. Itse lisäsin parsahakkeluksen vielä keitokseen hetkeksi, mutta enpä tiedä, oliko sillä mitään vaikutusta. (Ylipäänsä kuohuviinin mausta valmiissa munkeissakaan on vaikea sanoa mitään. Hienolta se silti kuulostaa.) Lisää kuohuviiniseos rahkaan ja sekoita hyvin. Lisää jauhot ja sotke haarukalla, lisää jauhoja jo tarpeellista. Taikina saisi olla vähän kimmoisa, mutta melko kostea silti, jotta valmiit pallot olisivat kuohkeita. Maista seosta ja lisää tarvittaessa suolaa ja pippuria.

Och så ska vi uppopaista: ota kattila, siihen sopiva kansi ja sammutuspeite esille. Lämmitä n. puoli litraa rypsiöljyä pienessä kattilassa, testaa kuumuus pienellä taikinanokareella. Lämpö on sopiva, kun pala nousee pintaan ja porisee melko nopeasti ruskeaksi. Omalla hellallani säätönumero 4 pitää öljyn sopivana läpi koko paistoprosessin. Nosta taikinasta teelusikalla pieniä eriä kattilaan paistumaan, itse paistoin viisi kerralla. Taikinamöykyt kohoavat paistuessaan, eli aika maltillisia nokareita voipi laitella. Kääntele palleroita öljyssä tarvittaessa ja niiden ollessa tasaisen ruskeita nosta ne reikäkauhalla jäähtymään. Paista taikina loppuun.

Kun koko taikina on palleroina lautasella, raasta päälle reilusti pecorinojuustoa. Syö saman tien tai jäähtyneinä, niin tai näin, maku on maukas. Seuraavaan päivään uppopaistotuotteita ei useinkaan arvaa säästellä, tai sitten on lisättävä juustoraastetta taas, mikä ei sekään ole ongelma. Ja tosiaan, voit samassa syssyssä paistella myös makean munkkierän kuten minäkin, suunnilleen näin:

munkit

Rahkapallerot

  • 125 g maitorahkaa
  • 0,5 dl sokeria tai 2 tl agave-siirappia
  • 1,25 dl jauhoja
  • 0,5 tl soodaa
  • puolikas muna
  • 0,5 tl vaniljauutetta tai muuta maustetta, kuten kardemummaa
  • (tomusokeria tai tavallista)

Sekoita ja uppopaista, viimeistele sokerihunnulla. Sou veri fääst änd teisti.

Powered by WordPress